niin. olen nuori, n.15 kg ylipainoinen nainen. ensimmäinen ja viimeinen suhteeni päättyi pari vuotta sitten ja sen jälkeen miesjutut ovat rajoittuneet siihen, että kerran eräs alkkis yritti pussata kaatokännissä ja nyt jo puolen vuoden verran olen paremman puutteessa elätellyt toivoa erään miekkosen suhteen, joka kuitenkin on tehnyt täysin selväksi, että kiinnostusta hänen puoleltaan riittää seksijuttuihin, kunnes hänellä tärppää. miten oon vajonnut näin alas? joskus mietin, että eikö mulla ole ollenkaan itsekunnioitusta. oon kuitenkin aivan tietoinen siitä, että se, miksei miehet mua lähesty kuin perseet olalla valomerkin aikaan , johtuu siitä, että olen lihava. ei tarvitse mainita, että exäni löysi uuden pari viikkoa bänksien jälkeen ja nyt varmaan kierrättää sadatta muijaa. oon rivien välistä useamman kerran lukenut, että mussa on kaikki muu ihan kunnossa, mutta kun olen lihava. ainakaan nuoria miehiä harvemmin kiinnostaa edes vähän pyöreä muija, kun tarjonta on muutenkin niin hyvä, et miksi tyytyä tankkiin. vanhemmat naiset joskus voi sanoa, että kyllä miehet tykkää lihavammistakin naisista, mutta yleensä 50v miehet. olispa kiva, jos joskus baarissa joku ikäiseni poika edes vähän vilkaisisi. viime viikonloppunakin kavereita oltiin koko ajan jututtamassa ja mun kohdallani vilkaisu riittää ja uudestaan ei tarvii enää vilkaista. poika, josta todella pidin, sanoi minulle, että olisin aivan täydellinen, olen ihana tyyppi, mutta kun hän ei voi pakottaa itseään kiinnostumaan musta fyysisesti. kerran baarissa juttelin aivan viattomasti erään nuoren miehen kanssa, kunnes hän tokaisi: saanko sanoa sulle jotain ja lupaat ettet loukkaannu? mä: kyllä. hän: sä oot tosi mukava ja tosi älykäs..mutta sä oot pyöreä. mä:onko sillä jotain tekemistä mun älykkyyden kanssa, että mä olen pyöreä? hän:kaikella on tekemistä sen kanssa että sä olet pyöreä. tää on pinnallinen maailma. ja nämä vain pari esimerkkiä. kelpaan miehille, jotka eivät yksinkertaisesti löydä parempaakaan. ja tämä rajoittaa miehet niin marginaaliseen ryhmään, että mä en kyllä voi kiinnostua. ja se ajatus, että miesten silmissä mä olen siinä ryhmässä, on kauhea. nainen voi olla kuinka kylmäkiskoinen ja hirveä, pinnallinen ja tyhmä tahansa, mutta hoikkana hän kelpaa oikein loistavasti. mä tiedän tosi mukavia poikia, jotka seurustelevat aivan hirveiden ämmien kanssa! mutta ne on hoikkia ja nättejä ämmiä. mä voin olla kuinka fiksu, mukava ja avoin tahansa, mutta jään aina paitsioon. joskus tosin lohduttaa, kun ajattelen, että jos tuo poika kiinnostuu tuosta tytöstä, mä en olisi sitä halunnutkaan. en tiedä, mun kokemuksieni valossa saa lihava tyttö kyllä tehdä hartiavoimin töitä saadakseen edes puoliksi kunnollisen miehen, enkä mä vielä ainakaan niin miehenkipeä ole (ehkä 6kk vielä..). tai sitten voi mennä chattiin, ja mä en jaksa enää sellaista.
pyöreys ja
miesjutut
192603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Viestisi on provo, tai sitten on maailmankirjat menneet sekaisin.
Haista perse!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Riippuu tietenkin ylipainon määrästä.
15 kg ei mielestäni vaikuta vielä puoleen eikä toiseen.
Tai sitten aloittaja liikkuu piireissä joiden mielipide on kypsymätön ja lapsellinen.
Kyllä enemmänkin ylipainoiset saavat helposti seuraa, saattaa olla että syitä pitäisi alkaa etsiä muualta.
Esim pukeutumisesta.
Nykyinen muoti on ollut sellaista että hoikatkin näyttävät siinä lihavilta.
Pitääkö sitä aina orjallisesti noudattaa, sopi vartalolle tai ei.
Et ainakaan viestisi perusteella vaikuta kovin mukavalta, vaan katkeralta typerykseltä.. Huoh.
No johan on. Joo, tuon ensimmäisen vastaajan kanssa kyllä aivan samaa mieltä, aika oudolta kuulostaa. Tosin ihan koko tekstiä en lukenut, oli nimittäin "hieman" vaikealukuisesti kirjoitettu, isot alkukirjaimet ja kappalejaot olisivat ihan käteviä.
