Kuinka moni tunnustaa, että on iskenyt naimisissa olevan miehen ja kiilannut avioliiton väliin? Vai oletteko kaikki siveydensipuleita?
Kuinka moni tunnustaa?
perheen rikkojat
413618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Eli joko on siveydensipuli tai sitten ollut suhteessa varattuun? :) No mä olen silloin siveydensipuli, sellaset häsläykset pettäjänä/kakkosena/petettynä tuo liikaa harmia ja stressiä ja sehän olisi ihan kauhuskenaario kaikkien kannalta, että lähtis varatun kanssa häsläämään, jolla lapsia! Helpompiakin tapoja hommata itselleen ongelmia. Mutta juu, tiedän myös itsekin petettynä miten tollaset asiat voivat hajottaa joten en halua ketään toista ihmistä siihen saattaa kakkosena tai pettäjänä. Tiedän myös miten mieheni entisessä suhteessaan joutui petetyksi, joten olisi viimeisin teko loukata häntä siten.
Mutta itsellekin heräsi kysymys kun täällä usein suhtaudutaan jokaiseen uusperheessä olevaan lapsettomaan naiseen tai lapselliseen mieheen siten, että aina se on syntynyt pettämisestä vaikka todellisuudessa monella ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa tai sitten juuri se nainen on voinut olla pettäjä, niin tarkoitatteko oikeasti perheen rikkojilla jne KAIKKIA uusperheellisiä vai vain niitä, jotka ovat oikeasti salasuhteella aloittaneet, konkreettisesti vaihtaneet lennosta? Sillä jos jälkimmäinen niin ymmärrän hyvin tunteen ja sen vihan ja kuvioiden hankaluuden, mutta välillä tuntuu, että jotkut pitävät jokaista eronnutta, petettyä, jätettyä tai sovussa eronnutta, joilla jälkikäteen löytynyt kumppani, perheenrikkojina..
aina ex vaimon harteille. Hehän ovat miehen pelastajia kurjasta avioliitosta. Tai niin he uskovat itse.
Olen tällainen "monen makuun sopiva" perusblondi, kai aika helposti lähestyttävän oloinen. Ette arvaakaan, kuinka monelle ukkomiehelle olen pakit antanut ja selittänyt, etten toisten soppiin lusikkaani työnnä ja että tehkööt vaimon selän takana mitä lystäävät, vaan eivät minun kanssa.
Kerran kuitenkin tapailin mukavaa miestä pari kuukautta. Hauskaa oli, mutta harmikseni hän jäi minulle "kiinni" siitä, että olikin perheellinen. En etsi syyllistä vaimosta vaan tuosta miehestä, eipä ollut rehellinen minullekaan, vaan pakotti lähinnä valheellaan rikkomaan omaa moraaliani vastaan.
Miehet ne selittää kovasti avioliittojensa seksin ja hellyyden puutetta ja ettivät lohduttajaa muualta. Ei kuitenkaan ole miestä sen vertaa, että asioista kunnolla puhuisivat kotona ja hoitasivat asit kuntoon, noita terapiota ja muita olis tarjolla kyllä, jos liitto on muuten pitämisen arvoinen.
Itse en kyllä noin munatonta miestä huolisi, ja en myös kuvittelis että pettäjä ei sitten pettäiskään myöhemmin mua. Kyllä tollanen on ihan luonne asia. Eli taas kerran, miehessä on vika, ja osallistukoot eneämmän perheensä pitoon ja lastenhoitoon niin saattas vaimookin taas haluttaa. Se kun taitaa toi ainainen väsymys olla pahin halujen viejä.
vapaana ollessani kahteen en koskaan sekaantunut..
ukkomiehiin ja juuri eronneihin..
Molemmissa tapauksissa saa toimia olkapäänä ja pahimmassa tapauksessa olla syy perheen hajoamiseen..
On sen verran vahvat periaatteet että pidän näihin kumpaankin sekaantumista todella ala-arvoisena ja itseäni en kyllä peilistä olisi kehdannut katsella..
