Oikea oppi on se, jossa saarnataan lakia ja evankeliumia - synti synniksi ja katuvaisille synnit anteeksi.
Oikea oppi
Zachary45
852715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Pitäisi 10 käskyä riittää luetteloksi synneistä.
Ei Jeesus sen vuoksi kärsinyt että saisimme syntiä tehdä.
Joku kuvittelee lakia täyttävänsä ja tavitsevansa armoa vain sen verran kun laki jää täyttämättä. Parannnut on kääntymistä Jumalan puoleen. Jumalan joka Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa on järjetänyt pelastuksen, niin että jokainen joka Poikaan uskoo tulee HÄNESSÄ VANHURSKAAKSI.
Jatkumiseen täällä tuodaan esiin tekojen vanhurskautta, sitä kuinka lain täyttämisessä jääneet aukot paikattaisiin armolla. Tämä on vihollisen työtä, sillä vain Kristuksen lahjoittamalla täydellisellä vanhurskaudella palastutaan. Se puku on ylhäältä alan asti kudottu Golgatan kangaspuissa. Sitä ei voi paikata, ei jatkaa eikä lyhentää ihmisteoilla.
Se arvotaan ja jolle arpa lankeaa hän voittaa tuon puvun omakseen. Sääli että Kristinuskon ydinsanoma on monelta niin kovin hämäräksi päässyt rämettymään.
On kokonaan eri asia, että me uskosta Kristukseen vanhurskautettuina teemme rakkauden tekoja ja pyrimme elämmään Jumalan sanalle kuuliaisina lapsina. Mutta näitä asioita ei saa ikinä sekottaa siihen kuinka syntinen ihminen vanhurskautetaan eli tulee Jumalalle kelvolliseksi. Ei teoissa ponnistelemalla, vaan Kristukseen uskomalla. Tämä on totuus. Niin moni ponnistelee orjuutettuna lain vanhurskauden pyrkimyksiin. Elää pelossa häpeässä ja syyllisyydessä tuntematta Jumalaa joka on Rakkaus.
Jeesus sanoi: saarnatkaa parannusta ja syntein anteeksiantamusta. Parannussaarna ja syntien anteeksiantamisen saarna sisältyvät molemmat evankeliumiin: parannussaarna osoittaa, ettei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta täyttää lakia. Jeesuksen kovin parannussaarna oli vuorisaarna. Jos vihastut veljellesi, olet jo tappanut. Tai jos olet katsonut himoiten toista sukupuolta, olet jo tehnyt huorin hänen kanssaan. Ja ne ovat molemmat kadottavia syntiejä.
Taivaaseen on periaatteessa kaksi tietä. Toinen on lain täyttmisen tie. Jos sille lähtee, on täytettävä laki täydellisesti ja perusteellisesti, ilman yhtään virhettä. Jumala on ankara ja vanhurskas - hänelle kelpaa vain täydellinen. Tosiasia on, että on vain yksi tämän tien kulkenut ihminen ja se on Jeesus Kristus.
Toinen tie on sitten armon ja uskon tie. Uskossa turvautuminen Jeesukseen Kristukseen juuri sellaisena kun on. Silloin Jumala näkee ihmisen Kristus-lasin läpi yhtä täydellisenä ja puhtaana kuin Hän. Tämä on ainoa mahdollisuus meille synnin turmelemille ihmisille pelastua.
Näin uskon.
Taivaaseen on siis vain yksi tie, joka vie perille.
Laki osoittaa kaikki ihmiset syntisiksi. Laki osoittaa sen, että kukaan ei pääse taivaaseen ilman Kristukselta lahjaksi saatua vanhurskautta.
Raamattu kuvaa farisealaisesta uskosta jossa yritetään täyttää laki. Paavali ennen kääntymistään ( Saul ) oli tämän tien kulkija.
Paavali tuo esille ettei farisealainen kristillisyys tunne lain todellista merkitystä ja luonnetta.
Ei laki suotta ole annettu, vaikka moni vastustaa lakia ja huutaa, ei lakia saa saarnata? Laista tulee synnintunto ja jollei lakia ole ei ole synnintuntoakaan, miksi siis lakia ei saarnata, rietas äijä ei halua et ihminen tulisi synnintuntoon ja todella tarvitsisi omakohtaisen vapahtajan, vaan haluaa ihmisten ilman synnintuntoa uskovan et kaikki on maksettu?
