Kuuntelinpa tuossa ties kuinka kymmenettä monetta kertaa juutuupista biisin Cadence of her last breath. Siellä on tämä laulu imuroituna selvästikin promolevyltä koska sillä on tuo tajuttoman ärsyttävä päälleäänitys "you are listening...", lisäksi siihen on päälle videoitu jotain todella kökköä dragonball z-piirrettyä josta tulee jotain äänisotkua mukaan. Siis mikään katselunautintohan eikä kovinkaan kuulíjaystävällinen versio ole kyseessä. En kuitenkaan valita koska jonkinlaista piraattiversiotahan tässä vapaaehtoisesti kuuntelen. Tällä samalla pätkällä ensin Bye Bye Beatiful(hieno junttaus) mutta analysoidaan nyt kadenssia.
Edellisestä valitusvirrestä huolimatta olen jumittunut biisiin kuin täi tervaan. Addiktiota pukkaa vielä näin vanhoilla päivilläkin. Anette Olzon pääsee kiekumaan kunnolla, välillä hennosti naukumaan ja odotteleen kun rummut tulee mukaan ja kohta koko karuselli pyörii raivokkaasti, kaiken yllä on hieno melodia, jotenkin aavistuksenomaisesti tuttu, ja rytmiikka pakottaa paukuttamaan mukana pöytää tai mitä tahansa lähintä rummustuskelpoista esinettä. Tehosteena oleva raskas hengitys toimii hienosti, räjähtävä kitarasoolo on upea, saisi olla paaaaaaaljon pitempikin mutta kai se ei sopinut kokonaisuuteen.Biisin toisen puoliskon ajan Marco H. kehottaa taustalaulajana pakenemaan jotakin. Run away. Run away. Run away. No ei muuta kuin jalat alle sitten.
Lyriikassa puhutaan ensinäkemältä juoksemisesta (ei varmaankaan mistään 100 metrin pikapyrähdyksestä)sikäli kuin sain selvää; toisaalta "save one death for me" yhdessä kohtaa. No jokainen orgasmihan on pieni kuolema sanotaan. Turha kai ilman täyttä tekstiä esittää tulkintoja.
Holopainen sanoi jossain haastattelussa että hänen mielestään Cadence ei kuulu albumin parhaimmistoon, piti sitä liian "amerikkalaisena" (ylituotettuna?)ja että hänestä tuntui siltä että jossain kohtaa piisiä alkaa räppäys. Heh. Mitäs turhia, täydellinen pikku laulu tämä on. Uskokaa vaan te pikku hevipäät siellä että tämä on Herkkupala. Miauuuuuu.
Perskele kun tuli taas fanitettua. Hohhoijaa.
Edellisestä valitusvirrestä huolimatta olen jumittunut biisiin kuin täi tervaan. Addiktiota pukkaa vielä näin vanhoilla päivilläkin. Anette Olzon pääsee kiekumaan kunnolla, välillä hennosti naukumaan ja odotteleen kun rummut tulee mukaan ja kohta koko karuselli pyörii raivokkaasti, kaiken yllä on hieno melodia, jotenkin aavistuksenomaisesti tuttu, ja rytmiikka pakottaa paukuttamaan mukana pöytää tai mitä tahansa lähintä rummustuskelpoista esinettä. Tehosteena oleva raskas hengitys toimii hienosti, räjähtävä kitarasoolo on upea, saisi olla paaaaaaaljon pitempikin mutta kai se ei sopinut kokonaisuuteen.Biisin toisen puoliskon ajan Marco H. kehottaa taustalaulajana pakenemaan jotakin. Run away. Run away. Run away. No ei muuta kuin jalat alle sitten.
Lyriikassa puhutaan ensinäkemältä juoksemisesta (ei varmaankaan mistään 100 metrin pikapyrähdyksestä)sikäli kuin sain selvää; toisaalta "save one death for me" yhdessä kohtaa. No jokainen orgasmihan on pieni kuolema sanotaan. Turha kai ilman täyttä tekstiä esittää tulkintoja.
Holopainen sanoi jossain haastattelussa että hänen mielestään Cadence ei kuulu albumin parhaimmistoon, piti sitä liian "amerikkalaisena" (ylituotettuna?)ja että hänestä tuntui siltä että jossain kohtaa piisiä alkaa räppäys. Heh. Mitäs turhia, täydellinen pikku laulu tämä on. Uskokaa vaan te pikku hevipäät siellä että tämä on Herkkupala. Miauuuuuu.
Perskele kun tuli taas fanitettua. Hohhoijaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
*
Cadence Of Her Last Breath
http://paranoideo.com/upload/Cadence of her last breath.mp3
Anette on laulaja joka laulaa mitä vaan. Tarja on huippulaulaja joka laulaa sitä mikä hänen äänenkäytölleen ja hengitystekniikalleen sopii.....her last breath
tasoasi. "laulaa mitä vaan" hulluksihan sitä luokitetaan jos tekee "mitä vain"