Onhan niitä vapaitakin olemassa..
Kerran erehdyin sekaantumaan vasta eronneeseen. Vakuutti eron olevan selvä, olihan siitä "jo" puolivuotta. Ensin kuuntelin hänen surujaan ja sitä, miten kauheaa oli saada oma vaimo rysän päältä kiinni. Sitten huomasinkin, että olin vain väline, jolla piti saada exä mustasukkaiseksi. Hän jopa jätti mesekeskustelumme auki ruudulle exä luettavaksi, ja sain kuulla exältä mikä harakka ym minä olen. Se juttu loppuikin sitten siihen!
Olin onnellinen sinkku vuosia, kuten oli ollut miehenikin. Avioeroistamme oli tavatessamme niin monta vuotta, ettei kukaan pääse syyttelemään.
Hyvä näin!
Ajattelitko että joku täällä vastaisi että:
"Joo, mä näin sellasen miehen joka oli perheellinen ja ajattelin, että upeeta, haluan ehdottomasti miehen jolla on mukulia ja muija, joten sitten juotin sille vamppijuomaa, mikä sai sen unohtamaan, että se oli naimisissa onnellisesti, ja se lumoutui täysin mun ylivertaisen upeesta olemuksesta. Musta oli kaikkein parasta, että se juuri oli naimisissa ja sillä oli lapsia, mähän en halunnut missään nimessä parisuhdetta, jossa kumpikin olisi vailla menneisyyden läsnäoloa. Mies yritti kertoa mulle kuinka onnellinen on muijansa kanssa, mutta teippasin sen suun ja juotin nenän kautta lisää vamppijuomaa, niin se unohtui taas. Mies alkoi vamppijuoman vaikutuksesta rampata luonani rakkauttaan tunnustaen, joten mun oli pakko korjata se talteen. On se onni että on tuo vamppijuoma keksitty, sillähän saa rikki onnellisia parisuhteita, joissa kaikilla osapuolilla olis muuten kaikki niin hyvin. Kumma ettei vampattujen omat muijat keksi käyttää vamppijuomaa äijjäänsä, luulevat kai, että sitä saa ostaa vaan sinkut perheen rikkojat."
Mitä ihmettä haet vastaukseksi?
Niin, kuka tietää, ehkäpä ajattelikin :D Todella hyvä teksti.
Saman kysymyksen voisi esittää myös näin; kuinka moni eronnut tunnustaa että kummassakin osapuolessa on ollut jotain vikaa jos parisuhde on ajautunut karikolle, vai ovatko kaikki eronneet Äiti Teresoja, jotka pelastivat lapsensa juoppohullulta väkivallan tekijältä?
On helppoa hakea syyllistä täysin itsensä ulkopuolelta. Se tosin johtaa siihen, että yleensäkään mihinkään ei nähdä omien tekojen vaikutusta. Elämä siis heittelee ilman että mitään olisi tehtävissä.
Onko tosiaan niin, että jos mies on lähtenyt toisen matkaan, mikään ei ollut pielessä sitä ennen? Kuka myöntää ottaneensa lastensa isäksi niin heppoisen miehen? Itse eronneena voin todeta, että ensin kaikki mahdollinen oli pielessä, sitten tuli ero. Enkä minäkään siihen ollut syytön.
Kuka kehtaa väittää, että itse oli onnellinen jos toinen ei sitä ollut?
karanneensa vain paremman ja komiamman perään, hylänneensä muuten ihan onnellisen perheensä ja rakkaan puolisonsa, jonka kanssa kaikki oli kunnossa?
Olipas ketjun aloittajalla selkeä mielipide näistä "uusista naisista"..
No, minä olen tällainen uusi nainen, enkä ole yrittänytkään koskaan olla siveyden sipuli.. ;)
Mieheni oli naimisissa ja piiritti minua kuukausia, yritti mm. ostaa minulta seksiä, en myynyt, pian sai kuitenkin ilmaiseksi ;) Mies kävi niin kuumana minuun että tuli luokseni usein käskemättäkin. Sitkeys palkittiin ja harrastimme uskomatonta seksiä ties missä ja ties kuinka paljon.
