"Ei lakimiehiä, tehkää itse"

Luulisi ketjun aloittajan kirjoituksesta jo selvinneen, että toimitus on nimeltään perunkirjoitus ja siinä tehty asiakirja on perukirja.
Perunkirjaa ei ole olemassakaan.

nimet kohdalleen kirjoitti:

Luulisi ketjun aloittajan kirjoituksesta jo selvinneen, että toimitus on nimeltään perunkirjoitus ja siinä tehty asiakirja on perukirja.
Perunkirjaa ei ole olemassakaan.

Lue lisää

Näkemissäni juristien 1930- ja 1950-luvuilla laatimissa asiakirjoissa ja niihin viranomaisten lyömissä leimoissa käytetään sanaa "Perunkirjoituskirja". Mielestäni se on kielellisesti selkeämpi kuin nykyisin käytettävä lyhyempi sana "perukirja".

Timontti kirjoitti:

Näkemissäni juristien 1930- ja 1950-luvuilla laatimissa asiakirjoissa ja niihin viranomaisten lyömissä leimoissa käytetään sanaa "Perunkirjoituskirja". Mielestäni se on kielellisesti selkeämpi kuin nykyisin käytettävä lyhyempi sana "perukirja".

Lue lisää

"Perunkirjoituskirja" - mikähän siitä tekisi "kielellisesti" tai mitenkään muutenkaan selkeämmän kuin perukirja? Se on pitkä ja siinä on turhaa tautologiaa (kirjoituskirja).

Perukirja on lyhyt ja ytimekäs. Sitä paitsi se on laissa ko. asiakirjasta käytetty nimitys. Siihen tulisi - juuri selkeyden takia - pyrkiä, että asiakirjoista käytettäisiin samoja nimityksiä kuin laissa käytetään.

nix nax kirjoitti:

"Perunkirjoituskirja" - mikähän siitä tekisi "kielellisesti" tai mitenkään muutenkaan selkeämmän kuin perukirja? Se on pitkä ja siinä on turhaa tautologiaa (kirjoituskirja).

Perukirja on lyhyt ja ytimekäs. Sitä paitsi se on laissa ko. asiakirjasta käytetty nimitys. Siihen tulisi - juuri selkeyden takia - pyrkiä, että asiakirjoista käytettäisiin samoja nimityksiä kuin laissa käytetään.

Lue lisää

Tietysti täytyy käyttää samaa sanaa, mitä laissa käytetään. Varmaankin laissa käytettiin 1930-50-luvuilla sanaa "perunkirjoituskirja". "Perukirja" on sen vuoksi kielellisesti huono sana, että nykykielessä ei käytetä sanaa "peru" missään muussa yhteydessä. Ei ainakaan tule mieleen. Sensijaan esim. sanoissa "jakokirja", "kauppakirja", "lahjakirja", "osituskirja", "pöytäkirja", "velkakirja", "verokirja" jne yhdyssanan alkuosa on yleisesti tunnettu sana. Sellainen on mielestäni myös "perunkirjoitus". Se hahmottuu ainakin minulle tietyn tilaisuuden vakiintuneena nimenä, enkä ajattele, että siinä tilaisuudessa "kirjoitettiin peru". "Perintökirja" olisi myös hyvä sana, mutta sillä taitaa olla jo jokin muu merkitys.

Tietystihän, jos tuntee osaavansa, voi koettaa. Lopputulos vain harvoin on sen arvoinen, että "säästö" oli kannattava.

"On myös toivottavaa, ettei oman asiansa perustelemiseksi heiteltäisi katteettomia kommentteja. Vaikka perukirjan olisi tehnyt ammattilainen, voi perintöveroista selviytymiseen silti joutua ottamaan lainaa. Se kun ei riipu perukirjoittajasta, vaan saadun perinnön määrästä ja laadusta ja omista muista varoista. Eikä perukirjan laadintatapa vaikuta mitenkään siihenkään, kuinka riitaisa tai joutuisa perinnönjaosta sinänsä tulee. Tämä vain, jotta huomaat, kuinka helppoa on esittää yhden sun toisenlaisia kummallisia kommentteja."

