Minä muistan,
punaisen paidan
ja nauravat silmät.
Sormien tanssin iholla
Oliko se rakkautta?
Minä muistan auringon
joka ei enää lämmittänyt.
Muistan haaveet,
jotka vaeltelivat talossani
löytämättä koskaan perille.
Oliko se elämää?
Menneisyyden peili on särkynyt.
Se muuttaa muistot oudoiksi,
kuin unikuviksi jonkun toisen
Elämästä.
Totuuden kasvot
ovat väärät ja
täynnä valheellista hymyä
Muistin lanka on liian lyhyt.
Päästään painunut.
punaisen paidan
ja nauravat silmät.
Sormien tanssin iholla
Oliko se rakkautta?
Minä muistan auringon
joka ei enää lämmittänyt.
Muistan haaveet,
jotka vaeltelivat talossani
löytämättä koskaan perille.
Oliko se elämää?
Menneisyyden peili on särkynyt.
Se muuttaa muistot oudoiksi,
kuin unikuviksi jonkun toisen
Elämästä.
Totuuden kasvot
ovat väärät ja
täynnä valheellista hymyä
Muistin lanka on liian lyhyt.
Päästään painunut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistot vaeltavat
kuin poutapilvet
veden kalvolla
Koitan tavoittaa
särkyvää pintaa
saamatta kiinni
Enää milloinkaan
Hiljaa odotan
veden heijastavan
muistoja meistä
Muistojen kalvo
ohut koskettaa
särkemättä
---------------------------
Muistojen ympäröimänä
kaikki meistä tänään?
Mistäköhan tulee sanonta
"aika kultaa muistot" ?
Puhalletaan vaan pölyt ja laitetaan takaisin muistojen koppaan...
Iloista päivää sinne!
rakkautta se oli,
sinun silmiesi naurava kipinä,
sukeltamassa lämmöksi sisälleni,
sinun karheanpehmeät sormesi,
tutkimusmatkailemassa ihollani,
hellästi kartoittaen sen kohdan,
johon sinä teit kotisi.
rakkautta se oli,
sinun sanasi valaisemassa pimeyteni,
pakottaen varjot irroittamaan otettaan
sinun äänesi rikkomassa hiljaisuuteni,
värittäen harmaan soinnillaan
säveltäen tyhjälle sielulle
johon sinä teit kotisi.
ja vaikka tuuli nurkissa ulvoo,
viimeisen lämmönkipinänkin häätäen,
sateen suru piiskaa seiniä jäätäen,
sinun kotisi on aina minussa,
sinun jälkesi ei koskaan katoa,
vaikka kaikki muu tässä elämässä
olisi vain valhetta.
rakkautta. Se oli jotain muuta. Ethän jää miettimään menneitä, vaan katsot tulevaisuuteen. Tosi rakkauden koittaessa ei tarvitse pähkäillä onko se sitä vai ei.
minun ei ole koskaan tarvinnut pähkäillä oliko se oikeasti sitä, koska olen sen aina tiennyt. en katso menneeseen, mutta muistot eivät kuole.
hyvää päivänjatkoa! :)
ettei runoni ollut tarkoitettu varsinaisesti alkuperäisen runon kirjoittajalle, vaikka siitä inspiraation sainkin.
mitä tulee tunteisiini, olen varma, että tiedän ne parhaiten itse. ;)
Vaikea sanoa näin monen vuoden jälkeen. Aika tekee muistille tepposet...