Mies oli elänyt vuosien puuteeessa aviolittossaan. Vaimo oli mukava persoona, mutta ei halunnut seksiä kuin kerran parissa kuukaudessa ja silloinkin miehen piti tehdä seksin eteen jotain (tiskata, siivota, pestä auto tms.). Heidän avioliittonsa oli miehen sanoja lainatakseni "ok, mutta kipinä puuttui alusta saakka".
Meidän salasuhteemme kesti muutaman kuukauden, kunnes mieheni päätti kertoa suhteestamme ja erota. Ero sujui suhteellisen kivuttomasti ja mies hyppäsi siis suoraan uuteen vuoteeseen (tuo kyseinen piirre "vuoteesta suoraan toiseen" on miehissä jokseenkin halveksittava ja avuton piirre, mutta yritän elää sen kanssa ;)
Mielestäni miehelleni olisi tehnyt hyvää olla jonkun aikaa yksin, mutta näin tilanteet nyt kuitenkin menivät.
Saman miehen kanssa olen edelleen, oltu siis jo viisi vuotta. Tottakai meidänkin suhteemme on arkipäiväistynyt, hurjastikin, mutta kipinää ja seksiä on silti edelleen. Yritämme olla ajautumatta rutiineihin ja teemme liittomme eteen jatkuvasti töitä.
Jos mieheni (tai vaikka minä) löytää uuden ja rakastuu, niin se on asia jolle minä en voi mitään. Pääasia on kuitenkin se että voin tuntea tehneeni "kaikkeni" suhteemme eteen. Muuta ei voi tehdä kuin parhaansa yrittää ja loput on sitten mitä on.
Tällaista meillä :)
Minulla kävi aikoinaan niin, että yhteisen vapaaehtoistyön parissa hoidin pitkää projektia ukkomiehen kanssa. Mies puhui (kaikkien kanssa) paljon ongelmistaan kotona, ja olipa käynyt vaimonsa kanssa pariterapiassakin, josta ei sitten hyötyä heidän tilanteessaan kuitenkaan ollut.
Jossain kohdin pitkin matkaa huomasin tuntevani melko lämpimiä tunteita kyseistä miestä kohtaan, mutta tietenkin pidin asian omana tietonani, koska hänellä lapsen takia muutenkin kovaa sinnittelyä perhe-elämänsä kanssa. Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun mies alkoi osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, ja kertoi omista tuntemuksistaan ja siitä miten odotti aina näkevänsä minut, koska silloin oli hyvä olla. Totesin, etten halua mitään niin katalaa kuin toiseksi naiseksi ryhtymistä, minusta olisi ollut hirveää ajatella, että jakaisin ylipäätään ketään miestä jonkun muun kanssa. Tuolloin yritin neuvoa ja auttaa miestä hakemaan lisää apua, jonka hän kuitenkin koki turhaksi jo aiemman parisuhdeterapian pohjalta. Totesin, etten koskaan halua olla syy siihen, jos hän päättää erota, koska se ei sopinut minun arvomaailmaani. Mies kuitenkin kertoi, että vaikeudet liitossa olivat jo niin pitkältä juontavia ja kauan kestäneitä, että pelkästään lapsen vuoksi hän ei ollut valmis elämään elämäänsä ihmisen kanssa kun siitä ei millään mitään tullut. Mies kyllä näki omatkin virheensä, eikä yrittänyt kaataa kaikkea vaimonsa niskaan, joten tuumasin hänen olevan melko realistisella pohjalla.
