tää on ihan hirveetä vaikka tiedän että tavallista elämää.se sai kohtauksen aamulla jo kun sillä on se löysä kurkunpää ja sit se sai sen kohtauksen myöhemmin eikä enää ollut mitään tehtävis vaikka yritin avata sormillani sen nielua mut sydän oli jo keriinny pysähtyä ei siinä kauaa menny eikä koira kärsiny mutta mä syytän itteeni olisinko voinut tehdä jotakin toisin.sielä se nyt makaa vaahteran alla mun kotona missä sen vieressä makaa tänä kesä lopetettu kissa ja keväällä lopetettu koiran pentu kotiin jäi vielä toinen koira ja kaksi kissaa.koti tuntuu silti tyhjältä
mun eilen niin vielä
iloinen ranskanpulla poika ...
5329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voimia sinulle, älä syytä itseäsi...
Tässä pientä lohtua suruusi.
http://rainbowsbridge.com/RB_Poems/rb_finnish.htm
tämä olisi tapahtunut kuitenkin mutta tuntuu vaan niin kauhealta ajatella että sitä tuhisijaa ei enää ole kuka nyt pussaa ja kuorsaa mun vieressä kun mies on töissä.kerkesin elää tämän koiran kanssa vasta viimeiset 3 vuotta ja siks tuntuu kauhealta että kuoli mun syliini eikä isännän kun isäntä on kuitenkin kulkenut koiran kans 7 vuotta vai pitikö sen näin mennäkkin.toi värssy on ihana iolen sen joskus jo printannut itelleni tai silloin keväällä kun se koiran pentuni kuoli
ja voimia sinulle. Kuten eräälle ystävällenikin sanon sinullekin että onneksi emme tiedä tulevaa,että voimme elää päivän kerrallaan.
jos aamulla tietäisi mitä päivä tuo tullessaan.sillä lailla lohduttaa että onni ei kerinny kärsiä vaan äkkiä kaikki oli ohi ja vaik yritin avata sen nielua ei se tienny siitä enään mitään eli sydän siinä luultavasti loppui
Yks portti vain hiljaa aukes
ja
se iäksi suljettiin.