No niin, haluaisin niin jo toista vauvaa, vaikka esikoinenkin on vasta 7kk..
mietin tässä ei kai sille enää ole mitään estettäkään, menkat ovat säännölliset ja mitä muuta mun pitäis ajatella?
mitenkäs muut äidit jaksaa kun kaksi niin pientä lasta, tai pienellä ikäerolla? Mietin että hankintoja, millaisia tulisi ajatella? voiko esim 1,5v siirtää nukkumaan jo omaan lastensänkyyn (eli sellaiseen matalaan lapsen päästä vedettävään jossa laidat:)ja luovuttaa pinnasängyn vauvalle vai täytyykö hommmata kaksi, kuinkas vaunu asiat, tarvitseeko n.2v vielä vaunuja?
Nämä minua askarruttaa kovasti että pitäisikö rahallisesti ajateltuna vielä odottaa, mutta kun niitä lapsia ei tehdä vaan saadaan ja esikoisenkin kanssa oli odottamista:))
Kiitos jos joku oikeasti viitsisi auttaa näissä kysymyksissä... luin muuten jostain että olisi suositeltavaa että raskauksien välissä olisi 1,5v, onkohan tässä perää?
mietin tässä ei kai sille enää ole mitään estettäkään, menkat ovat säännölliset ja mitä muuta mun pitäis ajatella?
mitenkäs muut äidit jaksaa kun kaksi niin pientä lasta, tai pienellä ikäerolla? Mietin että hankintoja, millaisia tulisi ajatella? voiko esim 1,5v siirtää nukkumaan jo omaan lastensänkyyn (eli sellaiseen matalaan lapsen päästä vedettävään jossa laidat:)ja luovuttaa pinnasängyn vauvalle vai täytyykö hommmata kaksi, kuinkas vaunu asiat, tarvitseeko n.2v vielä vaunuja?
Nämä minua askarruttaa kovasti että pitäisikö rahallisesti ajateltuna vielä odottaa, mutta kun niitä lapsia ei tehdä vaan saadaan ja esikoisenkin kanssa oli odottamista:))
Kiitos jos joku oikeasti viitsisi auttaa näissä kysymyksissä... luin muuten jostain että olisi suositeltavaa että raskauksien välissä olisi 1,5v, onkohan tässä perää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meidän nuorimmille lapsille tulee ikäeroa 1.3v kun vauva syntyy ensi joulukuussa. Raskaus tuli yllätyksenä (imetin, kuukautiset eivät olleet alkaneet ja lähes selibaatissa elettiin ;))
Ja samat jutut on pyörinyt minullakin mielessä kun olen pähkäillyt miten pärjätään minkäkin asian kanssa.
Sänky hommassa päädyin niin että me ostetaan toinen pinnasänky (käytettynä) koska tyttömme on niin pieni kokoinen että mahtuu nukkumaan pinniksessä varmaan kaksi vuotiaaksi saakka.
(Esikoisemme alkoi harjoitella "oikeassa" lastensängyssä nukkumista 1.5v, on pitkä poika!)
Vaunujen kanssa ajattelin että hommaan käytettynä yhdistelmiin vain sisaristuimen. On meillä myös kevyet Brio Pony rattaat jos tarve tulee.
Itse olen kuullut joskus että raskauksien välillä olisi hyvä olla n.1v, mutta äidin kunto ja jaksaminen vaikuttaa tietysti eniten. Itse olen voinut tähän saakka (rv.22 täynä) vallan mainiosti, raskauskin paljastui vasta joskus rv.13-14 tienoilla.
Siitä vain tekemään leikkikaveria esikoiselle ;)
Miten haluaa toimia. Meillä lasten ikäero 1v7kk ei ole tuottanut ongelmia. Myöhemmin asiata tulee olemaan vain hyötyä.
Ainut hankinta minkä teimme olivat tuplarattaat(alas laskettavilla selkänojilla).
Vielä 3v. lapsi voi väsyä retkillä ja kaupunkireissuilla niin, että tarvitsee nukahtaa. Eli sisaristuin on siinä mielessä huono hankinta.
Yksi pinnasänky riitti meille, koska olen nukkunut aina vauva vierelläni (helpottaa kummasti öitä) Tämä ei tietenkään ole kaikille oikea ratkaisu. Kahta pinna sänkyä en hommaisi, koska niistä on myöhemmin vain haittaa. Isomman lapsen voi laittaa hyvni sänkyyn, jossa matalareuna. Alkaa kuitenkin jo kiipeillä pinnasängystä pois, mikä on aika vaarallista.