No, mies erosi. Minunko tähteni? Ei, vaan koska avioliitto ei useiden yritystenkään jälkeen toiminut. Joku muu näkee tilanteen siten, että mies erosi minun takiani, minun näkökulmastani mies olisi eronnut joka tapauksessa jossain kohdin, ja mitä luultavammin jossain kohdin myös hankkinut jonkun uuden kumppanin. Se että se olenkin minä, ja että ryhdyimme seurustelemaan melko pian miehen eron jälkeen, ei tee minusta perheen rikkojaa. Avioliitto oli jo rikki, vaikka sen eteen oli paljon tehty, ennen kuin mies rakastui minuun.
Olemme nyt olleet yhdessä liki kymmenen vuotta, eikä meillä ole ollut ongelmia yhteiselossamme (siis tavallisia arkisia ongelmia enempää). Olemme uusperhe, koska miehelläni on lapsi. Mieheni exvaimo ei koskaan nähnyt minua syynä eroon, mutta jotkut muut kyllä, jotka eivät asioiden todellisia laitoja tienneet.
Ei jokainen uusperheen perustanut mies ole vain lähtenyt uuden matkaan käymättä läpi vaihtoehtojaan ja yrittämättä pelastaa aiempaa liittoaan. Mieheni lapsi on miehelleni hyvin tärkeä ja rakas, lapsen tähden hän olikin jo useita vuosia yrittänyt omalta osaltaan pitää koossa toimimatonta parisuhdettaan.
Tällä hetkellä meillä kaikilla on kaikki hyvin, lapsi mukaan lukien. Meillä on yksi yhteinen lapsi, ja toinen tulollaan. Mieheni lapsi kuuluu perheeseemme siinä missä yhteinenkin, vaikka ajallisesti onkin vähemmän luonamme. Mieheni exvaimo on myös onnellinen uuden miehensä kanssa. Joskus vain lapsia tehneet parit eivät kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta onnistu pitämään parisuhdettaan kasassa. Se ei tarkoita, että loppuelämä tulisi tuomita onnettomaan oloon, vaan voi myös syntyä ihan onnellisia uusperheitä, joissa kenenkään ei enää tarvitse voida päivästä toiseen pahoin ilman mahdollisuutta helpotukseen.
Elämä on sitä mitä siitä teemme.
että on niin vain vietävissä? Ei kai ketään voi avioliitosta pois pakottaa? Ekäpä alkuperäinen ei voi ymmärtää että ero on saattanut olla myös hänen vikansa.
Kuinka moni nainen on niin epätoivoinen ( miehenkipeä ) että vähät välittää onko äijällä vaimo ja liuta lapsia?
Tämä epätoivoinen tekee kaikkensa - siis ihan kaikkensa - saadakseen äijäparan koukkuun .
Kun elämä kotona vaimon ja lasten kanssa on sitä tavallista, turvallista arkea - elämä miehenkipeän luona voi olla peräti satumaata - panostetaan ns tunnelmaan kynttilät, shamppanjat, kynttiläillalliset a la´rouva Bucket...
kyllä siinä arki unohtuu.
Kun ollaan sitten " turvallisesti " saatu mies koukkuun - " unohdettu käyttää ehkäisyä tai valehdeltu "- nin kappas onhan äijä jo kiikissä eikä ikimaailmassa kehtaa tunnustaa että ny vedettiin isä höplästä oikein kunnolla..miten se voisi mennä sanomaan vaimolleen, että ny kävi tällainen teini-ikäinen kupru..
Jos luet minun juttunu tuolta ylempää "Minun tarinani" nimimerkillä "toinen nainen", niin siitä huomaat, että ei ne "uudet" naiset aina ole niitä koukuttajia. Minun tapauksessani mies teki kaikkensa että minut saa ja minä koitin pistää aluksi vastaan. Oli niin pirun sitkeä että teki sillä minuun vaikutuksen.
Ootko sä "Nimetön" joku provoilija täällä palstalla, vai mikä sua vaivaa?
Tekeekö joku oikeassa elämässäkin tuollaista?
Kysympä nyt ihan hyvällä ja väheksymättä kenenkään karvaita kokemuksia;
Kuka nainen haluaa pitää miehenään sellaista petturia ja luuseria, joka on lähtee vieraisiin pelkän suhteen arkipäiväistymisen vuoksi? Ei se isyyskään ihan mihin tahansa käytöksen sietämiseen riitä.
