elää / kuolla

ihmiseltä olet valmis ottamaan neuvoja vastaan ?
ja mitkä neuvot sinulle kelpaa, kun pois suljet etukäteen avun vastaan ottamisen ?


apua löytynee kunhan ensin poistat(lisää juomalla ?) itsestäsi "et halua lähteä, et ole halukas ".

Kirjoituksessasi oli yksi kohta, josta olen kanssasi samaa mieltä. Eli teitä on paljon, jotka olette samassa tilanteessa.

Muista mielipiteistäsi voidaan keskustella vaikka kuinka pitkään, ja epäilen ettei niistä sopuun päästä.
Ota seuraavassa tekstissä kuitenkin huomioon se tosiasia, että sinun mielipiteesi ovat alkoholin sumentamien aivojen tuotosta, kun taas minulla tuo kärsimys on jo takana päin.

Omalla kohdallani asiat menivät taloudellisesti niin solmuun kuin ne vain voivat mennä. Menetin lyhyessä ajassa kaiken mitä olin saanut rakennettua, jäljelle jäivät vain velat ja häpeä.
Nyt tajuan kuitenkin jo sen, etten varsinaisesti juonut omaisuuttani, mutta ellen olisi juopotellut niin runsaasti, olisin pystynyt sen todennäköisesti säilyttämään.
Eli, koskaan eivät asiat ole niin huonosti, etteikö niitä viinan voimalla saisi vieläkin huonommiksi.

Kerroit, että kohdattuasi keväällä vaikeuksia, juominen riistäytyi hallinnasta.
Tuo vastaava tilanne löytyy jokaiselta alkoholistilta. Minä käytin aikoinani surutta hyväkseni läheisen ihmisen menetystä, koska sain siitä mainion syyn juoda lisää. Ja olalle taputtelijoita riitti.
Jos ihminen sairastaa alkoholismia, hän hakee aina ulkopuolisen syyn juomiselleen. Hän kieltää loppuun saakka, että syy juomiseen olisi omassa alkoholismissa.

Vaarallista tuossa viestissäsi on lause, jossa kerrot ettet ole halukas luopumaan alkoholista. Kuvittelet jopa sen auttaneen sinua unohtamaan kaiken.
Sehän ei pidä paikkaansa, kuten itsekin myöhemmin kerroit, kun halusit löytää tavan päästä eroon muistoistasi.

Tiedät varmaan varsin hyvin, että juominen ei auta unohtamaan mitään, päinvastoin. Ongelmat vain kasaantuvat ja niiden aiheuttamaa kuormaa lisää vielä oma syyllisuuden tunne.
Ikävistä muistoista ei voi päästä eroon,(kuin korkeintaan lobotomialla) eikä ole tarviskaan. Niiden kanssa pitää oppia elämään.
Opettelu tapahtuu perinteisellä kaavalla, jossa ongelma ensin kohdataan, sitten se käsitellään, ja hyväksytään, jonka jälkeen sen kanssa voi elää.
Helpoin tapa (ja yleisin) on kieltää ongelman olemassaolo, eli pistää pää pensaaseen. Juopottelu on juuri tätä, ja siksi sen avulla et vaikeuksia ratkaise.
Et niitä ratkaise myöskään kallioleikkauksella, sillä se on häpeällistä ja ikävää jälkeenjääville. He joutuvat tässä tapauksessa omiensa lisäksi ratkaisemaan sinunkin ongelmasi.

Suomessa on paljon alkoholismia, ja se jakaantuu tasaisesti eri tuloryhmien ja työtehtävien kesken.
Alkoholismia esiintyy eduskunnassa, valtion ja kuntien hallinnossa, yksityisyrityksissä aina pääjohtaja-tasoa myöten. Siitä kärsii lääkäreitä, tuomareita, ylipälliköitä, jopa pappejakin.
Alkoholismissa ei ole mitään hävettävää, silloin kun sen itselleen myöntää ja hakee siihen apua. Hävettävää se on vain silloin kun sitä pitää yrittää peitellä ja salailla, vaikka kaikki ympärillä sen jo näkevätkin. Eniten alkoholismia häpeävät alkoholistin puoliso ja lapset, niin kauan kuin alkoholisti jatkaa juomistaan.

