http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000025375336
Jos joku muistaa tuon linkin päässä olevan runon, niin tässä olisi surumielisempää "jatkoa" sille
Valkoinen ruusu kuihtuneena vierelläni,
nahistuneet terälehdet hajallaan edessäin,
suru ei kadonnut ole mielestäni.
nuo lehdet muistuttavat paljon sydäntäin.
Valkoinen tyttö yhä ajatuksissani,
tuon kukkan osat enään hänestä jäljellä on,
tuska raastaa haavaa muistoissani,
olen kadottanut elämäni ainoan valon.
Yhä sieluni silmin hänet näen,
elän ajan siellä kalliolla uudestaan,
tunnen yhä kosketuksen tuon pehmeän käden,
kuulen vielä naurun hänen huuliltaan.
Näen hänet talvisin lumisateessa sankassa,
kuulen tuon äänen syksyn tuulessa,
tunnen katseen aamun ruskossa,
sekä pehmeän kosketuksen tihkusateessa.
Valkea ruusu jatkaa kuolemistaan,
sydämmeni ohenee kuin nuo terälehdet,
pian joudun sille kalliolle taas nousemaan,
tällä kertaa sinä et ole se joka lähdet.
Katson kuohuvaa merta alapuolellain,
valkean ruusun osia nyrkkiini puristan,
terälehdet murenevat sormissain,
vielä kerran itseäni hinnasta muistutan.
Kasvatan omat valkeat siivet,
nojaudun kielekkeeltä eteenpäin.
Minun siivet ovat vain liian pienet,
Silti pudotessanikin, taivas siintää edessäin.
Jos joku muistaa tuon linkin päässä olevan runon, niin tässä olisi surumielisempää "jatkoa" sille
Valkoinen ruusu kuihtuneena vierelläni,
nahistuneet terälehdet hajallaan edessäin,
suru ei kadonnut ole mielestäni.
nuo lehdet muistuttavat paljon sydäntäin.
Valkoinen tyttö yhä ajatuksissani,
tuon kukkan osat enään hänestä jäljellä on,
tuska raastaa haavaa muistoissani,
olen kadottanut elämäni ainoan valon.
Yhä sieluni silmin hänet näen,
elän ajan siellä kalliolla uudestaan,
tunnen yhä kosketuksen tuon pehmeän käden,
kuulen vielä naurun hänen huuliltaan.
Näen hänet talvisin lumisateessa sankassa,
kuulen tuon äänen syksyn tuulessa,
tunnen katseen aamun ruskossa,
sekä pehmeän kosketuksen tihkusateessa.
Valkea ruusu jatkaa kuolemistaan,
sydämmeni ohenee kuin nuo terälehdet,
pian joudun sille kalliolle taas nousemaan,
tällä kertaa sinä et ole se joka lähdet.
Katson kuohuvaa merta alapuolellain,
valkean ruusun osia nyrkkiini puristan,
terälehdet murenevat sormissain,
vielä kerran itseäni hinnasta muistutan.
Kasvatan omat valkeat siivet,
nojaudun kielekkeeltä eteenpäin.
Minun siivet ovat vain liian pienet,
Silti pudotessanikin, taivas siintää edessäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mahdollisiin kommentteihin ehdin vastata vasta vähintään viikon kuluttua.
Armeija jatkukoon. -->