Näinhän se menee. Eiköhän siinä ole molemmilla osapuolilla kaikki liossa. Mikä helvetin Eeva ja paratiisi-syndrooma teillä ihmisillä oikein on?
mieheen jolla lapsi, mutta ei koskaan ole ollut lapsen äidin kanssa yhdessä..eikä tämän miehen tavattuani ole tullut tarvetta kiilata kenenkään väliin, kuten ei tätä ennenkään..
suomeksi, löysin miehen jolla oli lapsi,mutta ei liittoa lapsen äidin kanssa koskaan.
Kerronpa:
meillä oli ns perheystävä - kävi usein kylässä, esiintyi myös vaimon ystävänä - mennen tullen halasi ja touhusi, vei lapset ties mihin kotkotuksiin,
aina muisti myös halata miestä - käytti halpamaisia trikkejä - meni seisomaan hyvin lähelle - niin että vartalot aina koskettivat toisiaan, tarjosi sitten kahvia tai pastilleja.
Kerran oli kysynyt lapsilta ( tuolloin pieniä ) että mitäs sanotte, jos vien tuon isän äidiltänne?
Lapset eivät tietenkään ymmärtäneet - tulivat kertomaan minulla - kysyin mieheltä mikä juttu tämä ny oikein on?
Ei hän tiedä, vastasi, X on ollut tuollainen aina - no, tapaatteko jossain muualla kuin täällä kotona, kysyin - mies siihen että missä muka?
Eikä mies koskaan ollut pois kotoa niin ettei hän olisi sanonut mihin menee - hänellä oli vielä sellainen tapa, että hän aina pyysi jonkun lapsista mukaan,
no, vuodet kuluivat ja tämä miehenkipeä x sitten viimein tajusi ettei tule onnistumaan.
Sanoin kerran - kun hän taas oli tullut ja ollut niiiiin sydänystävää että - jos mies haluaa hänet sen kun ottaa - en vastusta.
Mies katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja sanoi;
en halua sitä naista, en ole koskaan halunnut ja olen mennyt naimisiin ja aion olla naimisissa - sinun kanssasi.
Meillä on nyt yli 25 kestänyt avioliittoa takana, yhä olemme naimisissa ja tuo x joka kaikkensa yritti elää katkerana yksinään.
Tarinan opetus on se, että on olemassa miehiä joita ei viedä - ei vaikka epätoivoinen olio kävelisi ilki alastomana ja yrittäisi..
Tämä kappale yritti sitä - melkein - uimarannalla eikä voi voi onnistunut.
Mies tuhahti näille yrityksille.
Kostoksi tämä olio kulkee nyt ympäriinsä ja puhuu paskaa minusta - etten ole mitään yms.
Jaa, voi olla etten hänen silmissään ole mitään - mutta ainakin olen mieheni vaimo ja lastemme äiti - yhä yhä lukuisista yrityksistä huolimatta hän ei ole eikä tule onnistumaan.
Että eivät ne kakkosnaiset aina niin rehellisiä ole - näyttelevät aikansa ja sitten oikea karva paljastuu.
Mutta ken sen tekee, että perheen hajottaa - saa kyllä sen myös takaisin - uskon Karman lakiin.
Mutta eihän hän siis ollut toinen nainen, olisi vain halunnut olla.
Empä tiedä tuosta, ne uusperheet joita minä tunnen, eivät ole syntyneet kenenkään ulkopuolisen hingusta väen vängällä iskeä varattua perheellistä ihmistä. En usko että sellaisesta voisi koskaan mitään syntyäkkään, koska mitä sellainen ihminen sitten haluaa, kun saa jonkun "satimeen"? Eiköhän hän halua jälleen jotain uutta, mitä olisi mahdotonta saada.
Aika "kaveri" naiseksi. Aika luuseri on mies joka noin epätoivoiseen retkahtaisi. Eipä sellaisella luuserilla mitään tekisikään.
