Niinhän se on "Uraäitejä ei pidä tuomita"
http://www.iltalehti.fi/viihde/200707296402138_vi.shtml
Lapset, kun ovat kuitenkin vain vähän aikaa pieniä! Muistakaa kaikki se!
Jos lapsia tehdään, pitää - mieluummin äidin! -olla valmis laittamaan ura syrjään. Kaikkea ei saa kuten monet nykynaiset luulevat!
Ja tasa-arvo näkyy vain siinä, että naiset haluavat saman kuin miehet! Totuus on edelleen, että "Nainen tienaa edelleen vähemmän" http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707296403236_uu.shtml
Ja tätäkö se tasa-arvo on parhaimmillaan "Vauva mukana, isä ja äiti umpihumalassa.
Lastenvaunut toimittivat festivaaleilla viinakärryn virkaa." http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707306408174_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/viihde/200707296402138_vi.shtml
Lapset, kun ovat kuitenkin vain vähän aikaa pieniä! Muistakaa kaikki se!
Jos lapsia tehdään, pitää - mieluummin äidin! -olla valmis laittamaan ura syrjään. Kaikkea ei saa kuten monet nykynaiset luulevat!
Ja tasa-arvo näkyy vain siinä, että naiset haluavat saman kuin miehet! Totuus on edelleen, että "Nainen tienaa edelleen vähemmän" http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707296403236_uu.shtml
Ja tätäkö se tasa-arvo on parhaimmillaan "Vauva mukana, isä ja äiti umpihumalassa.
Lastenvaunut toimittivat festivaaleilla viinakärryn virkaa." http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707306408174_uu.shtml
Vastaukset 48
Vanhimmat
varmasti myöhemmin kaduttaa ja ihmetyttää että miten on voinut 7kk laittaa hoitoon !
Ei ole mikään välttämättömyys, että äidin työssäkäynnin vuoksi on lapset laitettava päivähoitoon. Ainakaan kahden vanhemman perheessä tietysti. Meillä toimii järjestelmä, että isä lähtee aamulla töihin, tulee neljältä kotiin, jolloin itse lähden töihin ja lopetan yöllä. Teen myös pitkiä päiviä viikonloppuina. aamulla sitten yritän nukkua lasten kanssa vähän pidempään. Joskus tulee päällekkäisyyksiä, jolloin joku tulee kotiin lapsia hetkeksi hoitamaan.
Omasta mukavuudesta joutuu tosin tinkimään, mutta eihän ne lapset kauan ole pieniä. Ja ihan takuulla olen mukana lasteni kehityksessä ja elämässä ihan päivittäin. Toisaalta, isäkin ottaa osaa kotitöihin, koska on pakko. Isä saa myös olla lastensa elämässä tiiviisti mukana.
Ja edelleen mikä siinä päivähoidossa nyt niin hirveätä on. Tässä esim. päiväkotipäivästä:
Lapsi viedään klo 9.00 ensin leikkiä kavereitten kanssa, sitten ulkoilua kavereitten kanssa, sitten lounas, sitten päikkärit klo 12.00 sitten leikkiä, askartelua tai muuta ohjattua toimintaa ja välipala, sitten ulkoilua ja klo 16.30 haku kotiin. Viideltä kotona ja yhdessäoloa äidin ja iskän kanssa kello kymmeneen asti jolloin nukkumaanmeno. Kotitöihin ei paljon uppoa arkipäivisin vain lauantaisin tehdään suurempi siivous. Viikonloput täysin isän ja äidin kanssa.
Lapsi on tyytyväinen kun saa iälleen tärkeätä samanikäistä leikkiseuraa ja ei se päiväkotihoitajien ohjaama askartelukaan mitään huonoa toimintaa ole. (plus kaikki yhteiset lauluhetket, opetustuokiot tai retket) Isä ja äiti ovat tyytyväisiä kun voivat käydä töissä ja tienata rahaa.
En näe mitään syytä miksi ei voisi käydä töissä ja viedä lapsi päiväkotiin?
Sori vaan mutta monen kotonaolevan lapsen elämä voi olla paljon tylsempää ja lapsi voi jopa jäädä paitsi sosiaalisista kontakteista. Tämä tietenkin riippuu täysin äidistä tai isästä joka lapsen kanssa on kotona ja minkälaisia mahdollisuuksia tämä lapselle järjestää yllämainittuihin toimintoihin.
Meidän elämäntilanteeseen vaan ei päivähoito ole paras vaihtoehto. Lapsilla on kyllä seuraa ilman sitäkin, ja virikkeitä ihan mukavasti tarjolla omasta takaa. Mutta matkat päivähoitoon olisi hankalia, enkä todellakaan haluaisi nostaa lapsia aamulla kello viisi lähtemään hoitoon.
Tällä järjestelyllä on myös muita kiistattomia etuja. Sairaita lapsia voi aina hoitaa vanhempi, lapsia ei pomputella hoitopaikoista toiseen, kuten täällä on tapana. Ihan vieraaseen paikkaan saatetaan laittaa vaikkapa yhdeksi iltapäiväksi. Molemmat vanhemmat voivat keskittyä työhönsä, ja molemmat saavat osallistua ihan oikeasti perheen hoitamiseen.
Päivähoidon aika tulee ehkä aikaisintaan vuoden päästä, jolloin nuorinkin on yli kolmen. Tylsän elämän käsitekin on aikalailla suhteellista. Lapsi ei tarvitse päivähoitoa, jos saa kontakteja muuten ikätovereihinsa. Askarrella voi kotonakin, eikä se ole välttämätöntä lainkaan, että tehdään jotain tiettyjä juttuja. Lapsen motoriset taidot karttuvat kyllä muutoinkin kun vain ohjatussa askartelussa. Tässäkin on vain avainasemassa se, että lapsella on monipuolista toimintaa. Laulaa voi kotonakin, samoin lukea kirjoja ja lorutella. Maailma on ihmeellinen paikka pienelle lapselle, ja meillä kyllä lapset oppivat paljon myös kotihoidossakin. Ihan lähimetsästäkin löytyy täällä paljon mahdollisuuksia, väitän, että monipuolisemmat on toimintamahdollisuudet täällä kotihoidossa kuin paikallisessa päiväkodissa.
En millään muotoa halua sanoa, että kotihoito on ainoa hyvä hoito, vaan haluan kertoa, että on myös muita mahdollisuuksia yhdistää työ ja perhe kuin viedä lapset päivähoitoon.
