että kun on näitä virkailijoita jotka tekevät päätöksiä (työvoima-, toimeentulo-) ja joita laki sitoo, ja kun kuitenkin systeemissä on kohtuuttomuuksia jotka sotivat omaakin oikeustajua vastaan niin miten niiden kanssa voi elää.
Moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä että työvoimavirkailijat sun muut ilokseen kyykyttävät ihmisiä. Jotenkin on vähän vaikea uskoa sitä. Siis ihan varmasti on sellaisiakin joista pienikin määrä vallankäyttömahdollisuuksia kuorii esiin sen veemäisimmän puolen, mutta kuinka moni joutuu sotimaan omantuntonsa kanssa kun käsittelee toisen ihmisen toimeentulokysymyksiä?
Olisinkin kiinnostunut tietämään niitä asioita joilla systeemiä puolustellaan "Johonkin se raja on vedettävä" ?"Väärinkäytösten mahdollisuus on minimoitava"? "Aina on niitä jotka joutuvat kärsimään, sille ei vain mahda mitään, mutta pääasia että suurin osa, jne."?
Vai jotain muuta? Enkä nyt sitten tarkoita näitä tosifiksujen "lusmut ei muuta ansaitse" -heittoja vaan asiallisia puolusteluja systeemin jäykkyydelle ja kohtuuttomuuksille. Joita siis voivat aiheuttaa työssäkäyntialueen kulkuvaikeudet, opiskelukuvioiden epätyypillisyys, irtisanomistilanteet, jne.
Moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä että työvoimavirkailijat sun muut ilokseen kyykyttävät ihmisiä. Jotenkin on vähän vaikea uskoa sitä. Siis ihan varmasti on sellaisiakin joista pienikin määrä vallankäyttömahdollisuuksia kuorii esiin sen veemäisimmän puolen, mutta kuinka moni joutuu sotimaan omantuntonsa kanssa kun käsittelee toisen ihmisen toimeentulokysymyksiä?
Olisinkin kiinnostunut tietämään niitä asioita joilla systeemiä puolustellaan "Johonkin se raja on vedettävä" ?"Väärinkäytösten mahdollisuus on minimoitava"? "Aina on niitä jotka joutuvat kärsimään, sille ei vain mahda mitään, mutta pääasia että suurin osa, jne."?
Vai jotain muuta? Enkä nyt sitten tarkoita näitä tosifiksujen "lusmut ei muuta ansaitse" -heittoja vaan asiallisia puolusteluja systeemin jäykkyydelle ja kohtuuttomuuksille. Joita siis voivat aiheuttaa työssäkäyntialueen kulkuvaikeudet, opiskelukuvioiden epätyypillisyys, irtisanomistilanteet, jne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Näin nämä on totuttu ratkaisemaan..."
Perustellaan päätöksiä edellisillä ja yleisellä linjalla asiaa edes yksilöllisesti tutkimatta.
"Olemme tutkineet asian..."
Suoranaista valehtelua. Lautakunnissa sun muissa on niin paljon asioita pöydällä, että kokousajat ja asioiden lukumäärä huomioonottaen jää kullekin päätökselle aikaa muutama sekunti. Ja siltikin on oikein tutkittu ?
Ja sitten se kaikkein pahin: Yleistäminen
Koko systeemi on tehty sillä olettamalla, että työtön on juoppo tai muuten sosiaalisesti vammainen, valehtelee oletusarvoisesti aina kaikissa toimeentuloonsa ja työnhakuunsa liittyvissä asioissa, eikä oletusarvoisesti kykene itse suoriutumaan työnteosta, ellei häntä siihen esim. kurssien kautta patisteta. Jos siis olet tuotannollistaloudellisista syistä irtisanottu työelämässä todistetusti osaamisensa ja kykynsä näyttänyt ammattilainen, sinua edelleen kohdellaan kuten juoppoa, sosiaaalisesti vammautunutta valehtelijaa, joka ei kykene hoitamaan omia asioitaan ja jota täytyy jatkuvasti ohjailla.
Työtön on aina väärässä, esim. karenssitilanteissa työnantajan lausunto ratkaisee ja päätös tapahtuu sen perusteella. Työtön ei saa edes perusteluita karenssilleen, eikä käytännön valitusmahdollisuutta ole.
Ihmisarvon loukkaukset ja orjatyö. Näistä on esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Ammattitaitoisia ihmisiä pakotetaan karenssilla uhaten töihin naurettavalla palkalla tai jopa ilmaiseksi. Tämä on vääryydessään kaikkien järjellisten ulottuvuuksien ulkopuolella eikä millään tavalla perusteltavissa. Kyseessä on suorastaan diktatuurimaisessa hengessä mistään kansainvälisistä sopimuksista ja laeista piittaamaton polittiisissa kulisseissa luotu kansalaisten riisto.
