Oltiin maaliskuussa 2007 Gambiassa, BB -hotellissa 2 viikkoa. Aivan mieletön reissu; maa on paratiisi säiden puolesta ja näkemistäkin riittää, kun uskaltaa lähteä riittävän kauas rannalta ja oikeasti maalle.
Käytimme useana päivänä, muistaakseni 4-5 päivänä, virallista opasta: nimeltään Jerreh "Jerry Springer". Tuttavallisemmin Jereksi tai Jerkuksi lopulta vääntynyt oppaamme on suureksi avuksi, jos haluat/te nähdä lukuisia erilaisia kohteita ja saada hyvällä englannin kielellä opastusta. Hinta on ymmärrettävästi korkeampi kuin epävirallisilla oppailla, mutta taidoissa löytyykin sitten eroa. Vankka käsitykseni on, että virallisilla oppailla on enemmän tietoa nähtävyyksistä, maan historiasta ja elinkeinorakenteesta kuin epävirallisilla bumstereilla.
Voisin myös kuvitella, että on fiksumpaa käyttää virallisia oppaita jo senkin takia, että jos ihmiset ostavat epävirallisten bumstereiden palveluksia, niin sekös jos mikä houkuttelee kaikkia paikallisia kokeilemaan onneaan turistien opastajina. Ketju on mahdollista katkaista suosimalla koulutettuja ja osaavia virallisia oppaita.
Jerry ei ollut mikään juniori, vaan jo aikuinen mies: n. 35 - 40v. Hänellä oli 6-7 vuoden kokemus ja se näkyi eritoten kun kävimme James Islandilla (orjasaari). Paikallinen James Islandin opas oli "pakollinen paha", sillä ko. henkilön englanti oli varsin vaikeaselkoista, puhe nopeaa ja esitys muutenkin epäjohdonmukaista. Jerry olisi asioista tiennyt enemmän ja paluumatkalla asioista sitten puhuttiinkin, mutta kun oppaiden välillä vallitsee herrasmiessääntö, että James Islandilla paikalliset kyläläiset hoitavat saaren ja saaren historian esittelyn.
Jerry rauhoitti tilanteet myös paikoissa, joissa muuten riittää avun ja karkin pyytäjiä, kuten markkinoilla ja kylissä. Paikallisille saa sanoa aika painokkaasti, että he jättävät rauhaan. Toisaalta ymmärrän tilanteen hyvin. Elintasokuilu on länsituristin ja paikallisen välillä ostovoimassa n. 100 - 200 kertainen per kuukausi, joten kai siinä itsekin almua pyytäisi, kun tulevaisuus on muuten melkoisen sysimusta.
Kävimme katsomassa melko monipuolisesti paikkoja:
Paradise Beach ja Oyster factory - sangen kivaa
Krokotiilifarmi - aika nopeasti nähty, mutta todella vinkeätä, miten lähelle krokot päästävät
Senegalin puolella pikkusafari - nähtiin kaikki muut elikot (sarvikuonot 20 metrin päästä) paitsi kirahvit, sillä kirahvivauva oli kuollut ja vanhemmat olivat ilmeisesti jossakin surermassa.
Kartong Beach - upea biitsi kaukana kaikesta. Olimme kilometrien mittaisella hiekkarannalla kahdestaan ja matkalla ajeltiin 80 km/h avojeepillä aaltoja väistellen rannalla - aivan huikeaa!
SOS -lapsikylä - kannattaa käydä katsomassa, lapset ovat huikean iloisia ja onnellisia, ilo silmille. :)
Kalastuksesta kirjoitan eri otsikolla, sillä siihen pitää panostaa :)
Mitäs muuta; Jerry on pelimies myös sillä tavalla, että varmasti tietää paikalliset ravintolat jossa on hauskaa. Itse emme koskaan sitten saaneet aikaiseksi lähteä yöelämään, mutta Jerry oli useampanakin iltana käynyt "enjoy myself" - kuten hän hän hauskanpitoa kutsui.
Kyllä lähdön hetki aika haikeaksi muodostui. Kaunis maa, mukavia ihmisiä. Joskus on mukava mennä toistamiseenkin. Suosittelen!