On se kumma, kun nykyään lapset pyritään jo pienestä ampumaan täyteen virikkeitä. Ihmettelen miten lapsista on ennenvanhaan mitään kunnon aikuisia kehkeytynyt, kun valtaosa on ollut "kotiäidin" hoivissa kotona. Kyllä kotona ihan tarpeeksi virikkeitä löytyy. Se on huippua, kun jotkut perustelevat työssäkäyntiään osittain sillä, että maksavat siten lastensa harrastukset. Kysyisivät joskus lapsiltaan kumman he valitsisivat - vanhempien kanssa olon vai harrastuksesta toiseen juoksemisen. Ai niin, mutta onhan siinä laatuaikaa (hirvee sana), kun istutaan yhdessä autossa matkalla harrastukseen. Sellasta :)
No enpä usko että monet pienten lasten vanhemmat kuskaavat lapsiaan vielä harrastuksiin päiväkodin jälkeen vai luuletko todellakin niin?
Ja ei niitä virikkeitä tule mitenkään pumpattua päiväkodissa, ihan sopivasti kaikkea. Enitenhän siellä on vapaata leikkiä kuitenkin samanikäisten kavereitten kanssa mikä on tosi tärkeää lapsen kehitykselle.
Kyllä se harrasterumba alkaa varsinaisesti vasta koululaisilla. Joskus tuntuu, että vaikka olisikin niin, että lapsi niitä harrastuksia haluaa alkaa haalia, niin vanhempien pitäisi se harrastemäärä rajoittaa, jotta lapset ei väsy ja saa liikaa virikkeitä. Vaan saisivat nauttia vanhempiensakin seurasta arki-iltoinakin.
Edelleen olen sitä mieltä, että kotona on lapsille ja varsinkin, jos on sisaruksia, on kyllä ihan tarpeeksi virikkeitä. Ja eikö sitä sanota, ettei alle 3-vuotias edes tarvii vielä niin sitä ikäistään seuraa?!
Tuossa muuten lisää aiheesta "Kuopiolainen lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on todennut muun muassa seuraavaa: Jos lapsi aloittaa päivähoidon alle kolmevuotiaana, se on riski lapsen kehitykselle. Olisikin aika myöntää, ettei lakia lapsen päivähoidosta tehty lapsen tarpeista vaan aikuisten ja työelämän tarpeista. Nykykäytännön seurauksia ja pitkäaikaiskustannuksia ei haluta nähdä. Päivähoitojärjestelmä toimii hyvin, mutta lapset voivat huonosti. Kylläkin tiedämme ja on todella hyvä tunnustaa, että meillä on hyvää päivähoitoa. Ei ole kysymys siitä, että siellä kaikki olisi huonosti. Päivähoitojärjestelmä toimii hyvin, mutta lapset voivat kuitenkin huonosti. Tämä on joka tapauksessa todettava."
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_116_2001_ke_p_2.shtml
Ja tuo oli jo vuodelta 2001...
:(
eivät ole perillä lapsensa kehittymisestä eivätkä tunne omaa lastaan hvyin :(
Olen pahoillani että he valitsevat mielummin uran kuin lapsen . Kaikkea ei voi saada !
minäkin luulin joskus, että uran kuin lasten yhteensovittaminen on mahdollista. Mutta kyllä karu totuus on, että äidin on valittava jompikumpi, jos haluaa lastensa parasta.
valittava lapset, jos haluaa lastensa parasta!
Ei ole pakko olla vain kotiäiti ollakseen hyvä äiti. Jos nyt ajatellaan tavallista työtätekevää joka menee normalin äitiysloman jälkeen töihin normaalilla työajalla niin ei se sitä äitiyttä ja äiti ja lapsi suhdetta haittaa. Töiden jälkeen jää vielä paljon aikaa viettää lapsen kanssa ja onhan sitä vielä täydet viikonloput ja lomat. En nyt jaksa väitellä siitä onko päiväkoti haitallista muka alle 3-vuotiaille kun oman kokemuksen ja sen tiedon mukaan mitä olen saanut ei ole. Tärkeintä on sitten se mitä lapsen kanssa tekee. Jos ramppaa omissa menoissa esim. vielä töitten jälkeen niin kyllähän se yhdessäolo sitten aika minimiin jää.
Eri asia on varsinaiset uraäidit jotka eivät pidä edes täyttä äitiyslomaa, tekevät ylipitkää päivää, työmatkoja sun muuta. Tällöin äitiys kyllä varmaan kärsii.
pienen lapsen kanssa .
Kotiin ,ruoanlaittoa ,iltapesut ja nukkumaan .
3t päivässä on minusta älyttömän lyhyt aika oman lapsen kanssa .
Kyllä tuon tavallisen rumban varmaan yhden lapsen kanssa saa just ja just onnistumaan, mutta mitä useampi lapsi sitä haastellisemmaks se muuttuu.
Ja tosiaan varsinaiset uraäidit ovat aivan oma kategoriansa - heidän ei ehken olisi edes syytä lisääntyä, jos pikkasen karrikoidaan.
Niin, mikä on riittävää lapselle? Se on hyvä kysymys! Ja pitääkö tyytyä siihen riittävään?
Meillä lapsi menee nukkumaan vasta yhdeltätoista joten yhdessäoloa jää 6 tuntia. Aamulla lapsella ei ole aikainen herätys koska isän työt alkaa myöhempään. Myönnän että on hieman poikkeuksellinen aikataulu.
olisikin, jos työssäkäyvät vanhemmat voisivat hoitaa lapsensa itse muokkaamalla työaikansa sopiviksi, kuten Ruotsissa voi suurelta osin tehdä lyhennetyn työajan turvin. Otapa Suomessa lyhennetty työaika, niin saat jäädä kotiin kokonaan - tai niin ainakin pelätään - oisko totta?
Kyllä lyhennetty työaika onnistuu täälläkin, ainakin jos on vakituinen työpaikka, niin kaikki äidit ovat oikeutettuja lyhennettyyn työaikaan (ainakin niin kauan kun lapsi menee kouluun, vai olikos se peräti ensimmäisen tai toisen luokan loppuun saakka??).