Tuon viittaamasi kommentin taustalla on seuraava tapaus:

Jouduin paikkailemaan äskettäin perukirjaa, jossa "satasen mies" oli jättänyt aiemmin kuolleen puolison toissijaiset perilliset pois. Verotoimisto ei asiaa huomannut, ja lätkäisi kolminkertaisen perintöveron perunkirjoitusta puuhanneelle. Sitten perillinen kummasteli kun rahoja ei vaan kuulu, vaikka kaiken pitäisi olla selvää, verot maksettu, testamentit annettu tiedoksi ym ym ja kuolemasta on kulunut vaikka kuinka kauan. Jos homma olisi tehty kunnolla, olisi rahat saatu jakoon jo kauan sitten.

Täydennysperunkirjoituksenhan moinen vaatii, ja kokonaiskustannukset ovat joka tapauksessa paljon korkeammat kuin siinä, jos heti alunperin olisi kiikutettu asia asiantuntijan hoidettavaksi.

Rahalaitokset kontrolloivat tarkasti perunkirjoitusten onnistumista; jos vähänkään rahavaroja on tilillä, niin ne eivät sieltä liiku mihinkään ennen kuin perunkirjoitus on toimitettu kaikilta osin asianmukaisesti ja kaikki liitteet löytyvät - vaikka kuinka olisi valtakirjat kaikilta perukirjaan merkityiltä. Ihan vain yhtenä esimerkkinä.

Toki rahojen siirtymisen voi estää moni muukin asia kuin mitenkuten laadittu perukirja, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö se moista aiheuttaisi.

Itse laadittujen perukirjojen puutteita ovat useimmiten liian halvoiksi arvioidut kiinteistöt ja asunnot (sellainen useimmilta suomalaisilta jää jälkeen, ei ole mikään "rikkaiden kiusa" tuo), mikä kostautuu huomattavasti tuota kolmea-neljääsataa korkeampina tappioina myyntivoittoverotuksessa; toisaalta taas puutteelliset sukuselvitykset ovat yleinen ongelma, ja aiheuttavat pahimmillaan täydennysperunkirjoituksen, kun esimerkiksi perintöön oikeutettu sisaren lapsi on "unohtunut" merkitä. Testamentin tiedoksiannotkin menevät joskus mönkään - perinnönjakoa ennen täytyy todella usein pitää täydennysperunkirjoitus, tai vähintäänkin ottaa verottajaan yhteyttä omaisuuden arvon korottamiseksi perukirjaan merkityistä.

Kumma kun ihmiset jurnuttavat muutaman sadan perunkirjoituskustannuksista, mutta hautajaislaskusta en ole vielä kenenkään kuullut tinkivän? Tai edes muutaman rivin lehti-ilmoituksen useiden satasten hinnasta.

Mutta jospa tässä oli tästä aiheesta tarpeeksi.

aloittaja kirjoitti:

Tietystihän, jos tuntee osaavansa, voi koettaa. Lopputulos vain harvoin on sen arvoinen, että "säästö" oli kannattava.

"On myös toivottavaa, ettei oman asiansa perustelemiseksi heiteltäisi katteettomia kommentteja. Vaikka perukirjan olisi tehnyt ammattilainen, voi perintöveroista selviytymiseen silti joutua ottamaan lainaa. Se kun ei riipu perukirjoittajasta, vaan saadun perinnön määrästä ja laadusta ja omista muista varoista. Eikä perukirjan laadintatapa vaikuta mitenkään siihenkään, kuinka riitaisa tai joutuisa perinnönjaosta sinänsä tulee. Tämä vain, jotta huomaat, kuinka helppoa on esittää yhden sun toisenlaisia kummallisia kommentteja."

Tuon viittaamasi kommentin taustalla on seuraava tapaus:

Jouduin paikkailemaan äskettäin perukirjaa, jossa "satasen mies" oli jättänyt aiemmin kuolleen puolison toissijaiset perilliset pois. Verotoimisto ei asiaa huomannut, ja lätkäisi kolminkertaisen perintöveron perunkirjoitusta puuhanneelle. Sitten perillinen kummasteli kun rahoja ei vaan kuulu, vaikka kaiken pitäisi olla selvää, verot maksettu, testamentit annettu tiedoksi ym ym ja kuolemasta on kulunut vaikka kuinka kauan. Jos homma olisi tehty kunnolla, olisi rahat saatu jakoon jo kauan sitten.

