Olen ollut jo melkein neljä kuukautta pahassa ja rajussa virustaudissa. Oireet ovat lievittyneet jonkin verran viimeisen kuukauden aikana, mutta tauti jyllää edelleen melkein täydellä voimalla.
Lääkärin luona olen käynyt melkein kahden viikon välein, mutta tuloksetta. Koska verikokeiden tulokset ovat normaalit, en ole saanut edes antibiootteja (tiedän, että ne eivät auta viruksiin, mutta ne voisivat helpottaa oloa).
Kuumeilua mulla ei ole ollut taudin alkamisen jälkeen ollenkaan. Tällä hetkellä mun otsaa ja päätää särkee välillä kamalasti, välillä on lihassärkyä ja toisinaan myös lievää pahoinvointia säryn takia. Kaikista pahinta on kuitenkin huimaus, joka iskee yllättäen. En ole pyörtynyt kertaakaan, mutta toisinaan tuntuu siltä kuin pyörtyisi.
Alan olla todella kyllästynyt sairasteluun, koska kesä on jo melkein ohi, enkä ole voinut nauttia kesästä ollenkaan. :( Onneksi on sentään ollut suhtkoht viileätä ja sateista, joten olotila on ollut toisinaan melko siedettävä vaivoista huolimatta.
Jos löytyy muita kohtalotovereita, olisi kiva tietää miten olette pärjänneet ja oletteko saaneet apua vaivoihin?
Lääkärin luona olen käynyt melkein kahden viikon välein, mutta tuloksetta. Koska verikokeiden tulokset ovat normaalit, en ole saanut edes antibiootteja (tiedän, että ne eivät auta viruksiin, mutta ne voisivat helpottaa oloa).
Kuumeilua mulla ei ole ollut taudin alkamisen jälkeen ollenkaan. Tällä hetkellä mun otsaa ja päätää särkee välillä kamalasti, välillä on lihassärkyä ja toisinaan myös lievää pahoinvointia säryn takia. Kaikista pahinta on kuitenkin huimaus, joka iskee yllättäen. En ole pyörtynyt kertaakaan, mutta toisinaan tuntuu siltä kuin pyörtyisi.
Alan olla todella kyllästynyt sairasteluun, koska kesä on jo melkein ohi, enkä ole voinut nauttia kesästä ollenkaan. :( Onneksi on sentään ollut suhtkoht viileätä ja sateista, joten olotila on ollut toisinaan melko siedettävä vaivoista huolimatta.
Jos löytyy muita kohtalotovereita, olisi kiva tietää miten olette pärjänneet ja oletteko saaneet apua vaivoihin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laitoin vahingossa vastauksen tuohon ylös, kun tuli moka.
Kirjoitan vielä lisäyksenä, että mulle annettiin kahteen kertaan antibiootteja kevättalvella taudin takia. Niistä oli apua, mutta ne eivät kuitenkaan parantaneet tautia.
Täälläkin ollaan kipeänä ja on sairastelu jo melkein 3,5 kk. =(
Hermot ja kärsivällisyys alkavat mennä, kun tauti vain jatkuu ja jatkuu, eikä parane ollenkaan.
Kaikkein pahinta on taudin aaltoilu eli toisinaan on parempi olo ja sitten on taas tosi huono olo.
Kuulostaa kondylooman heikentäneen elimistön vastustuskyvyn " kuolemanflunssalta". Tauti voi lopulta johtaa kuolemaan.
Yksi päivä sairastettu. Lähden lokakuussa Thaimaahan niin eipä olisi mukava olla 4 kuukautta sairaana.
Oireet ovat samantapaiset kuin edellisellä. Minulla sellainen olo kuin olisin magneetilla selkärangasta sänkyyn kiinni. Joudun yrittämään ylös jopa 10 min sängystä. Toivon sinulle paranemista, tiedän mitä olet kestänyt jos olet kestänyt yhtä kovaa pahaa oloa kuin minä toistaiseksi alle 24h. Selkeät oireet alkoi eilen 14:00 jolloin tiesin että se on menoa nyt.
Enpä usko, että kyseessä on mikään sukupuolitaudin aiheuttaman elimistön vastustuskyvyn heikkeneminen.
Mulla on itselläni ollut aivan 100% samoja oireita kuin tämän viestiketjun aloittajalla ja multa on tutkittu kaikki mahdolliset taudit viimeisten viikkojen aikana. Mitää sukupuolitauteja ei ole, ei ole myöskään sydänvikaa, eikä pään sisällä pitäisi olla mitään vialla. Verikokeista ei ole selvinnyt mitään. Kaikesta huolimatta tauti vain jatkuu.
