Kalifornian Berkeleyn Hillside Clubin ylellisen tyylikkäässä salissa oli aistittavissa hienoista historian siipien havinaa, kun amerikkalaisten digitaalisen ajan vapauksia aktiivisesti puolustavan Electronic Frontier Foundationin IP-asioiden johtava asiantuntija, vuoden 2003 kalifornialaisena lakimiehenä palkittu Fred von Lohmann ja Ruotsin Piratpartietin perustaja ja puheenjohtaja Rick Falkvinge istuivat saman pöydän ääreen keskustellakseen tekijänoikeuksista, luovuudesta, kulttuurin vapaudesta ja paremmasta maailmasta. Mukana paneelissa olivat myös Stanfordin yliopiston Fair Use Projectia edustava Anthony Falzone, sosiaaliseen verkottumiseen pohjautuvaa videohakupalvelua tarjoavan Dabble-sivuston Mary Hodder sekä Rick Falkvingen amerikanvierailun onnistuneesti organisoineen QuestionCopyright-organisaation Karl Fogel.
Tilaisuuden avauspuhe oli varattu ruotsalaiselle kunniavieraalle, ja Falkvinge hoitikin roolinsa erittäin vakuuttavasti. Hän piti Hillside Clubin kutsuvierasjoukolle käytännössä saman esityksen kuin mitä oli pitänyt muutamaa päivää aiemmin OSCON:issa avoimelle, lähinnä IT-alan ammattilaisista koostuneelle yleisölle. Tällä kertaa ympäristö oli kuitenkin rauhallisempi ja koko sali erittäin fokusoitunut, joten Falkvinge pääsi suorastaan loistamaan puhetaidoillaan ja harkituilla argumenteillaan. Kuten OSCONissa, hän totesi, että vaakakupissa olivat toisaalta yhden, lähinnä ylellisyyskulutuksen piiriin luokiteltavan teollisuudenalan voitot ja toisaalta perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet kuten yksityisyydensuoja, kirjesalaisuus, ns. whistleblower-suoja sekä viime kädessä myös lehdistön vapaus. Falkvinge totesi, että jos tekijänoikeusteollisuudelle annetaan lupa vakoilla ihmisten välistä kommunikaatiota netissä tekijänoikeusrikkomuksien estämiseksi, tällainen valvonta on pitkällä tähtäimellä ulotettava likipitäen kaikkeen nettiviestintään, koska ihmiset voivat äärimmäisen helposti jakaa tiedostoja keskenään paitsi vertaisverkoissa myös sähköpostitse, pikaviestimillä jne.
Jos tekijänoikeusteollisuudelle annetaan oikeus tällaiseen vakoiluun, he voivat siten mahdollisesti nähdä myös sen, mitä ihmiset kirjoittavat lääkäreilleen, asianajajilleen jne. Se, ettei tällainen yksityinen viestintä tekijänoikeustahoja normaalioloissa kiinnosta, ei poista itse ongelmaa, joka seuraa yksityisyydensuojan murtumisesta. Jos meneillään on esimerkiksi kuuma poliittinen skandaali, jonka yhteydessä joku yksityinen tietolähde - ns. whistleblower - lähettää luottamuksellisia tietoja jollekin tiedotusvälineelle, ja jos joku tekijänoikeusteollisuuden edustaja lukee tällaisen viestin, hän ei voi tehdä sitä enää lukemattomaksi vaikka niin haluaisi. Lehdistön lähdesuoja on murtunut, ja sekä tiedonantaja että journalisti saattavat olla sen seurauksena jopa hengenvaarassa. Meillä Suomessa Tietoyhteiskuntapuolueen Tommi Korhonen on useassa yhteydessä kiinnittänyt huomiota tähän samaan vääjäämättömään logiikkaan.
Falkvinge jatkoi esitystään käymällä lävitse Piratpartietin poliittisen agendan pääkohdat ja selvitti amerikkalaisille kuulijoilleen, kuinka eurooppalaisissa monipuoluejärjestelmissä tämäntyyppisillä kapean fokuksen poliittisilla liikkeillä on mahdollisuus saavuttaa tavoitteitaan toimimalla poliittisena vaa'ankielenä suunnilleen tasavahvojen ja hallitusvaltaa himoavien suurpuolueiden välillä. Ruotsin viimesyksyisten eduskuntavaalien alle prosentin äänisaalis ei ollut selvästikään vienyt Falkvingeltä uskoa eurooppalaisen demokratian mahdollisuuksiin, vaan hän laski piraattiliikkeen keräävän jatkossa paljon uutta kannatusta erityisesti nuoremmilta ikäluokilta, joista ehtii vuoden 2009 europarlamenttivaaleihin mennessä tulla Ruotsissakin satoja tuhansia uusia äänestäjiä.
