hei...mistä tietää onko ihastunut vai rakastunut? onko järkevämpää että kumppani a) vie jalat alta kun tapaat ensi kertaa ja vie ruokahalut...aiheuttaa unettomuutta ja perhosia vatsaan...vai niin että b) tuntee kiinnostusta mutta on maltillisemmat tunteet...hänen seurassaan on hyvä olla mutta ei nostata isoja tunteita suuntaan eikä toiseen.
tunteet hukassa
helpmeee
101432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuu kestään,bee parempi.
kannattajaksi oo taipumassa... Vaihtoehto beestä alkanut suhde vetelee nimittäin viimeisiään vajaan kymmenen vuoden jälkeen. Ikävää huomata, et pelkkä "mukava" ja "ihan kiva" ei tyydytä pitemmän päälle, ja tämä on kummankin osapuolen kanta. No, ehkei kaikki tällasiset vähemmän intohimoiset suhteet pääty sisko-ja-veli-asetelmaan...
Ei kun eteenpäin, a mielessä...
mutta toisaalta oon kai huono neuvoja kun nytkin oon yksin.. B vaihtoehdon valinnassa on se vaarapuoli, että joskus B vaihtoehdon kanssa seurustellessa/naimisissa ollessa saattaa tulla se vaihtoehto A joka vie jalat alta ja näin ollen tulee satutettua vaihtoehto B:tä (monimutkaista). Ehkä kysymys on myös siitä, mitä itse hakee. Jos haluaa elämänkumppania ja ystävää eikä niinkään romantiikkaa ja intohimoa niin vaihtoehto B on ihan hyvä.
Itse tuskin tulen B vaihtoehtoa koskaan valitsemaan, viihdyn hyvin yksinkin. Kerran on joku vienyt jalat alta ja se tunne oli vain niin voimakas, ettei vaihtoehto B enää kelpaa. Toisella vain ei ollut tunteita minua kohtaan, joten olin hänelle taas vaihtoehto B.
fiiliksiä ja parhaimmassa tapauksessa jälkikasvua, joten valitsisin Aan.
B-vaihtoehto voi mennä nyhjäämiseksi ja asioiden loputtomaksi punnitsemiseksi ja analysoimiseksi.
A on enemmän toimintaa (seksiä, yhteisiä projekteja, eteenpäin menemistä) ja B keskustelua, (ymmärtämistä, analysointia ja kuuntelemista).
on A-vaihtoehto. En voisi edes kuvitella vaihtoehdon B-kaltaista kumppania itselleni koska tunnen joko voimakkaasti tai sitten en ollenkaan.
Mutta tämä oli vaan mun mielipide :)
a vaihtoehdosta kun ei niin tiedä, onko tunteet syvällisiä vai enemmänkin pinnallisia. Intohimo voi joskus sekoittaa pakan pahastikin.
Maltillisesti tunteiden purkautuessa jos ovat purkautuakseen, kokisin tämän vaihtoehdon aidommaksi tai sanoisinko kestävämmäksi:) Rakastumista edeltää kyllä tietty ihastuminen.
Mitä kukin sitten kaipaa, jotkut haluavat harrastaa kevyempää, sitoutumatonta elämää, satunnaisia kumppaneita, toiset taas ovat valmiit antamaan itsestään kaiken vain yhdelle ihmiselle loppu elämäksi. Kukin tyylillään, kunhan ihminen itse tietäisi mitä on vailla.
luokitellaan jotenkin kevytkenkäisiksi ja sitoutumiskammoisiksi. Että pitäisi niinkuin hävetä itseään, kun on intohimoinen, että voi minua, kun olen pinnallinen ihminen. Minä en ainakaan jaksa hävetä yhtään. Jos toinen ei hyväksy minun seksuaalisuuttani ja intohimoani, niin eläkööt sitten pitsinnyplääjän kanssa tai yksin lukemalla kirjoja, nih!...
NÄIN SE VAAN ON.
kaveruutta mutta se jokin puuttui.
A on kokeiltu, nyt uskon vahvasti että B on se, jota tarvitsen.
A on kovin lyhyt aikaista iloa; alkaa nopeasti, loppuu vielä nopeammin.