Itse olen tehnyt lyhennettyä työaikaa hoitovapaan jälkeen, olen siis osittasella hoitovapaalla. Teen töitä 2-3 päivää viikossa ja mieheni myös on muokannut työaikansa niin, että lapsi on perhepäivähoidossa 2-3 päivänä viikossa.
Olemme olleet järjestelyyn hyvin tyytyväisiä. Pystyn pitämään ammattitaitoani yllä ja etenemään urallani ja toisaalta jää hyvin aikaa myös lapselle. Jos vain mahdollista, jatkamme näin sinne lapsen kouluikään saakka. Ja sittenhänn voikin jo jäädä vuorotteluvapaalle ;)!
Hienoa, että tuo toimii myös Suomessa jotenkin. Taitaa vaan olla liian paljon kiinni suomalaisen työnantajan myötämielisyydestä. Lakihan on olemassa, mutta ei lapsiinsa panostavia katsota hyvällä. Kyllä työntekijöiden lapset ovat vain menoerä työnantajalle. Saisivat edes sen toimimaan, että kulut lapsesta ei menisi vain äidin työnantajan pikkiin, vaan myös isän. Mut tällaset muutokset vie aina vuosia Suomessa.
Ja tuo vakituinen työpaikkakin on melko luksusta. Naisethan on pääasiassa pätkätöissä - käsittääkseni.
Olen sitä mieltä, että lapsen etu pitää aina huomioida, mutta miksi aina naisten pitää uhrautua? Meillä on esim. mieheni kanssa sama ammatti/samat tulot, joten voisimme hyvin jakaa hoitovastuuta jos saamme joskus lapsia - esim. äiti hoitaa ekat 1,5 vuotta, jonka jälkeen mies 1,5 vuotta. Taloudellisesti tulot ovat samat (olin sitten minä tai mies kotona), mutta tällöin kumpikaan ei tipu työelämästä pois. Ja kyllä, mielestäni myös mies voi olla aivan pätevä hoitaja siinä missä äitikin (monesti huomaa, että lapset tykkäävät isistä jopa enemmän kuin äiteistä). Ja minusta on naurettavaa kun jotkut sanovat olevansa epäitsekkäitä ollessaan kotiäitejä - monesti kuitenkin on, että nämä "epäitsekkäät" naiset eivät A) tykkää käydä töissä (onhan omien lasten hoitaminen kivempaa kuin epämiellyttävä työ) tai heidän tulonsa ovat niin pieniä, ettei heidän työssäkäynti edes kannattaisi. Nämä äidit eivät kuitenkaan huomioi sitä, että tilanne on aivan erilainen perheessä, jossa nainen on esim. opiskellut 5-6 vuotta ja tienaa saman verran tai enemmän kuin miehensä - pitäisikö naisen vain "heittää hukkaa koulutuksensa", sillä se on usein seurauksena pitkästä kotona olosta? Tällöinhan naisten kouluttautumisen voisi lopettaa kokonaan! Lisäksi perheen taloudellinen tilanne huonontuisi merkittävästi mikäli hyvin tienaava nainen olisi pitkään kotona. MIKSEI "URAMIEHIÄ" SYYLLISTETÄ IKINÄ? Teki niin tai näin, naisille se on aina väärin päin.
Olen ollut huomaavinani saman että itse asiassa nämä jotka henkeen ja vereen puhuvat vaan kotihoidosta ja syyllistävät työssä käyviä äiteja ovat usein (ja painotan sanaa usein ei tietenkään aina) äitejä jotka eivät tykkää omasta ammatista tai työnteosta ylipäätänsä tai heillä ei ehkä edes ole työtä minne mennä. Sitten paasataan kuinka on tehty niin hyvä päätös ja lasten parasta ajatellen. Monet kotihoidolta palaavat huokailevat kun ei se työnkäynti kiinnostais tippaakaan. Olishan se kivempaa aina olla vapaalla lasten kanssa mutta kuka sen kaiken maksaa.
Myös omassa lähipiirissäni ne äidit jotka hoitivat lapsensa kotona kouluikään asti, olivat niitä joilla ei ollut _todellista_ valinnan mahdollisuutta. Heiltä puuttui joko koulutus tai työpaikka jonne mennä, useimmiten molemmat.
Ehkä he yrittivät todistella itselleen ja muillekin, että he ovat oikeasti valinneet kotiäitiyden ja että he ovat hyviä ja uhrautuvia äitejä kun niin tekevät. Ja niin olivatkin, ei siinä mitään. Ihan täysipäisiä ja kivoja lapsia kasvattivat.
No, joka tapauksessa, siinä olen samaa mieltä Saija Palinin kanssa että mustavalkoisuus on huono juttu. Maailmaan mahtuu kaikki harmaan sävyt ja vielä väritkin. Yhdelle perheelle toimii yksi malli, toiselle joku toinen. Mitä me ollaan kukaan masteroimaan tai nostamaan jalustalle tai tuomitsemaan toistemme tapaa elää?
Eräs ystäväni paasasi pitkään miten lapsen kanssa pitää olla 3:een ikävuoteen asti kotona ja olikin sen ajan. Kun tämä 3 vuotta tuli täyteen ja olisi pitänyt mennä työhön kyselin paljon että milloin ja mihin niin hän sanoi suoraan että ei hän työhön halua.. Mies oli yksityisyrittäjä ja elätti perhettä tehden ympäripyöreää päivää ja kolmessa vuodessa romajhti työtaakkansa alla pari kertaa kun rahantulo ja rahankullutus ei olleet balansissa perheessä.
Minusta on ihan hienoa jos äiti tekee myös työtä sillä sehän on jokaisen noma valinta. En tiedä miksi joku viitsii edes näin provosoivia aloituksia kirjoitella ja mustamaalata työssäkäyviä äitejä sillä
A) lapsella on myös isä
B) perheen taloudellista tilannetta ei voi ulkopuolelta tietää
C) kaikki naiset eivät saa tyydytystä sisäiselle kunnianhimolleen kokkaamalla kotona
D) miksi opiskella ja käydä kouluja jos tavoitteena on kotiäitiys
Minun äitini heitti meidän sisaruten silmille usein sen miten hänen uransa, kukaan ei huoli enää työhön yms. kun oli jäänyt meitä hoitamaan kotiin.. Se on rankkaa lapselle olla aikuisen ihmisen pahanolon kohde. Silloin päätin itse jos teen lapsia niin he eivät kärsi minun ratkaisuistani..
