Mielipiteitä odottaisin teiltä "äidit", mitä tykkäätte tuosta?
Itse olen sitä mieltä että koko abortti pitäisi kieltää, jokainen ottakoot vastuuta siitä mitä tekee/jättää tekemättä.
Itse olen sitä mieltä että koko abortti pitäisi kieltää, jokainen ottakoot vastuuta siitä mitä tekee/jättää tekemättä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä, että joku tässä elämässä saattaa pohtia aborttia ratkaisuna. Ja ilmeisesti siihen ratkaisuun joku aina päätyykiin, sillä Suomessa tehdään 11 000 aborttia joka vuosi. Eli noin koululuokallinen "lapsia" päivässä abortoidaan, ja luku on minusta pöyristyttävä.
Se, että ymmärrän jonkun päätyvät aborttiin ei mielessäni aborttia tee kuitenkaan hyväksytyksi. Ihmisillä on eri käsityksiä siitä asiasta, milloin alkio on ihminen. Luulisin myös, että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että abortti on sen naisen oma asia, joka raskaaksi on tullut.
Minun mielestäni alkio on potentiaalinen ihminen heti hedelmöittymisen jälkeen. Tiede eikä mikään muukaan instituutio ole pystynyt osoittamaan mitään erityistä vaihetta tai kehitysvaihetta, jolloin alkio muuttuu alkiosta ihmiseksi (vrt. Abortin saa halutessaan tehdä siihen asti, kunnes sikiö on 12-viikkoinen.) Tähän näkökohtaan perustaen olen todellakin sitä mieltä, että jo alkiolla on ihmisoikeudet. Ja edelleen alkion tuhoaminen ei ole äidin oma asia: hän tekee päätöksen toisen ihmisen puolesta riistäessään tämän elämän.
Usein minulle sanotaan aborttikeskusteluissa, enkö hyväksy aborttia raiskaustilanteessa tai silloin kun äidin henki on vaarassa. Tilastojen mukaan YLI 90 % aborteista tehdään SOSIAALISISTA SYISTÄ yli 20-VUOTIAILLE NAISILLE. Aborttien runsaudesta puhuttaessa ja ongelmaa ratkaistaessa on siis turhaa aloittaa voivottelemaan raiskauksia tai äidin hengenvaaraa, jotka ovat marginaalitapauksia! Suurin osa abortin tehneistä ovat siis naisia, jotka kokevat, ettei vauva sovi heidän silloiseen elämäntilanteeseensa.
Lapsen hankinta on nykyaikana mielestäni rankkaa ja laskelmoitua bisnestä. Vaikka nykyaikana olemme elävinämme suvaitsevaisuuden yhteiskunnassa, mielestäni ihmisiä vaaditaan entistä enemmän yhteinäiseen muottiin. Keskiluokkaisuuden ihanteen mukaan ihminen on valmis lisääntymään vasta siinä vaiheessa, kun hankittuna on tutkinto, vakityö, satuhäät, omistusasunto, kaksi tila-autoa, kesämökki ja lomaosake. Joskus aborttipalstaa selatessani monet abortin kokeneet tiuskaisevat, että kai he haluavat nyt ensin ammatin ja työn, ettei tarvitse lähteä kotirouvaksi sossun luukulle.
Siis mistä nämä puheet tulevat? Kuka vielä nykyaikana luulee, ettei lapsen saantia ja opiskelua ole mahdollista yhdistää? Tässä on yksi henkilö, joka voi kertoa, kuinka se kaikki onnistuu. Minusta olisi mukavaa kuulla, millainen elämäntilanne on suotuisa lapsen kannalta. Milloin ihminen on kypsä saamaan lapsen? Mitä kaikkea se edellyttää? Nyt joku tulee minulle sanomaan, että ihminen on kypsä lapseen siinä vaiheessa, kun hän itse sitä haluaa. Niin, haluaminen ja haluaminen. Eikö elämän voisi joskus antaa kantaa? Ihminen kasvaa joka tapauksessa aina lapsen myötä.
En halua alkaa riidellä tästä aiheesta. En myöskään missään tapauksessa halua tuomita abortin tehneitä naisia. Sen sijaan tekisi joskus mieli ojentaa noita miehiä ja poikia, jotka ovat painostaneet naista aborttiin tai heittäneet naisen laidan yli raskauden ilmettyä.
Toivoisin vain, että silloin kun tyttäreni on minun ikäiseni, aborttiluvut ovat murto-osa siitä kuin mitä ne ovat nyt.
Mitäkö tarjoan reseptiksi? Ainakin aborttilakia voisi tiukentaa ronskilla kädellä. Ensimmäinen keino voisi olla vaikkapa 18 ikävuoden rajapyykki, jonka jälkeen raskaaksi tulleita naisia ohjattaisiin määrätietoisesti pitämään lapsensa eikä abortti olisi käytännössä mahdollinen. (Joo, olen kuullut kyllä myös home-made aborteista...) En todellakaan tiedä, mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä. Kamala juttu.
Herätti ajatuksia todellakin. Mielestäni äidin ja sikiön elämä ovat kaksi eri asiaa. Äidin ei ole minun mielestäni pakko pitää lasta ei-toivotun raskauden yhteydessä (OK, ellei kyseessä ole sitten nuori ikä, raiskaus tms.) mutta synnyttää täytyisi. Käykääpä lukemassa lapsettomuus-palstaa. Siellä olisi varmasti jokaiselle tänäkin päivänä abortoidulle sikiölle hyvän kodin ovi auki...
