Sain minäkin sitten eilen kirjan loppuun ja ajattelin vähän purkaa ajatuksia kirjasta tänne. Mielestäni kirja oli ehkä paras Potteri koskaan; koskettava, surullinen mutta myös onnellinen. Samaa mieltä olen kyllä monien muiden kanssa, että loppu vähän läsähti, mutta kirjasta jäi ainakin hyvä mieli.
Ennakko-odotukset olivat korkeat, halusin kirjan olevan niin koskettava, että se saisi minut itkemään. Ja niinhän se tekikin. Koskettavimpia oli Kalkaroksen lapsuus ja kohtaus, jossa Harry tiesi, että hänen on kuoltava, jotta Voldemortkin kuolisi. Kalkaroksesta tuli kyllä ehdottomasti kirjan sankari ja siinä mielessä oli hyvä että hän kuoli! Samaa nimittäin odotin Harrylle tapahtuvan. Koskettava oli myös kohtaus, jossa kaikki Harryn läheiset, jotka olivat kuolleet, tukivat Harrya.
Harry sai onneksi lopulta onnellisen elämän ja satu päättyi hyvin. Eniten häiritsi se, miten Harry onnistui aina selviämään kaikesta. Mutta toisaalta, kaikki oli selitetty hyvin. Ilman ystäviä tai sitä taikaa mikä Harryssa oli, hän olisi kuollut aikoja sitten. Tai no, kyllähän hän kuolikin.
Mielestäni kuitenkin ihan koskettavin lause koko kirjassa oli se kun Harry kysyi vanhemmiltaan: "Sattuuko se?"
Ennakko-odotukset olivat korkeat, halusin kirjan olevan niin koskettava, että se saisi minut itkemään. Ja niinhän se tekikin. Koskettavimpia oli Kalkaroksen lapsuus ja kohtaus, jossa Harry tiesi, että hänen on kuoltava, jotta Voldemortkin kuolisi. Kalkaroksesta tuli kyllä ehdottomasti kirjan sankari ja siinä mielessä oli hyvä että hän kuoli! Samaa nimittäin odotin Harrylle tapahtuvan. Koskettava oli myös kohtaus, jossa kaikki Harryn läheiset, jotka olivat kuolleet, tukivat Harrya.
Harry sai onneksi lopulta onnellisen elämän ja satu päättyi hyvin. Eniten häiritsi se, miten Harry onnistui aina selviämään kaikesta. Mutta toisaalta, kaikki oli selitetty hyvin. Ilman ystäviä tai sitä taikaa mikä Harryssa oli, hän olisi kuollut aikoja sitten. Tai no, kyllähän hän kuolikin.
Mielestäni kuitenkin ihan koskettavin lause koko kirjassa oli se kun Harry kysyi vanhemmiltaan: "Sattuuko se?"
Vastaukset 13
Vanhimmat
täällä on muitaki jokka on lukenu kirjan oikeesti ja tajusi lukemastaan et harry kuoli...
ginnyW: Harry ei kuollutkuollut, vaan Avada Kedavran iskiessä hän joutui elämän ja kuoleman väliseen limboon, josta palasi. Ainoa, jonka kirous tuhosi oli hirnyrkki Harryn sisältä.
eli käytännössä ihan sama asia. King Crossin asemalla Harry sai itte valita, kuolisko se lopullisesti vai palaisko Ginnyn ja kumppaneitten luo.
ei kuollutkuollut. Ei voi sanoa, et: "seiskakirjas Harry kuoli".
ei sitte. mutta sitä mieltä mä oon. piste. ja moni muuki jokka on sen täällä päin suomee lukenu.
lähellä Venäjää toi "täällä päin suomee".
naurattaa niiin paljon. hanki oma elämä ja jätä muut rauhaa, ku ei oo parempaa tekemistä ku ärsyttää muita. Sä oot säälittävä.
Ei uskalla ees nimimerkillä kirjottaa.
...!
määrittelee sinut selkeästi? Aika mielikuvituksetonta valita nikki suoraan kirjasta! Moniko on yrittänyt rekisteröidä "harry", "potter", hermione" tai muuta vastaavaa, köyhää, sanon minä!
nimimerkin 2 vuotta sitten, siinä välis oli puolen vuoden tauko ku en ollu s24 yhtää jos on pakko tietää.....
köyhä voit olla keskenäs, ku et kerta oo minkäänlaista nikkii keksinyt.
Ei se ole niin justiinsa millainen jonkun nimimerkki on tai onko sitä nimimerkkiä ollenkaan. Itse en kauheasti käy täällä keskustelemassa, joten olen katsonut rekisteröitymisen täysin turhaksi; joutuisin kuitenkin joka kerta rekisteröitymään uudestaan unohtaessanio tunnukset.
Btw, tällainen keskustelu ei vissiinkään kuulu tälle palstalle :D
Ja Harry ei kuollut kirjassa, vaan todellakin joutui jonkinlaiseen välitilaan. Hänhän itse kysyi Dumbledorelta onko hän kuolut, ja D vastasi että ei nyt ihan niinkään...
Mielestäni kirja oli hyvä. Kirjassa oli paljon surua kun niin moni "hyvä tyyppi" kuoli, mutta olen tyytyväinen siihen miten tarina päättyi. Lopuksi kaikki oli selitetty hyvin.
Olen myös tyytyväinen siihen, että Harry ja Ginny sekä Ron ja Hermione saivat toisensa...
pidin kirjasta kokonaisuutena, mutta pari asiaa ärsytti todella. Kuten esimerkiksi tapa, millä Tonksin ja Remuksen kuolema kuvattiin. Aika Shiller-tyyppistä kerrontaa, mistä en pidä yhtään. Tosi ärsyttävää, varsinkin kun heidän suhteestaan jauhettiin aina kun se oli mahdollista ja sitten pariparka vaan tapettiin ilman sen suurempaa draamaa. Grr. Ehkä koko kirjan paras pari, jos minulta kysytään.
Epilogi nyt oli aivan syvältä ja poikittain, mutta pidin erityisesti Kalkkaroksen hahmosta ja siitä, miten edellisten kirjojen tapahtumat oli saatu yhdistettyä näihin viimeisen kirjan tapahtumiin niin saumattomasti. Mitä minä en kyllä henk.koht. niellyt oli tämä "Harry oli kolmesta veljeksestä älykkäimmän jälkeläinen suoraan alenevasta polvesta". Niinkuin se kaikki edellinen "valittu"-jauhanta ei olisi riittänyt.
Mutta suurimman osan kirjasta Harry oli ihan ymmärrettävä, mitä ei voi sanoa muutamista erillisistä kirjoista, jotka oli ladattu niin vahvalla teiniangstilla että oksat pois. Mutta ihan viihdyttävä nidehän tämä oli.