Mutta mutta, tuskin nyt joku 15kg on este yhtään millekään. Tekstin perusteella kyllä hieman epätoivoiselta takertujalta vaikutat. Tuokin, että olet paremman puutteessa jossain roikkunut. Ja se kyllä on yksi seikka, joka aina monella sen vähäisenkin kiinnostuksen tappaa.
Ja millaisia miehiä edes koitat saada kiinnostumaan itsestäsi. Turha on tuhlata aikaansa niihin (omasta mielestään) alfa-"uroksiin", joiden mielestä ehkä yksi viidestätuhannesta naisesta on heidän tasollaan. Ns. normaalin naköisistäkin pojista löytyy ihan mukavia ja hyvännäköisä tapauksia.
Joo, itsekin olen sinkkuillut nyt jonkun puolisen vuotta ja tottakai pidän silmät auki, mutten mitenkään epätoivon vimmalla yritä etsiä ketään, vaan ihan avoimin mielin tutustunut muihin. Ja se kyllä tehoaa, mukavia kavereita olen saanut ja myöskin sitten johonkin enempäänkin on ollut kiinnostusta. Mutta eipähän tässä mikään kiire ole, parikymppisellä sinkulla nyt tuskin on olemassa sitä pelkoa, että jos nyt ei ole ketään, sitten jää ikuiseksi vanhaksipiiaksi. :)
15kg ei ole paljon.
porukkaa.
Hei! Sopiiko kysyä minkä ikäinen mahdat olla?
Saattaa olla että ylipainoisilla tytöillä on kysyntää usein vasta hieman vanhempina. Suunnilleen siinä 30 tietämillä. Tuosta nuoremmilla pinnalliset tekijät vaikuttavat vielä aika paljon parin valintaan.
Aika nuorelta vaikutat kyllä ainakin tekstisi perusteella. Kouluaikoina poikien asenteet onkin vielä niin alkeellisia että ne voi hyvin jättää omaan varjoonsa. Mitä jos opettelisit ensin rakastamaan itse itseäsi etkä etsisi valheellista välittämistä jostain joka vain käyttää sinua hyväkseen?
Oma nuoruuteni pienellä paikkakunnalla meni siinä että kaikki pojat haukkuivat läskiksi (vaikka ylipainoa oli muutama kilo) ja itsetuntoni oli hyvin alhaalla. Ajattelin olevani oikeasti ruma ja mielenkiinnoton, typerä ja arvoton. Kun muutin kotoa pois kaupunkiin, en voinut käsittää miksi sain yhtäkkiä huomiota joka suunnalta. Itsetuntoni nousi ja kasvaessani aikuiseksi aloin olemaan muutenkin (niistä miesjutuista irrallisesti) itsevarmempi mikä auttoi siinä että painoni tippui ja ikään kuin "puhkesin kukkaan" niistä ruma ankanpoikanen -vuosistani.
Nykyisin kun törmään vanhoihin koulutovereihini kadulla, he eivät usein edes tunnista minua, niin paljon olen muuttunut. On mukavaa näyttää entisille ihastuksilleni kuinka heidän seuransa ei todellakaan voi kiinnostaa, nyt kun minä heille viimein kelpaisin. Onhan tämä lapsellista mutta se kun vain on jotenkin niin tyydyttävää että on päässyt lapsuuden kahleistaan eroon koulukiusaamisen ja muiden henkisten potkujen jälkeen.
Kasva oman arvosi tuntevaksi, itsevarmaksi naiseksi niin ylipaino ei miehiin vaikuta. Jos asennoidut itseesi samoin kuin lapsen tasolla olevat baarikärpäset, ei ole ihmekään ettet saa tunteillesi vastakaikua. Vanhaan viisaaseen sanontaa vedoten, kuinka joku voi sinua rakastaa jos et itse rakasta itseäsi?
mutta kysynpä nyt kuitenkin,oletko itse nyt kaiken pinnallisen yläpuolella?
puhut tästä pinnallisuudesta aivan kuin se olisi vain miehinen ominaisuus.
katsokaapas naiset peiliin ;)
Ongelmasi johtuu täysin ylipainosta, joten sitä on turha puida yhtään sen enempää. Parannat elämänlaatuasi laihduttamalla, joten tee se. 15 kiloa on vielä helppo pudottaa kun ottaa sen tosissaan, eikä anna sen kerääntyä 50 kiloksi.
täytyy ensin tunnustaa,ja sen jälkeen täytyy tarttua härkää sarvista.yleinen sääntö on,asiat ei toivomalla parane.