Noin terveydellisesti ei ainakaan ole ollut mitään haittaa pienestä ikäerosta.
Aluksi voi olla hieman rankkaa, kun on kaksi "vauvaa", mutta myöhemmin he leikkivät yhdessä ja saat omaa rauhaa. Lisäksi vaatteet on helppo siirttää suoraan seuraavan kaappiin ilman varastointia (ovat vielä muodissakin).
Minun mielestäni se on täysin yksilöllistä koska tulee jatketta katraseen ja kaikilla on hieman eri näkemys asiasta.
En kuitenkaan täysin yhdy edellisen kirjoittajan kommenttiin siitä että on vain hyötyä siitä että on pienet ikäerot. Voi asia olla myös toisin päin.
En tiedä lukiko kukaan tämän kuun Vauva-lehdestä juttua kolmilapsisesta perheestä. ???
Siinä kaikilla kolmella tytöllä oli isommat ikäerot ja vanhemmat olivat halunneet niin.
Mietin itsekkin, että kyllä siinä on oikeesti hyvätkin puolensa jos odottaa kauemmin. Lehti-jutussa ehkä mieleen jäi eniten äidin kommentti siitä kuinka he halusivat antaa jokaiselle vauvalle kunnolla aikaa. Minusta se oli ihanasti ajateltu. Heillä ainakin lapset leikkivät yhdessä vaikka oli suuremmat ikäerot, mutta olivat kaikki saaneet kunnolla, yksilökohtaista huomiota vanhemmilta. Tämäkin voi olla tärkeää.
Jos (ja kun) jossain vaiheessa toista ajatellaan niin minusta ihan hyvin voi olla 3-4 vuotta ikäeroa. Siinä saa ainakin viettää kunnon vauva ajan kaikkien lasten kanssa.
En arvostele ketään. Niin kuin sanoin niin se on kaikkien henkilökohtainen asia ja toiselle sopii toinen.
Harvemmin vaan keskustellaan tästä näkökulmasta kun yleensä vaan ajatellaan että on parempi jos lapset on pienellä ikäerolla. Asialla on kuitenkin toinenkin puoli.
että miksei voi rauhassa nauttia ensin vauva-ajasta sen ykkösen kanssa? Miksi pitää olla niin kiire saada toista heti? Se aika menee kuitenkin niin nopeasti, että miksei nauttisi siitä kunnolla antaen ensin kunnolla aikaa vaan sille yhdelle. Kyllä ne kerkeevät sitten toistensa kanssa leikkiä vuosi tolkut vaikka olisi muutamia vuosia ikäeroa...
Miksi aina pitää olla niin kiire asiasta toiseen??
On kyllä ihan totta että tästä puolesta ei puhuta tarpeeksi!!!
..minulla on siksi toinen lapsi mielessä, jotta voisin olla kotona esikoisenkin kanssa pidempään.
Velallisena ja muutenkin perustoimeentulevana on pakko aloittaa nyt työt kun lapsi 10kk..uusi raskaus mahdollistaa myös kotona olon taasen ja lapseni saa kasvaa kotona..sitten jos kahden kanssa jäisi kotiin vähäksi aikaa ei menettäisi niin paljoa ja olisi mahdollisuus siihen, mutta ei koskaan olisi mahdollista olla montaa vuotta kotona jos ripotellen tekisin vauvoja,ja helpompi viedä myös hoitoon kaksi kuin yksi koska heille on toisesta sisaresta turvaa siellä joten tässä minun pointtini asiaan..