Ehkä joillekin kotiäitiys on suuri lahja. Toisaalta minä (kotiäiti) en koe olevani tätä luokkaa. Kotona oleminen saa minut välillä kiukkuiseksi ja väsyneeksi lähinnä miehelleni. Jos jatkan tätä 3 vuotta, olen varmasti "miellyttävä" sitten loppuvaiheessa.
Ja minusta miehen pitää pystyä myös olemaan lapsen kanssa, eikä hoitaa koko perheen tienistiä yksin.
Itse olen ajatellut palata piakkoin työelämään (lapseni on 7kk) ja mieheni jää joksikin aikaa kotiin. Lapseni on edelleen kotona hoidossa, vaikka päiväsydämen hoitaa mieheni.
arka aihe ja kohta meidät kivitetään, mutta näin on. Kotiin jäävä äiti ei jää sinne kunnollisesta työpaikasta eikä hän ole ihmeemmin koulutettu jos laisinkaan omaa ammattia tai se on joku ammattikoulutyyppinen pakko-opiskelu. Typaikkaakaan ei ole joten sinne on helppo jättää palaamatta. Ei siis nyt ole kyse mistään "olin vuoden hoitovapaalla, olen kotiäiti" vaan todella vuosikausiksi kotiin jääneistä. Toisaalta en tiedä yhtään äitiä joka olisi kotiin jäännin takia sanonut itsensä irti, en edes ole kuullut.
Ja mikä synonyymi ura on työssäkäyvälle naiselle? Ei mulla ainakaan ole uraa eikä mahdollisuuksia edetä työssäni paitsi koulun penkin kautta. Työelämässä olemalla ja siellä pätemällä homma ei hoidu. Ura vaatii paljon enemmän kuin pelkkä työssä käynti.
On myös aika naivia sanoa että ilta jää johonkin kolmeen tuntiin lasten kanssa. Naiset kun on aika usein työssä joss aon epätyypillinen työaika eli jotain muuta kuin 8-16. Esim hoitoalalla ne lapset saa nauttia äidistään aamulla ja illalla isästään. Hei! Laadukasta yhden aikuisen huomiota liki päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa, siihen ei kotiäidit ja heidän miehensä pysty.
Tästä päästään seuraavaan asiaan. Jos äiti on kotona niin mies viettää todella vähän aika alasten kanssa useimmiten. Hänb joko tekee niin pitkää päivää että perhe pysyy leivässä tai sitten asenne on se että nainen kotona hoitaa lapsen ja talouden. Antoisaa lapsille kummassakin tapauksessa?
Nyt joku älähtää että yleistän ja hänelläin on niin ja näin. Niin yelsitänkin, mutta rajuimman yleistyksen tekee kotiäiti väittäessään että lapsi hoidon takia jää automaattisesti osattomaksi omista vanhemmistaan. Ja aina on poikkeus jokaiseen sääntöön se on varmaa..
Niin eli työn takia meillä on kahden tulot. Toisaalta useimpina aamuina kotona on äiti laittamassa kouluun ja joskus ottamass avastaankin jos päivä on lyhyt. vÄlipalaa on kaapissa jne. Muutaman tunnin kuluttua tulee isä ja hakee hoidossa olijan kotiin. Hoitopäivä on useiammin ollut meillä 5-6 tuntia kuin enemmän. Sen aikana lapsi on saanut sosiaalisia kontakteja ikätovereihin ja montaa kehittävää tekemistä. ruuan joka on yhtä hyvää kuin kotona jne. Mistähän on jäänyt paitsi? Mielestäni ei mistään ja siitä innosta jolla hoitoon on mennyt voi päätellä ettei omastaankaan.
meillä on vielä ilona se että voin verrata kotona koko lapsuuden viettäneitä ja suurimman osan hoidossa olleita keskenään koska meillä on kumpaakin. Ero aen huomaa. Ehkä se sisäinen ahdistus ei oe vielä pinnalle tullut ja se rakkauden puute jota kotoinen pullantuoksu ei aiheuttanut tai kyllä meillä leivotaan ja ihan yhdessä toisin kuin niissä perheissä joissa äiti on kotona..
Onkin hauskaa huomata kun nämä kotiäidit aikanaan joskus menevät töihin takaisin kuinka heidän kohdallaan työ on paljon raskaampaa kuin muiden. Se sama valitus joka oli kotona siirtyy töissäkäyntiin eikä niillä ole edes lapsia aamulla hoitoon vietävänä! Kunhan hilaavat oman ahterin duuniin.. Niin ja sinne töihinhän mennään jonkun ammattikurssin kautta koska ollaan niin päteviä että koulun penkki ei maita, onhan sitä hoidettu taloutta vuosikausia, kyllä se pätevöittää vaikka mihin!
"C) kaikki naiset eivät saa tyydytystä sisäiselle kunnianhimolleen kokkaamalla kotona"
löytyy vastaus monen lapsen pahaanoloon.
Kyllä lapsien myötä pitää oma kunnianhimo laittaa hattuhyllylle joksikin aikaa. Kaikkea ei voi saada!
Ja vaikka nainen kouluttautuukin pitkälle, ei se saisi tarkoittaa sitä, ettei tällainen nainen saisi hoitaa lapsiaan itse kotonaan muutaman vuoden - mutta niin on käytännössä. Itse otin tietoisen riskin ja jäin hoitovapaalle ja eipä ollut töihin paluuta. MUTTA en kadu. Tein tietoisen valinnan ja se oli lapset ja perhe.
Näitä juttuja ei moni nainen tajua ennen kuin ovat ne ura ja lapset siinä. Varsinkin, kun yhteiskunta viestittää, että siitä vain naiset hankkikaa kummatkin ura ja lapset, koska tarvitaan sekä työntekijöitä että lapsia Suomeen. Mutta kyllä Siperia opettaa!
Ja ei kai ilman provosointia synny keskustelua ;)
Totta turiset kuomaseni!
Meillä on lapsi ollut nyt useamman kuukauden hoidossa, koska minä sain töitä. Hoitovapaalla olin niin kauan että lapsi oli 1,5v.
Joka aamu kun vien lapsen hoitoon, hän on hyvin iloinen ja reipas. Iltaisin kyselee hoitotädin ja "kavereiden" perään ja kertoo iloisena mitä hoitopaikassa päivällä tehtiin (ei kyllä osaa vielä kaikkia sanoja, mutta hyvin ymmärretään mitä poika tarkoittaa).
