Lopetin toissa äivänä kokonaan juomiseni...eli ryhdyin absolutiksi. Akuuttina syynä oli juomisesta tulevat vakavat unihäiriöt ja niitä seurannut "kooomatunne" päivisin.
Tarinani: Aloitin juomisen normaalimääristä 20 vuotta sitten mutta pikkuhiljaa pelkkkä juhlajuominen muttui seuraavanlaiseksi: mukaan tuli perjantaijuominen, sitten vielä lauantaijuominen jonka jälkeen alue laaajennut viikollekin. Ajankohdissakin tapahtui "kehitystä" eli alusi vain illalla, sitten siirryin myös keskellä päivään, sitten aamuun ja lopuksi myös jopa yölläkin! Aamupaukut kummasti paransi vielä huonosti nukutun yön jälkeistä koomatunnelmaa. Kerralla juodut määrät nousivat myös vaivihkaa. Oluenkin prosentit nousivat pelosttavasti 5,2 - 7,5 ja lopuksi jopa 10,0 %.
Kovin monet eivät teitäneet tätä kehistystä, ei edes avopuolisokaan. Aaamulla kun ehdin juoda sen verran sopivan määrän, ettei avopuoliso illalla haistanut mitään. Yöjuominen on myös "turvallinen" tapa tässä mielessä.
Aino johtopäätköseni oli tässä vaiheessa, että ennenkuin saan mitään suurempaa katastrofia aikaan, niin nyt oli sitten sopiva aika lopettaa viinalla läträily ikiajoiksi. Pieni kännimokia ja kolhimisia on toki tapahtunut, mutta ei sen kummenpaa...onneksi. Olen lukenut lehdistä monien julkkisten raitustimisesta (esim. Einö Grön, Topi Sorsakoski ym) ja kukaan ei näistä herroista ei ole katunut raittiuttaan.
Tsemppiä kaikille muille joilla on samankaltaisia ajatuksia raitistumisesta!
Tarinani: Aloitin juomisen normaalimääristä 20 vuotta sitten mutta pikkuhiljaa pelkkkä juhlajuominen muttui seuraavanlaiseksi: mukaan tuli perjantaijuominen, sitten vielä lauantaijuominen jonka jälkeen alue laaajennut viikollekin. Ajankohdissakin tapahtui "kehitystä" eli alusi vain illalla, sitten siirryin myös keskellä päivään, sitten aamuun ja lopuksi myös jopa yölläkin! Aamupaukut kummasti paransi vielä huonosti nukutun yön jälkeistä koomatunnelmaa. Kerralla juodut määrät nousivat myös vaivihkaa. Oluenkin prosentit nousivat pelosttavasti 5,2 - 7,5 ja lopuksi jopa 10,0 %.
Kovin monet eivät teitäneet tätä kehistystä, ei edes avopuolisokaan. Aaamulla kun ehdin juoda sen verran sopivan määrän, ettei avopuoliso illalla haistanut mitään. Yöjuominen on myös "turvallinen" tapa tässä mielessä.
Aino johtopäätköseni oli tässä vaiheessa, että ennenkuin saan mitään suurempaa katastrofia aikaan, niin nyt oli sitten sopiva aika lopettaa viinalla läträily ikiajoiksi. Pieni kännimokia ja kolhimisia on toki tapahtunut, mutta ei sen kummenpaa...onneksi. Olen lukenut lehdistä monien julkkisten raitustimisesta (esim. Einö Grön, Topi Sorsakoski ym) ja kukaan ei näistä herroista ei ole katunut raittiuttaan.
Tsemppiä kaikille muille joilla on samankaltaisia ajatuksia raitistumisesta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulla.Muuten ei onnistukkaan,kun vain omasta päätöksestä.Itsellä 7 v, raittiutta takana,ja loppu elämä.Tsemppiä.
??
Löytyiskö asiasta jotain juttua netissä?
Näkeehän sen naamasta,mieheltä on ainakin 10v pudonnut ikää pois raittiuden myötä.On siistin ja jaksavan näköinen nykyään.Terveen näköinen.
Juomisesta seuraa vakavia unihäiriöitä. Itselläni myös. Nyt taukoa.
Onko taukoa juomisesta, unihäiriöistä vai molemmista. Vai pidätkö vaan tauon?
Kun minä join, nukahdin koska sammuin aina.
Kun heräsin, join vähän lisää, ettei olisi tarvinnut valvoa. Kun sitten siitä heräsin, olikin krapula ja siihen piti sitten juoda koska eihän krapulassa voi nukkua. Kun nukuin krapulaa pois heräsin jatkuvasti, en siis nukkunut. Sehän vitutti ja mieli teki vetästä kooma. Parin päivän "selvänä" olon jälkeen olin hermoraunio koska en ollut edes sammunut iltaisin ja näin ollen en ollut juurikaan nukkunut. Se tilanne tietysti piti korjata vetämällä kooma, ja taas meni muutaman vuorokausi kun "sammuttelin" itseä. Ei kroppa ja mieli ole vieläkään lähellä normaalia mutta ilman pillereitä ollaan, luojan kiitos.
ihan nuita samoja mietin tässä taas kun on kuusi päivää tullut ryypätkääpä-oloa ja loma vasta alussa. Ei siinä kai muu auta kuin olla ottamati edes sitä yhtä ja viettää lopun elämää raitista eli normaalia elämää. Onhan se helpompaa olla vain se vissyn juoja seurassakin kuin että jos joutuu miettimään, että onkohan tämä liikaa ja tuleeko krapula? Alkoholistin oireitahan se on, kun ei vaan voi jättää siihen kuuluisaan yhteen. Vai tekisikö monen mieli ihan litratolkulla mieli esim. kokista?
Näitäpä joutuu miettimään itse kukin omassa mielessään ja olen onnellinen tai edes tyytyväinen niiden puolesta, joiden ei tarvitse edes miettiä juomisiaan eli voivat huoleti ottaa lasillisen ja jättää sen siihen. Minä myönnän, että olen kai hyvää vauhtia alkoholisoitumassa, ellen jo ole kun tekee mieli sitä kaljaa aina vain lisää. Yhden pullon voi juoda, mutta kun ottaa pari, niin voisi juoda sitä maailman tappiin asti.
Ensisijaisesti pidän taukoa ja katson mikä on olo ja suhde alkoholiin. Tsekkaus tekeekö edes mieli ja miten mieliala ja uni reagoivat. Vähintään vähennän.