mulla ja siskollani on yli 4v ikäeroa,ja niin vaan leikittiin yhdessä pienempänä,oli samat kaveripiirit,ja isompana yhdessä käytiin shoppileen ja discossa.molemmille oli äitillä aikaa,ja sisko rupesi saamaan omia kavereita kun mä synnyin.siihen asti sai äitin huomion.monet vasta 3-5v.kiinnostuu ikätovereista,ja jää väistämättä vähemmälle huomiolle,jos 2v/alle saa pikkusiskon tai veljen..ellei isä sitten anna paljon huomiota toiselle lapselle...mäkin aluks ajattelin,kun omat lapset tein 3 ja puolen vuoden sisään, 3 lasta,että hyvä kun on pienet ikävälit,mutta nyt isompana kostautunut,kun ei sitä sitten jää yksilöllistä aikaa vanhimmalle juuri ollenkaan,keskimmäiselle vielä vähemmän,kun heti tuli kolmas perään..siitä jaksaa vanhin marmattaa nyt murrosiässä,aina pienempi vie suurimman osan ajasta...,niin en tiedä onko toi vanhimman murrosikä sen takia näin paha,ja se myös,että kun tekee peräjälkeen,kaikki samaan aikaan murrosiässä,ja jos on vaikea murrosikä niinkun mun vanhimmalla,ja välillä tuntuu että itse henkisesti poikki sen takia,kun murroiän lisäks syömishäiriö,niin entä sitten,kun nuo kaks muuta kans just murrosiän kynnyksellä,miten sitten jaksaa,jos kolme uhmakasta murrosikästä,siks ois kans hyvä ajatella,miten kun lapset kasvaa ja tulee murrosikään,onko parempi että yks kerrallaan,vai kaikki samassa syssyssä,jos paha murrosikä jo yhdellä,koettelee meidän perhettä,ettei meinaa pystyä tästä raskaudesta sen takia edes nauttimaan...itse olen 15v.ollut kohta kotiäitinä,välissä vuoden töissä,silti ei ole yksilöllistä aikaa riittänyt kaikille,kun ex-miehestä ei ollut apua lastenhoidossa:(.
En lähde kiistämään edellä ketjussa mainittuja pienten ikäerojen hyötyjä. Täydennän kuitenkin edellisen kirjoittajan esittämiä pointteja, jotka puoltavat sitä, että suuremmat ikäerot voivat olla hyvä/parempi ratkaisu joillekin perheille. Mielipiteeni perustuvat mutuun, omiin kokemuksiini (aikanaan lapsena) ja ympäristön havainnointiin.
Jos ikäeroa on hyvin vähän, vanhempi lapsi SAATTAA ehkä tiedostamattaankin (koska ei vauvana ymmärrä, miksi ei olekaan enää keskipiste!) "taantua" hetkellisesti kehityksessään (eli heittäytyä hankalammaksi ja osaamattomammaksi, kuin ainoana lapsena olisi) saadakseen uuden vauvan kaltaisena enemmän vanhempien jakamatonta huomiota.
Vanhempi, viimeistään kouluikää lähestyvä lapsi taas ymmärtää vauvan olevan uusi keskipiste, ja kykenee sopeutumaan tilanteeseen paremmin omaksumalla jo "ison" siskon tai veljen roolin, johon kuuluu enemmän vapauksia ja vastuuta - joskin vähän vähemmän huomiota vanhemmilta kuin ennen. Parhaimmassa tapauksessa hän haluaa jopa auttaa vauvan vahtimisessa yms. Myös jos ikäero on suurempi, sisaruskateus ja torailu SAATTAA jäädä vähemmälle.
Leikkimisestä... pienet vauvathan eivät vielä leiki yhdessä. Ja taas kehitysnäkökulmasta lapselle on USEINMITEN eduksi leikkiä ja keskustella itseään vanhempien lasten (ja aikuisten!!!) kanssa. Toki hyvä on huolehtia myös siitä, että lapsi saa sopivasti kokemusta ikäistensä seurasta, viimeistään esikoulussa voi tulla vältettävissä olevia ongelmia, jos kokemusta ei ole...
Itse pidän hyvänä n. 6-8 v ikäeroa. Eikä nyt mielessä ole kuin tämä tulossa oleva ensimmäinen, joka voisi toisaalta jäädä ainoaksikin...mies tosin on kahden lapsen kannalla.
saa olla syy siihen että hankkii lapsia...??
Alla oleva kirjoittaja kertoi mielestäni myös hyviä pointteja miksi lapsille ei olisi pahitteeksi olla isommilla ikäeroilla.
Yksi tuttavani on hankkinut kolme lasta putkeen koska ei ole halunnut mennä töihin. Minusta tämä on väärä syy hankkia lapsia.
Tämä on tietenkin vaan minun mielipiteeni, mutta pitäisin kyllä tärkeempänä yksilöllistä aikaa JOKAISEN lapsen kanssa ennen kuin seuraavaa pukkaa!!! Myöhemmin lapsesta voi kuitenkin huomata että on jäänyt vaille jotain tärkeää...
Meille on tulossa tammikuussa toinen vauva... Esikoinen laskettuna päivänä 11kk 1vko... ;) Tuplarattaat pitää ainakin ostaa ja ehkä toinen pinnasänky...