Kiitos hyvistä mielipiteistäsi, kirjoitustasi oli mukava lukea...
sanot että joka päivä abortoidaan koululuokallinen lapsia, toisaalta joka päivä syntyy melkein kuusi luokallista lapsia!
Sosiaaliset syyt on suurin ryhmä koska jos syy on muu kuin ne muut luvalliset syyt kirjaimellisesti niin silloin se on sosiaalinen esim äidin mielenterveysongelma on sosiaalinen syy jne.
Suurin aborttien ryhmä on 20-24 vuotiaat joille tehtiin viimeisen tilaston mukaan 88% keskeytyksistä. Toisaalta taas äidin ikä on syy joka kymmenenteen raskauteen! Niin ja sosiaaliset syyt on suurin syhmä siksi että abortilel voi ilmoittaa monta syytä jolloin sosiaalinen syy on yksi tekijä, mutta ei välttämättä se pääsyy. Ilmoituksissa kun oli pari-kolme syytä jo yleistymässä.
Tilaston mielenkiintoisin osio on se jossa kerrotaan että 44% keskeytyksistä ei ollut naisen ensimmäinen.. Eli niitä joilel ehkäisyksi käy abortti on jopa liki puolet porukassa ja loput sitten on niitä joiden ikä tms ei passaa. Lopullinen oikeiden aborttien määrä onkin siis vain 5870 joka ei ole paha luku ja tällöin suhteutettuna se syntyviin päästään että syntyviä on kymmenen kertaa enemmän...
Lisäksi puolet aborttiin päätyneistä ainakin ilmoittaa käyttäneensä kondomia ja vain heistä alle kaksi prossaa jälkiehkäisyä. Tässä olisi työmaata..
Iloksesi ja omaksenikin aborttien määrä laski taas viime vuonna 2% eli ihan mukavan määrän. Koskaan ne ei lopu se on selvää.
Mielestäni on lapsen etu ettei häntä ole pakko synnyttää jos ei halua. Vaikka jokainen eloss aoleva tahtoo elää niin miksi hankki alapsia lisää tänne jos sen oma äiti ja isä ei sitä tahdo? Yhdelle joku syy on oikea ja toiselle toinen, mutta mikä minä olen sanomaan mikä on se ainoa oikea syy? Varsinkin kun mielestäni sikiö on ihminen kun sen siksi tunnistaa ihan silmällä ja sillä on mahdollisuus jäädä henkiin syntyessään. Nisäkkään alkio ei siis ole mielestäni ihminen joka siitä voi hyvällä tuurilla tulla joskus ja onneksi suurin osa aborteista tehdään niillä viikoilla jolloin alkiota ei tunnista ihmisen jälkeläiseksi.
No, mielipide on mielipide ja laki on laki. Ilmeisesti olemme lainkin suhteen oikealla linjalla sillä suomessahan on ns vapaan abortin sallivista maista euroopassa tiukimmat kriteerit.
Selitä minulle, mitä tarkoitat "oikealla abortilla".
Ja sitten tämä:
"Eli niitä joilel ehkäisyksi käy abortti on jopa liki puolet porukassa ja loput sitten on niitä joiden ikä tms ei passaa. Lopullinen oikeiden aborttien määrä onkin siis vain 5870 joka ei ole paha luku ja tällöin suhteutettuna se syntyviin päästään että syntyviä on kymmenen kertaa enemmän..."
5870 oikeaa aborttia? Sikiö ja potentiaalinen elämä tuhotaan joka kerta, kun abortti tehdään. Olipa nainen ensimmäistä tai seitsemättä kertaa abortissa.
eli siis 44% aborteista tehdään naisille joille se ei ole eka kerta. Ja uskon ettei salama iske tässä asiassa khdesti samaan pesään..
Eli niitä hyväksyttäviä ja perusteltuja abortteja on tuo viitisen tuhatta ja loput on noita "tapa tehdä abortti" abortteja joita on todella iso määrä. Onhan siinäkin joukossa monta joilla voi olla todella eri syy ja elämäntilanne vaihtunut monella tapaa ja aikaakin voinut välissä kulua jne, mutta ei varmaan montaa.
Eli ehkäisynä en aborttia voi hyväksyä eikä pidä kenenkään muunkaan.
11 000 aborttia miinus ne abortit missä lapset on kuolleet kohtuun...kaikki noista eivät ole tahallisia..vai mistä hait tuon luvun et lukiko siel et kaikki noista on tahallisia.
aborttien määrä oli muistaakseni kutakuinkin 10490 ja ne on abortteja. Kun vauva kuolee kohtuun niin sitä ei abortoida eikä siihen haeta lupaa vaan se on normaali hoitotoimenpide.
Stakesin sivuilla on taulukot jos tahtoo itse tutustua.
Mielestäni jokaisella täytyy olla oikeus itse päättää haluaako keskeyttää raskauden vai ei... Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta jos vastoin omaa tahtoaan joudut harrastamaan seksiä eli sinut raiskataan ja sen saatteeksi tulet raskaaksi??? Näin ollen kuinka moni raiskauksen uhri haluaa jatkaa raskauttaan loppuun saakka ja saattaa maailmaan viattoman lapsen tämmöisen seurauksen johdosta???
