Tietävätkö kaikki vl-vaimot, mitä heidän miehensä ovat nuorena touhunneet? Tunnen n. 30-40 tapausta, joissa ei varmana tiedä.
Isohkon kaveriporukkamme kanssa toilailimme nuorena välillä ihan tosissaan. Kävimme baareissa, laivareissuilla, festareilla ja naisissa muuten vaan. Viina maistui.
Julkisestihan meidän touhuistamme ei vl-piireissä tiedetty, vaan aina esim. risteilylle lähtiessämme sanoimme menevämme kalareissulle, tai jonkun mökille viikonlopuksi.
Kun sitten kaveriporukastamme suurin osa "joutui" naimisiin vl-tytön kanssa, olen monesti ajatellut tätä asiaa. Kuinka älytön pokka pitää olla miehellä, ettei edes oma vaimo saa koskaan tietää toisista naisista (pahimmassa tapauksessa lehtolapsesta), ym. toilailuista. Tiedän, että monikaan heistä ei ole tehnyt asioista ns. parannusta, vaikka uskovaisia esittävät olevansakin.
Viimeksi viime viikolla nähdessäni pitkästä aikaa sattumalta vanhaa kaveriani (joka on nykyisin uskovainen suurperheen isä), naureskelimme vanhoille muistoille. Kysäisin sitten ohimennen, että jäittekö koskaan kiinni näistä jutuista. Hän vain naureskeli, että: "Ei jääty, eikä näistä passaa tietyissä piireissä puhua".
Kerron tämän siksi, että minusta on kummallista ja sairasta salata asioita omalta kumppaniltaan ja puolisoltaan, jonka kanssa on luvannut Jumalan edessä viettää koko loppuelämänsä. Sairasta on myös valehdella itselleen ja muille olevansa uskovainen ja taivastiellä, vaikka on tällaisia "syntejä" tunnollaan. Eikö sitä sanota, että pitäisi olla valmis, jos lähtö tulee.
Olen itse onnellisesti naimisissa. En ole vl, enkä oikein minkään sortin uskovainen. Minulla on kolme lasta. Vaimoni tietää minusta kaiken ja kaikki asiat, mitä olen tehnyt ennen häntä. Olen kertonut hänelle myös aikaisemmista kumppaneistani . Samoin minä tiedän kaiken hänestä. Välillämme vallitsee avoimuus, jota on monessa tuntemassani vl-pariskunnan tapauksessa vaikea käsittää.
Läheltä pitkään seuranneena olenkin tullut siihen tulokseen, että vanhoillislestadiolaisuus on esittämistä ja näyttelemistä. Ulospäin aina annetaan kuva, että kaikki on hyvin, ja ongelmia ei ole. Näytellään, että parisuhde toimii, äitiä ei väsytä, masennuslääkkeet piilotetaan. Vaimot luulevat, että meidän iskä se on aina ollut kiltti ja harras uskovainen, ja se ei ole koskaan harrastanut esiaviollista seksiä eikä juonut viinaa.
Tietäisittepä vain arvon vl-perheenäidit, millaisia luurankoja miehenne kaapissa saattaa piileskellä.
Isohkon kaveriporukkamme kanssa toilailimme nuorena välillä ihan tosissaan. Kävimme baareissa, laivareissuilla, festareilla ja naisissa muuten vaan. Viina maistui.
Julkisestihan meidän touhuistamme ei vl-piireissä tiedetty, vaan aina esim. risteilylle lähtiessämme sanoimme menevämme kalareissulle, tai jonkun mökille viikonlopuksi.
Kun sitten kaveriporukastamme suurin osa "joutui" naimisiin vl-tytön kanssa, olen monesti ajatellut tätä asiaa. Kuinka älytön pokka pitää olla miehellä, ettei edes oma vaimo saa koskaan tietää toisista naisista (pahimmassa tapauksessa lehtolapsesta), ym. toilailuista. Tiedän, että monikaan heistä ei ole tehnyt asioista ns. parannusta, vaikka uskovaisia esittävät olevansakin.
Viimeksi viime viikolla nähdessäni pitkästä aikaa sattumalta vanhaa kaveriani (joka on nykyisin uskovainen suurperheen isä), naureskelimme vanhoille muistoille. Kysäisin sitten ohimennen, että jäittekö koskaan kiinni näistä jutuista. Hän vain naureskeli, että: "Ei jääty, eikä näistä passaa tietyissä piireissä puhua".