En syyllistä nyt ketään, mutta minun mielestä on "kamalaa" jos isän pitää kustantaa kaikki. Kyllä pitää olla tasapuolinen myös raha-asioissa. Yhdessä se lapsi kuitenkin on tehtykin! Tuntuu väärältä ajatustapa 'minä synnytin lapsen ja hoidan hänet - isä saa maksaa kustannukset'.
Se on muuten totta, että en minäkään tiedä yhtäkään naista, joka olisi kotiin jäännin takia sanonut itsensä irti.
Vuosia takaperin kuulin (asun pienellä paikkakunnalla) että eräs pariskunta oli saanut loistavan idean: Aikoivat tehdä monta lasta, että naisen ei tarvitsisi enää olla työttömänä - ja saisivat "lisärahana" myös lapsilisää! Kas, siinähän tosiaan hyvä idea! Sitä en tiedä mitä pariskunnalle nykyään kuuluu, ja toteuttivatko tuon ideansa, toivottavasti ei.
Meitä toki on moneen junaan, mutta minä ainakin haluan käydä töissä. Työaikani on 7,5h / pvä. Illalla on hyvin aikaa olla lapsen kanssa. On myös päiviä jolloin lähden töistä ennemmin ja saan viettää aikaa lapsen kanssa enemmän. Ja mikä parasta, lapsi ihan oikeasti viihtyy päivähoidossa.
Tämä menee kyllä asian viereen, mutta yrittäjät joutuvat Suomessa kyllä pääsääntöisesti tekemään enemmän tai vähemmän "ympäripyöreetä" päivää, jotta siitä leipänsä saa. Sitä kutsutaan yrittäjän arjeksi ja yrittäjyys ei ole "työtä" vaan elämäntapa, minkä eräs yrittäjä hienosti sanoi.
Tuohon "Se on muuten totta, että en minäkään tiedä yhtäkään naista, joka olisi kotiin jäännin takia sanonut itsensä irti." on kyllä hyvin helppo rahapoliittinen vastaus. Ei kotiäidille makseta palkkaa - vielä. Kai sekin muuttuu, kun lasketaan kulut kustakin vaihtoehdosta - lasten pahoinvointi jne.
Toi "sun ja mun" rahat ajatuskuvio on kauhee. Onneks meidän perheessä ei oo sitä viljelty. Se maksaa, jolla on rahaa. Tätä kutsutaan "yhteen hiileen puhaltamiseksi" ;)
Juuri näin, miksi jotkut kotiäitiyspuolustajat haluavat saada päiväkodin kuulostamaan ihan kauhupaikalta ja arvostelevat minkälaista elämää perhe viettää vaikka tuskin ovat sitten itse kyseistä elämää edes koittaneet. Aina otetaan esimerkkinä se ennen seitsemää kirkuen kuskattava lapsi joka nököttää päiväkodissa vähintään 10 tuntia ja joka ei tietenkään tykkää olla siellä vaan yhtä itkua vaan ja hoitajilla ei ole aikaa hoitaa vaan juoruaa vaan ja kotona ei ole vanhemmilla mitään aikaa vaan melkein yöunille mennään suoraan päiväkodista jne...
Onneksi meitä on monia joilla on toisenlaisia kokemuksia, aivan päinvastaisia kun edellä esitin. Naurattaa myös sana uraäiti kun puhutaan normaaleista duuneista. Jos nyt ei ole aivan johtotehtävissä niin en mistään varsinaisesta uraäidistä puhuisi. Sinne mennään tienaamaan palkkaa ja piste. Ehkä myös joku tuntee että on mukavaa myös jos tienaamastaan työstä tykkää ja koko elämä ei ole pelkkää lasten hoitoa ihan kellon ympäri. Vaikka jotain muutakin elämään haluaa se ei vähennä äidinrakkautta tai vaaranna vanhempien ja lasten vuorovaikutusta.
Kyllä tämä yhteiskunta on pitkälle rakennettu niin että perheessä pitää olla kaksi elättäjää. Taas korvissani soi kehut kuinka taloudelliset seikat on pistetty syrjään ja eihän ne lapset sitä materiaa tarvitse vaan rakkautta vaan. Entäs jos yrittää antaa kaikkea riittävästi, taloudellista turvaa, rakkautta ja yhdessäoloa. Joidenkin mielestä mahdoton yhtälö mutta omasta ja ehkä monien muidenkin mielestä ei yhtään mahdoton yhtälö.
Ja en nyt tiedä voiko puhua turhasta materian tavoittelusta jos kahden ihmisen tulot tarvitaan asuntolainaan tai vuokraan tai autolainaan. Ei niitä lasta voi kalenteri kourassa tehdä ja miettien että enpä nyt ota tätä ja tätä lainaa että sitten tulevaiuudessa voi elää kotihoidontuella.
Mikäs sinä olet arvostelemaan kauheaksi meidän rahakuviota? Meillä molemmat tienaa omat palkkansa. Tasapuolisesti maksetaan asunto- ja autolainaa. Molemmat maksavat omista rahoista omat puhelin- yms laskut. Loppurahoilla ostetaan vuoronperään ruuat ja bensat ja vaipat. Eli eiköhän meilläkin "puhalleta yhteen hiileen"!! Vai voitko väittää vastaan??
Yhtälailla meillä maksaa se jolla on rahaa. Me vain tienataan sitä rahaa molemmat! Luuletko, että jos minulta loppuu rahat ja lähdemme kauppaan niin puolisoni sanoo: "No voi voi, ei me nyt ostetakaan ruokaa kun mä maksoin viimeksi ja sulla ei nyt enää ole rahaa!" Jeesus!
Justiin tällänen ottaa sitten niin aivoon, että asiasta mitään tietämätön alkaa aukomaan päätä, ja vielä turhanpäiväisestä asiasta. Eipä muuta tällä kertaa.
se on hyvä, jos perheen raha-asiat ovat "turhanpäiväisiä asioita". Olen kyllä tällä palstalla havainnut päinvastaista.
Tuo on hyvä reaktio, jos jokin mielipide ei miellytä - niin sit sanotaan, et mielipiteen esittäjä on "asiasta mitään tietämätön".
Ei muuta ;)
joko äidille tai lapselle? Jos äiti ei halua hoitaa lasta kotona vaan haluaisi mennä ansiotyöhön, hänen olisi silti pakko... ei kai sentään.
