Japanissa asperger-oireyhtymän syyksi väitetään yleisesti psykiatrisella tasolla "häpeää". Uskotaan, että henkilö sulkeutuu häpeän vuoksi.
Tässä on kuitenkin havaittavissa jälleen projektio, jossa kansallinen psykoosi ilmenee. Häpeä on sellainen asia, mikä on varmasti keskiverto japanilaisen psykoottisessa persoonan osassa ja joka projisoidaan jopa tieteen oikeutuksella asseihin.
Tässä voidaankin oikeastaan huomata aspergerin oireyhtymän todellinen syy: se ei ole mikään niistä, mikä annetaan selitykseksi, vaan se on selittäminen itsessään. Syy on se, että selitykset ovat defenssejä. Kun henkilö hukutetaan defensseihin, käyttäytyminen muuttuu autismin kaltaiseksi.
Syy aspergeriin on kommunikoinnin tasolla ja se liittyy vahvasti minuuteen. Poikkeavan kommunikoinnin vuoksi asperger-henkilö on defensiivisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ravintoketjun pohjalla.
Voisi sanoa, että defenssit ovat vuorovaikutuksessa kuin vesiputouksia, jotka virtaavat alaspäin ja pyrkivät peittämään alla olevan todellisuuden ja nostamaan henkilön todellisuuden yläpuolelle.
Sitä häiriintyneempi ihminen on, sitä korkeammalla hän on näissä vesiputouksissa. Assi on pohjalla, siellä mihin vesi laskee ja siksi assi on defenssien peittämä ja siitä johtuvat autismin oireet ja vuorovaikutussidonnaiset oireet. Se defenssien vesi, mikä autistia peittää, on se, mikä pitää autistin autistisena ja se on se, mikä estää autistia kommunikoimasta.
Tässä on kuitenkin havaittavissa jälleen projektio, jossa kansallinen psykoosi ilmenee. Häpeä on sellainen asia, mikä on varmasti keskiverto japanilaisen psykoottisessa persoonan osassa ja joka projisoidaan jopa tieteen oikeutuksella asseihin.
Tässä voidaankin oikeastaan huomata aspergerin oireyhtymän todellinen syy: se ei ole mikään niistä, mikä annetaan selitykseksi, vaan se on selittäminen itsessään. Syy on se, että selitykset ovat defenssejä. Kun henkilö hukutetaan defensseihin, käyttäytyminen muuttuu autismin kaltaiseksi.
Syy aspergeriin on kommunikoinnin tasolla ja se liittyy vahvasti minuuteen. Poikkeavan kommunikoinnin vuoksi asperger-henkilö on defensiivisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ravintoketjun pohjalla.
Voisi sanoa, että defenssit ovat vuorovaikutuksessa kuin vesiputouksia, jotka virtaavat alaspäin ja pyrkivät peittämään alla olevan todellisuuden ja nostamaan henkilön todellisuuden yläpuolelle.
Sitä häiriintyneempi ihminen on, sitä korkeammalla hän on näissä vesiputouksissa. Assi on pohjalla, siellä mihin vesi laskee ja siksi assi on defenssien peittämä ja siitä johtuvat autismin oireet ja vuorovaikutussidonnaiset oireet. Se defenssien vesi, mikä autistia peittää, on se, mikä pitää autistin autistisena ja se on se, mikä estää autistia kommunikoimasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen ajatellut vähän samalla tavalla, mutta defenssi-sana viittaa mielestäni liikaa psykodynaamisiin teorioihin.
Assius voi kuitenkin olla kokonaisvaltainen suoja stressiä vastaan. Stressiä assille ja autistille aiheuttavat monenlaiset asiat: voimakkaat aistielämykset, epäjärjestys, yllättävät muutokset, huomion jakaminen useampaan asiaan samanaikaisesti jne jne jne.
Assille on tyypillistä paeta stressiä omiin oloihin vetäytymällä. Mikäli se ei onnistu fyysisesti, assi lukkiutuu psyykkisesti.
Toivoisin, että Ritalin kirjoittaisi kirjan asseista. Ostaisin heti kopion, ja lahjoittaisin ystävillekin omansa. Ritalin (ja muutamat muutkin, mutta Ritalin on jäänyt erityisesti mieleen) osaa ilmaista asiat niin selkeästi ja empaattisesti. Omakustanne riittäisi - lukijakunta saattaa olla hyvin kiinnostunut, mutta ehkä pienehkö. Mitä muut ajattelevat? Entä Ritalin itse?
"Entä Ritalin itse?"
Voisi olla mielenkiintoista. Mutta kyllä minun täytyy ensin selkiyttää ajatuksiani ja kerätä lisää tietoa, että kirjasta tulee juonikkaampi ja tieteellisempi.
Toistaiseksi en myöskään halua, että minua tunnetaan laajalti assiksi, enkä varmaankaan voi julkaista kirjaa kuitenkaan nimimerkillä "ritalin".
Toisaalta olisi hienoa, jos aiheesta voitaisiin käydä laajempaakin keskustelua ja käydä yhteydenpitoa assien välillä. Tännekin palstalle on kirjoittanut moni psykologiaa enemmän tunteva.
sepustuksia löytyy lukuisia pseudotieteellisiä vielä enemmän; alentuvia, ylemmyydentuntoisia, ulkoapäin katsovia. Ei sinun tarvitse sellaiseen sortua. Kirjoita juuri niin kuin täällä kirjoitat, lämmöllä ja ajatuksella, assin näkökulmasta. Ja mikset voisi julkaista omakustannetta nimimerkillä? Minä voisin vaikka tulostaa ja sitoa kirjasi, jos olisin Suomessa - täältä käsin tulisi hiukan kalliiksi.