15 kiloa häipyy nopeasti,hieman liikuntaa ja uusi ruokavalio.
netistä löytää kaiken tarvittavan tiedon.
ymmärrän että yllättävä lihominen nuorella iällä voi olla shokki,rakkaus onkin raadollista ja syrjivää!!
kaikki me olemme pinnallisia,tuskinpa aloittajakaan kelpuuttaisi kumppanikseen ihan ketä tahansa.
varsinkaan jos on varaa valita.
terveisinä aloittajalle voisi sanoa,kenenkään kohtalo ei ole olla lihava.
asioihin voi vaikuttaa.
pelko pois ja tartu toimeen!
taida olla muiden kanssa erimieltä. ymmärrän täysin sua ja olen itse ollut joskus samassa jamassa. baari oli ainoa paikka jossa musta "kiinnostuttiin", jos joku kiinnostu (vain seksin takia, minkä muunkaan..) niin ei haitannut, olin tyytyväinen että edes jossain määrin jollekin kelpasin, vaikka varmasti se viimeinen vaihtoehto olin. siten tapahtu ihme ja baarissa taasen, minua muutaman vuoden vanhempi, minun mielestäni hyvännäköinen mies ihastui muhun ja sillä tiellä ollaan oltu jo yli neljä vuotta. sitten tapahtui toinen ihme ja pystyin laihduttamaan n. 20 kg. mutta fakta on se, että mieheni ihastui muhun sillon kun oli tuota painoa vielä liikaa. ihmeitä tapahtuu, älä luovu toivosta.
asioilla on aina toinenkin puoli. jos ja kun löydät sen kumppanisi, olet ehkä pyöreä ja sellaisena sinut kumppaniksi valitaan. surkeaa on, kun paino nousee ja parisuhteessa seksi ja muu lähtee menemään sen vuoksi pieleen. aika pinnallista tää kaikki taitaa olla.
Pinnallistahan se elämä pääosin on, ainakin nuorena. Ja miehistä 95 % on pinnallisia joten etsi 100 miestä ja voit löytää 5 sellaista jotka ei katso ulkonäköä. Melkonen urakka se 100 miestä.
lohduttaa,niin voin sanoa että samanlaista se on meillä miehilläkin,tosin ilman yhdenyönjuttuja :)
jos olet lihava niin yksin saat tallustaa.
ensimmäisenä heräsi kysymys,voisitko itse seurustella lihavan miehen kanssa?
en tiedä miten siellä,mutta meilläpäin on paljon ylipainoisia miehiä(nuoriakin).
ymmärrän että se voi olla vaikeaa,jos on tottunut kauneuteen(komeuteen),mutta ihmisiä ne lihavatkin ovat.
ymmärrän että olet turhautunut,mutta kannattaa miettiä myös omia arvoja.
Laihduta, hyvä ihminen, sillähän tuosta ongelmasta pääset. Viisitoista kiloa on aika vähän pudotettavaksi, vaikka ulkonäön totaalisesti pilaakin. Puolessa vuodessa (ja allekin) lähtee, kun lisäät liikuntaa ja syöt kevyesti ja terveellisesti. Mitään kitukuureja et tarvitse. Pidät sitten ne uudet elämäntavat. Ja vaikka nuo miesjutut eivät sujuisikaan, niin onhan olosi muuten tuhat kertaa parempi hoikkana.
Ymmärrän sua tosi hyvin, olen 23-vuotias nainen ( 15-20 kg ylipainoa) ja ihan samassa tilanteessa. Erosin juuri edellisestä miehestä, joka oli hyvännäköinen ja fiksu- sekä rapajuoppo, muutenhan minunlaiseni ei olisi sellaista saanut.
Mullekin on monesti sanottu ylipainosta, baarissa parhaimmillaan että "olisin kyllä pannu sua 20 kiloo sitten". Itsetunnon vetää aika matalaksi. Ja totuus on ainakin mulle, että missään muualla kun baarissa en niitä miehiä tapaa.
Yhdenillan juttuja löytyy, jos ei ole turhan nirso. Joskus kuitenkin eksyn ajattelemaan että tuokin on mun kanssa vain sen takia kun saa helposti ja halveksii oikeasti.
Mutta kyllä se taitaa olla tuurista kiinni ja vähän myös paikoista, missä liikut. Jos käyt vain pintabaareissa hoikkien kavereidesi kanssa, niistä tuskin löytyy. Eksy joskus vähän johonkin erilaiseen kulmakuppilaan ( enkä tarkoita mitään räkälöitä ), äläkä pidä elämän tarkoituksena sitä miehen etsintää.. Itse treffailen tällä hetkellä kahtakin miestä, joissa ei ole mitään suurempaa vikaa- nuoria, työssäkäyviä, OK-näköisiä ja -kokoisia- enkä ole edes antanut : )
Olen itse normaalipainoinen ja paras ystäväni reilut 20kg ylipainoinen. Baareissa hän on se jota miehet piirittää. Kasvoista ollaan suunnilleen samalla linjalla, eli ei mitenkään erikoisen kauniita tai rumia, vaan sellaisia tavallisen nättejä. Kuppikoko on sama, eli ei pitäisi olla tisseistäkään kiinni.
Olen asiaa miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että hänellä vain on asenne hallussa. Hän hymyilee, nauraa ja vitsailee kevyesti, vaikka juttusille tullut mies ei mikään unelmien adonis olisikaan.