Mietin pääni puhki, että mitenköhän käy tämän armeijaan menon kanssa. Olen nimittäin kärsinyt masennuksesta (ihan siis oikeasta) jo kolme vuotta. Kyseessä on psykiatrin diagnoosin mukaan vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö, jotka johtuvat osittain pahoista traumoista, jotka ovat peräisin lapsuudestani (alkoholisoitunut äiti, jatkuva väkivallan uhka yms.). Koulussakaan en pysty kovin hyvin käymään, hylättyjä arvosanoja tulee aika reippaasti kun ei ole voimia opiskella. Mietin vaan, että tulenkohan saamaan vapautuksen, jos pyydän... En todellakaan koe olevani kykeneväinen armeijaan kun normaaliin elämäänkään ei riitä voimia. En todellakaan ole mikään "armeijasta luistaja" vaan koen itse olevani sairas. Itsemurhakin on usein mielessä, joten pelottaa, että ampuisin armeijassa aivot pellolle. Toivon asiallisia vastauksia, eivät kaikki terveydellisiin syihin vedoten vapautusta hakevat ole todellakaan mitään armeijasta luistajia.
Toinen asia vielä. En maininnut masennuksestani siinä terveyskortissa, joka piti viedä ensimmäiseen lääkärintarkastukseen, koska isäni kielsi. Voikohan asian jotenkin korjata...
Toinen asia vielä. En maininnut masennuksestani siinä terveyskortissa, joka piti viedä ensimmäiseen lääkärintarkastukseen, koska isäni kielsi. Voikohan asian jotenkin korjata...
Vastaukset 9
Vanhimmat
ITSE TAIDAN OLLA AINOITA PALSTAN HENKILÖITÄ JOILLA ON OIKEASTI VAPAUTUS, IHAN TODISTEIDEN KERA.
JOS KUTSUNNAT ON OLLUT JO, HAE PSYKIATRILTA LAUSUNTO, JA JOS ET MUUTEN PÄÄSE, HAE LÄHETE PSYKIATRILLE.
JOS SITTEN VAAN LÄHETÄT SEN LAUSUNNON ESIKUNTAAN, JA NOIN 1-2KK NINI TULEE LAPPU JOSSA KERROTAAN ETTÄ ON VAPAUTETTU.
ITSE SAIN VAPAUTUKSEN SYYLLÄ F60, JA SIIS KUTSUNNOISSA OLI PANTU A-LUOKKAAN.
JOS TAASEN KUTSUNNAT OVAT VASTA EDESSÄ, NIIN OTA LAUSUNTO MUKAAN KUTSUNTOHIN, JA ESITÄ SE LÄÄKÄRILLE, JOLLOIN SAAT VÄLITTÖMÄSTI KUTSUNNOISSA VAPAUTUSPAPERIT.
Tapaus olisi täysin selvä jos olisit tajunnut merkitä asian siihen korttiin. Tässä tapauksessa sinun kannattaisi hakeutua sinua aikasemmin hoitaneen psykiatrin vastaanotolle. Muukin psykiatri kyllä käy. Sinulla on jo ennestään riittävä diagnoosi vapautuksen saamiseen joten saat vapautuksesi todennäköisesti melko helposti. Kannattaa hoitaa asia nyt ennen kutsuntoja pois niin sinulla on sitten näyttää kutsunnoissa psykiatrin vapautustapuoltava lausunto.
Sikäli lohdullista kuulla, että muitakin "aseveljiä" löytyy tältä saralta. Ja korostan myös kuten alkupreäinen kirjoittaja, että eivät kaikki vapautus saaneet/hakeneet täysiä lusmuja ole.
Mutta asiaan itse kärsinyt kanssa vuodesta 2004 masennuksesta syksyn kutsunnoissa -06 en halunnut merkitä kyseiseen lappuun mitään asiasta viittaava koska halusin itselleni aikalisän josko sittenkin olisin yrittänyt armeijan käydä.
