Hei!
Meillä on avioehto, joka määrää ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toistemme omaisuuteen. Kun teemme sovinto-osituksen, tarvitseeko osituskirjassa eritellä kummankin omaisuutta ja velkoja? Riittääkö siis vain seuraava rakenne, kannattaako tuohon lisätä/poistaa jotakin:
SOPIJAPUOLET
-A ja B
OSITUSPERUSTE
- Avioeromme on tullut vireille Kaupungin käräjäoikeudessa xx.xx.xxxx.
AVIO-OIKEUS
- Avioehdon (rekisteröity xx.xx.xxxx) perusteella kummallakaan sopijapuolella ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.
MUUT EHDOT
- Meillä ei ole enää tämän jälkeen mitään toisiimme kohdistuvia avio-oikeudenalaiseen omaisuuteemme liittyviä vaatimuksia.
ALLEKIRJOITUKSET
- Ilmoitamme hyväksyvämme tämän sopimuksen ja että emme tule sitä moittimaan. Ositus tulee siten heti lainvoimaiseksi.
TODISTAJAT
Meillä on avioehto, joka määrää ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toistemme omaisuuteen. Kun teemme sovinto-osituksen, tarvitseeko osituskirjassa eritellä kummankin omaisuutta ja velkoja? Riittääkö siis vain seuraava rakenne, kannattaako tuohon lisätä/poistaa jotakin:
SOPIJAPUOLET
-A ja B
OSITUSPERUSTE
- Avioeromme on tullut vireille Kaupungin käräjäoikeudessa xx.xx.xxxx.
AVIO-OIKEUS
- Avioehdon (rekisteröity xx.xx.xxxx) perusteella kummallakaan sopijapuolella ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.
MUUT EHDOT
- Meillä ei ole enää tämän jälkeen mitään toisiimme kohdistuvia avio-oikeudenalaiseen omaisuuteemme liittyviä vaatimuksia.
ALLEKIRJOITUKSET
- Ilmoitamme hyväksyvämme tämän sopimuksen ja että emme tule sitä moittimaan. Ositus tulee siten heti lainvoimaiseksi.
TODISTAJAT
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. Kun puolisoiden välillä on voimassa totaalinen molemminpuolinen avioehto, ei toimiteta omaisuuden ositusta, vaan OMAISUUDEN EROTTELU. Sopimuksen otsikko voi olla "Omaisuuden erottelusopimus".
2. Erottelusopimuksessa on syytä eritellä kumpaisenkin osapuolet varat ja velat. Varojen osalta on syytä mainita ainakin arvokkaampi omaisuus. Jos on yhteistä omaisuutta, on syytä mainita, miten sen suhteen menetellään. Jos on yhteistä velkaa, on syytä mainita, miten velkavastuu jakaantuu ja/tai miten velan suhteen menetellään.
Mitään katastrofia ei toki aiheudu, vaikka puhuttaisiinkin osituksesta. Sisältö ratkaisee, ei otsikko.
>>Meillä ei ole enää tämän jälkeen mitään toisiimme kohdistuvia avio-oikeudenalaiseen omaisuuteemme liittyviä vaatimuksia.
Kiitos nix nax!
Miksi sopimuksessa pitäisi luetella omaisuus ja velat, jos kerran kumpiakaan ei millään tavalla jaeta? Yhteistä omaisuutta ja velkoja ei ole.
-PT
Tämän luettelon sijaan voi kirjata, että kumpikin pitää oman omaisuutensa avio-ehdon mukaisesti. Ei muuta.
Syytä on vielä lisätä se, että kumpikin vakuuttaa, ettei tule moittimaan tätä sopimusta jälkikäteen.
>>Tämän luettelon sijaan voi kirjata, että kumpikin pitää oman omaisuutensa avio-ehdon mukaisesti.>Syytä on vielä lisätä se, että kumpikin vakuuttaa, ettei tule moittimaan tätä sopimusta jälkikäteen.
Selvyys lisääntyy, kun erottelusopimuksessa on mainittu ainakin tärkein omaisuus. Avioehdossahan ei yleensä omaisuutta luetella, eikä kaikesta omaisuudesta ole omistajan osoittavaa asiakirjaa (kauppakirjaa tms.).
Ei mikään ulkopuolinen taho asiaan kuitenkaan puutu, vaikkette tekisi minkäänlaista sopimusta.
AL 107 § (4.2.2005/58)
"Jos kummallakaan puolisoista ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden erottelussa soveltuvin osin noudatettava, mitä 89, 98, 101, 102, 103 b, 104 ja 106 §:ssä säädetään"
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234?search[type]=pika&search[pika]=avioliittolaki
Ei koko paperia tarvitse tehdä jos ette halua. Itse olen eronnut samanlaisen avioehdon saattelemana 15 vuotta sitten.
Emme tehneet yhtään mitään paperia vaan kumpikin otti omansa ja sillä selvä. Piste.
Perään ei ole huudeltu - eikä huudella.
Kyllä erottelusopimus kannattaa tehdä joka tapauksessa, on sitten avioehto tai ei ole.
Koska, avioehdollisenkin avioeron ositusta voidaan sovitella (vaikka sitten opikeuden määräämän pesänjakajan toimesta). Ellei ositusta ole koskaan tehty, voi teoriassa toinen ryhtyä vaatimaan ositusta vuosienkin jälkeen "takautuvasti", ja toivoa että avioehtoa soviteltaisiin hänen edukseen.
Eihän tämä ole lainkaan yleistä... mutta miksi jättää edes pieni mahdollisuus tuolle menettelylle, jättämällä ko. sopimus tekemättä avioerossa.
Siksi sen voi jättää tekemättä, että on olemassa ihmisiä, jotka avioerosta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) kykenevät elämään sovinnossa ilman lakitupia tai tapaamisoikeuskiistelyjä:)
Aina ei tarvitse epäillä ja pelata ...
Nimim. Kokemusta on jo 15 vuotta...
>>Perään ei ole huudeltu - eikä huudella.
>>Aina ei tarvitse epäillä ja pelata ...
Hei, eksäni väittää, että koska meillä on avioehto, yhteistä omaisuutta ei voida jakaa sopimalla, vaan siitä on tehtävä kauppoja. Näistä verottaja kerää sievoisen summan rahaa, kun kesämökin puolikas myydään ja ostaja maksaa varainsiirtoveron ja myyjä maksaa verot myyntivoitostaan. Sama tehdään kaupunkiasunnossa, joka myös omistetaan yhdessä. ONKO TÄMÄ TOSIAAN NÄIN?
Ainoa asia mihin avioehto vaikuttaa avioeron osituksessa, on tasinko (raha/omaisuus jota rikkaampi joutuu antamaan vaadittaessa köyhemmälle puolisolle niin paljon, että omaisuudet saadaan tasattua yhtä suuriksi). Jos on totaalinen avioehto, tasinkoa ei siis makseta.
Mikään ei estä jakamasta yhteistä omaisuuttanne, tai lunastamasta toisen osuutta itselleen.
Mutta aivan kuten avioehdottomassakin osituksessa, jos esim. kesämökin lunastamiseen käytetään pesän ulkopuolisia varoja (uutta pankkilainaa)... sillä maksetusta osuudesta on maksettava varainsiirtovero.
Varainsiirtoveroa ei tarvitse maksaa, jos toinen hoitaa lunastuksen vaikka luovuttamalla autonsa tai maksaessaan lunastuksen omilla säästöillään.