Minusta jokaisen seksiä harrastavan ihmisen pitäisi tietää sen riskit... eli vaikka miten varmat ehkäisyvälineet on, niin on pieni mahdollisuus silti tulla raskaaksi... eli ne ihmiset, jotka missään nimessä ei voi pitää lasta, älköön seksiä harrastako, perkele!!! Raiskauksista johtuvat raskaudet tietenkin erikseen... Eli jalat ristissä jos ette mielestänne lasta voi mitenkään pitää... Kyllä minä ainakin mieluummin puutteessa eläisin kun tappaisin lapsen... On se ihme että nykymaailmassa naidaan siellä ja täällä ajattelematta seurauksia vähääkään, ja kun vahinko sattuu niin ei hätää!!! senhän voi aina abortoida. Kyllä jokaisen naisen pitäisi ottaa vastuu tekemisistään...
Enkä nyt missään nimessä tarkoita että seksin harrastamisessa mitään pahaa olisi, tahdon vain korostaa että jokaisen seksiä harrastavan naisen pitäisi jo valmiiksi ajatella että mitä JOS sattuu vahinko... abortti ei mielestäni missään nimessä ole vaihtoehto jos nainen on omasta tahdostaan seksiä harrastanut, vaikka suojausta olisikin miten paljon tahansa. Puhumattakaan naisista, jotka kännipäissään ovat ilman suojausta toheloineet... Rakkaat naiset, harrastakaa seksiä ajatuksella!!! Se pieni mahdollisuus on aina olemassa ja muistakaa että kyseessä on ihmishenki!!!
Hyvää kesänjatkoa kaikille!!!
Minä en halua muuten ottaa koko aborttikeskusteluun kantaa.. Mutta mutta..
Nuoriäiti.. Miehlläkin on velvollisuus ja vastuu. Hänhän saa myös lapsen, jos nainen ja mies harrastavat seksiä kännipäissään ilman suojauksia tai suojauksienkin kanssa.
Miehellä on ihan samanlainen vastuu, kuin naisellakin mielestäni.
ehdottomasti... mutta eikös me nyt olla äitien palstalla??? Saarnatkoon kuka tahtoo miehille vaikka tuolla Isien jutut-puolella, minä hoidan asian tällä puolella;) Kiitos huomautuksestasi ja hyvää illanjatkoa!
Minusta se vaan kuulosti niin hullulta, kun puhuit vain äideistä...
Hyvät huomenet.
Se on murha.
Harmi, kun sikiö on lainsuojaton...
Huh huh. Tuntuu että olisi hirveästi sanottavaa, mutta en tiedä mistä aloittaisin. =)
Ensinnäkin lapsi opiskelu ei ole mitään maailman helpoin tehtävä. Kokemusta on. Se vaatii joustoa mieheltä ja taloudellinen tilanne ei ole mitenkään mahtavin opiskelijaperheillä. Kaikilla ei mummot ja papat asu lähellä ja he käyvät itseki töissä.
"Ne jotka ei lasta halua, olkoon naimatta"
Kyllä kyllä. Sanoppa se heille. =)
Muttei kuitenkaan mahdotonta... Onhan se helppoa ja mukavaa tuo seksin harrastaminen, mutta jälkiseuraukset ei aina ole! Siltikin pitäisi osata vastuunsa kantaa!
Nyt tietysti voi ajatella että olen katkera ja vaikka mitä, mutta ihan onnellinen kahden lapsen äiti olen...
Hyvää yötä!
Mutta onko sinulla kokemusta? Tiedätkö, mitä on elää minimituloilla? Soskuun ei auta mennä. "Ota opintolaina", sieltä sanotaan. Sori, mutta oli pakko kirjoittaa.
En ymmärrä, miksei opintolainaa voisi ottaa tuollaisessa tilanteessa. Tai jotakin muuta lainaa. Kyllähän ihmiset ottavat lainaa hullumpiinkin tarkoituksiin kuin lapsen elättämiseen. Tai onhan sekin mahdollista, että toinen pariskunnasta menee vuodeksi tai pariksi töihin (eihän tietty mitään huippuhommia saa), jotta saadaan perhe-elämä alulle.
Esimerkiksi minä opiskelen meillä ja mies on töissä tavallisella palkalla. Lapsi on kohta vuoden, ja hengissä ollaan pysytty hyvinkin. Eihän meillä tietenkään ole mitään huippuvarustelua ja lapsi saa usein kulkea kavereiden ja sukulaisten lasten vanhoissa vaatteissa. Ruuat tehdään itse ja käytämme kestovaippoja: siinäkin säästää pitkän pennin. Olisihan elämä tietysti helpompaa, jos odottelisi siihen asti, että elämäntilanne on taloudellisesti suotuisa lapsen kannalta. Mutta ei, en ole valmis tuhoamaan lastani (alkiota) ja IHMISTÄ uusien vaunujen, farmariauton tai omistusasunnon vuoksi.
Isovanhemmatkaan eivät ole käytössä lastenhoitoon kovin usein, mutta sen sijaan olen verkostoitunut lähipiirin äitien kanssa. Olen mennyt rohkeasti juttusille hiekkalaatikoilla ja leikkipuistoissa sekä käynyt parissa mammakerhossa. Ei sitä hoitoapua kenelläkään ole koskaan liikaa, ja varsinkin lapsettomilta ihmisiltä sitä on hankalaa pyytää, kun ei itse pysty tavallaan maksamaan ikinä "velkoja" takaisin.