Täydennysperunkirjoituksenhan moinen vaatii, ja kokonaiskustannukset ovat joka tapauksessa paljon korkeammat kuin siinä, jos heti alunperin olisi kiikutettu asia asiantuntijan hoidettavaksi.

Rahalaitokset kontrolloivat tarkasti perunkirjoitusten onnistumista; jos vähänkään rahavaroja on tilillä, niin ne eivät sieltä liiku mihinkään ennen kuin perunkirjoitus on toimitettu kaikilta osin asianmukaisesti ja kaikki liitteet löytyvät - vaikka kuinka olisi valtakirjat kaikilta perukirjaan merkityiltä. Ihan vain yhtenä esimerkkinä.

Toki rahojen siirtymisen voi estää moni muukin asia kuin mitenkuten laadittu perukirja, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö se moista aiheuttaisi.

Itse laadittujen perukirjojen puutteita ovat useimmiten liian halvoiksi arvioidut kiinteistöt ja asunnot (sellainen useimmilta suomalaisilta jää jälkeen, ei ole mikään "rikkaiden kiusa" tuo), mikä kostautuu huomattavasti tuota kolmea-neljääsataa korkeampina tappioina myyntivoittoverotuksessa; toisaalta taas puutteelliset sukuselvitykset ovat yleinen ongelma, ja aiheuttavat pahimmillaan täydennysperunkirjoituksen, kun esimerkiksi perintöön oikeutettu sisaren lapsi on "unohtunut" merkitä. Testamentin tiedoksiannotkin menevät joskus mönkään - perinnönjakoa ennen täytyy todella usein pitää täydennysperunkirjoitus, tai vähintäänkin ottaa verottajaan yhteyttä omaisuuden arvon korottamiseksi perukirjaan merkityistä.

Kumma kun ihmiset jurnuttavat muutaman sadan perunkirjoituskustannuksista, mutta hautajaislaskusta en ole vielä kenenkään kuullut tinkivän? Tai edes muutaman rivin lehti-ilmoituksen useiden satasten hinnasta.

Mutta jospa tässä oli tästä aiheesta tarpeeksi.

Lue lisää

Minä viittasin aloitusviestisi lauseeseen: "Perinnönjako sujuu joutuisasti kun perukirja on tehty kunnolla, eikä tarvitse ottaa esimerkiksi lainaa perintöveroja varten." En viitannut kohtiin, joissa puhut toissijaisperillisistä.

Kommentoin sitä, että annat sinänsä muuten ajattelemisenarvoisten kommenttiesi ohessa ymmärtää, että kunhan perukirjan on tehnyt ammattilainen, niin perinnönjako sujuu jotenkin automaattisesti sukkelaan. Jälkimmäisessä viestissäsi toki toteat, että muutkin asiat vaikuttavat, mutta ilman lisätoteamusta jollekin voi jäädä se kuva, että perinnöstä ei kertakaikkiaan voi riidellä, kunhan perukirjan on tehnyt ammattilainen.

Väitettäsi, että asiantuntijan laatima perukirja auttaisi, ettei tarvitse ottaa lainaa perintöveroihin, et vieläkään kommentoinut.

ja neuvoja kirjoitti:

Minä viittasin aloitusviestisi lauseeseen: "Perinnönjako sujuu joutuisasti kun perukirja on tehty kunnolla, eikä tarvitse ottaa esimerkiksi lainaa perintöveroja varten." En viitannut kohtiin, joissa puhut toissijaisperillisistä.

Kommentoin sitä, että annat sinänsä muuten ajattelemisenarvoisten kommenttiesi ohessa ymmärtää, että kunhan perukirjan on tehnyt ammattilainen, niin perinnönjako sujuu jotenkin automaattisesti sukkelaan. Jälkimmäisessä viestissäsi toki toteat, että muutkin asiat vaikuttavat, mutta ilman lisätoteamusta jollekin voi jäädä se kuva, että perinnöstä ei kertakaikkiaan voi riidellä, kunhan perukirjan on tehnyt ammattilainen.

Väitettäsi, että asiantuntijan laatima perukirja auttaisi, ettei tarvitse ottaa lainaa perintöveroihin, et vieläkään kommentoinut.