Falkvingen alustuspuheen jälkeen EFF:n von Lohmann oli selvästi hyvin vaikuttunut, ja hän totesi humoristisesti ensi alkuun, että täydellinen yksimielisyys on hieman huono pohja kunnon debatille. Hän myönsi avoimesti kadehtivansa ruotsalaista demokratiaa, jossa edistyksellisillä poliittisilla liikkeillä on todellisia vaikutusmahdollisuuksia siinä missä amerikkalainen kaksipuoluejärjestelmä tekee tämäntyyppisen poliittisen vaikuttamisen lähes mahdottomaksi. von Lohmann totesi kuitenkin, että tavallisten amerikkalaisten keskuudessa ymmärrys tekijänoikeuksiin liittyvistä asioista on selkeästi kasvamassa. "Mikään ei energisoi ihmisiä aktivismiin niin tehokkaasti kuin se, että levyteollisuus syyttää heidän poikiaan tai tyttäriään oikeudessa", von Lohmann totesi ironisesti.
Von Lohmann nosti omissa kommenteissaan esille sen, kuinka esimerkiksi YouTuben kaltaiset palvelut mahdollistavat sen, että valtava määrä luovuutta pääsee purkautumaan maailmalle - luovuutta, joka ei ole seurausta siitä, että jollekulle on annettu johonkin teokseen eksklusiiviset oikeudet koko tekijän eliniäksi ja vielä 70 vuotta kuolemankin jälkeen; luovuutta, joka ei ole seurausta neljästä levy-yhtiöstä, jotka hallitsevat 90% Amerikassa myytävästä musiikista; luovuutta, joka ei ole niiden elokuvayhtiöiden tuote, jotka kontrolloivat keskenään likipitäen jokaista valkokangasta Amerikassa. Kyseessä on sen sijaan vain joukko ihmisiä, jotka luovat jotain omaehtoista siksi, että uusi teknologia ja Internet ovat tehneet sen mahdolliseksi. "Tekijänoikeus ei ole 21. vuosisadan luovuuden moottori", von Lohmann kiteytti, "vaan se on vapaus. Se on mahdollisuus tehdä asioita, tehdä niitä halvalla, levittää niitä laajalle - nämä asiat rohkaisevat luovuutta."
Fair Use Projectin Anthony Falzone vaikutti Fred von Lohmannin tapaan melko pessimistiseltä sen suhteen, että tekijänoikeusreformia voitaisiin ajaa USA:ssa lakiteitse. Rahan valta maan lainsäätäjiin on aivan liian suuri, hän totesi - mikä on poliittisesti korrekti tapa sanoa, että viihdeteollisuus on läpeensä korruptoinut molemmat amerikkalaiset pääpuolueet. Sen sijaan Falzone otti innostavaksi esimerksiksi Princen, jota New York Timeskin oli käsitellyt laajassa artikkelissaan. Falzone kertoi, kuinka monet eri arvioijat ovat kehitelleet monenlaisia eri syitä sille, miksi juuri Princellä on varaa antaa yksi albumi ilmaiseksi - pitkä ura takana, riittävästi rahaa jne. Falzone kuitenkin huomauttaa, että todellinen syy on äärimmäisen yksinkertainen: Prince ei ole riippuvainen yhdestäkään levy-yhtiöstä, joka kuppaisi 85% tai enemmän hänen tuloistaan. Siksi Princellä on varaa antaa uutusalbuminsa 'ilmaiseksi' liki kolmelle miljoonalle ihmiselle; siksi Princellä on varaa antaa albumi 'ilmaisena' kaupanpäälisenä 420.000 konserttivieraalle Lontoossa. Ilman tuota levy-yhtiön imemää leijonanosaa hän pystyy toimimaan kokonaan erilaisen talouden puitteissa, tekemään täysin uudenlaisia ratkaisuja - ja silti tulemaan toimeen erinomaisesti.