Tässä näin alkuun.
Taustalla on oltava käsitys järjestelmämme legitiimisyydestä. Näillä viranomaisilla on oltava mielipide, että maamme lait ovat oikeudenmukaisia ja ne on säädetty tavalla, jossa kansan mielipide ja oikeustaju on saanut ilmauksensa.
Viranomaisen tehtävänä on taata, että näitä lakejamme noudatetaan niinkuin niitä on lainsäätäjä tarkoittanut noudatettavaksi. Jos ei pidä lainsäädäntöämme ihmisarvoisena tai pitää lainsäätämistä epädemokraattisena (näinhän tilanne on usein diktatuureissa ja totalitaarisissa valtioissa), ei pidä toimia viranomaisena. Sen taakse, että lait, vaikka olisivat miten julmia ja vääriä, ovat maassamme voimassa olevaa lainsäädäntöä, ei saa kukaan piiloutua. Joko hyväksyy lainsäädäntömme olevan demokraattista ja lakiemme heijastavan kansan tahtoa, tai ei hyväksyt tätä ja lähtee pois tukemasta vääryyttä.
Tietenkin yksittäisellä viranomasella on omia näkemyksiään yhteiskunnasta ja pyrkimyksiä muuttaa lakejamme siihen suuntaan, jonka katsoo paremmaksi. Tämä ei vielä tarkoita, ettei voisi hyväksyä yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattamista, vaikkei ne olisikaan juuri sellaisia kuin itse tahtoisi.
Jossain tietenkin menee raja, jolloin yksilön moraali on täysin vastaan yhteisön sääntöjä. Minä en voisi kuvitella olevani pyöveli yhteiskunnassa, vaikka se miten demokraattisesti tahansa olisi lakinsa säätänyt, jossa hyväksyttäisiin kuolemantuomio. Tällaisen selkeästi oman moraalinsa vastaisen järjestelmän tukeminen olisi halveksittavaa itsensä myymistä.
Minusta Suomessa lainsäädäntö ei ole siten moraalisesti väärää, etten voisi olla mukana sitä toteuttamassa.
Laki oli yhteisöissä esim. 5000 eKr. ja niin on yhteisöissä tänä päivänäkin.
Varmaan useimmat ymmärtävät, että näiden kahden välillä on jonkinasteista eroa, eikä väliin mahtuva kehitys ole varmaankaan suurinta ponnintaan saanut moraalisesti nyky-yhteiskunnan lainsäädännön legitimiteettiin tyytyväisten ihmisten sitä vierestä hymisten seuratessa ?
Hupaisaa on myös tuo "poislähtemisen" tie, sen mukaanhan täytyisi jossakin olla todella kehittyneitä yhetiskuntia, jonne poislähteneet ovat siirtyneet asioita parantamaan ja muissa yhteiskunnissa asiat olisivat edelleen samalla tavalla ?
Ei lain olemassaolo tietenkään tarkoita, että se koettaisiin legitiimiksi tai puhumattkaan, että sille olisi oltava lojaali.
Silloin, kun yhteiskunnassa kyllin moni kokee lain moraalinvastaiseksi, lakia muutetaan. Demokratia on herkempi tämän yhteiskunnan muutospaineen kuuntelemisessa, mutta jopa totalitaariset valtiot lopulta joutuvat kuuntelemaan kansan ääntä. Ikuisesti ei voi pitää yllä järjestelmää, jossa kansa ei ole lojaalia.
Poislähteminen ei tavallisesti johda minkään uuden kehittyneemmän valtion syntyyn jonnekin muualle (vaikka USA:n synnyssä parisataa vuotta sitten oli myös noita piirteitä). Tavallisesti tuo lakien hyväksymättömyys johtaa yhteiskunnan kehitykseen. Tyytymättömyys ja vallitsevien olojen vastustaminen on ollut olojen ja lakien kehittymiselle olennaista.
sovelletaan, kehitellään, muutellaan jopa kumotaan ja nykyinen sosiaali- ja työttömyysturva lainsäädäntö syntynyt pitkän ajan kuluesssa.
Juuri tulkinnat, soveltaminen, epäselvyydet ja käytäntöönpano on se joka aiheuttaa eniten valituksia. Nythän ollaa koko tuota järjestelmää taas uudistamassa SATA-hankkeessa.
...ns. "jeesustelu" ja siirryttäisiin niihin asioihin, mitä aloittaja kysyi ?
...Minusta Suomessa lainsäädäntö ei ole siten moraalisesti väärää, etten voisi olla mukana sitä toteuttamassa...
Monet työttömiä koskevat säännökset kyllä läheltä liippaavat.
Tai ei ehkä lainsäädäntö sinällään, vaan lainsäännösten soveltaminen. Itse pidän moniakin työttömyysturvaan liittyvien säännösten käytännön soveltamista moraalisesti hyvinkin arveluttavana.