Lue lisää

Totta on tietysti, että joskus joutuu ottamaan lainaa, jos ei jakoa haluta toimittaa sutjakkaasti, pesä on riitainen, eikä haluta hakea pesänjakajaa, kuolinpesän varallisuus koostuu pääosin vain lesken hallintaan jäävästä asunnosta ja lapsille räpsähtää perintövero tmstms. Siihen ei oikeinkaan laadittu perukirja tietenkään auta mitään.

Toisaalta, jos perukirja laaditaan oikein, voi se olla helposti perinnönjaon pohjana (kun täydennyksiä ei tarvitse enää tehdä ja kaikki tarvittavat liitteet löytyvät); se oli taustalla tuossa mitä kirjoitin ensimmäisessä viestissä.

Sanotaan nyt vielä sekin, että ammattilaisetkin tekevät silloin tällöin virheitä, ja riippumatta perunkirjoituksen onnistumisesta voi jokin muu asia klikata ennen jakoa, mikä viivästyttää varoihin käsiksi pääsemistä.

Kommentoin jo tuohon ylempään, mutta laitan tännekin jotain.

Annoit kaksi vinkkiä, kuvaavaa on, että nekin menivät mönkään.

"Lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiseksi voi tarvittaessa anoa käräjäoikeudelta."

Jatkoaikaa anotaan verotoimistosta.

"Ihmiseltä voi puuttua tietojen lisäksi taidot laatia perukirja ja silloin on syytä käyttää vaikka oikeusaputoimistoa apunaan."

Oikeusaputoimisto kyselee pesän ilmoittajan varallisuuden perään ennen kuin laatii perukirjan.

Eli siitä vaan sitten kaikki itse laatimaan perukirjoja näiden vinkkien pohjalta! Kannattaa myös muistaa, että lakimiehet ne siellä oikeusaputoimistossakin töissä ovat, kannattaa siis välttää niitäkin verenimijöitä. ;)

aloittaja kirjoitti:

Kommentoin jo tuohon ylempään, mutta laitan tännekin jotain.

Annoit kaksi vinkkiä, kuvaavaa on, että nekin menivät mönkään.

"Lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiseksi voi tarvittaessa anoa käräjäoikeudelta."

Jatkoaikaa anotaan verotoimistosta.

"Ihmiseltä voi puuttua tietojen lisäksi taidot laatia perukirja ja silloin on syytä käyttää vaikka oikeusaputoimistoa apunaan."

Oikeusaputoimisto kyselee pesän ilmoittajan varallisuuden perään ennen kuin laatii perukirjan.

Eli siitä vaan sitten kaikki itse laatimaan perukirjoja näiden vinkkien pohjalta! Kannattaa myös muistaa, että lakimiehet ne siellä oikeusaputoimistossakin töissä ovat, kannattaa siis välttää niitäkin verenimijöitä. ;)

Lue lisää

ilmoittajan ilmoittamana ja uskottujen miesten todistamana oikea, niin siinä se perukirja.
Kokemuksesta tiedän, että lakimies tekee juuri sellaisen perukirjan, kun hänelle tiedot antaa, joten miksei perunkirjan voi tehdä itse ? Voi tietenkin maksaa sittäkin, että lakimies ryhtyy selvittämään mitä vainajan pesään kuului ja keitä ovat perilliset ja mistä löytyy testamentti - onko se ehkä raamatun välissä tai jonkun pankin tallelokerossa, josta ei ole tietoja vainajan papereissa.

Sukuselvityksen voi tilata maistraatista, joten vaivaa säästyy. Eikä lakimies auta verotukseen nähden, koska osakkaiden tulee itse selvittää/ esittää, mitä he verotukseen nähden haluavat - miten esim. haluavat, että arvostetaan pesän varallisuus.

Tiedän pesän jossa on taisteltu perinnöistä lähes kymmenen vuotta, pesä jakamatta ja perukirjan teki lakimies. Oikeusaputoimiston hinnat ovat vain noin puolet siitä, mitä asianjaja lakimies perii perunkirjan teosta.

Turhaan te selvästä asiasta saivartelette !

omaisuus oli kirjoitti:

ilmoittajan ilmoittamana ja uskottujen miesten todistamana oikea, niin siinä se perukirja.
Kokemuksesta tiedän, että lakimies tekee juuri sellaisen perukirjan, kun hänelle tiedot antaa, joten miksei perunkirjan voi tehdä itse ? Voi tietenkin maksaa sittäkin, että lakimies ryhtyy selvittämään mitä vainajan pesään kuului ja keitä ovat perilliset ja mistä löytyy testamentti - onko se ehkä raamatun välissä tai jonkun pankin tallelokerossa, josta ei ole tietoja vainajan papereissa.