Tottahan se on et kaikki on maksettu, täydellisesti, viimeistä piirtoa myöten mutta tieto siitä ei pelasta ihmistä vaan täytyy ensin tulla synnintunto, eli suureksi syntiseksi, sillä suurien syntisten tähden Jeesus tuli sovitustyönsä tekemään, no mistä synnintunto sitten tulee evankeliumista? et ole hyvässä turvassa kun kerran kaikki on maksettu?
EI, vaikka syntymästä kuolemaan asti joka päivä hoettaisiin, kaikki on maksettu, kaikki on maksettu se ei vielä auta, vaan ensin täytyy lain tehdä tehtävänsä ja sen jälkeen uskominen omalle kohdalle lahjaksi saatuun sovitukseen pelastaa, Johannes Kastaja kastoi parannuksen kasteella, eli saarnasi lakia ja niille joihin laki oli tehnyt tehtävänsä hän saarnasi, et minun jälkeeni tulee se joka kastaa teidät pyhällä-hengellä.
Mutta pyhää-henkeä ei voi saada ellei laki ole särkenyt ihmisen sydäntä vastaanottamaan armoa. Ja ilman pyhää-henkeä ei ole kristuskaan ihmisessä asumassa ja ihminen on ulkopuolella Jumalan valtakunnan, eli ei ole taivaan perillinen.
Ei ole Jumalan valtakuntaan kuin yksi tie ja jokaisen on kuljettava samaa tietä jos haluaa nimensä elämänkirjaan.
Jos sinä väität noin että, "... moni vastustaa lakia ja huutaa, ei lakia saa saarnata?" ... niin silloin sinun pitää ymmärtää ensin lain merkitys ja tarkoitus.
Sinun tulee yhtäältä ymmärtää missä yhteyksissä lakia ei tule saarnata missään tapauksessa, ja toisaalta ymmärtää missä yhteyksissä lakia pitää saarnata.
- Ensinnäkin on todettava se, että laki ei pelasta ketään.
- Toiseksi on todettava että evankeliumi julistetaan nimenomaan siksi että ihmiset pääsisivät taivaaseen.
Olemmeko tähän asti samaa mieltä?
Miksi sanot että farisealainen kristillisyys ei tunne lain merkitystä, jos kuitenkin sekoitat itse lainvanhurskauden ja uskonvanhurskauden, erottamatta niitä toisistaan. Tältä nimittäin näyttää jatkuvasti, tämän nimimerkkisi juttuja lukiessa.
Miksi sitten lakia julistetaan? Siksikö että vanhalle ihmiselle on niin mukavaa ja hedelmällistä, kun saa osoitella toisten syntejä etusormellaan.
Vai siksi että on niin mukavaa itse kieriskellä epäilyksissä vähäuskoisuudessa syyllisyydessä häpeässä ja itsesäälissä, ja näytellä nöyrää "muiden" ihmisten silmien edessä.
EI; EI NÄIN!
Miksi sitten? Laki on kurittaja Kristuksen tykö, ETTÄ ME USKOSTA HÄNEEN VANHURSKAIKSI TULISIMME.
Tässä on lain merkitys. Ihmisen turmeluksen tähden lain tehtäväksi jään YKSIN tämä, eli se ajaa meidät anomaan Jumalalta armoa Kristuksen ansion tähden, koska muutoin käy tiemme helvettiin. Sen tien laki osoittaa, ja sen että muuta tietä ei ole, ellei Jumala armahda Kristuksen tähden.
Laki saa aikaan vain vihaa todistaa Paavali.
Meidän on helppo tunnistaa tältä sivulta suunnaton määrä vihaa. Osa on tervettä vihaa, joka tulee siitä että jotkut pyrkivät tukkimaan syntisiltä tien Kristuksen luo saamaan armahduksen synneistään, - USKON kautta häneen.
Syy on siinä että moni matkamies on valitettavasti jäänyt koukkuun LAIN ALLE.
He ovat "sitten kun" kristrityitä. Heillä on "sitten kun" "evankeliumi".
He juistavat: Saat uskoa "sitten, kun...."