Koetin kyllä vastat mahdollisimman tarkkaan juuri siihen, mitä aloittaja kysyi. Nyt luin tuon jeesustelu-viestisi jälkeen uudelleen aloituksen ja pyrin löytämään, mihin oikein haluaisit vastausta.
Tarkoitatko tätä: "...asiallisia puolusteluja systeemin jäykkyydelle ja kohtuuttomuuksille"?
Miksi siis systeemi on jäykkä ja, miksi siinä on kohtuuttomuuksia? Jäykkyys johtuu käsittääkseni suurelta osin heikosta lainvalmistelutyöstä. Pyrkimys on ollut luoda järjestelmä, joka olisi mahdollisimman oikeudenmukainen ja toisaalta sellainen, jonka rahoittamiseen työssäkäyvät ovat valmiita. Loputulos on erittäin monimutkainen ja pikkutarkka. Lainsäädännössä on ehkä kohtuuttoman suuren osan saanut pelko siitä, että joku saattaisi saada työttömyysetuutta ansiotta tai liian paljon.
Kansalaisille ja poliitikoille ei ilmeisesti ole kovin selkeästi kristallisoitunut minkälainen järjestelmän tulisi olla. Hyvä esimerkki on keskustelu lapsilisistä. Toisaalta tahdotaan, että lapsilisiä ei maksettaisi kaikkein rikkaimmille, joille niillä ei ole käyttöä ja toisaalta kritisoidaan sitä, että Kela tutkii ihmisten tuloja niin tarkkaan. Jos lapsilisä poistetaan kaikkein rikkaimmilta se aiheuttaa byrokratiaa lisää, jokaisen lapsilisän saajan tulot on tarkistettava vuosittain ja, jos ne ovat nousseet rajan yli olisi lapsilisää joko vähennettävä tai poistettava kokonaan. En usko, että monikaan haluaisi tällaista byrokratian lisäämistä. Ainakin asumistuen muuttaminen työhön mennessä koetaan kovin vääränä - pitäisikö asumistukea sitten maksaa kaikille, ja keneltä rahat tällaiseen kerättäisiin?
Ilmeisesti poliitikoille on mahdotonta pystyä tekemään sellaisia sosiaalipolitiikan uudistuksia, joissa löytyisi edes joku joka häviäisi uudistuksessa, vaikka kaikki muut siitä hyötyisivätkin. Tällaisen julkilausumattoman reunaehdon voimassaollen ei sosiaalipoliittisella lainsäädännöllä ole paljoakaan mahdollisuuksia kehittyä vähemmän jäykän suuntaan. Ainoastaan erittäin suuren taloudellisen kasvun tilanteessa, voitaisiin muuttaa järjestelmää siten, että kukaan ei menettäisi mitään, mutta moni saisi lisää. Tätäkin mahdollisuutta syö tällä hetkellä varustautuminen suurten ikäluokkien eläkemenojen maksamiseen.
Tuossa joitain ajatuksia syistä, miksi järjestelmämme on sellainen kuin on, eikä ole helpolla muuksi muuttumassa. Kansalaiskeskutelun tulisi olla nykyisä laajempaa siitä, minkälaista sosiaaliturvaa haluamme pitää Suomessa ja kuka sen maksaa.
En ole huomannut, että lainsäädännön toteuttaminen olisi jotenkin moraalisesti arveluttavempaa kuin sen sisältö. Tyypillisemmin lainsäädännön antaessa edes jotain harkinnan tai tulkinnan mahdollisuuksia sitä pyritään soveltamaan heikomman eli työttömän kannalta myönteisesti. Hyvä esimerkki on lassa hyvin tärkeänä oleva kahdeksan viikon työssäoloehto, jota erittäin harvoin sovelletaan todellisuudessa. Mahdollisuus tähän olisi huomattavasti useammin.
Tällainen liiallinen lain venyttäminen työttömien heikon aseman takia on myös arveluttavaa. Rahan jaossa ei ole kyse taivaan lahjana sataneesta mannasta, vaan pääasiassa työssä olevien keski- ja pienituloisten ihmisten keräämistä varoista. Heillä on myös oikeutensa. Suurin osa näistä ihmisistä kokee oikeana, maksaa verokymmenyksensä vähävaraisten auttamiseksi, mutta elämäntapatyöttömyydelle (jota onneksi on hyvin vähän) heiltä ei useinkaan riitä ymmärrystä. Ns. prekariaatit puheillaan "paskatöistä" löivät melkoisen kiilan heidän ja heidän elämänsä maksajien, niiden paskatyöläisten, väliin. Veroina maksetuilla rahoilla olisi käyttöä omassakin perheessä. Tällainen puhe ärsyttää monia, mutta lainsäädännössä ja lakien soveltamisessa on muistettava myös lystin maksajan mielipide. Myös heillä on oikeuksia yhteiskunnassamme.