Kaikki on omasta tahdosta, aloitekyvystä ja aktiivisuudesta kiinni! Kyllä meikäläinenkin on saanut monta kertaa pähkäillä pala kurkussa, miten tulevaisuuden käy. Luulen, että jokainen äiti pähkäilee tavalla tai toisella. Kun käyttää aikansa asioiden ratkomiseen eikä anna heti periksi, niin elämä kyllä järjestyy.
Minä en halua elää velkarahalla. Tässä maailmassa on niin paljon maksuhäiriöisiä ihmisiä, etten ottaisi ikinä luottokorttia tai edes sellaista pankkikorttia, jolla voi höylätä tilin miinukselle. En halua kuulua siihen joukkoon koskaan. Minun mielipide.
Opiskelin itselle ensimmäistä ammattia, mies oli ammattikoulusta valmistunut puoli vuotta sitten. Mies oli työttömänä, kun lapsemme syntyi. Olin kaksi kuukautta äitiyslomlla, kun palasin kouluun ja mies jäi vanhempainrahalla kotiin.Opiskelin sellaisella linjalla, että jos olisin sen kesken jättänyt, mahdollisuus jatkaa olisi kolmen vuoden päästä aikaisintaan.
Ei ollut kovin mieltä ylentävää: Mies sai hieman isomman vanhempainrahan, kuin se minimissään on, minä vajaat 200e opintotukea. Siihen lapsilisät ja asumistukea puolet vuokrasta. Hallelujaa, suoraan sanoen. Siihen kun tuli tv-luvat ja sähkölaskun maksu päällekkäin, olihan se miettiminen, mitä syödään loppukuukausi.
Appivanhemmat yritti auttaa: mies kurssille ja lapsi heille 60km päähän viikoiksi hoitoon. En suostunut. Mitä olisi äitiyden tunteelle tapahtunut? En olisi tuntenut lasta enää puoli vuotiaana. Että sellaista.
Nostan sinulle hattua, että olet jaksanut kestoilla opiskelun lomassa.
Abortin tein, kun opiskelut oli aivan alkuvaiheessa. Molemmat opiskeli ja päätimme abortin olevan parhain vaihtoehto. Ei aborttia pitäisi edes ajatella kieltävän.
Siis nyt en oikein ymmärtänyt. Missä vaiheessa teit abortin? Tekstistäsi sai sellaiset kuvan, että sinulla oli jo lapsi, kun oli tiukkaa. Tulitko heti perään uudelleen raskaaksi?
Tuota velkaraha-asiaa en ymmärrä, sillä ainakin me joudumme ottamaan jossakin vaiheessa velkaa jo asuntoa varten. En pysty laittamaan lapsen saamista ja omia taloudellisia ambitioitani samalle viivalle. Eli aina kun lapsi olisi tulossa niin talous olisi järjestettävä sen mukaisesti. Suomessa ei kuole nälkään.
Kestoilusta ja kokkailusta sen verran, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä. Haluamme itsellemmekin ostaa jotakin silloin tällöin, ja tuollaisista jutuista on helppoa nipistää rahaa omiin tarpeisiin. Enkä sillä, että kovaa kekseliäisyyttä, luovuutta ja luopumisen taitoa tämä mammailu opiskeltaessa vaatii. Uskon siihen, että hätä keksii keinot ainakin minun tapauksessani.
Lain puitteissa abortti on sallittu (se on taas tietysti eri juttu, käsittääkö lain ja moraalin samaksi asiaksi), joten eihän kenelläkään pidä olla mitään sanomista toisen aborttiin. Sinä olet tehnyt ratkaisusi ja näköjään olet sinut sen kanssa. Parempi näin kuin että kärsisit ja murehtisit tapahtunutta. Silloin sen täytyy riittää minullekin.
Kun tuolla aikasemmin kai kysyit, minä tiedän mitä on elää minimituloilla, kahden lapsen kanssa, ja voin sanoa että hienosti ollaan pärjätty. Eihän rahaa nyt säästöön jää ja monista asioista pitää tinkiä, mutta en voisi sanoa, että tilanteemme olisi ollut mitenkään mahdoton. Kun ei ryypätä, ei polteta ja muukin ylimääräinen jätetään pois, on täysin mahdollista syödä hyvin (ja monipuolisesti), hankkia vaatteita ja maksaa vuokrat ja sähkölaskut ja meillä oli jopa auto... Suomessa on rahallisesti 100% mahdollista pitää lapsi tilanteessa kuin tilanteessa. Se on ihan itsestä kiinni... Mutta kuten jo sanoin, jos tuntuu ettei lasta missään nimessä voi pitää, olkaa herranjumala harrastamatta seksiä... Ihan niin helppoa se on... Mikään ehkäisyväline ei ole 100% luotettava!!! Jopa sterilisaatiossa on pieni raskauden mahdollisuus...
Ja vielä teille muille... Anteeksi teille joilta kopioin!