Tilanne on sikäli tuttu, että sinä haluaisit jonkun ottavan sinulta pois juomisen aiheuttamnat ikävät asiat, mutta haluaisit säilyttää itselläsi oikeuden juoda vielä hyvässä seurassa sopivasti.
Pelkäänpä vaan, ettei tämä enää ole kohdallasi mahdollista, kun juomista on jo jatkunut vuosia.

Sinuna minä hakisin itselleni apua. Asian tunteva yksityislääkäri (joka ei kirjoita pelkästään benzoja) osaa kertoa tilanteestasi enemmänkin.

Kyllä meitä varmasti riittää lukematon määrä, joilla muistot ym. tekemiset/ tekemättä jättämiset kalvaa mieltä, mutta se on ainakin satavarma, että loppukädessä juominen ensin hetken helpotuksen tuotuaan moninkertaistaa henkisen pahoinvoinnin!
Olen vähän samaan suuntaan toiminut myöskin, ja mulla auttoi kun aloin selvittää asioita, yksi kerrallaan, pyysin anteeksi ihmisiltä joita olin loukannut, ja opettelin olemaan rehellinen asioissani ja ihmissuhteissani, opetellut myöskin sanomaan ei, enkä enää suostunut olemaan se "kaatopaikka", johon kaikki kaasivat huolensa ja murheensa.
Noh, kummasti helpottanut, näin keski-ikäisenä tunnen oikeastaan ensimmäistä kertaa vapautta, eikä enää tarvitse juoda jo ennestäänkin pahaan oloonsa.
En nyt raitiskaan ole, mutta ainakin pidän muutamien viikkojen taukoa oluttelussani, ja edes sekin hyvä, koska tiedän jo etukäteen, että tulee lähes poikkeuksetta aina jotain sähellettyä kun juon...
Ei tää nyt varmasti paljon sua lohduttanut, mutta mieti, sulla on KAIKKI mahdollisuudet raitistua, saada elämä kuntoon, ja todeta, että elämä on ihanaa!
Kyllä tuo karmealta kuulostaa, jos pullo on ainut josta et halua luopua, huh!
Voimia ja jaksamista sinulle, ja mieti...

Olet jo viestissäsi tunnustanut tappiosi. Et selviä omin voimin. Alkoholi on sinua voimakkaampi ja tarvitset apua.

Kuka tahansa ihminen voi jossain elämänsä vaiheessa olla siinä tilanteessa, että joutuu turvautumaan toisiin ihmisiin. Näin on kaikilla lapsuudessa, sairaana ja kun tulemme kyllin vanhoiksi. Ihmisten on luonnollista auttaa toisiaan, ilman tätä ominaisuutta emme olisi lajina selvinneet. Oma kokemukseni on, että maailmassa on myös paljon rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa ja lähimmäisenrakkautta. Edelleen on kutsumusammatteja, kuten monet terapeutit, opettajat, papit, lääkärit, hoitohenkilökunta - saat apua, jos haluat. Myös taloudelliset asiat on mahdollista saada kuntoon ajan kanssa, pankinjohtajatkin ovat myös ihmisiä.

Älä jää yksin.

Minun rakkaani on AA auttanut takaisin elämään vuosien alkoholihelvetistä. Se vaati nöyrtymisen sen tosiasian edessä, että hänen elämänsä oli käynyt täysin hallitsemattomaksi ja alkoholi vienyt voiton. Nyt eletään hyvää tavallista elämää päivä kerrallaan.