Sukuselvityksen voi tilata maistraatista, joten vaivaa säästyy. Eikä lakimies auta verotukseen nähden, koska osakkaiden tulee itse selvittää/ esittää, mitä he verotukseen nähden haluavat - miten esim. haluavat, että arvostetaan pesän varallisuus.

Tiedän pesän jossa on taisteltu perinnöistä lähes kymmenen vuotta, pesä jakamatta ja perukirjan teki lakimies. Oikeusaputoimiston hinnat ovat vain noin puolet siitä, mitä asianjaja lakimies perii perunkirjan teosta.

Turhaan te selvästä asiasta saivartelette !

Lue lisää

lakimieheen kysymättä edes hintaansa. Nimet alle vaan. Myönnyin siihen, vaikka tiedän, että saattaa tulla ikävä yllätys lopussa.

Olisimme hyvin pystyneet tekemään perukirjan itse, mutta kun on se yksi narsisti riitapukari, joka haluaa kaiken, ja hyppii jokaisen nenälle (aika kirjaimellisesti).

Asianajotoimistot kyllä laskuttavat joskus aika poskettomasti. Pääkaupunkiseudun hintataso on myös vähän muuta Suomea korkeampi.

Kannattaa kysellä hintoja - tietysti järki matkassa. Pankit tekevät yleisesti ottaen suhteellisen halvalla mutta ammattitaitoisesti; pääosa suomalaisista perunkirjoituksista kai siitä syystä pankeissa tehdäänkin.

Joitain vaativia yritysvarallisuusjärjestelyjä varten saattaa olla joskus järkevintä kääntyä asiaan perehtyneen asianajotoimiston puoleen; sekavat omistussuhteet ja monimuotoista yritysvarallisuutta sisältävät pesät eivät välttämättä taivu ihan oikein pienen maalaispankin notariaattisihteeriltä.

aloittaja kirjoitti:

Asianajotoimistot kyllä laskuttavat joskus aika poskettomasti. Pääkaupunkiseudun hintataso on myös vähän muuta Suomea korkeampi.

Kannattaa kysellä hintoja - tietysti järki matkassa. Pankit tekevät yleisesti ottaen suhteellisen halvalla mutta ammattitaitoisesti; pääosa suomalaisista perunkirjoituksista kai siitä syystä pankeissa tehdäänkin.

Joitain vaativia yritysvarallisuusjärjestelyjä varten saattaa olla joskus järkevintä kääntyä asiaan perehtyneen asianajotoimiston puoleen; sekavat omistussuhteet ja monimuotoista yritysvarallisuutta sisältävät pesät eivät välttämättä taivu ihan oikein pienen maalaispankin notariaattisihteeriltä.

Lue lisää

Meillä pesänhoitaja pankin kautta. ½ vuotta mennyt ja selityksiä kyllä löytyy miksi ei kerkeä asioita hoitamaan.

kestää ikuisuuden kirjoitti:

Meillä pesänhoitaja pankin kautta. ½ vuotta mennyt ja selityksiä kyllä löytyy miksi ei kerkeä asioita hoitamaan.

Pankin juristi teki perukirjan.
Olin itse hankkinut virkatodistukset suomesta mutta ulkomailta en ollut niitä onnistunut hankkimaan.
Pankin juristi osasi neuvoa miten säästyttiin perintöverolta kokonaan (itse olisin tehnyt toisin ja joutunut maksamaan veroja), hän myös hommasi puuttuvat virkatodistukset.
Pankkiasiointi oli sen jälkeen vaivatonta ei tarvinnut olla mitään dogumentteja mukana koska kaikki oli jo valmiina pankissa.
En tiedä johtuuko mainitsemasi viivytykset suhteestasi (tai vainajan) pankkiin ja tapaasi hoitaa esim. lainanlyhennykset.
Vertailuna oli toinen tapaus jossa eläkkeellä oleva juristi teki pari sataa halvemmalla perunkirjoituksen ja sitä sitten täydennettiin oikean juristin toimella yli 500€ edestä.