Olen samaa mieltä, että kaikki lait eivät ole mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla oikeudenmukaisia tai moraalisesti ehjiä. Lainsäädäntöä on kehitettävä.
Tuolla Potkut ja työttömyss -palstalla sattui ihan sopivasti olemaan tekstin alussa olevan linkin mukaisesta paikasta kopioitu kirjoitus, joka oikeastaan paremminkin kuuluu tänne.
Kertoo kohtuullisen koruttomasti siitä tavallisesta työttämän arkipäivästä, oli sitten laki, sen tulkinta ja soveltaminen mitä hyvänsä.
Tuo "arveluttavaa" ei lievyydessään ole se ihan ensimmäinen ja käyvin temi, mikä mieleen tulee...
"...työssä olevien keski- ja pienituloisten ihmisten keräämistä varoista. Heillä on myös oikeutensa...."
Mielenkiintoinen kommentti. Olettaisin, että suurin osa työttömistäkin on jostain syystä työttömäksi jääneitä, eikä sellaiseksi syntyneitä, joten aika moni, jopa isoillakin summilla, on tähän varojen keräämiseen osallistunut ja odottaa jotakin vastineeksi saavansa, kun sen aika on koittanut. Semminkin kun jokaisesta palkastakin on aikaan lähtenyt semmoinenkin erä kuin työttömyysVAKUUTUSmaksu.
http://fundeeraaja.ihmisarvo.org/orjat.htm
Sillä tarkoitetaan lähinnä työmarkkinatuen uudistusta (HE164/2005), mutta myös muita vastaavia lakeja joilla työtön voidaan määrätä palkattomaan työhön vailla työmarkkinaoikeuksia. Nimityksen osuvuutta voit miettiä asettamalla itsesi tähän asemaan:
Sinulle osoitetaan palkaton työ. Tämä voidaan tehdä vaikkapa työelämävalmennuksen tai kuntouttavan työtoiminnan nimissä - tai järjestämällä esimerkiksi parin viikon mittainen kurssi, johon kuuluu kuukausien työharjoittelu. Mielipidettäsi ei tarvitse kysyä mistään.
Osoitettu työ voi olla mitä tahansa, johon rahkeiden katsotaan riittävän. Korvauksena on kahdeksan euron kulukorvaus/työpäivä sekä oikeus säilyttää työmarkkinatuki. Yhteensä ansiot ylittävät nippanappa EU:n köyhyysrajan.
Työhön tai kurssille/työharjoittelupaikkaan ilmoittautuessasi sinulla ei ole oikeutta ilmaista aitoa mielipidettäsi, ellei se kerro innokkuudesta. Vastahankaisuuden vivahteet voi työhönottaja mielensä mukaan tulkita työhaluttomuudeksi.
Lakisääteisen palkan lisäksi sinulta puuttuvat muutkin edut. Ammattiyhdistykset eivät valvo etujasi, koska nimellisesti et ole työntekijä, eikä sinulla ole varaa jäsenmaksuihin - siispä laillinenkaan lakkoilu ei tule kyseeseen. Et voi myöskään irtisanoutua. Eläkettä ei juuri kartu. Työnantajasi voi käytännössä vapaasti erottaa sinut vain ilmoittamalla ettet ole riittävän hanakka sinulle määrättyihin työtehtäviin, tai että osoitat uppiniskaisuutta.
Kieltäytyminen, hylkäys, eroaminen tai erotetuksi joutuminen johtavat karenssiin.
Karenssi johtaa valtavaan taloudelliseen kurjuuteen ja omaisuutesi menetykseen.
Palkattomana työntekijänä sinulle ei kerry säästöjä, et saa ansiosidonnaista, lomakorvauksia etkä tietenkään irtisanomisajan palkkaa. Karessi eli työttömyysturvan katkaisu johtaa välittömästi toimeentulotuen hakijaksi sosiaalitoimistoon. Karenssi voi kestää loputtomiin, ellet löydä aitoa työpaikkaa - tai alistu palkattomaan työhön.
Toimeentulotukea, joka sellaisenaan työmarkkinatuen tapaan on huomattavasti alle köyhyysrajan, leikataan kaksikymmentä prosenttia ensimmäisestä ilmaistyöstä kieltäytymisen vuoksi - ja neljäkymmentä prosenttia seuraavasta. Hakemuksen käsittely voi kestää pitkäänkin, ja tuen maksatus on epävarmaa.
Toimeentulotuen ydinsana laissa on kuitenkin viimesijaisuus. Ennen kuin saat leikatutkin tuet, joudut myymään ja "syömään" kaiken sinulle mahdollisesti kertyneen omaisuuden - siis vaikkapa autosi ja kesämökkisi. Asunnon ja työvälineet saat toistaiseksi pitää.