On varmaan niitä, jotka käyttäytyvät noin epätoivoisesti, mutta edelleenkään en usko heidän kykenevän perustamaan mitään pysyvää, ei ydin- tahi uusperhettä. Sellainen ihminen on liian hukassa itseltään.
Joo tämä nainen elää nykyään ihan ihka yksin, pitää vielä yhteyttä yhteen lapseemme ja on niin säälittävä, niiiin säälittävä, omasta mielestään hän on maailman napa.
No, onneksi ei ainakaan äijän mielestä.
Tämä nainen on valittanut, että kun häneltä jäi aikanaan lapset hankimatta - joo - mutta alkaa ehkä olla hippasen myöhäistä hankkia - ikää on reippaasti yli 60 vuoden...
Täytyy sanoa, että sitten on aika heikoilla kantimilla jo suhde muutenkin jos toinen nainen "tulee ja vie" noin vaan varatun - avioliitossa olevan miehen! Jos niin olisi mies vietävissä niin sitten saisi mennäkin, ihan vapaasti.
Jos jotain naurettavaa - niin nämä väkisin tekaistut " perheet" jotka väen väkisin esittävät suurta Onnea..
huhuoooohuuu - ennemmin tai myöhemmin ainakin toinen " uusperheellinen" tekee saman uudestaan ja silloin onkin kasassa melko läjä näitä onnettomia, avuttomia, juurettomia ihmisiä jotka eivät oikein kuulu mihinkään.
Ongelmat eivät katoa kumppania vaihtamalla, ne seuraavat kyllä mukana ja painolastina on vielä Onnistumisen Pakko kun kerta ovet räiskien on lähdetty uuteen suhteeseen jossa Kaikki On Niin Hyvin - joo, voi se ollakin - muutaman kuukauden ja sitten taas on ruoho vihreämpää...
että silleen naurettavuudesta.
On asia, jota eivät nämä häntäheikit ja lumpustelevat naikkoset tajua:
lasku tulee joskus.
Se tulee ihan satavarmasti - jos ei muuta niin siten että lapset jossain vaiheessa kysyvät epämukavia kysymyksiä.
Miten selittää ettei " vanha" äiti/ isä / kelvannut vaan piti hommata uusi - miten selittää kuka kukin on sekametelisopassa nimeltä sisar ja velipuoli ja mummo ja vaaripuoli ja herraisä ties mitä.
Eikö ihmisillä ole kanttia kestää tekojensa seurauksia?
Jos menee naimisiin, siihen sitoutuu.
Tarkoittaa: ei lähdetä heti kun Ei Ole Enää Kivaa.....
kivat vaan kaikki uusperheelliset sekasotkuinenne.
Tunnetko kenties kaikki Suomen uusioperheet, kun noin "asiantuntevasti" osaat kertoa heidän ESITTÄVÄN suurta Onnea?????
Mihin perustuu myös väitteesi että uusperheelliset olisivat "onnettomia, avuttomia ja juurettomia ihmisiä jotka eivät kuulu mihinkään"???
Olisi mukavaa jos kertoisit, että mistä olet saanut tietosi, että uusioperheiden onni kestää vain muutaman kuukauden, kunnes taas lähdetään..????
Saatko jotain tyydytystä kun nimittelet ihmisiä "häntäheikeiksi" ja "lumpusteleviksi naikkosiksi"????
Olet näemmä katsantokannaltasi hyvinkin kapeakatseinen ja ahdasmielinen ihminen. Jos kerran olet niin hyvä ihminen, ettet uusioita "harrasta", niin voisit olla yleistämättä asioita joista et näemmä mitään tiedä!
No voi herraisä sentään, itkeäkö tässä pitäisi??
Ja mistä tiedän/tunnen uusperheet?
No eihän sitä tarvitse kuin katsella ympärilleen -joka paikka on niitä onnettomia täynnä.