toisenlainen kokemus kirjoitti:

Pankin juristi teki perukirjan.
Olin itse hankkinut virkatodistukset suomesta mutta ulkomailta en ollut niitä onnistunut hankkimaan.
Pankin juristi osasi neuvoa miten säästyttiin perintöverolta kokonaan (itse olisin tehnyt toisin ja joutunut maksamaan veroja), hän myös hommasi puuttuvat virkatodistukset.
Pankkiasiointi oli sen jälkeen vaivatonta ei tarvinnut olla mitään dogumentteja mukana koska kaikki oli jo valmiina pankissa.
En tiedä johtuuko mainitsemasi viivytykset suhteestasi (tai vainajan) pankkiin ja tapaasi hoitaa esim. lainanlyhennykset.
Vertailuna oli toinen tapaus jossa eläkkeellä oleva juristi teki pari sataa halvemmalla perunkirjoituksen ja sitä sitten täydennettiin oikean juristin toimella yli 500€ edestä.

Lue lisää

Miten ihmeessä oikein onnistuitte perintöverot kokonaan kiertämään?

toisenlainen kokemus kirjoitti:

Pankin juristi teki perukirjan.
Olin itse hankkinut virkatodistukset suomesta mutta ulkomailta en ollut niitä onnistunut hankkimaan.
Pankin juristi osasi neuvoa miten säästyttiin perintöverolta kokonaan (itse olisin tehnyt toisin ja joutunut maksamaan veroja), hän myös hommasi puuttuvat virkatodistukset.
Pankkiasiointi oli sen jälkeen vaivatonta ei tarvinnut olla mitään dogumentteja mukana koska kaikki oli jo valmiina pankissa.
En tiedä johtuuko mainitsemasi viivytykset suhteestasi (tai vainajan) pankkiin ja tapaasi hoitaa esim. lainanlyhennykset.
Vertailuna oli toinen tapaus jossa eläkkeellä oleva juristi teki pari sataa halvemmalla perunkirjoituksen ja sitä sitten täydennettiin oikean juristin toimella yli 500€ edestä.

Lue lisää

Hieman huonoja kokemuksia myös eläkkeellä olevan juristin palveluista. Tiedot eivät hänellä olleet ihan ajantasalla.

45 vuotta sitten tehtiin isäni perunkirjoitus. Omaisuutta oli erilaista, kiinteistöä, yritysomaisuutta jne. Paikallien evp poliisi teki. Omaisuus jaettiin perillisille sopimuksen mukaan. Toimitus kesti pari tuntia ja sillä siisti. Äitini perunkirjoitus tehtiin 16 vuotta sitten, evp poliisi. Tunnin juttu perinnönjakoineen. Huolellinen valmistelu on kaikkein tärkein. Se pitää kuolinpesän osakkaiden selvittää ja sopia. Pari kuukautta sitten ten varattomana kuolleen miehen perunkirjoituksen, lomakkeen sain netistä ja täyttö kesti 10 - 20 min. Itse asiassa perukirja on kuin veroilmoituslomake. Kannattaa opetella ne täyttämään. Nyt on vaikeampi tapaus menossa ja juristi haluaa vääntää asian monimutkaiseksi. Päätimme että teen sen itse, on helpompaa niin.

Puolisoni kuoleman jälkeen ajattelin että omaisuusmassa menee jakoon lapsien ja minun kesken (ositus), omaisuudesta valtaosa oli omakotitaloa.

Käytin kuitenkin pankin juristia perunkirjoituksen hoitajana.
Hän hoksasi heti että tontti jolla talo seisoo on minun henkilökohtaisessa omistuksessa (lainhuudot) jolloin talo katsotaan kuuluvan minulle, mutta velka jota oli vielä vähän jäljellä on yhteistä (yhteisesti otettu).

Tällä tavalla kun perukirja täytettiin seurasi se ettei lapsille tullut perintöveroja ollenkaan.

Jos olisin itse tehnyt perunkirjoituksen niin enpä olisi huomannut tuota asiaa ja alaikäiset lapset olisivat joutuneet maksamaan perintöveroja.

300€ oli mielestäni halpa hinta perintöverojen välttämisestä.
Niin ja kyseessähän oli tulkinta asiasta jota ei yleisesti tiedetä.