Lopuksi: toimeentulotuen saamisen ehdoksi on muodostumassa suostuminen palkattomaan työhön.
Nykyinen käytäntö on lain ja moraalin kannalta mahdoton. Seuraavassa muutamia otteita:
Lain mukaan on "laitonta ottaa vastaan työtä, jossa työsopimus- ja työaikalain sekä alan työehtosopimuksen minimivaatimukset eivät täyty".
Työsopimuslain (26.1.2001/55, 2 luku, 7 §) mukaan: "Kaikista työsuhteista pitää maksaa TES:n mukainen palkka. /Työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. /Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä."
Työharjoittelu yms. on tarkoin rajattua toimintaa: kyseessä ei ole työntekijä, vaan työhön perehtyjä, jolla tulee olla koko ajan valvoja ja opastaja käytettävissään. Mikäli hän tekee itsenäistä työtä, astuu äsken mainittu työsopimuslaki (26.1.2001/55, 2 luku, 7 §) voimaan, etenkin kohdassa "... työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä".
Työharjoittelussa ei saa olla sellaista tilannetta, jossa työharjoittelija on ainut, joka tekee jotain tiettyä työtä. Mikäli hän tekee samaa työtä ilman jatkuvaa perehdyttäjää kuin joku toinen, rikotaan lakia samapalkkaisuudesta ja yleissitovasta työehtosopimuksesta.
Työllistämistukea ei saa myöntää työnantajalle, ellei työntekijälle makseta laillista palkkaa toimestaan: "laki julkisesta työvoimapalvelusta 30.12.2002/1295 luku /3 §: Työsuhteeseen liittyvät työllistämistuen edellytykset. Työllistämistukea voidaan myöntää, jos työnantaja sitoutuu maksamaan kyseiseen työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen mukaisen palkan, tai jollei sovellettavaa työehtosopimusta ole, tavanomaisen ja kohtuullisen palkan kyseisestä työstä."
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus (TSS) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 16.12.1966, ja se astui voimaan Suomessa 3.1.1976.
Kohtia:
Artikla 6
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat oikeuden työhön, joka käsittää jokaiselle kuuluvan oikeuden hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan tai hyväksymällään työllä ja ne ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän oikeuden turvaamiseksi.
2. Toimenpiteiden, joihin tämän yleissopimuksen sopimusvaltion on ryhdyttävä tämän oikeuden täydelliseksi toteuttamiseksi, tulee sisältää teknistä ja ammatillista ohjausta sekä koulutusohjelmia, suunnitelmia ja menetelmiä vakaan taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen sekä täystyöllisyyden saavuttamiseksi ehdoin, jotka turvaavat yksilön poliittiset ja taloudelliset perusvapaudet.
Artikla 7
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata:
a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään: i) kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheelleen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
b) turvalliset ja terveelliset työolot;
c) yhtäläinen mahdollisuus jokaiselle tulla ylennetyksi työssään asianomaiseen korkeampaan toimeen ainoastaan palvelusaikaan ja pätevyyteen pohjautuvien perustein;
d) lepo, vapaa aika ja kohtuullinen työajan rajoittaminen sekä kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta lomapäiviltä.
Artikla 9
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan luettuna.
YK:n Ihmisoikeuksien Julistus, jonka periaatteita Suomen valtio on sitoutunut noudattamaan, kieltää monessa kohtaa nykyisen käytännön. Esimerkiksi:
artikla 23:
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä
.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
Seurauksena on ollut vaihtoehdottomien ihmisten hyväksikäyttö. Työ"harjoittelu" tai muut kiertoilmaisut ovat osoittautuneet täydeksi, tuottavaksi työnteoksi olemattomin eduin ja mahdollisuuksin vaikuttaa tilanteeseen. Useat henkilöt ovat laskeneet myös työnsä tuottoa työnantajalle: "Harjoittelutyönä" tehty suorite voi kohota kymmeniin tuhansiin euroihin ilman, että työnantaja joutuu maksamaan senttiäkään.
Valvontaa ei ole, vaan vääryyttä kokevan ihmisen odotetaan käyvän läpi byrokraattinen ja aikaavievä valitusprosessi. Tänä aikana hän joutuu joko edelleen työskentelemään palkatta painostavassa ilmapiirissä tai tulemaan toimeen täysin korvauksitta. Valituksenteon vaivalloisuus, sen käytännön seuraukset sekä virallisia tahoja kohtaan koettu luottamuksen menetys saavat masennetun ihmisen yleensä (lainaus) "vain lusimaan kakku loppuun".