Päiväkodit, koulut, harrastuksissa...ja nuorten riennoissa kukoistaa hällä-väliä-tyyli kun eivät VANHEMMATKAAN välittäneet- niin miksi he...
Ja totta puhuen: kyllä useampia enempi itkettää ko naurattaa nämä sairaat kuviot.....
Voi kuule. Ota nyt ne vääristyneet rillit silmiltäsi niin näet että tässä maailmassa voidaan pahoin riippumatta perhemuodosta. Ja jos et ole täysin kyynistynyt, näet silti senkin, että vielä voidaan hyvinkin, riippumatta perhemuodosta.
Lapsellinen yleistys. Käyhän lukemassa parisuhde-sivustojen keskusteluja, ja tule sitten kertomaan, miten onnellisia ihmisiä siellä ydinperheistään kirjoittelee. Pettämistä, valehtelua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, juopottelua, välinpitämättömyyttä... Ihan kaikkea sitä itseään, mikä on riippuvaista ihmisistä itsestään ja heidän valinnoistaan elää elämäänsä tietyssä ahtaassa kopissa, ei siis riippuvaista siitä, missä perhemuodossa eletään.
Kyllä sinäkin vielä ymmärrät tätä maailmaa vähän paremmin, jahka kasvat aikuiseksi mieleltäsi.
Ajattelitko tosiaan olevasi uskottava? Kuinkako moni elämäänsä tyytyväinen ihminen tulisi sivuille, jotka eivät häntä koskisi, esittämään paremmuuttaan. Olet aika huvittavan säälittävä.
On oiva esimerkki näillä"lumpustelvilla naikkosilla" omille lapsilleen. Sellaiset lapset millainen äiti.
Jos lapset näkevät et miehen voi ottaa keneltä vaan, ja elää tehdä lapsia sen kanssa, niin kyllä se periytyy, ja omat lapset on samanlaisia.
Toi irjotus oli niin hyvä, että luon se kymmenen kertaa, ja olin joka sanassa samaa mieltä.
Yhteisellä sopimuksella lähdimme tähän peliin. Yhteisiä vuosia on takana viisi, joista yksi naimissa. Yhteisiä lapsiakin on jo kaksi.
ja nainut useitakin naimisissa olevia - lapsiensa lukumäärästä en tiedä eikä kiinnosta.
Mutta eipä tulisi mieleenikään semmoista rahjaketta riesakseni ottaa, saatuani mitä olen halunnut toivotan hyviä jatkoja ja haihdun sumuun.
Miten nyt sitten kiilasit jonkun avioliiton väliin ja veit miehen? Eikö sinun tapasi toimia ole vuosisatoja vanha tapa, joissa miehet pysyivät omien vaimojensa luona, mutta hairasivat missä sattuu niin usein kuin lystivät. Olisikos tämä muuten sitten parempi vaihtoehto kuin ero petollisesta liitosta?
Onko niin, että ainoa asia mikä tekee "kakkosnaisesta" niin kovin pahan, on se, että mies todella rakastuu tähän, eroaa ja perustaa uuden suhteen tämän naisen kanssa? Olisiko siis parempi, että miehet pettäisivät salaa vaimojaan, ja esittäisivät kulissia, niin ettei perhe hajoaisi? Niiden perheiden lapsosista on tämäkin sukupolvi syntynyt, jossa uusperheitä sikiää kuin sieniä sateella. Että turha tulla sanomaan niistä lapsista kasvaneen täyspäisempiä aikuisia... :D
No joo, en pidä noista kummastakaan ylemmästä vaihtoehdosta. Mielestäni ihmisten pitäisi pysyä hautaan asti yhdessä, jos on yhteen menty. Pitäisi kaiketi mennä vain paremmista syistä yhteen ja todella tuntea puolisonsa hyvin... Vaan silti voi elämä yllättää. Olisiko sitten niin, että avioliitoissa pitäisi panostaa enemmän, ottaa vähemmän toista itsestään selvyytenä, ja tehdä sen asian eteen jotain, että kumpikin olisi onnellinen? Niinkuin siinä kuulussa avioliittolupauksessa ohjataan pareja toimimaan.