QuestionCopyrightin Karl Fogel oli omalta osaltaan selvästi optimistisempi amerikkalaisen poliittisen demokratian suhteen kuin von Lohmann ja Falzone olivat. Hän oli yhdessä organisaationsa kanssa haastatellut paljon tavallisia amerikkalaisia tekijänoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä, ja Fogelille oli nopeasti selvinnyt se, että amerikkalaiset olivat hämmentyneitä itse tekijänoikeuksiin liittyvien peruskäsitteiden suhteen. Se, mitä kansalaiset ensisijaisesti halusivat kunnioitettavan, oli ns. moraalinen tekijänoikeus, eli tekijän oikeus saada tunnustusta omasta työstään. Fogel totesi, että tässä suhteessa mitään ongelmaa ei ollut edes olemassa - radikaaleimmatkin tekijänoikeusreformistit haluavat ehdottomasti säilyttää moraalisen tekijänoikeuden. Taloudellisten kysymysten osalta Fogel totesi, että demokratia toimii Yhdysvalloissa tällä hetkellä niin kuin sen teoriassa pitääkin - johtuen siitä, että äänestäjät todellakin uskovat taiteilijoiden ansaitsevan toimeentulonsa tekijänoikeuksien avulla. Tätä mielikuvaa viihdeteollisuus haluaa tietenkin propagandallaan kaikin keinoin ylläpitää, vaikka käytännön todellisuus on hyvin toisenlainen. Fogel uskoi, että kun ihmisille selviää, että tekijänoikeudet eivät todellisuudessa olekaan artisteille tärkeä tai ensisijainen tulonlähde vaan viihdeteollisuuden kartellien oma lypsylehmä, he ovat valmiita myös vaatimaan poliittisilta edustajiltaan toisenlaista suhtautumista tekijänoikeusasioihin.
Paneelipuheenvuoroja seurasi vilkas, informatiivinen ja hetkittäin kiihkeäkin yleisökeskustelu, jossa käsiteltiin viihdeteollisuuden 'tutkimustietojen' uskottavuutta, tekijänoikeuksia, patentteja, eurooppalaista piraattiliikettä jne. Tilaisuus kesti kaikenkaikkiaan tunnin ja 20 minuuttia, ja sen hyvälaatuinen äänite on kaikille tiedostojen jakamisesta, immateriaalioikeuksista ja kansalaisten digitaalisista oikeuksista syvemmin kiinnostuneille suositeltavaa kuunneltavaa, jonka seurassa ei pääse ikävystymään.
lähde: http://piraattiliitto.org
Tilaisuuden avauspuhe oli varattu ruotsalaiselle kunniavieraalle, ja Falkvinge hoitikin roolinsa erittäin vakuuttavasti. Hän piti Hillside Clubin kutsuvierasjoukolle käytännössä saman esityksen kuin mitä oli pitänyt muutamaa päivää aiemmin OSCON:issa avoimelle, lähinnä IT-alan ammattilaisista koostuneelle yleisölle. Tällä kertaa ympäristö oli kuitenkin rauhallisempi ja koko sali erittäin fokusoitunut, joten Falkvinge pääsi suorastaan loistamaan puhetaidoillaan ja harkituilla argumenteillaan. Kuten OSCONissa, hän totesi, että vaakakupissa olivat toisaalta yhden, lähinnä ylellisyyskulutuksen piiriin luokiteltavan teollisuudenalan voitot ja toisaalta perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet kuten yksityisyydensuoja, kirjesalaisuus, ns. whistleblower-suoja sekä viime kädessä myös lehdistön vapaus. Falkvinge totesi, että jos tekijänoikeusteollisuudelle annetaan lupa vakoilla ihmisten välistä kommunikaatiota netissä tekijänoikeusrikkomuksien estämiseksi, tällainen valvonta on pitkällä tähtäimellä ulotettava likipitäen kaikkeen nettiviestintään, koska ihmiset voivat äärimmäisen helposti jakaa tiedostoja keskenään paitsi vertaisverkoissa myös sähköpostitse, pikaviestimillä jne.