Paitsi ilmaistyöntekijöiden käyttö, myös heidän välittämisensäkin voi olla tuottoisa bisnes. A-studion mukaan ( käsikirjoitus ohjelmasta: http://www.yle.fi/mot/mb041018/kasikirjoitus.htm ) pakkotyöllistetystä maksetaan välittäjälle 4180 euroa.
Seuraavassa sekä laajemmasta keskustelusta että yksittäisten henkilöiden lausumista poimittuja huomioita käytännön seuraamuksista:
-Aitojen työpaikkojen kato. Yritykset jättävät palkkaamatta työntekijöitä, koska saavat heitä täten ilmaiseksikin. (Tämän myös monet työnantajat ovat myöntäneet.)
-Työmarkkinoille tulevien aseman vaikeutuminen. Työmarkkinoille tulevat nuoret ja koulutetut joutuvat kilpailemaan paikoista usein hyvinkin pitkän työuran ja kokemuksen omaavien ilmaistyöntekijöiden kanssa.
-Yleisen palkkatason nousun estyminen. Palkkamaltti tarkoittaa, ettei palkkoja nosteta suhteessa yleisen tuottavuuden nousuun. Pakollinen palkaton työ toimii paitsi yleistä palkkatasoa madaltavana, myös erinomaisena varoittavana esimerkkinä vaatimusten esittämisen mahdollisista seuraamuksista.
-Harmaan ja pimeän työn lisääntyminen. (Esimerkkilause: "Miksen tekis töitä pimeästi? Ei tuu eläkettä eikä muitakaan etuja, mutta eipä tuu valtion orjatöistäkään. Pimeillä liksoilla sentään pärjäilee").
-Työn sabotointi. Koska monilla pakkotyöllistetyillä ei ole enää mitään muuta protestointimahdollisuutta, he sabotoivat työn laatua. On kerrottu mm. heikennetystä betonista.
-Sosiaalikustannuksien nousu ja sosiaalitoimistojen työtaakan lisääntyminen. Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu oikeudenmukaisuuden kaipuu ja jääräpäisyys. Pakolliseen palkattomaan työhön vastataan usein siitä kieltäytymällä, vaikka se johtaisikin taloudelliseen katastrofiin.
-Väkivaltaiset seuraukset: usein laajemmin uutisoimattomat hyökkäykset työvoimatoimistoihin, väkivaltaiset purkaukset, tuhopoltot, uhkailu ja mellakointi.
-Tilastojen kaunistelu: työttömyysluvut alenevat valheellisesti. Ilmaistyöhön osoitettu poistuu tilastoista joko "työvoimatoimenpiteisiin" osallistuvana tai karenssiin asetettuna, mutta ei aidosti työllistettynä.
-Työssäkäyvien köyhien määrän ja katkeruuden lisääntyminen. Kun osoittautuu, ettei edes työtä tekemällä voi parantaa asemaansa, perinteinen työnteon kunnioitus laskee. Maksettu kahdeksan euron kulukorvaus ei usein edes riitä työstäkäynnistä johtuviin kuluihin, vaan henkilö joutuu anomaan sosiaalitoimistosta rahaa voidakseen käydä töissä.
-Työttömän asemaan pakkotyöllistämisellä ei ole juuri positiivisia vaikutuksia, mutta ne saattavat lisätä mm. mielenterveysongelmia (esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkija Ira Malmberg-Heimosen tutkimus).
Laki on sillä pohjana ja niitä muutellaan työttömyysturvassa aika usein. Vieläpä köyhälle epäedulliseen suuntaan.
Soveltaminen vaihtelee ja kohtelu erilaista monin aluein päätökset työvoimatoimikunnittain.
Valitustie ei normaali ja työvoimatomikunta, työttömyysturva-asiamies, vakuutusoikeus epätasapuolisia ja ainakin tehottomia, eivät huomioi työttömän asemaa kunnolla.
Esim. työvoimatoimikunta jäsenet:
- työnantajajärjestöstä
- työvoimatoimistosta
- työntekijäjärjestöstä
Usein siis äänestystulos, jos äänestetään 2-1 vastaan työnhakija. Vakuutusoikeus samoin perustein työnhakija kielteinen ja epädemokraattinen.
"...semmoinenkin erä kuin työttömyysVAKUUTUSmaksu..."
Toivotaanpa vielä, ettei tulevaisuudessa tätä asiaa hoideta poliittisen tarkoituksenmukaisuusperiaatteen mukaisesti pelkästään nimeämällä se uudelleen, kuten kävi esim. televisiolupamaksulle, nykyiseltä nimeltään mukavasti veropohjaa laajentava televisiomaksu.
Mielenkiintoista verbaalista laintulkintaa odottaisin myös syntyvän auto- ja saasteverotuksen puolelle lähitulevaisuudessa.
...En ole huomannut, että lainsäädännön toteuttaminen olisi jotenkin moraalisesti arveluttavempaa kuin sen sisältö...