Käytimme useana päivänä, muistaakseni 4-5 päivänä, virallista opasta: nimeltään Jerreh "Jerry Springer". Tuttavallisemmin Jereksi tai Jerkuksi lopulta vääntynyt oppaamme on suureksi avuksi, jos haluat/te nähdä lukuisia erilaisia kohteita ja saada hyvällä englannin kielellä opastusta. Hinta on ymmärrettävästi korkeampi kuin epävirallisilla oppailla, mutta taidoissa löytyykin sitten eroa. Vankka käsitykseni on, että virallisilla oppailla on enemmän tietoa nähtävyyksistä, maan historiasta ja elinkeinorakenteesta kuin epävirallisilla bumstereilla.
Voisin myös kuvitella, että on fiksumpaa käyttää virallisia oppaita jo senkin takia, että jos ihmiset ostavat epävirallisten bumstereiden palveluksia, niin sekös jos mikä houkuttelee kaikkia paikallisia kokeilemaan onneaan turistien opastajina. Ketju on mahdollista katkaista suosimalla koulutettuja ja osaavia virallisia oppaita.
Jerry ei ollut mikään juniori, vaan jo aikuinen mies: n. 35 - 40v. Hänellä oli 6-7 vuoden kokemus ja se näkyi eritoten kun kävimme James Islandilla (orjasaari). Paikallinen James Islandin opas oli "pakollinen paha", sillä ko. henkilön englanti oli varsin vaikeaselkoista, puhe nopeaa ja esitys muutenkin epäjohdonmukaista. Jerry olisi asioista tiennyt enemmän ja paluumatkalla asioista sitten puhuttiinkin, mutta kun oppaiden välillä vallitsee herrasmiessääntö, että James Islandilla paikalliset kyläläiset hoitavat saaren ja saaren historian esittelyn.
Jerry rauhoitti tilanteet myös paikoissa, joissa muuten riittää avun ja karkin pyytäjiä, kuten markkinoilla ja kylissä. Paikallisille saa sanoa aika painokkaasti, että he jättävät rauhaan. Toisaalta ymmärrän tilanteen hyvin. Elintasokuilu on länsituristin ja paikallisen välillä ostovoimassa n. 100 - 200 kertainen per kuukausi, joten kai siinä itsekin almua pyytäisi, kun tulevaisuus on muuten melkoisen sysimusta.
Kävimme katsomassa melko monipuolisesti paikkoja:
Paradise Beach ja Oyster factory - sangen kivaa
Krokotiilifarmi - aika nopeasti nähty, mutta todella vinkeätä, miten lähelle krokot päästävät
Senegalin puolella pikkusafari - nähtiin kaikki muut elikot (sarvikuonot 20 metrin päästä) paitsi kirahvit, sillä kirahvivauva oli kuollut ja vanhemmat olivat ilmeisesti jossakin surermassa.
Kartong Beach - upea biitsi kaukana kaikesta. Olimme kilometrien mittaisella hiekkarannalla kahdestaan ja matkalla ajeltiin 80 km/h avojeepillä aaltoja väistellen rannalla - aivan huikeaa!
SOS -lapsikylä - kannattaa käydä katsomassa, lapset ovat huikean iloisia ja onnellisia, ilo silmille. :)
Kalastuksesta kirjoitan eri otsikolla, sillä siihen pitää panostaa :)
Mitäs muuta; Jerry on pelimies myös sillä tavalla, että varmasti tietää paikalliset ravintolat jossa on hauskaa. Itse emme koskaan sitten saaneet aikaiseksi lähteä yöelämään, mutta Jerry oli useampanakin iltana käynyt "enjoy myself" - kuten hän hän hauskanpitoa kutsui.
Kyllä lähdön hetki aika haikeaksi muodostui. Kaunis maa, mukavia ihmisiä. Joskus on mukava mennä toistamiseenkin. Suosittelen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me käytettiin viime huhtikuussa opasta nimeltä Faks, joka löytyy Senegambia Beach ja Kairaba Beach hotellin edestä olevasta opaskojusta. Faksille voi ennakkoon myös laittaa sähköpostia osoitteeseen fakstourguide(at)hotmail.com
On siis virallinen opas, noin 35 v ja asiansa osaava. :)
Mikä on virallisen oppaan taksa ja miten luotettavia oppaat ovat? Ei kovasti innosta lähteä pitkille "omatoimisille" retkille, jos tuntee olonsa epävarmaksi ja epäluuloiseksi. Sen verran paljon tälläkin palstalla on ollut negatiivisia viestejä.