Eihän se hyväkään juttu ole
Kirjoittanut: annette27 29.7.2007 klo 19.45
Usein minulle sanotaan aborttikeskusteluissa, enkö hyväksy aborttia raiskaustilanteessa tai silloin kun äidin henki on vaarassa. Tilastojen mukaan YLI 90 % aborteista tehdään SOSIAALISISTA SYISTÄ yli 20-VUOTIAILLE NAISILLE. Aborttien runsaudesta puhuttaessa ja ongelmaa ratkaistaessa on siis turhaa aloittaa voivottelemaan raiskauksia tai äidin hengenvaaraa, jotka ovat marginaalitapauksia! Suurin osa abortin tehneistä ovat siis naisia, jotka kokevat, ettei vauva sovi heidän silloiseen elämäntilanteeseensa.
väkevää tekstiä
Kirjoittanut: äitiliini - 78 29.7.2007 klo 19.57
Äidin ei ole minun mielestäni pakko pitää lasta ei-toivotun raskauden yhteydessä (OK, ellei kyseessä ole sitten nuori ikä, raiskaus tms.)
Vastaan
Kirjoittanut: Nuoriäiti 29.7.2007 klo 20.17
Raiskauksista johtuvat raskaudet tietenkin erikseen...
Siis emme ole puhuneet etteikö se näissä edellämainituissa tilanteissa olisi hyväksyttävää, vaan nimenomaan mielipiteemme ovat koskeneet näitä aikuisten naisten elämäntilanneabortteja!!!
Ja hyviä ehdotuksia sinulla, Satu40! Minusta vain tuntuu ettei valtiolta heru killinkiäkään asian eteenpäinviemiseen, tai ylipäätään että asenteet siellä yläpäässä voisi kovinkaan helposti muuttua lapsiystävällisempään suuntaan... Tämä nyky-yhteiskunta on tällainen, vaikka hieman parannusta onkin tapahtunut! Kiitos jokaiselle kunnalle, joka maksaa kuntalisää lapsiperheille! Se on hieno asia, ja auttaa todella!
Ps: pinjaliinille, kuntalisää emme ole saaneet kun elimme minimillä!
Vielä noista maksuhäiriöistä (kirjoitit, ettet halua luottokortteja, kun maksuhäiriöisiä on paljon), että sekin on paljolti omasta tahdosta kiinni.
Eihän tässä maailmassa tuolla logiikalla uskaltaisi tehdä mitään: Alkoholisteja on paljon, joten ei pidä ottaa viinaa ollenkaan. Autokolareita on paljon, joten parempi olla ajamatta ajokorttia. Avioeroja on paljon, joten parempi olla menemättä naimisiin. Siis tarkoitin, että vaikka taskussa on luottokortti, niin ei sitä ole pakko höylätä joka käänteessä!
Siis tein abortin kun opiskelut oli aluillaan. Reilun vuoden päästä meille syntyi lapsi. Kirjoitin epäselvästi aiemmin.
En halunnut ottaa lainaa, piste. Takaisinmaksu mietitytti, kumpikin kun ollaan vasta valmistuneita ja tämä työelämä on nykyään mitä on.
Minä olen abortin kieltämistä vastaa, ajattelipa muut mitä tahansa. Siitähän tässä oli kyse. Halusin vain kertoa oman tarinan, ettei se ole niin helppoa.
En ota viinaa ollenkaan (siis viinaa=kirkasta alkoholia), koska maailmassa on jo tarpeeksi paljon juoppoja. Minulla ei ole ajokorttia, koska julkinen liikenne pelaa hyvin ja maailmassa on jo tarpeeksi niitä juoppoja, jotka ajavat autolla hengiltä itsensä ja muut tienkäyttäjät. En ole mennyt naimisiin, koska en usko avioliittoon instituutiona, enkä muutenkaan (olen avoeronnut). Luottokorttia en ole hankkinut, koska en sellaista tarvitse, maksan käteisellä pienistä rahoistani, ja aina ovat kauppaan kelvanneet. En tarvitse omaa taloa, autoa, tavaraa. Taidan olla epänormaali!
Aika musta-valkoista ajattelua..!! Kun lapsesi tulee 14vuotiaana raskaaksi, sinut raiskataan, lapsesi raiskataan, raskaus on sinulle hengenvaarallinen sairauden tm. takia tai kun olet niiiin vaikeassa elämäntilanteessa ettet missään nimessä pysty kantamaan/synnyttämään saatika sitten kasvattamaan lasta.. mielesi varrrmasti muuttuu abortin suhteen!! On se helppoa heittää mielipide asiasta mistä itsellä ei ole kokemusta..
Kun lapsesi tulee 14vuotiaana raskaaksi, sinut raiskataan, lapsesi raiskataan, raskaus on sinulle hengenvaarallinen sairauden tm. takia
V: Oliko sinun tilanteesi joku noista vai joku muu?
Tilastojen mukaan yli 90 % aborteista tehdään sosiaalisista syistä YLI 20-VUOTIAILLE NAISILLE. Eikä noihin tapauksiin kuulu sairaudet tai raiskaukset ym. Mielestäni on siis turhaa aloittaa aborttikeskustelua noista rajatapauksista vaan pohtia enemmän juuri sitä, minkä vuoksi niin moni raskaaksi tullut nainen ei koe soveltuvansa juuri sillä hetkellä äidiksi.
Kuten sanoin, en missään tapauksessa vastusta tuollaisissa marginaalitapauksissa abortteja. Mutta joku roti tähän hommaan pitäisi saada. Enkä tiedä mitä se voisi olla.