Minä olen, mitä työttömyysturvaan liittyviin lakeihin tulee.
...sitä pyritään soveltamaan heikomman eli työttömän kannalta myönteisesti. Hyvä esimerkki on lassa hyvin tärkeänä oleva kahdeksan viikon työssäoloehto, jota erittäin harvoin sovelletaan todellisuudessa. Mahdollisuus tähän olisi huomattavasti useammin...
Missähän sinä mahtanet työssä olla ja miten hyvin olet perehtynyt työttömiä koskevaan lainsäädäntöön ja sen käytännön soveltamiseen. Tuo väitteesi ei kyllä pidä paikkaansa kuin joissain harvoissa poikkeustyökkäreissä. Sitä paitsi kahdeksan viikon työssäoloehtoa ei ole olemassakaan. On vain kolmen ja viiden kuukauden rangaistustyössäoloehdot ja niitä todella kyllä käytetään rankimman kautta useimmissa työkkäreissä.
...Tällainen liiallinen lain venyttäminen työttömien heikon aseman takia on myös arveluttavaa...
Taitaapi työttömyysturvassa olla käytössä väärään suuntaan venyminen paremminkin.
...lystin maksajan mielipide. Myös heillä on oikeuksia yhteiskunnassamme...
Eiköhän se lysti ole muilla kuin työttömillä. Sitäpaitsi olen sitä mieltä, että työttömät maksavat kohtuuttoman hinnan yhteiskunnan toimivuudesta. Kyllähän se niin on, että kun joku on työtön, joku toinen on saanut pitää työpaikkansa. On ihan oikein, että tapahtuu tasausta. Se tasaus on vain mielestäni liian vähäistä. (En kuulu työttömien kunniakkaaseen joukkoon).
Ihminen on ahne, niin kauan kuin verotus ei ole 0 e, tyytymättömiä on. Ja mitä enemmän ansaitset, sitä tyytymättömämpi olet.
...systeemissä on kohtuuttomuuksia jotka sotivat omaakin oikeustajua vastaan niin miten niiden kanssa voi elää...
Itse ratkaisin poislähtemällä.
Ihmisen oikeudentaju on aika suhteellinen käsite ja se voi muuttua. Enimmillään tämä on tietysti nähtävissä eri kulttuureiden välisinä eroina, mutta myös ihan tavallisissa ympyröissä.
Muistelen työtovereita, jotka olivat yhtä kauhistuneita tietyistä jutuista kun minäkin työn aloittaessaan. Vaan jo muutaman kuukauden kuluttua oli näkemyksissä tapahtunut iso muutos. Kai se on niin, että joko on omaksuttava systeemin arvot tai lähdettävä. Minä olen luonnoltani sen verran jukuri, ettei arvojen omaksumista tapahtunut, joten ristiriidat olivat väistämättömät.
...Siis ihan varmasti on sellaisiakin joista pienikin määrä vallankäyttömahdollisuuksia kuorii esiin sen veemäisimmän puolen...
Niinhän sitä sanotaan, että valta turmelee. Näitä vallan turmelemia ihmisiä on tainnut pesiytyä juuri sellaisiin paikkoihin, joissa voivat kokea toisen heikommaksi ja käyttää valtaa toisen yli. He pilaavat sitten muidenkin maineen.
...Olisinkin kiinnostunut tietämään niitä asioita joilla systeemiä puolustellaan "Johonkin se raja on vedettävä" ?"Väärinkäytösten mahdollisuus on minimoitava"?...moni joutuu sotimaan omantuntonsa kanssa kun käsittelee toisen ihmisen toimeentulokysymyksiä? ...
Nuo taitavat olla ihan käypiä perusteluja. Lisäksi esim. olen lukenut perusteluja, että kyllähän valittaja tuntuu luotettavalta, mutta kun tällaiset asiat on totuttu ratkaisemaan näin...
Sitten on näitä tietojärjestelmässä valmiina olevia perusteluja, joita sovelletaan mekaanisesti mitään ajattelematta.
Tietysti etenkin työttömien suuntaan on vuosikausien mustamaalaaminen tuottanut hedelmää. Niinpä lähtökohtaisesti työtön on työtön omasta syystään, on työtä välttelevä ja ristiriitatilanteessa työtön on se valehteleva osapuoli, joten siinä on sitten helppo motivoida perusteettomatkin sanktiot ja tulojen epäämiset.
Toisaalta lähimmäisen kohtalosta välittäminen ei ole seksikästä nyky-yhteiskunnassa. Suomalaisten arvomaailman on heittänyt häränpyllyä pelottavana lyhyessä ajassa. Keskiverto ihminen on aika paatunut lähimmäisen hädän suhteen. Silloin on helppo lätkäistä hylkyjä, tulonmenetyksiä ja karensseja. Ei ajatella sitä, että elämä on nykyisellään niin epävarmaa, että tänään työssäolemisellaan rehentelevä voi olla huomisen työtön.