Jos tekijänoikeusteollisuudelle annetaan oikeus tällaiseen vakoiluun, he voivat siten mahdollisesti nähdä myös sen, mitä ihmiset kirjoittavat lääkäreilleen, asianajajilleen jne. Se, ettei tällainen yksityinen viestintä tekijänoikeustahoja normaalioloissa kiinnosta, ei poista itse ongelmaa, joka seuraa yksityisyydensuojan murtumisesta. Jos meneillään on esimerkiksi kuuma poliittinen skandaali, jonka yhteydessä joku yksityinen tietolähde - ns. whistleblower - lähettää luottamuksellisia tietoja jollekin tiedotusvälineelle, ja jos joku tekijänoikeusteollisuuden edustaja lukee tällaisen viestin, hän ei voi tehdä sitä enää lukemattomaksi vaikka niin haluaisi. Lehdistön lähdesuoja on murtunut, ja sekä tiedonantaja että journalisti saattavat olla sen seurauksena jopa hengenvaarassa. Meillä Suomessa Tietoyhteiskuntapuolueen Tommi Korhonen on useassa yhteydessä kiinnittänyt huomiota tähän samaan vääjäämättömään logiikkaan.
Falkvinge jatkoi esitystään käymällä lävitse Piratpartietin poliittisen agendan pääkohdat ja selvitti amerikkalaisille kuulijoilleen, kuinka eurooppalaisissa monipuoluejärjestelmissä tämäntyyppisillä kapean fokuksen poliittisilla liikkeillä on mahdollisuus saavuttaa tavoitteitaan toimimalla poliittisena vaa'ankielenä suunnilleen tasavahvojen ja hallitusvaltaa himoavien suurpuolueiden välillä. Ruotsin viimesyksyisten eduskuntavaalien alle prosentin äänisaalis ei ollut selvästikään vienyt Falkvingeltä uskoa eurooppalaisen demokratian mahdollisuuksiin, vaan hän laski piraattiliikkeen keräävän jatkossa paljon uutta kannatusta erityisesti nuoremmilta ikäluokilta, joista ehtii vuoden 2009 europarlamenttivaaleihin mennessä tulla Ruotsissakin satoja tuhansia uusia äänestäjiä.
Falkvingen alustuspuheen jälkeen EFF:n von Lohmann oli selvästi hyvin vaikuttunut, ja hän totesi humoristisesti ensi alkuun, että täydellinen yksimielisyys on hieman huono pohja kunnon debatille. Hän myönsi avoimesti kadehtivansa ruotsalaista demokratiaa, jossa edistyksellisillä poliittisilla liikkeillä on todellisia vaikutusmahdollisuuksia siinä missä amerikkalainen kaksipuoluejärjestelmä tekee tämäntyyppisen poliittisen vaikuttamisen lähes mahdottomaksi. von Lohmann totesi kuitenkin, että tavallisten amerikkalaisten keskuudessa ymmärrys tekijänoikeuksiin liittyvistä asioista on selkeästi kasvamassa. "Mikään ei energisoi ihmisiä aktivismiin niin tehokkaasti kuin se, että levyteollisuus syyttää heidän poikiaan tai tyttäriään oikeudessa", von Lohmann totesi ironisesti.
Von Lohmann nosti omissa kommenteissaan esille sen, kuinka esimerkiksi YouTuben kaltaiset palvelut mahdollistavat sen, että valtava määrä luovuutta pääsee purkautumaan maailmalle - luovuutta, joka ei ole seurausta siitä, että jollekulle on annettu johonkin teokseen eksklusiiviset oikeudet koko tekijän eliniäksi ja vielä 70 vuotta kuolemankin jälkeen; luovuutta, joka ei ole seurausta neljästä levy-yhtiöstä, jotka hallitsevat 90% Amerikassa myytävästä musiikista; luovuutta, joka ei ole niiden elokuvayhtiöiden tuote, jotka kontrolloivat keskenään likipitäen jokaista valkokangasta Amerikassa. Kyseessä on sen sijaan vain joukko ihmisiä, jotka luovat jotain omaehtoista siksi, että uusi teknologia ja Internet ovat tehneet sen mahdolliseksi. "Tekijänoikeus ei ole 21. vuosisadan luovuuden moottori", von Lohmann kiteytti, "vaan se on vapaus. Se on mahdollisuus tehdä asioita, tehdä niitä halvalla, levittää niitä laajalle - nämä asiat rohkaisevat luovuutta."