Me emme ole ketään lyömässä. Enkä tuomitse sinua. Näytät kärsivän ilman minun lyöntejäkin. Mutta kun Suomessa tuhotaan päivittäin koululuokallinen lapsia, niin se ei ole mielestäni hieno asia. Ehdotinkin, että esimerkiksi täysikäisille naisille abortti olisi käytännössä mahdoton (vrt. sosiaaliset syyt) ja näitä naisia ohjattaisiin määrätietoisesti äitiyteen. Mutta toisaalta se voisi taas lisätä kotikutoisia abortteja, jotka ovat hengenvaarallisia.
Katsos jotkut asiat ja teot voi ymmärtää ilman, että niitä kuitenkaan pitää hyväksyttävinä ja eettisinä ratkaisuina.
elämässäni läpi ne tavallisimmat syyt, miksi abortti tehdään - ja jokainen lapsista on ollut tervetullut.
Eli uskoisin voivani suhteellisen varmasti sanoa etten itse päätyisi missään oloissa aborttiin.
Sen sijaan en tahtoisi tehdä päätöstä kenenkään muun puolesta. Me ihmiset olemme erilaisia ja se mikä minulle voi olla "kestettävä" tilanne voi kokonaan murtaa toisen.
Itse näen, että aborttien määrään olisi parasta puuttua ei vain lisäämällä ehkäisyneuvontaa (ja tekemällä nuorille ehkisyvälineiden saaminen helpommaksi&halvemmaksi) vaan myös muuttamalla yhteiskunnan yleisiä asenteita lapsimyönteisemmiksi.
Jos yleinen ja valtiovallan mielipide on se että jokainen syntyvä lapsi on hieno asia ja häntä ja hänen synnyttäjäänsä tulee tukea ja kannustaa kaikin tavoin, niin sosiaaliset syyt abortteihin vähenisivät reilusti.
Ja jos vielä pystyisimme muokkaamaan asenteitamme paremmin erilaisuutta sietäväksi niin ainakin pikkudefekteihin liittyvät lapsen poikkeavuudella perustellut abortit vähenisivät.
Tämä ketju herätti pakon kirjoittamaan.
Itse tulin tietämättäni ja tahtomattani raskaaksi hyväksikäytön seurauksena. Ehkäisy oli kuvioissa mukana, mutta sekään ei selvästikään ole 100% varma tapa...
Aborttia en pystynyt tekemään, sillä tiesin että en pysty elämään itseni kanssa sen jälkeen. Lapsi nyt 4kk ja isästä ei ole tietoakaan. En tiedä tämän "isän" henkilöllisyyttä enkä keksi tapaa tätä selvittää. Lapseni kasvaa siis isäänsä tuntematta, mikä minusta on vääryys. Jokaisen tulisi ainakin tietää, millainen ihminen isäni/äitini on, miltä näyttää yms. Ainoa mitä voin lapselleni hänen isästään kertoa, on se, että hän hyväksikäytti minua.
Kelalta saan 395€ kk + lapsilisät ja elatusmaksut elatustoimistolta kunhan saavat paperiasiat kuntoon. Tällä rahamäärällä en pysty hommaamaan meille asuntoa, vaan joudun/saan asua vanhempieni luona väliaikaisesti. Yritän koko ajan säästää rahaa, jotta voisin ostaa sohvan, tv:n, pyykinpesukoneen, imurin yms. jotta tuleva arki olisi edes jonkunlaista. Säästämään en ole kuitenkaan kyennyt, ruokaan, vaatteisiin, laskuihin ja vakuutuksiin menee koko raha.
En ole käynyt kuin lukion ja ammattikorkeassa opinnot on pahasti kesken. Työpaikkaa ei enää ole, sopimustani ei enää raskauden takia jatkettu. Olen myös joutun nostamaan opintolainaa suuren määrän että sain hankittua käytettynä edes suurimman osan tarpeellisista vauvanhoitotarpeista.
Kaikkien näiden asioiden valossa, jos joku tulisi minulle kertomaan tehneensä abortin, en voisi häntä syyllistää. Lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan, oli rahaa tai ei. Silti toivon, että olisin voinut antaa lapselleni edes oman kodin pään päälle, mahdollisuuden isään sekä hieman tasaisemman elämänlaadun.
Kun tein päätökseni pitää lapseni, oli hän siitä hetkestä asti odotettu. Raskausaika oli henkisesti äärimmäisen raskas, eikä äitiyden ihanuuden tunnetta tullut edes viimeisillä raskausviikoilla. Asennoiduin kuitenkin niin, että rakastan lastani ehdoitta, kävi miten kävi. Tyttärestäni on kasvanut aivan ihana hymytyttö, joka valloittaa jokaisen sydämen. Rakastan häntä enemmän kuin mitään, mutta kun katson hänen kasvojaan, mietin, ketä hän muistuttaa. Suren joka hetki sitä, ettei vierelläni ole ihmistä näkemässä tyttäreni kasvavan, eikä isä koskaan tule tuntemaan omaa lastaan.
Tähän aborttikeskusteluun haluaisin lisätä sen, että älkää syyttäkö abortin tehneitä ihmisiä. Jokaisella on omat syynsä tähän, joita ette välttämättä tiedä. Olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät halua käyttää ehkäisyä ja abortti on yhtä normaalia kuin kaupassa käynti. Tätä en hyväksy! Jokaisella meillä on kuitenkin elettävänä vain meidän oma elämä. Koitetaan tehdä siitä sellainen, ettei tarvitsisi katua jälkeen päin.
