Kuvitelkaa... istun keskellä yötä vessassa itkemässä pelkoani siitä että en jaksa - samalla tajuten kirkkaasti sen, etten ainakaan tällä menolla... Hurjaa!
Sitten päivällä tajuan että ajatuksissa pyörii yhä enemmän (rv 37 - luonnollisesti!) tuleva tiitiäinen. Samalla koen jotain epämääräistä syyllisyydensekaista tunnetta enkä haluaisi antaa esikoisemme (kohta 3 v) erikoisasemasta yhtikäs mitään uudelle tulokkaalle. Mitähän tästä myllerryksestä vielä seuraakaan... joku himputin synnytyspsykoosi?
Sitten päivällä tajuan että ajatuksissa pyörii yhä enemmän (rv 37 - luonnollisesti!) tuleva tiitiäinen. Samalla koen jotain epämääräistä syyllisyydensekaista tunnetta enkä haluaisi antaa esikoisemme (kohta 3 v) erikoisasemasta yhtikäs mitään uudelle tulokkaalle. Mitähän tästä myllerryksestä vielä seuraakaan... joku himputin synnytyspsykoosi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
samanlaisia aatoksia oli itselläni kun kuopusta odotin aikoinaan. alkuun tuntuikin siltä, että esikoisen kanssa olisi paremmin jaksanut, jos kuopusta ei olisi tehnyt, aikaa ja voimia ei tuntunut kahdelle riittävän. Mutta kyllä se siitä kun aikaa kuluu ja lapsi kasvaa. Jos tuntuu ettet sitten jaksa revetä niin moneen, ettet saa apua.. hae sitä!! Taistele itsellesi kodinhoitaja jos isän tai sukulaistenapu ei ole riittävää, siis jos SINÄ koet sen niin!
Älä uuvuta itseäsi.
Raskausaikana tunteet ovat muutenkin herkässä. samoin heti synnytyksen jälkeen.
onnea odotukselle ja vauvalle ja koko perheelle.
... heti helpottaa, kun kuulee että muillakin on / on ollut tällaista. =)
Vaikka toisaalta järjellä ajatellen ymmärtää, että tämä on luonnollistakin, niin silti ei noihin tunteisiin tahdo saada istutettua järjen hiventäkään!
Niin typerää kuin se onkin, niin minä itse olin kamalan kateellinen syntyvälle lapselle siitä, että vie siskonsa huomion...enkä ollenkaan olisi halunut luovuttaa siskon special asemaa uudelle tulokkaalle ja pelkäsin sen varastavan isosiskoltaan jotain;)
Kai se vaan kuuluu asiaan...tunteet muuttuvat sitten kun pikkuinen syntyy ja sitä huomaa, että rakkaita ja speciaaleja ne ovat molemmat ja että sitä pärjää ihan hyvin:)
Kyllä se siitä, rehellisesti ne tunteet vaan läpi ja käsittelyyn, sillä niistä päästään.