Kirjoitit että vaihtoehto c) 'kaikki naiset eivät saa tyydytystä sisäiselle kunnianhimolleen kokkaamalla kotona' on syynä monen lapsen pahaan oloon. Tarkoitatko nyt sitä että jos äiti lähtee töihin, niin lapselle tulee automaattisesti paha olo? Nyt en tainnut ymmärtää. Kerrotko lisää.
tuolla http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/06/535193
"Kaikissa maissa yhteinen lasten ongelmien riskitekijä oli liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Suomessa havaittiin, että äidin työssäkäynti kasvattaa lapsen pahoinvoinnin riskiä kolminkertaiseksi."
Tämän epämielyttävän tutkimustuloksen voi tietenkin nollata sillä, että pitää sitä huuhaana...
naiset eivät saa olla töissä jos heillä on lapsia? Jos näin on, taidan olla hankkimatta lapsia :-) En ikinä haluaisi olla taloudellisesti riippuvainen kenestään (kauan) ja kotiäitinä olemisessa olet täysin riippuvainen miehesi tuloista. Mihinköhän tuo muuten perustuu - miksi juuri äidin eikä isän poissaolo lisää sitä riskiä? Itse tiedän paljon kavereita jotka ovat sanoneet, että he näkivät isiänsä aivan liian vähän ollessaan pieniä (kokivat kärsivänsä siitä). Itsekin olisi toivonut, että juuri isäni olisi ollut enemmän paikalla lapsuudessa...
se on sitä, että äiti on äiti ja isä on isä. Se on biologiaa, josta ei pääse yli eikä ympäri.
Joo, kyllä ne isätkin voisivat olla enemmän lastensa kanssa. Mutta se on jotenkin hyväksyttävämpää yhteiskunnassamme, että isä on kova raataja eikä mikään pehmo ;(
sillä mikään femisisti en ole mutta mielestäni sinä olet kyllä mielipiteinesi tainnut jäädä jonnekin "pula-ajalle".
Kyllä lapselle aivan yhtä tärkeä on isäkin mutta meillä äideillä on tehokas tapa poistaa isät lasten elämästä ja tehdä itsestämme tärkeämpiä kuin olemme. Tiedän monta lasta jotka kasvaneet isänsä kanssa eikä nämä nyt mielestäni ole yhtään sen huonompia kuin äidin kasvattamatkaan.
Sinusta on siis hyväksyttävää / suotavaa että
-isä on kova raataja = pois kotoa paljon
- isä ei saa olla pehmo = kännäävä kodinkurittaja olisi parempi. Herra talossa
- äidin kuuluu olla kotona = koska näin ollut aikojen alusta
- naisella ei saa olla omaa uraa, halua luoda jotain tai kykyä elättää itseään ja perhettään.
Tiesitkö että on paljon perheitä joissa sen lihavamman tilipussin tuo kotiin äiti. Ei kaikki äidit ole sairaanhoitajia tai kouluttamattomia vaan onhan osa äideistä tutkijoita, insinöörejä, lääkäreitä yms joista moni todellakin elättää sen perheen.
On aika vanhanaikaista olla sitä mieltä että lapselle ainoa oikea hoitaja on äiti. Mihin on unohtunut isä ja sukulaiset mummot ja anopit. Ei äiti voi eikä saa omia lasta vain itselleen sillä hänellekin tekee hyvää että lapsen ympärillä on tukijoukot.
Miten muuten pidät hyvänä miehenä raatajaa eikä pehmoa. Onko pehmo sinusta huono. Pitääkö miehen olla kovis että hän on kunnon mies. Kännätä, käydä naisissa, metsästää, harrastaa autojen korjausta, käydä pitkillä ja kosteilla saunareisuilla, ajaa perhe välillä hankeen ja maata sohvalla.. Yäk minun mielestäni pehmo mies on paljon parempi..
miten se on rahapoliittinen vastaus jos kukaan ei tunnu tuntevan ketään joka olisi sanoutunut irti työstään kotiin jäännin takia? Kiva heitto.. Et siis ilmeisesti itsekään ole joutunut päättämään pidätkö työn vai jäätkö kotiin kun et heti kehu niin tehneesi?
On aika eri asia päättää jäädä kotiin hoitamaan lapsia jo s tavallaan sitä toista vaihtoehtoa ei edes ole..
Kotiäideille maksetaan kotihoidon tukea ja työttömilel työttömyystukia. Kotiin omasta tahdostaan jäävälle joka ei tahdo ansaita itse elantoaan ei onneksi makseta eikä koskaan tulla maksamaankaan palkkaa. Vertaappa vaikka omien lasten hoitoa sairaan omaisen hoitoon. Arvaas kumpi on yhteiskunnalle kalliimman ratkaisun korvike? Ja silti siitäkään ei makseta kuin nimellistä tukea. Työnantaja maksa palkka aja ei voi kuin ihmetellä miksi valtio tai kunta maksaa palkkaa niille jotka tekee töitä vanhainkodeissa, kouluissa, päiväkodeissa ja muualla tehdystä työstä ja sitten vielä maksaisi jollekin kotona olosta. Ne kotihommat kun on jokaisen tehtävä oli töissä tai ei, oli ura tai ei.
Olemme kahdessa paikassa asuneet lasten kanssa ja kummassakin on ollut isompi perhe jossa äiti kotona. Lapset kiertää kylää kuin kerjäläiset aamusta iltaan kaikkien riesana. Missä on laatuaika ja äidin syli? Ei voi olla sattumaa että puheen kääntyessä heihin löytyy lisää vastaavia tapauksia vaikka kuinka. Miten siis eritellä ne jotka tekevät kotona saman arvoista määrätietoista kasvatustyötä kuin esim päivähoito ja ne jotka vaan todella ON siellä kotona ja lapset muualla. Kellokortti mukuloille?
Kansalaispalkkaahan on laskettu ja aina on törmätty siihen että sen kustannus on kalliimpi kuin nykykäytännöt. Siitä saisi siivunsa ne kotiäiditkin..