...asiallisia puolusteluja systeemin jäykkyydelle ja kohtuuttomuuksille. Joita siis voivat aiheuttaa työssäkäyntialueen kulkuvaikeudet, opiskelukuvioiden epätyypillisyys, irtisanomistilanteet, jne...
Ei kai täyspäinen ihminen voi löytää puolusteluja tuollaiselle. Mutta sairaan yhteiskunnan tuotos kylläkin.
Toinen juttu on sitten se, että moni asia ratkaistaan massana ja virkamiestyönä. Esim. nuo työssäkäyntialueet laadittu työministeriössä työpöydän ääressä ilman, että olisi otettu selvää eri paikkakuntien todellisista kulkuhteyksistä.
Asioiden ratkaisua helpottavia juttuja ovat ainakin työttömien osalta se, että päätöksenteko on niin pilkkoutunutta ja kasvotonta.
Tehdään lakiesityksiä, jotka yleensä valmistellaan ministeriöissä virkamiestyönä. Eduskunta sitten hyväksyy lait. Sitten mahdollisesti ministeriöissä laaditaan lainsäännöksille soveltamisohjeet. Näillä elimillä ei ole kosketuspintaa niihin henkilöihin, jotka lakeja joutuvat käytäntöön soveltamaan.
Toisaalta sitten myös käytännön soveltaminen on pilkkoutunutta.
Työkkäri antaa päätöksen, jota sitten maksajat (Kela/kassa) noudattavat.
Tässä tilanteessa työkkärissä voidaan sanoa, etteivät he maksupuolta ratkaise. Kela/kassat voivat sitten sanoa, että he eivät voi asialle mitään, he joutuvat vain noudattamaan työkkärin päätöksiä.
Harkintaan saattaisi hiukan vaikuttaa, jos sama ihminen joutuisi päättämään esim. karenssista, antamaan maksupäätöksen ja perustelemaan tämän kaiken nenä nenä työttömälle.
Sitten puolestaan sosiaalitoimi alentaessaan toimeentulotukea, voi taas vedota työkkärin päätöksiin.
Työtön ei siis oikein tiedä, kenet leivättömyydestään vastuuseen laittaisi.
Tosin sosiaalitoimella olisi kyllä harkintavaltaa, vaan eihän se sitä käytä.
Päätöksiä tehdään kautta linjan mekaanisesti uhraamatta paljonkaan ajatusta sille, mitä se aiheuttaa päätöksen kohteelle ja/tai hänen perheelleen.
..työvoimatoimikunnassa jotenkin, en muista mikä homman nimi. Hän sanoi, että kamala työ. Kerran pääsi itku, kun oli pakko lähettää karenssipäätös ihmiselle, joka ei päässyt 30 km päästä ilman autoa eikä busseja kulkenut ko. paikkaan nykyään lainkaan, mutta kun työssäkäyntialue on minkä laki määrää.
Olen oikea sissi tuolla työttömyyssaralla eikä koskaan sentään ole tuolla työmatkalla kyykätty.
Aina on otettu huomioon se etten omista autoa tai että työn pitää olla kuljettavan matkan päässä.
Olikos siinä jotain muutakin koska karessia pukattiin?
Sitäpaitsi sossu auttaa, vaikka se lisää tressiä ja hermot palaa ja elintason nousu edes entiselleen kestää kauan.
Silloin jos työkkärin täti kotimatkalla itkee se on väärässä paikassa työssä tai sitten se itsekkin tietää että karenssipäätös on pepusta.
...Olen oikea sissi tuolla työttömyyssaralla eikä koskaan sentään ole tuolla työmatkalla kyykätty.
Aina on otettu huomioon se etten omista autoa tai että työn pitää olla kuljettavan matkan päässä...
Olet harvinaisemman työkkärin alueella. Kyllä noita työmatkalla kyykytyksiä tapahtuu paljonkin ja karensseja pelkästään sen perusteella annetaan pilvin pimein.
Pahimmillaan käy niin, että heitetään kokonaan ulkopuolelle työttömyystukien, jos toistamiseen puuttuvien liikenneyhteyksien vuoksi työstä kieltäytyy. Sillä ei ole väliä, vaikka sitten matkaa olisi 50 km ja ainut yhteys taksilla (ihan todellisesta elämästä esimerkki).
...Sitäpaitsi sossu auttaa,..
Ei sossu karenssilla olevaa paljon auta. On ihan pykälissä, että karenssilla olevilta saa alentaa perustoimeentulotukea 20-40 %. Eikä tuo alentaminen jää mitenkään sanahelinäksi, vaan sitä todella sovelletaan käytäntöön.
No, jokos riittää ?