Kuuntele omaa sisintäsi, apu on lähellä.
Minä välitän sinusta paljon, vaikka en tunne sinua.

Ulkoista apua tästä linkistä:
http://www.apua.info/apua_nopeasti.html

Tuo lause kertoo kaiken.

Mikä se mahtaa olla? Katko? A-klinikka?
Ei sielläkään julkisesti olla. Henkilökuntaa sitoo vaitiolovelvollisuus molemmissa, ja jos joku vaikka puhelimitse kyselisi sinusta nimellä, ei saa mitään vastausta.
Ja mikä mahtaa olla se tasosi, joka estää avun pyytämisen ja/tai sen vastaanottamisen?
Olisi aika laskeutua siltä tasoltasi tavallisen ihmisen tasolle, ja hakeuduttava avun piiriin.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Mene yksityislääkärille.
Ja tuoltakin saa apua, myös lääkäri käytettävissä:

http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html

"Sinun tasoisesi"? kiinnostaisi tietää.

Vai joko osuit kallionleikkaukseen tai kenties jonkun syyttömän rekka-autoilijan keulaan?

-TÄÄ TAPAUS HERÄTTI.Minut!-V.75.
OLIN 5 Henkisen perh.Keskimmäinen lapsi,
köyhyyttä,nälkää...Koulukiusattuja!!-Isäni
käytti ALKOHOLIA-putkeen 5vko.OLISI OLLUT HYVÄ
AMMATTI..KOTI,,Mutta kauppoihin kun tuli Keski-kalja!-73.Alkoi alamäki mones!perheesssä.
ÄITINI oli raitis.ISÄLLÄ OLI KIVA,LUONNE.HUUMORIN
Tajuinen.-Ryyppyputken jälk;Tuli Harhoja!-"PIKKU-ukkoja?-Kerran taas pikkupirut,tuli-juttusille.ÄITI sai 5l.Lasipurkista-Aamulla tilasin Muuttoauton.HALUSIN ETTEI MEIDÄN ÄITIÄ
HAKATA.ISÄ-JÅI SUUREEN TALOOMME 1,SIN.
2V.YKSINASUMISEN JÄLK:MUUTIN ISÄN LUO Takaisin!
2kk;Kului.KUDOIN SUKKIA.SIIVOSIN.KOETIN PITÄÄ
KOTIA siistinä.
ISÄ KAIPASI ÄITIÄ.
ÖLIN SISARENI KANSSA ILTATÖISSÄ.
Palasimm;klo;22.30-kotona huomasimme!!-ISÄMME oli humalassa!!-oli iloisella tuulella,sanoi
lähtevänsä naapuriin.KIELTELIN!-PELKÄSIMME
MITÄ SEURAAVAKSI?-
YÖLLÄ OLI KÄYNNYT VIERAS".-AAMULLA!!
LÖYSIN ISÄNI-KYLMÄNÄ SÄNGYSTÄÄN.46V.
Vuosia myöhem.Sain lapsen-LAPSEN-ISÄ OLI
ALKOHOLISTI.
ENNEN LAPSEN SYNTYMÄÄ ASUIN AVO.MIEHENI
KANSSA BAAREISSA.
Viinat jäi laitokselle.mieheni ei muuttunut!!!
TAAS pakenin vauva kainalossa.
OLIN ISÄN KUOLRMAN JÄLK:HOIDOSSA.
NYT OLEN USKOSSA,Käymme ulkomailla,.-Miettikää
mitä hyvää elämässänne tällä hetkellä on?
SIUNAUSTA TEILLE! RAKASTAKAA TOISIANNE!!-LAPSIANNE TEHKÄÄ KIVAA YHDESSÄ.
NIIN elämännekin kirkastuu,ilman kirkasteita!!!
älkää antako pirulle PIKKU-SORMEA?-uikaa,kALASTAKAA...elämä on kaunistakin ! uskokaa
pois 1sin.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200708016417182_uu.shtml