Kerron tämän siksi, että minusta on kummallista ja sairasta salata asioita omalta kumppaniltaan ja puolisoltaan, jonka kanssa on luvannut Jumalan edessä viettää koko loppuelämänsä. Sairasta on myös valehdella itselleen ja muille olevansa uskovainen ja taivastiellä, vaikka on tällaisia "syntejä" tunnollaan. Eikö sitä sanota, että pitäisi olla valmis, jos lähtö tulee.
Olen itse onnellisesti naimisissa. En ole vl, enkä oikein minkään sortin uskovainen. Minulla on kolme lasta. Vaimoni tietää minusta kaiken ja kaikki asiat, mitä olen tehnyt ennen häntä. Olen kertonut hänelle myös aikaisemmista kumppaneistani . Samoin minä tiedän kaiken hänestä. Välillämme vallitsee avoimuus, jota on monessa tuntemassani vl-pariskunnan tapauksessa vaikea käsittää.
Läheltä pitkään seuranneena olenkin tullut siihen tulokseen, että vanhoillislestadiolaisuus on esittämistä ja näyttelemistä. Ulospäin aina annetaan kuva, että kaikki on hyvin, ja ongelmia ei ole. Näytellään, että parisuhde toimii, äitiä ei väsytä, masennuslääkkeet piilotetaan. Vaimot luulevat, että meidän iskä se on aina ollut kiltti ja harras uskovainen, ja se ei ole koskaan harrastanut esiaviollista seksiä eikä juonut viinaa.
Tietäisittepä vain arvon vl-perheenäidit, millaisia luurankoja miehenne kaapissa saattaa piileskellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kuullut entisiltä vl:iltä juttuja, mutta he ovat kertoneet että ne saarnataan anteeksi eikä vaimolle tarvitse kertoa.
Sama juttu jos vl- mies on syyllistynyt johonkin rikokseen, esim. raiskaus. Kyllä salailu osataan, ja ilmeisesti tosiaan kaverit voi julistaa rikoksetkin anteeksi, ilman minkäänlaisia selvityksiä uhrille, viranomaisille tai vaimolle!!
ollut mukana Mustakaavun ja karhukoplan kanssa rötöstelemässä ja jos jos jos...
Aika naurettavaa.
Kyllä naiset (en yleistä)ovat voineet olla ihan samallaisia. Olen naimisissa ja uskovainen, minulla on mies ja 3 lapsi tulossa. Minulla oli ennen naimisiin menoa monta suhdetta ja myös seksiä aj viinaa... Myös miehelläni on ollut. Olemme molemmat kertoneet toisillemme toilailuistamme. Minulla on myös ystäviä jotka olivat samanlaisia, mutta nyt kaikki hyvin. KOskaan en ole haikaillut menoa maailmaan. Olemme onnellisia ja avoimia. Ei tarvitse nyt alkaa kattelee maailman menoa koska ne on ollut ja mennyt. oo ihan rauhassa ja huolehdi vain omasta parisuhteestasi, kyllä se on Jumala joka viime. tuomion tekee ei ihmiset.
Kuulun siihen porukkaan joka nuoruudessa kulki baareissa, ryyppäsi ja harrasti sukupuolisuhteita vl-tyttöjen ja maailman tyttöjen kanssa.
Nykyisin olen onnellisesti naimisissa ja RY:n jäsen ja lapsia on siunaantunut. Kun aloimme kauan aikaa sitten seurustelemaan entisen tyttöystäni/nykyisen vaimon kanssa kerroin hänelle avoimesti mm. aiemmasta elämästä ja sukupuolikontakteista. Ajattelin silloin että on oltava rehellinen vaimoa kohtaan kipeissäkin asioissa. Jonkinlaisen pienimuotoisen mielenosoituksen tuleva vaimoni silloin minulle järjesti ja sen otin nöyränä vastaan. Jälkeenpäin olen huomannut että kannatti olla rehellinen jo seurusteluaikana ja menneistä ei jäänyt luurankoja kaappiin mutta tiedän kyllä melkoisen monella vl-perheenisällä ja myöskin vl-äidillä olevan luurankoja kaapissa ja ihmettelen kyllä miten he voivat elää hyvällä omallatunnolla kummpaninsa kanssa.
aikanaan epäuskoisena kuuluu siihen elämään, jonka on halunnut jättää taakseen, siis ne teot. Ihminenhän on sama, mutta teot ovat tuomittavat. Kun ne on saanut uskoa anteeksi, eivät ne tule kanteeksi.