Tälle Faksille maksoimme muistaakseni 450 dalasia ( 100 dal = 3 euroa, noin), että hengas miedän kanssa päivön ja vei meitä paikasta toiseen. Tää 450 dalasia oli siis kokonaan oppaalle ja muut juoksevat kulut hoidettiin itse. Mm. taksit, sisäänpääsyt, jne.
Korjatkaa, jos muistan väärin. :)
Oikein taidat muistaa.. :) Tuo 450 maksettiin siis koko päivästä ja neljään pekkaan joten päätä kohden ei hinta ollut paha. Se todellakin oli kokonaan oppaalle ja muut juoksevat kulut maksettiin itse.
Faks todellakin osaa asiansa ja järjesti ainakin meille koko loman raskaimman/pisimmän, mutta ehdottomasti parhaan päivän (Orjasaaren retken siis)!!!
Olipa ihana lukea viestisi ja kokemuksesi maasta. Miksi ihmiset lähtevät uusiin maihin, jos eivät halua kokea mitään uutta.
Gambiassa on paljon todella hyvää, mielenkiintoista, mieleenpainuvaa, ajattelua herättävää, aitoa.
Turismi tuo kaikkiin maihin sekä hyvää, että huonoa, niin myös Gambiaan. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii.
Uskon että monet todellakin ajattelevat, että olemme Roope ankkoja, jotka istuvat loputtoman rahasäkin päällä. Paikalliset hotellit ja ravintolat ovat länsimaalaisten omistuksessa ja rahat kilahtavat jo valmiiksi rikkaaseen kirstuun.
Paikalliset ovat köyhiä, moni kuolee joko sairauksiin tai jopa nälkään, kuten muuallakin Afrikassa. Ymmärrän että "kerjääminen" ärsyttää, mutta mitä itse tekisit, jos yrität pyytää ymmärrystä pysyä hengissä?
Onkohan meidän elämämme täällä tosiaankin niin helppoa, että unohdamme emmekä halua nähdä mitä muualla maailmassa tapahtuu.
Myöskin Suomessa on syrjäytyneitä tai muita jotka tarvitevat apuanne, toivottavasti edes he ovat lähempänä sydäntänne ja annatte auttavan kätenne.
kanssasi ihan samaa mieltä, hyvin kirjoitettu.
Kiitos sinulle viestistäsi, kiva kuulla että joku on samaa mieltä kanssani.
Surffailen melko paljon näillä mielipidepalstoilla ja voisin jopa väittää että yli 80 prosenttia ihmisistä kirjoittaa siitä, miten tyytymättömiä he ovat.... kaikkeen.
Hienoja matkailumaita piisaa, jossa ei tarvitse "avata silmiään" vaan voi vaan nauttia ja bailata, mutta valitkaa hyvät ihmiset sitten sellainen maa.
Myös Suomessa on paljon ihmisiä, jotka yrittävät pettää, varastavat, ovat epärehellisiä ja täällä sitä ei tarvitsisi tehdä, koska meillä yhteiskunta pitää kuitenkin huolta omistaan. Tiedän sen koska olen joskus joutunut jonottamaat sossun luukulle, onneksi nyt elämäni on toisin.
Mietittekö koskaan kirjoittaessanne, että negatiivisesta palautteestanne johtuen moni jättää lähtemättä ko. maahan, en nyt tarkoita pelkästään Gambiaa.
Edellisellä matkalla Gambiaan lentokoneessa tutustuin moneen ihmiseen joka oli lähtenyt epäilevin mielin matkaan, koska oli lukenut näitä negatiivisia viestejä, mutta jostain kumman syystä olivat kuitenkin uskaltautuneet matkaan. Ja poistullessamme heistä kukaan ei ollut katunut matkakohdetta.
hienoa kesän jatkoa kaikille ja uusia hienoja, uusia, antoisia ja elämysrikkaita matkakokemuksia kaikille. Valitkaahan matkakohteenne harkiten, tietoa löytyy, mutta ehkä senkin suodattaminen vaatii harkintaa.