Fair Use Projectin Anthony Falzone vaikutti Fred von Lohmannin tapaan melko pessimistiseltä sen suhteen, että tekijänoikeusreformia voitaisiin ajaa USA:ssa lakiteitse. Rahan valta maan lainsäätäjiin on aivan liian suuri, hän totesi - mikä on poliittisesti korrekti tapa sanoa, että viihdeteollisuus on läpeensä korruptoinut molemmat amerikkalaiset pääpuolueet. Sen sijaan Falzone otti innostavaksi esimerksiksi Princen, jota New York Timeskin oli käsitellyt laajassa artikkelissaan. Falzone kertoi, kuinka monet eri arvioijat ovat kehitelleet monenlaisia eri syitä sille, miksi juuri Princellä on varaa antaa yksi albumi ilmaiseksi - pitkä ura takana, riittävästi rahaa jne. Falzone kuitenkin huomauttaa, että todellinen syy on äärimmäisen yksinkertainen: Prince ei ole riippuvainen yhdestäkään levy-yhtiöstä, joka kuppaisi 85% tai enemmän hänen tuloistaan. Siksi Princellä on varaa antaa uutusalbuminsa 'ilmaiseksi' liki kolmelle miljoonalle ihmiselle; siksi Princellä on varaa antaa albumi 'ilmaisena' kaupanpäälisenä 420.000 konserttivieraalle Lontoossa. Ilman tuota levy-yhtiön imemää leijonanosaa hän pystyy toimimaan kokonaan erilaisen talouden puitteissa, tekemään täysin uudenlaisia ratkaisuja - ja silti tulemaan toimeen erinomaisesti.
QuestionCopyrightin Karl Fogel oli omalta osaltaan selvästi optimistisempi amerikkalaisen poliittisen demokratian suhteen kuin von Lohmann ja Falzone olivat. Hän oli yhdessä organisaationsa kanssa haastatellut paljon tavallisia amerikkalaisia tekijänoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä, ja Fogelille oli nopeasti selvinnyt se, että amerikkalaiset olivat hämmentyneitä itse tekijänoikeuksiin liittyvien peruskäsitteiden suhteen. Se, mitä kansalaiset ensisijaisesti halusivat kunnioitettavan, oli ns. moraalinen tekijänoikeus, eli tekijän oikeus saada tunnustusta omasta työstään. Fogel totesi, että tässä suhteessa mitään ongelmaa ei ollut edes olemassa - radikaaleimmatkin tekijänoikeusreformistit haluavat ehdottomasti säilyttää moraalisen tekijänoikeuden. Taloudellisten kysymysten osalta Fogel totesi, että demokratia toimii Yhdysvalloissa tällä hetkellä niin kuin sen teoriassa pitääkin - johtuen siitä, että äänestäjät todellakin uskovat taiteilijoiden ansaitsevan toimeentulonsa tekijänoikeuksien avulla. Tätä mielikuvaa viihdeteollisuus haluaa tietenkin propagandallaan kaikin keinoin ylläpitää, vaikka käytännön todellisuus on hyvin toisenlainen. Fogel uskoi, että kun ihmisille selviää, että tekijänoikeudet eivät todellisuudessa olekaan artisteille tärkeä tai ensisijainen tulonlähde vaan viihdeteollisuuden kartellien oma lypsylehmä, he ovat valmiita myös vaatimaan poliittisilta edustajiltaan toisenlaista suhtautumista tekijänoikeusasioihin.
Paneelipuheenvuoroja seurasi vilkas, informatiivinen ja hetkittäin kiihkeäkin yleisökeskustelu, jossa käsiteltiin viihdeteollisuuden 'tutkimustietojen' uskottavuutta, tekijänoikeuksia, patentteja, eurooppalaista piraattiliikettä jne. Tilaisuus kesti kaikenkaikkiaan tunnin ja 20 minuuttia, ja sen hyvälaatuinen äänite on kaikille tiedostojen jakamisesta, immateriaalioikeuksista ja kansalaisten digitaalisista oikeuksista syvemmin kiinnostuneille suositeltavaa kuunneltavaa, jonka seurassa ei pääse ikävystymään.
lähde: http://piraattiliitto.org
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedoksi: Rick Falkvinge tulee MindTrekiin, 3.-4.10. 2007, Tampereelle.
löytyy tästä: http://www.hillsideclub.org/audio/HSC-copyrights.mov