No tulin alkukesästä -07 siihen tulokseen, että intti ei ole minun paikka varsinkaan edelleenkin jatkuneessa epävakaassa tilanteessa. Menin minua jo aikaisemmin hoitaneelle psykiatrille (yktityinen lääkäri) ja kysäsin mitenkä se armeija -asian laita on ?! hän sanoi jotta jos olet tullut siihen tulokseen, että sinusta ei sinne ole hän kirjoittaa lapun jonka lähetät/toimitat oman alueen esikuntaan.
Näin tehtiin ja vajaa kuukausi niin postilaatikossa oli päätös vapautuksesta rauhanaikaisesta asepalveluksesta ja mahdollisen sodan syttyessä missä nostoväen luokassa olisin.
Eli mikään ei ole myöhäistä ja kuten sinulla on sama tilanne ilmeisesti, että mikäli olet psykiatrin juttusilla taikka hoidossa ollut on sinullakin siitä 3-vuoden ajalta lääketieteellistä näyttö/diagnoosia tilanteestasi ei ongelmaa vapautuksen suhteen tule.
Onnea vaan ja asiat kuntoon...!
Käy lääkärillä, kerro tilanteestasi ja pyydä häneltä sellainen lääkärinlausnto, jossa hän ottaa selkeästi kantaa palveluskelpoisuuteesi. Pelkkä oma pyyntösi ei riitä vapautuksen saamiseen. Tämän lausunnon toimitat sen alueen sotilasläänin esikuntaan jonka valvonnassa olet. Sen jälkeen palveluskelpoisuutesi arvioidaan uudelleen. Tarkempia ohjeita saat soittamalla valvovan esikunnan asevelvollisuusasioita hoitavaan palvelupisteeseen.
Psykiatrin puheille pääsenkin aika helposti, koska käyn säännöllisessä terapiassa psykiatrisella poliklinikalla. Otan siis asian esille ja hoidan asian kuntoon.
Niin kannattaa tehdä. Kannattaa puhua asioista.
Tosin, jos pidät maanpuolustusta mielekkäänä, niin armeijan käynti voi olla jopa hyväksi sinulle. Moni asia siellä tuntuu helvetin tyhmältä, mutta itsellä jäi armeijasta lopulta hyvät fiilikset. Sieltä saa paljon kavereita ja tavallaan kurinalaisuutta siviilielämäänkin. Tekee hyvää itsetunnolle, kun saavuttaa jotain ja on osa jotain porukkaa.
Toisaalta mietin, että olisikohan mahdollista pyytää pari vuotta ns. "parantumisaikaa" ja sen jälkeen menisi uudestaan tarkastukseen. Jos parantumista ei ole tapahtunut niin sitten miettisi uudestaan sitä vapautushommaa. Jos jonakin päivänä terveiden kirjoissa olen, haluaisin kyllä käydä armeijan. Toisaalta, Ruotuväki-lehden Kutsuntaliitteessä luki, että "Jos aikaisemmin on ollut psyykkisiä ongelmia, niin enää ei pääse palvelukseen, vaan joutuu C-luokkaan, joka kasvoi hieman viime vuonna uudistuksen myötä". Onkohan minun edes halutessani mahdollisuus päästä armeijaan...
Muuten se ahdistaa sinua todella paljon. Tee vakaa päätös että joko haet vapautuksen, menet sivariksi tai yrität armeijaan. Älä mieti edes kahta vaihtoehtoa vaan valitse yksi ja pysy siinä. Muuten mietit, ja mietit...ja mietit ja ahdistut helvetisti.
Nim. Kokemusta on.
Eli jos oot C-luokassa ja haluut intiin, varaat ajan tavalliseen kutsununtoja edeltävään tarkastukseen, oot sielä normaali, pääset A-mieheksi ja kohta tulee kotiin kirjetta jossa kysellään mihin halutaan mennä, ja kuukausi siitä tulee kirje jossa uhakiallaan sua tulemaan sinne vankilan uhalla, helppoa