Abortin jälkeen ei elämä ole enää niin kuin ennen, vaikka kuinka toivoisi. Tämän valinnan eteen joutuessa tulee kohdanneeksi sen, että oli ratkaisu kumpi tahansa, tuleva tie ei tule olemaan helppo. Voimia kaikille jotka joutuvat tämän vaihtoehdon edessä kamppailemaan.
Jokaisen tulisi ainakin tietää, millainen ihminen isäni/äitini on, miltä näyttää yms. Ainoa mitä voin lapselleni hänen isästään kertoa, on se, että hän hyväksikäytti minua.
V: Lapsesi ei ole tämän maailman ensimmäinen eikä viimeinen henkilö, joka ei saa tietää mitään isästään. Ja tällaisethan tapaukset lisääntyvät koko ajan, kun naispareilla ja yksinäisillä naisilla on mahdollisuudet keinohedelmöitykseen.
Missään ei olla kuitenkaan kirjoitettu, että isän tunteminen on välttämätön edellytys tasapainoiseksi henkilöksi kasvamiselle. Vastaavasti monessa tapauksessa isä voi sabotoida lapsen koko elämän.
Voimahali sinulle ja onnea hyvän ratkaisun vuoksi. Olet kaikesta päätellen selvittänyt elämäsi karikot ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Siitä olen ainakin varma, että kun lapsesi olet pitänyt, niin elämässäsi et koskaan kohtaa kysymystä, millainenhan vauva olisi ollut. Ja jokainen meistä varmasti pohtii joskus, oliko järkevää tehdä tuo lapsi. Sitä minäkin mietin eilen, kun olin herännyt vartin välein yöllä ensihammastaan puskevan lapsen huutoon.
Ihanaa, että sinulla on myös vanhemmat, jotka tukevat sinua. Kaikkea hyvää elämääsi!
Sinun tapauksessasi tuskin olisin aborttia osannut tuomita, mutta olet hyvin rohkea pitäessäsi lapsesi ja kunnioitan päätöstäsi suuresti. En tiedä olisinko itsekään ollut noin rohkea, jos olisin tilanteeseesi joutunut! Voimia sinulle! Ja myötäilen vielä, että ilman isää voi todella kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi, sitä koen olevani itsekin, vaikken omasta isästäni juuri mitään tiedä...Se on kai äidin asennoitumisesta pitkälti kiinni... Ja ainakin pyykinpesukoneen hankinnassa auttaa sossu jos minimillä elää... Puhu tilanteestasi siellä, he auttavat kyllä. Kokemusta on=) Ja asuntoasiassa sossu auttaa myös jos kerrot tilanteesi...
Onnea sinulle ja hyvää jatkoa!
Hiukan kritisoisin tuota sinun lausumaasi, että elämä ei ole enää niin kuin ennen abortin jälkeen ja että vaikeaa tulee olemaan. Minulle ainakin ratkaisu oli helpotus, eikä se tarkoita sitä, etten olisi asiaa tarkkaan ajatellut ja punninnut. Kun tein niin kuin tein eli hölmöilin itseni ei-toivotusti raskaaksi, ajattelin että minun on myös kannettava vastuu tapahtuneesta ja toimittava siten, että voin ratkaisuni kanssa elää loppuikäni. En ole koskaan katunut aborttiani, enkä kantanut siitä syyllisyyttä. Elämäni on mennyt niin kuin on mennyt, enkä usko että abortti siihen vaikutti millään tavalla. Paitsi siten, että olisin nyt hyvässä lykyssä jo isoäiti, jos olisin pitänyt lapsen. Mutta en tavallisesti edes ajattele asiaa enää kuin hyvin harvoin, siitä on niin pitkä aika. Tietysti ymmärrän, että on niitäkin ihmisiä, joilla todella on ollut rankkaa ja vaikeaa, omantunnon- ynnä muita tuskia. En millään lailla halua vähätellä heidän kokemuksiaan, kerronpahan vain omani.
"Itse olen sitä mieltä että koko abortti pitäisi kieltää, jokainen ottakoot vastuuta siitä mitä tekee/jättää tekemättä."
Myös abortti on vastuun ottamista.
Kaikista toimivin ratkaisu taitaisi olla se, että kaikkia naisia pakkoehkäistään teini-iästä lähtien. Siinä vaiheessa kun nainen tietoisesti ja tarkoituksella haluaa lisääntyä "pakkoehkäisy" lopetetaan" -> anomus sisään ja kunnon perustelut.
Abortointia suurempi ongelma on ne nuoret (alle 20v) naiset jotka suoltavat lapsia maailman ilman kunnon eväitä huolehtia niistä. Osa naisista kykenee vanhmemuuteen hyvinkin nuorena, mutta valitettavan usealle se on liian haastellista.
Lyhyesti, jos ketään minun mielipiteeni abortista kiinnostaa, kirjoitusta löytyy pilvet pimeinä abrottia käsittelevältä palstalta. Mutta varokaa; kielenkäyttö on vielä kamalampaa kuin täällä. Mutta se lyhykäsiyydessään; minusta ratkaisu on jokaisen oma. Ei-toivotun raskauden pakolla jatkaminen on mielestäni epäinhimillistä, ja käytännössä mahdotonta ellei odottavaa äitiä sidota sänkyyn koko raskauden ajaksi. Keskenmenon saa aiheutettua monella tapaa, ja suuri osa niistä tavoista on hengenvaarallisia sille raskaana olevalle.