Tuo yhteen hiileen puhaltaminen on kaunis ajatus, mutta kun täällä luet enemmän näitä juttuja niin säännöllisesti tulee joku kotona lastaan hoitava tänne ja ihmettelee kun rahat ei riitä ja mies ei auta jne. Toisaalta täällä on sellaisia kuin minä jolla parisuhteen koko olemassaolon ajan jo ilman lapsia ja papin aament atalous on ollut yhteinen. Ei se rahajuttu ole kiinni lapsista, kodista tms vaan ihmisistä. Ja ikävää on se että ainakin todella usein isät tekee pitkää päivää tai jopa sivutyötä elättääkseen perheen jossa lapset hoidetaan kotona.
Tuo jokotai ajattelu on muutenkin syvältä. On olemassa vaihtoehtoja joiden avulla kumpikin voi käydä töissä ja lapset voi olla osittain tai kokonaan kotona jos niin tahdotaan. Itse en ole koskaan ollut kotiäitinä ja silti neljän lapsen yhteinen hoitoaika on noin neljä vuotta. Ei paha..
Sanoin "Joo, kyllä ne isätkin voisivat olla enemmän lastensa kanssa. Mutta se on jotenkin hyväksyttävämpää yhteiskunnassamme, että isä on kova raataja eikä mikään pehmo ;( " Ymmärsit tuon väärin. Tarkoitin, et pehmo isiä sais olla enemmän, mutta se ei ole yhteiskunnassamme vielä niin hyväksyttävää kuin kova raataja. Vasta nykyisät ovat alkaneet tajuta, että lasten kanssa ois hyvä viettää AIKAA, joka on rahaa. Jotkut tajuu sen vasta vanhemmiten saadessaan iltatähden - mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja ne äidit on oma lukunsa, jotka valitettavasti omivat lapset, koska eivät luota miehensä taitoihin tai jotain. Lapsi pitäs vaan jättää välillä isälle jo vauvana kyllä se isi oppii ja osaa, ku saa AIKAA!
Ja tohon "naisella ei saa olla omaa uraa, halua luoda jotain tai kykyä elättää itseään ja perhettään." se aikaisempi tutkimus jo vastas eli http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/06/535193
"Kaikissa maissa yhteinen lasten ongelmien riskitekijä oli liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Suomessa havaittiin, että äidin työssäkäynti kasvattaa lapsen pahoinvoinnin riskiä kolminkertaiseksi."
Meillä olisi opittavaa sieltä "pula-ajalta". Silloin ainakin äiti oli läsnä lasten arjessa, vaikka olikin navetassa tai pellolla - mutta saatavilla.
Tota rahapoliittista kommenttiani en viiti avata. Se pitäsi ymmärtää jo muutenkin :)
Tulee aika, jolloin lasten ja nuorten lisääntyneiden mielenterveysongelmien ja huostaanottojen kustannukset havaitaan niin suuriksi, että kotiäitiyttä vaaditaan ja siitä maksetaan palkkaa ja eläkettä, KOSKA muuten valtaosa vanhemmista ei tajuu lastensa parasta. Tossa yks tutkimus joka puoltaa tätä väitettä http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/06/535193 "Suomessa havaittiin, että äidin työssäkäynti kasvattaa lapsen pahoinvoinnin riskiä kolminkertaiseksi."
On kivaa lainata monisataa sivuisesta tutkimuksesta ensin uutisiin yksi provosoiva uutinen ja sitten referoida sitä tänne..
Ensinnäkin suomessa tutkimusta tehtiin kolmella paikkakunnalla ja niistä yksi oli Tampere jossa nuorison pahoinvointi on aika isoa ja johtuu paljon muusta kuin äidin työssäkäynnistä. Lisäksi riski on riski ei toteutuma..
Ota ensin selvää tutkimuksen teosta ennen kuin alat todellakaan perustella sillä yhtään mitään. Tuo tutkimus ei kelpaa ihan oikeasti mihinkään perusteluksi. Siinä puhtaasti verrataan muutamaa kaupunki ajoissakin maissa keskenään. Kaupungit on valittu kokonsa mukaan lähinnä sinne.
Voin siis ihan yhtä hyvin sanoa, että ehkä Tampereella on riski kun äiti on töissä, mutta Keravalla ei...
Huomaatko juttusi mahdottomuuden? Samaan aikaan kun kamala määrä ihmisiä hoita alapsia joilla kamalasti ongelmia niin kaikki äidit jää hoitamaan lapsiaan ja siihen riittää vielä rahaakin? Just joo ja seuraavaksi kerrot varmana loton oikean rivin..
Tuosta tutkimuksesta vielä. Edes sen teossa mukana olleet eivät pidä tuloksi aluotettavina ja sellaisina että niistä voisi tehdä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Päinvastoin heidän pelkonsa oli että sitä käytetään kuten nyt on tehty; työssäkäyvien äitien syyllistämiseen.
Joutessasi voisit tehdä tutkimuksen siitä kuinka paljon työssäkäyvien perheiden lapsilal on ongelmia verrattuna kotiäitien lapsiin ja verrattuna kotona pakosta olevien lapsiin. Tulos voi ola todella mielenkiintoinen.. Sosiaalitoimessa tulos jo tiedetään ja kouluistakin voit saada osviittaa..
Kaikkien tutkimusten oikeellisuushan voidaan kyseenalaistaa, jos tulokset ei miellytä.
Ja toki rahattomuus kotiäititalouksissa luo omia paineitaan nykyisellään.
Valtio reagoi lasten pahoinvointiin vasta, kun se rahallisesti kannattaa - se on varma! Ellei työmarkkinat sitä estä, koska äidit tarvitaan töihin!
Itse voit puolestani joutessasi tehdä, mitä haluat ;)
muuten uskot sen, että lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, mikä näkyy lisääntyneinä lasten ja nuorten mielenterveysongelmina ja huostaanottoina?
Itse asiassa näitä ongelmalapsia on aina ollut (silloinkin kun lapset olivat enimmäkseen kotona) ennen niitä ei vaan tutkittu tai osattu antaa nimiä adhd sun muuta. Ajateltiin vaan että on ongelmalapsia ilman sen enemmän diagnisointia tai psygologista hoitoa. Eihän ennen edes ollut sairausta nimeltä masennus.