Ymmärrän, ettet halua nimeäsi tunnetuksi assina. Toisaalta, juuri se, että julkisuuteen tulisi ajatteleva, älykäs assi tai parikin, parantaisi yleiskuvaa meistä.
Itse haluan myös kirjoittaa assikirjan, mutta siitä pitäisi tulla jonkinlainen pakinakokoelma. Jos assiuteni on tehnyt elämästäni noloa, niin paras tapa hyötyä menneisyydestä on nauraa sille, saada muutkin nauramaan, ja ehkä saada hiukan voittoakin kirjalla. On niin monia näkökantoja, monia tapoja kirjoittaa. Sinun tavallasi en osaisi kirjoittaa - vaikka toivoisin, että osaisin.
Kukahan se nyt oli, joka kirjoitti sen kirjan 'Marsian in the Playground'. Se oli juuri sellainen assin omasta näkökulmasta kirjoitettu kirja, todella hyvä. Jokun pikku psykologin sepustus oman kilven kiillotukseksi jää pitkälle taakse tuon rehellisen ja hauskan kirjan kanssa.
"Ei sinun tarvitse sellaiseen sortua. Kirjoita juuri niin kuin täällä kirjoitat, lämmöllä ja ajatuksella, assin näkökulmasta."
Kiitos kovasti, jos olen mielestäsi kirjoittanut mukavasti.
Ajattelin vain, että epätieteellinen voitaisiin herkästi tulkita pseudotieteelliseksi, tai ehkä joksin tarpeettomaksi agressioksi.
"Sinun tavallasi en osaisi kirjoittaa - vaikka toivoisin, että osaisin."
No huh huh. En minä nyt niin hyvä ole. :)
"Minä voisin vaikka tulostaa ja sitoa kirjasi, jos olisin Suomessa - täältä käsin tulisi hiukan kalliiksi."
Kiitos.
olii hyva saada nama taman palstan kirjoitukset kirjaksi. Ei kai kellaan ole sita vastaan jos Rtalin naista jutuista kirjan kokoaa. Julkaistaan teos aluksi verkossa...
Ehkä joku asiaa ymmärtämätön voi pitää huvittavana sitä, että assi näkee itsensä älykkäänä. Ulkopuolinen näkee vain meidän nolot sosiaaliset kömmähdyksemme. Mutta siellä alla on meissä monessa se älykäs minä, joka tarkkailee epätoivoisesti jokaista yksityiskohtaa maailmassa ympärillään, ja koettaa päästä selville, mistä kaikessa on kyse. Me lukisimme kirjoituksiasi omaksi iloksemme, itsetuntomme parantamiseksi, ja opiksemme. Osaat sanoa asiat niin kiihkotta ja napakasti, niin viiltävästi vaikka ystävällisesti. Olet kuin joku pelastava ritari, joka ratkastaa paikalle rohkaisevien lausahdustensa kanssa. Ei sen kirjan tarvitse myydä laajalle yleisölle. Kirjoita se meille!
En tosiaan tarkoita jakaa ylenpalttista kiitosta, mutta kirjoituksesi ovat todella ilahduttaneet minua, ja varmaan monia muitakin.
Kommentit kuitenkin liittyvät aina omaan yhteyteensä, eikä niillä ole juurikaan merkitystä keskustelun ulkopuolella.
Lisäksi monet kommenteistani ovat helposti harhaanjohtavia.
Siihen aikaan synnytykset tehtiin kotona. Synnyin sinisenä, henkeä haukkovana rääpäleenä. Kylän kätilö suositteli pennun seuraamista; josko se alkaisi paremmin hengittämään.
Isosisko muisti hengitysvajeeni kestäneen viikkoja.
Tuntuu melko loogiselta: aivot eivät saaneet happea. Mutta tämä ei selitä kaikkea.
Pikkuveljessäkin on aivan tyypillisiä As-oireita, vaikka hänellä ei ollut mitään häikkää.
Suvussa on esiintynyt syvää autismiakin. Totta kai nämä ovat geeniperustaisia ominaisuuksia.
Eritelty
Asit luetaan laaja-alaisen kehityshairion ryhmaan. Lue tama tieteellinen aineisto ja tee johtopatokset - miki perhe hapeaa lastaan. Hapea ei ole syy vaan seuraus:
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Mielenterveys/index.htm
http://www.stakes.fi/NR/rdonlyres/DE869520-018A-44DD-8ABB-BFE69566C371/0/Tt24_06.pdf
on tassa edelliessa viestissa. Oletko nyt tyytyvainen?
tarkoittaa naissa tilastoissa autismin kirjoa
"on tassa edelliessa viestissa. Oletko nyt tyytyvainen?"
Ahaa, kiitos. Ainahan minä.
suhde assiudessa?
Minun mielestäni neurologia ja psykologia tutkivat samaa asiaa, mutta eri puolilta. Mikä niiden suhde sitten on, niin se on hyvä kysymys.
Psykologia käsittääkseni lähtee tutkimuksessaan liikkeelle siitä, että nyt henkilö on tietynlainen ja sen perusteella pohditaan, miten hän on sellaiseksi kehittynyt kokemusmaailmansa mukaan.
Neurologia taas toteaa, että henkilö on tietynlainen ja, että koska hän on ollut sellainen alusta asti, on hän kehittynyt eri tavalla. (?)