Ihan jo tasa-arvon nimissä, naisille muitakin mahdollisuuksia elämässä kuin lisääntymistä ja lastenhoitoa. Saamari.
***
oma päätös. Kukaan toinen ei voi tietää, miltä päätös suuntaan tai toiseen tuntuu juuri siitä ihmisestä, joka sen joutuu tekemään.
Mielestäni on todella väärin kritisoida toisia tässä asiassa, tuskin kukaan tekee aborttia "ihan vain huvikseen". Ehkäisykeinona en itsekään aborttia pidä/hyväksy, mutta kyllä mielestäni abortti on parempi vaihtoehto kuin pitää ei-toivottu lapsi.
Mitä varten laitoit aloitukseesi "äidit" lainausmerkeissä? Mikä piiloviesti se on olevinaan?
Paljastaa jo kättelyssä sinun asenteeseesi, vaikka sanot sen sitten myöhemmin suoraankin! Minusta raskaudenkeskeytys on jokaisen oma asia ja oma päätös. Mentäisiin vuosikymmeniä taaksepäin, jos abortti kiellettäisiin tai säädettäisiin jokin ikäraja, jonka ylittäneet eivät sitä enää saisi. Kummallisia aivoituksia opettajanaiselta (viittaan anetteen). No, jos se kiellettäisiin, niin jäisihän vielä ns. katumuspillerit vai laitettaisiinko nekin samantien pannaan? Kiven alle niin, ettei niitäkään saisi kuin ulkomailta hakemalla? Mihin joutuisivat sitten ne ei-toivottuina synnytetyt lapset, joiden äideille ei suotu vapaata valintaa? Miettikää, millainen lumipallo siitä lähtisi liikkeelle! Vaikka mahdollisimman moni yli 18-vuotias saataisiinkin puhuttua ympäri synnyttämään lapsensa, niin mikään ei takaisi sitä, että he myös huolehtisivat jälkikasvustaan. Päinvastoin, voin hyvin kuvitella miltä tuntuisi olla ei-toivottu muistutus äitinsä elämässä.
aika koominen tilasto on kun alkaa sitä todella lukea sen kannalta pärjääkö äiti vai ei ihan tilaston valossa. Nimittäin aborteista 20% on tehty naimisissa oleville ja 8% leskille tai eronneille (lesken ymmärrän mutten sitä että eroprosessissa vielä yhdytään noin hartaasti..).
10% on tehty iän perusteella joissta 6% alle 17 vuotiaille ja noin 4% yli 40-vuotiaille. Eli pitääköhän tuo yläikäkin poistaa sillä se on jotenkin aika kohtuuton juttu? Vai..
Eikä tarvits ekuvilel miltä tuntuu olla ei-toivottu muistutus ja ei-toivottu lapsi. Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissäni on näitä lapsia jotka ovat syntyneet ennen seitkytlukua kun vaihtoehtona oli pitää kintut yhdessä tai ei. Osalal menee hyvin ja osalla on tökkinyt ihan pienestä asti. Osaa syylistää vielä vanhempi joka ei heitä tahtonut tai parhaimmillaan syyllisti molemmat vanhemmat jotka ei tahtoneet lasta eikä toisiaan. Nythän ei puhuta siis oikeasti mistään antiikin ajasta vaan todellakin 60-luvulla nämä pakkoliitot oli ihan arkipäivää vielä. Jopa 70-luvulla niitä vielä tehtiin jossain määrin.
on kertonut serkkujeni äidistä, joka oli tämän tästä sairaalassa kaavittavana, kun ei halunnut enempää lapsia. Eli hän siis jollakin konstilla pystyi käyttämään aborttia ehkäisymenetelmänä (tapahtui 60-luvulla). Äiti sen sijaan sai meidät viisi, en tiedä olimmeko toivottuja sen paremmin kuin ei-toivottujakaan, mutta meistä huolehdittiin kyllä hyvin. Vanhemmatkin ovat vielä naimisissa keskenään.
Silti olen varma, että jos äidilläni olisi ollut mahdollisuus valita, minulla ei ehkä olisi niin monta sisarusta.
tästä aiheesta on kyllä turhaa alkaa kiistelemään ja ennen kaikkea täällä, kyllä tuolla asianomaisella palstalla riittää näitä puolesta- ja vastaansotimisia ihan riittävästi.
Abortti ei saa olla ehkäisykeino, mutta siihen syystä tai toisesta päätyneen ratkaisu on hänen omansa, ei kenenkään muun.
Olen aina ollut sitä mieltä, että voi kunpa tässä maailmassa jo syntyneiden ja kaikkien kauheuksien ja kärsimysten keskellä elävien lasten asema nostaisi yhtä suuren ristiaallokon ja puolesta puhumisen, kuin mitä abortti saa aikaan.
Miksi ei ole olemassa keskustelupalstoja hylättyjen, pahoinpideltyjen ja laiminlyötyjen lasten puolesta? Unohdetaanko heidät heti siinä vaiheessa raskautta, kun abortti ei ole enää mahdollinen, ja pakkosynnytys on täyttä totta?