Parasta suurperheessä

sakissa on samat hyvät ja hunot puolet riippuen omasta mielialasta. Joskus on kiva kun aina on joku kotona ja toisinaan olisi ihanaa kun ei olisi ketään jne.

Kyllä se yhteenkuuluvuus kai on kuitenkin se isoin juttu. Lapsilal on lisäksi side toisiinsa jota itse en ole koskaan kokenut käytännössä ainoana lapsena.

Saako vastata vaan että se on jotenkin kivaa?

vähemmän huonoa.

Parasta lienee se, että "me ollaan ME ja meitä on paljon" :o)

Ikävintä on se, että ulkomailla tarvitaan aina useampi taksi :o)

Minusta on jotenkin uskomatonta miten samoista geeneistä voi tulla nin erilaisia sekoituksia. Miten jokainen on erilainen persoona ja erinäköinen jopa meidän kaksoset keskenään ja kuitenkin jossain samanlaisia.
Lapset tuovat rikkauden arkeen ja juhlaan, hyvänmielen, onnistumisen ilon ja miten niitä kaikkia voikin rakastaa niin paljon.
Välillä kaikki voisi myydä kirpputorilla, kun kiukuttelevat ja tahtovat ja säännöistä ei pidetä kiinni.
Tänä päivänä vain suurperheitä ei oikein hyväksytä ja ymmärretä kun on tuo ehkäisykin keksitty. Isot autot ovat kalliita ja kaikki huvitukset samoin, asunnot maksavat ja kaikilla pitää olla kännykätkin.
Me olemme ainakin onnellisia kaikista kahdeksasta ja puheitten perusteella lapsetkin ovat tyytyväisiä meidän perheeseen.
Kyllä olisi paljon jäänyt kokematta jos olisi lapsiluku pienempi.

Meillä on perhe, jossa on seitsemän lasta. Parasta on suurperheissä, että kaikilla on kaveri. Meillä on kaksostytöt, 12-vuotiaat, 9-vuotias poika, 8-vuotias poika, 6-vuotias poika, 2-vuotias tyttö ja 3kk-ikäinen tyttö. Esikoiset tottakai ovat kavereita, 9- ja 8-vuotiaat myös temmeltävät keskenään ja myös 6-vuotias pääsee mukaan, sekä tietenkin 2-vuotiaallakin kavereita, enimmäkseen tuo 6-vuotas Valtteri. Ja onhan sieltä tyttö kasvamassa Ellalle kaveriksi :) Kyllä meillä ei käy kellään aika pitkäksi.. Miinuksia minä en tässä ala selittelemään, kun ei tule mieleen.. Tietenkin esikoistytötkin ovat poikien ja muiden kanssa, mutta enimmäkseen kaksin. Ja myöskin mieheni 16- ja 14-vuotiaat tytöt käyvät täällä joka toinen viikko, joten he sitten aina ovat oikeastaan kaikkien kanssa ja hoitavat heitä, mekin pääsemme viihteelle (: Mutta onhan sitä vilskettä, kun vielä Iiris ja Tea tulevat kyläilemään - Mutta perhettäni en vaihtaisi mihinkään!

On se kun näkee kaikki lapset sohvalla istumassa sovussa...tai huomaa heidän auttavan toisiaan..vaikka hetkeä aiemmin olivatkin toistensa "kurkussa kiinni"...Olen ylpeä että nuo kaikki ovat minun,jaksaisin lasteni eteen vaikka miten paljon tehdä.
Yhteenkuuluvuus siis meidän perheessä ykkösenä,myös välittäminen ja läheisyys.Ei ole olemassa asioita,joista ei voisi puhua...Kaikki hyväksytään omana persoonanaan.

On myös kivaa,kun lasten kaverit käy täällä.Porukka siis aikas iso välillä..
En vaihtaisi perhettämme mihinkään.

Perheemme on myös uusperhe,jossa mieheni lisäksi asuu hänen poikansa,sekä mieheni toinen pienempi poika käy säännöllisen epäsäännöllisesti luonamme,
(pojilla siis eri äidit).
Meidän uusperhe on kovin uusi,vasta 5 kk.tta yhteisasumista,joten itselle ei ole mieheni lapsiin samanlaista "yhteenkuuluvuuden tunnetta" vielä syntynyt...vaikka tärkeitä ihmisiä toki ovat minullekkin.Emme vain tunne toisiamme tarpeeksi.

Miinusta on se että ruokamenot ovat 5n(ajoittain 6.n)pojan ja yhden tytön kanssa aikasmoiset.Vaatekulut myös suuret,ja sitten on vielä nuo polkupyörien hankinnat,kännykät...ja piakkoin myös kolmen mopon hankinta.

Auto piti hankkia isompi..mutta onpa tuosta 8hengen farmariletukasta iloa minulle ja miehellenikin:)

Täällä on varmasti sitä väkeä, joka vierailee kesäisin suviseuroilla. Syntisten ajatusten välttämiseksi, jopa alkonkin ikkunat pitää peittää.

kaikkea... Osaa arvostaa muita ja omat sisarukset kaikista parhaimpia ystäviä... Ne ymmärtää, niiden kans voi puhua ihan mistä vain ja niihin voi luottaa...

Niin, minulla ei siis ole suurperhettä, mutta itse olen suurperheen lapsi.
Kaikista mukavinta on se, kun on paljon sisaruksia ja heillä perheet, joten siis sukua on paljon! Meillä kaikki ovat vielä hyvissä väleissä ja kaikin puolin "mukavaa sakkia", eli kaikki tulee toistensa kanssa hyvin toimeen.
Tietää ettei ole yksin jos jotain tapahtuu, on paljon läheisiä ihmisiä jotka ovat tukena ja turvana hädän hetkellä.
Yhteiset sukujuhlat on niitä ikimuistoisempia tapahtumia.

se, että näkee, miten vähällä ihminen tulee toimeen. Kun ei ole rahaa kuin ruokaan, niin voi ostaa vain ruokaa.

Kun aamulla herää tyttöjen jutteluun ja jos kysyy että kehtaako joku keittää kahvit niin ne saa kerjäämättä. Aamulla sängystä saattaa löytyä useampi jalkapari ja naama tyynyltä.. On mukava kuulla että olen ihana äiti ja lasten kanssa on ihana leipoa askarrella ja suunnitella, mukaavaa on myös se että suuren epäjärjestyksen saa nopeasti korjattua kun jokainen hakee omansa pois.. Ihaninta kuitenkin on se kun SAA olla yhdessä, siinä ei ekana tuu korvatulehusitkut mieleen. Meillä tässä uusioperheessä on 15v poika 11v tytöt*2 toinen minun ja toinen avoni, 10v poika 8v kaksostytöt 7v tyttö 5v poika ja 3vpoika ja iltatähti tulee kesäkuunlopulla tai 3vkoa..
No ihaninta pienimmästä on leikkiä vanhimman kanssa kun se on vaan ihanaa kattoa sitä kun se on niin ihana..