Tuntuu melkein että aina kun lapsi on vilkas tai on jotain vähän erikoisempaa niin helposti tehdään vaikka mitä diagnisointia esim. adhd. Ja mitenköhän tilastoidaan tämä lasten lisääntynyt paha olo. Tuskin on tutkittu tarkkaan että kuinka moni on ollut kotihoidossa ja mihin asti. Esim. yleensä nämä tapaukset huomataan vasta hoidossa tai päiväkodissa ja jos lapsi on ensin vaikka se "ihanteelliset" kolme vuotta kotihoidossa ja sitten menee päiväkotiin ja siellä huomataan jotain poikkeavaa niin taasko se on sen päiväkodin vika eikä missään nimessä kotoa johtuvaa tai sitten ihan lapsesta itsestä johtuvaa.
Tiedän itse että on monta kotihoidossa olevaa lasta jotka tarvitsevat kaikenlaista erikoishoitoa itse asiassa lapselle joka ei ole ollut ennen eskaria hoidossa voi olla koulun aloittaminen paljon vaikeampaa kun sellaiselle joka on jo tottunuut rymässä toimintaan ja muiden aikuisten hoitoon nuorempana. Näin se vaan on.
Kai nyt jokainen tajuaa että jos vanhemmat eivät paljon edes näe lapsiaan niin ei siitä hyvää seuraa mutta tämä koskee siis muitakin kun vaan lapsia jotka ovat alle 3-vuotiaina päiväkodissa. Miten esim. isommat koululaiset?
tuon, että nykyään diagnosoidaan herkemmin kuin ennen, mutta ei se voi selittää tuota lisäystä - tai jos voi niin sittenhän nyt, kun ollaan tietoisia, tulee ensin etsiä syyt ja sitten toimia. Nuo nyt lasten ja nuorten ongelmat siirtyvät ainakin hoitamattomina -vähäiset resurssit- tuleviin aikuisiin ja miten he sitten pystyvät täyttämään tehtävänsä työmarkkinoilla?
Ihaanteellista varmaan olisikin, jos vielä pikkukoululaisella olisi joku kotona vastassa, kotona oleva vanhempi tai lyhyempää päivää tekevä tai joku, ettei koulupäivä venyisi niin pitkäksi esim. iltapäiväkerhon avulla. Onhan tuokin kerhohomma kai parempi pikkukoululaiselle kuin kotona yksin kelloontuijottaminen ja vanhempien odottelu.
Itse en todellakaan usko siihen, että mikäli lapsi on alle 3-vuotiaana hoidossa, niin hänelle jäisi jonkinlaisia "pysyviä traumoja", miten muuten voi selittää sen, että tiedän paljon lapsia ja aikuisia, jotka ovat olleet pienestä lähtien hoidossa, mutta ovat silti täysin tasapainoisia ja onnellisia? Itse ainakin tykkäsin olla iltapäiväkerhossa koulun jälkeen ala-asteella - en todellakaan kärsinyt siitä. Toisaalta, tiedän myös joitakin kotihoidossa olevia, jotka voivat huonosti. Se on totta, että lasten pahoinvointi on lisääntynyt, mutta uskon, että asia on paljon monimutkaisempi kuin vastakkainasettelu kotihoito/päiväkoti. Uskon, että vanhemmat voivat luoda hyvän ja turvallisen suhteen lapsiinsa, vaikka kävisivätkin töissä, mikäli panostavat muuten (kotona) lastensa hoitamiseen, huomioimiseen ja kasvattamiseen. Ja uskokaa jo, että kaikki perheet ja naiset eivät ole samanlaisia - se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
tuo kysymys lasten pahoinvoinnista on hyvin kompleksinen. Sen syyt pitäisi selvittää tutkimalla. Voisiko yhtenä syynä olla nykyvanhempien työstressi, joka vie voimia ja hermoja myös vähäisellä vapaa-ajalla ja heijastuu siten välillisesti lapsiin. Rahan perässä juokseminen on työlästä ja turhaa. Vähemmälläkin tultaisiin toimeen. Tähän turhaan rahan perässä juoksemiseen on myös Soininvaara kiinnittänyt huomiota.
äiti.En todellakaa uraäiti,vaan ihan tavis duunari.Lapsia on viisi ja nuorin vuoden vanha.Lapset hoidetaan kotona anopin avustuksella.Mun vuorotyö mahdollistaa sen.Isä yrittäjä,joten hänkin voi muokata päiviään lapsille sopiviksi.Menin hiljattain takasin töihin oman ja muiden mielenterveyden vuoksi.Ja toki myös rahan takia.Teen töitä 25t/viikossa tai 75t/3 viikossa.Joten aikaa jää lapsille ja kodillekin mukavasti.En koe tekeväni väärin kun menin töihin vaikka nuorin on vasta vuosikkainen,sujuu se imetys vielä näinkin.Henkisesti vaan on helpompaa kun pääsee aikuiseen seuraan tekemään aikuisten juttuja,niin jaksan vapaapäivinä ihan eri tavalla pesueeni kanssa olla.Ja nyt niistä "kotipäivistä" nauttiikin!Ja kyllähän se raha rauhoittaa ja tuo turvallisuutta,muttei onnea suinkaan!! ;o)
Kun luen tätä ketjua, voin olla vain ja ainoastaan tyytyväinen, ettei minun ole koskaan tarvinnut valita ns. uran ja lasten kesken! Tavallinen suorittavan tason työläinen kun olen, niin mitään uraa ei ole ollut suunnitteillakaan. Työstäni sain jäädä pois, kun jäin ensimmäistä kertaa äitiyslomalle (= työsopimustani ei enää uusittu). Olin kotona siihen asti, että lapseni meni päälle kolmevuotiaana tarhaan puolipäiväpaikalle. Kotihoidontuen maksamisen jälkeen siirryin työttömyyspäivärahalle. Pääsin uudestaan tukityöllistettynä työhön entiseen paikkaani, ja kun se puoli vuotta loppui, odotinkin jo toista lastani. Ja taas saatoin olla kotona ne kolme tärkeää vuotta. Uskon, että ne vuodet ovat vaikuttaneet lasteni kehitykseen positiivisesti, enkä ole jäänyt itsekään mistään tärkeästä paitsi.
Ikävää, ettei kaikilla ole mahdollisuutta 'olla valitsematta'.
ettei sinun tarvinnut valita. Minun täytyi valita ja valitsin lapset enkä sitä todellista työuraa, enkä ole katunut päivääkään. Elämässä on onneksi niin paljon muitakin "uria", joita voi lähteä tallaamaan. Meillä on vain yksi elämä ja kyllä elämä kantaa, eikä tulevaisuuteen kukaan meistä voi kuitenkaan nähdä.