Minkä miehen? En ole vienut mitään miestä, etkö jo ymmärtänyt, että käytän niitä vain naimiseen. Siksi ei juuri kiinnosta heidän elämäntarinansa, siviilisäätynsä eikä lapsilukunsa.
kypsymätön,potentiaalinen "tartuntojen"aiheuttaja siis kyseessä.
Hiv ym. luvut ovat kasvussa juuri tuollaisten välinpitämättömien ihmisten vuoksi.Sääliks käy kaltaisiasi.
lienevät tärkein polttoaine näille palstaprovoilijoille.
Ystäväpiirissä 10v naimisissa ollut mies jäi kiinni pettämisestä ja tuli ero..
Uusi nainen löytyi alle vuoden päästä ja tottakait eron syy tuli myös naisen korviin..
Nyt heillä 2 lasta ja elämä helvettiä kun vainmo ei luota etteikö mies pettäisi..
Itse en ainakaan luottaisi pätkääkään pettäjään ja pettäjä pettää uudelleen. Liian usein se on minunkin tuttavapiirissä nähty..
Ja eihän oikeasti ole sitten olemassa mitään tuolta väliltä ;)
että kaksi eronnutta ihmistä voisivat löytää toisensa siinä vaiheessa, kun ero on jo selvä.
Miehethän ovat aivottomia ja tunteettomia olioita, joita naiset vaihtavat keskenään :-D
miehen, joka oli aviossa ja kaksi teiniä lasta. päädyttiin samaan hotellihuoneeseen ja lopun varmaan arvaattekin. Mies minua noin 15 vuotta vanhempi ja hyvässä asemassa (varakas). En tiedä miten niin kävi, mutta ihastuin ja kaksi kuukautta ensitapaamisen jälkeen vauva tulossa. Mies otti eron ja nyt olemme aviossa eli ns. uusperhe. Lapsemme on nyt 4 vuotias ja ihan kivasti meillä menee. Huonoa omaatuntoa en tunne. Aikaisemmat lapset ei juurikaan käy meillä, loukkaantuivat erosta. Ex-vaimoa en ajattele enkä ole mustasukkainen. Mies vaan halusi vaihtaa nuorempaan;)
varmasti varsin pian mutta ei se seuraava sitä mieti..
Kerran pettäjä aina pettäjä...
Täysin naurettavaa syyttää naisia aviomiehen viemisestä.
Enempihän siinä omantunnon pitäisi miestä vaivata, kun hylkää oman rakastavan vaimonsa, uskollisen ystävänsä ja kumppaninsa ja lastensa äidin jonkun naikkosen vuoksi. Ukkomieheen sekaantuvalla naisella ei tuollaisia henkisiä siteitä petettyyn vaimoon ole.
Ihan vapaasti voi kuka vaan yrittää vokotella miestäni. Epäilen, ettei onnistu ja jos onnistuu, niin terve menoa! Ei mies ole tavara, minkä minä omistan vaan omista asioistaan päättävä aikuinen ihminen.
Kyllä on sellasia naisia, joilla on ihan tarkoitus iskee toisten miehiä. Täysin naurettava väite, että ero olisi aina yhteinen!
Eiköhän tuo edellinen juuri kirjoittanut, että jos miehensä olisi sellainen tossu että olisi ihan kenen vaan vietävissä, ei hän sellaisen kanssa elämäänsä haluaisikaan jatkaa. Niin minä ymmärsin. Ei kai siinä mistään yhteispäätöksistä puhuttu, vaan juuri siitä, että mies ei ole tavara, jonka voi omistaa, vaan miehellä siis on ihan omat aivot ja omatunto, minkä mukaan toimii. On miehiä joita vokotellaan jatkuvasti pois liitoistaan, silti he eivät lähde. Sitten on tossuja, jotka lähtevät. Mitä sellaisella tossulla kukaan sitten tekee?