Oireeni ovat onneksi parantuneet kahden viimeisen viikon aikana, joten mulla on siedettävä olo ja voin tehdä esim. siivoushommia kotona. Töihin en kuitenkaan uskalla mennä.
Unohdin sanoa, että lääkäri epäili stressin pitkittävän oireita. Pitkä sairastelu voi kuulemma aiheuttaa pahaa stressiä ja sen seurauksena elimistö luulee olevansa kipeänä ja tulee oireita.
En tiedä pitääkö tuo paikkaansa(?). Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Maaliskuussa mulla alkoi yhtäkkiä huimaus, aivan kun olisin kävellyt pilvien päällä. Sain lääkettä... huimauslääkettä.. (en uskonut sellaiseen) sitten viikon päästä olin flunssassa, kuumetta 38-39 astetta (silloin oli hirveä flunssa aika kaikilla) No sieltä ne sitten löysi poskiontelotulehduksen, joka oli oikea syy huimaukseen. Eli antibiotika sain ja huimaus loppui. Olikohan sitten kuukauden päästä kun flunssa oli parantunut niin menin uudestaan terveyskeskukseen koska tuntui painetta päässä, ja nenäonteloissa, sairaanhoitaja sanoi ja katsoi ultralla ettei ole mitään poskionteloissa. Menin kotia ja olikohan sitten parin viikon päästä taas terveyskeskuksessa... olikohan silloin huimaus myös.. no ne tarkisti taas ultralla ja silloin olikin poskiontelotulehdus, sain lääkettä. Sitten meni 1-2 kuukautta menin taas lääkäriin ja silloin oli tosi huono olo ja huimas taas.. katsottiin ultralla, ei mitään löytynyt. Sain lääkärille heti ajan, hänkään ei nähnyt ultralla mitään.. hän lähetti mut röntgeniin ja kuvista löytyi valtavasti nestettä poskionteloissa, eli taas oli poskiontelotulehdus. Hän ajatteli, että on parempi punkteerata, eli punkteerattiin ja annettiin lääkettä. Taas viikon päästä oli vieläkin huimaus ja kuumetta, aina vain 37.5, sitten menin lääkäriin ja ne punkteerasi taas. Ne antoi mulle jatkoa samalle lääkkeelle. Sitten, olikohan 1-1,5 viikon päästä huimasi vielä menin yhteispäivystykseen sain lääkettä ja menin sitten 2 päivän päästä punkteerauksen, se ei oikein toiminut koska puudutus ei tehonnut. Punkteeraus todettiin muutenkin turhaksi menetelmäksi ja eikö jatkotutkimuksiin. Nyt on sitten odotus röntgeniin ja todennäköisesti sitten leikkaus.
Onneksi kuitenkin sain tietää syyn tähän huimaukseen koska se on tosi inhottava tauti, se on niin raskasta.. nytkin on kuumetta iltasin 37,5 ja väsyttää niin hirveästi. Huimaus on varmasti siittä jos nestettä tai turvotusta on hirveästi poskionteloissa niin ehkä se painaa johonkin tasapainoelimeen... en tiedä näin ajattelen ainakin. Tällä hetkellä ei ole ollenkaan flunssaa, ei yhtään yskää, ei yhtään nuhaa, oon vain väsynyt ja on kuumetta. Onneksi pahin huimaus on myös loppunut.
Tulipa pitkästi, no ehkä jollakin tulee mieleen, että voisi olla sama tauti.. eikä tarvi pelätä pahinta huimauksen takia.
Voiko poskiontelotulehdus olla niin sitkeä, että se voisi jatkua monta kuukautta? Se selittäisi aika hyvin jatkuvan huonon olon, pahoinvoinnin ja huimauksen.
Kyllä voi olla niin sitkeä, koska mulla on ollut sitä niin kauan. Se on voinut mennä välillä vähäsen pois, sitten on oireet vähän lievemmät.. mutta kyllä se on ollut kuitenkin siinä koko ajan.. lievänä tai suurena.
Kannattaa ottaa selvää, koska se voi vain pahentua ja pahentua!
voi, todellekin olla sitkeä. Itse söin joskus 3 kuuria tulehdukseen. Jos saa flunssan tulehdus ei heti kehity, eli jos menet räkätaudin takia lääkäriin, sinulla ei välttämättä heti löydy tulehdusta, vaan se kehittyy yleensä 5-7 vrk:n päästä poskionteloihin tai myöhemmenkin. Se tulee flunssan jälkitautina. Siksipä kannaattaakin käydä lääkärissä säännölisin väliajoin jos flunssa pitkittyy ja pitkittyy. Poskiontelontulehdus ei välttämättä parane kuin antibiooteilla jos se kehittyy oikein pahaksi.