Evankeliumin sanoma ei jätä ketään lain alle, JOS SE USKOLLA OTETAAN VASTAAN.
Jo uskosta vanhurskaiksi tulleita hallitsee ELÄMÄN HENGEN LAKI.
Niitä jotka eivät usko Kristukseen oat lain alla JA HEITÄ hallitsee synnin ja kuoleman laki.
Mikä on tuo laki jonka alaisena ne elävät jotka Kristuksen päälle uskovat, ne joiden ylitse synnin ja kuoleman lailla ei ole enää valtaa?
Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Välikysymys: Mitä tämä vapaus tarkoittaa?
Room. 8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
Room. 8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Selitys: Se tarkoittaa sitä että lain vanhurskaus on Kristuksessa täytetty niiden osalta, jotka vaeltavat Jumalan Hengen johdatuksessa.
Room. 8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Room. 8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
Room. 8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Room. 8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
-raamattulainaus päättyy-
Nyt joku on esittänyt sellaista, että lihasta tulee vähitellen Hengen jalostuksen tuloksena
Henki, josta seuraa se että ihminen ei enää tee syntiä. Tämä on yksi harhaoppi, menestyksen teologiaksi kutsuttu.
Nämä ihmiset eivät lue sanaa niinkuin se on kirjoitettu.
- Lihan MIELI
- Hengen MIELI
Paavali hyvin ansiokkaasti on meille selittänyt mitä nuo kaksi ("mieli") ilmaisua tarkoittavat, joissa molemmissa on kyse MIELESTÄ.
Ei siis lihan muuttumisesta Hengeksi, kuten luonnon lain ja Jumalan sanan vastaisesti usein väitetään.
Ja rukoilla Herralta oikeaa ylösvalaistusta sillä vain Herra Jeesus voi valaista ei ihminen mutta myös ihmisen kautta.
Moni ei täällä usko et Johannes Kastaja on taivaanvaltakunnassa, vaikka saarnasi lakia ja muistutti Herodesta huorineen ettei matka pääty hyvin ellei muutosta Herodeksen elämään tule.
Kannattaa tutkia ja pyytää Herralata oikeaa ylösvalaistusta.
Pelastus perustuu jo ennen lakia annettuun lupaukseen vaimon siemenestä joka murskaa käärmeen pään. Tuo vaimon siemen on Jeesus Kristus. Ilman häntä ei ole pelastunut kukaan eikä pelastu. Ei vanhan liiton aikana eikä uuden liiton aikana. Johannes todisti Kristuksesta ei laista.
Kol. 2:13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
Kol. 2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Kol. 2:18 Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
Kol. 2:19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
Kol. 2:20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
Kol. 2:21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
Kol. 2:22 - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
Kol. 2:23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Kol. 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Kol. 3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Kol. 3:3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
Mutta kysymys onkin vain siitä mitä kirjoituksissa kuvataan, ne täytyy kokea todeksi, tieto ei auta.
Minulla on raamatussa eri tavalla kirjoitettu, kuitenkin esikoisissa tätä raamattua käytetään. Ja on teidät hänen kanssansa eläväksi tehnyt, kuin te synnissä kuolleet olitte, ja teidän lihanne esinahassa , ja on meille kaikki synnit anteeksi antanut.
Tässä on viittauksia ephesiläisille 2:1,5,11
ja myös herätti teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden. Jatkuen 2:2 Joissa te muinen vaelsitte, tämän maailmanjuoksun jälkeen ja sen pääruhtinaan, jolla tuulessa valta on, nimittäin sen hengen jälkeen, joka nyt epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa.
2:5Ja kuin me vielä synnissä kuolleet olimme, on hän meitä kristuksen kanssa eläväksi tehnyt, sillä;(sillä armosta te olette autuaiksi tulleet).
2:11 Sentähden muistakaat, että te olitte muinen pakanat lihan jälkeen, ja niitä kutsuttiin esinahaksi, jotka lihan jälkeen ympärileikkaukseksi kutsuttiin, joka käsillä tehdään, 2:12 Että te siihen aikaan ilman kristusta olitte muukalaiset Israelin kyläkunnasta, ja vieraat lupauksen Testamentista, ja ei teillä toivoakaan ollut, ja olitte maailmassa ilman Jumalaa.
Tässä kuvataan ihmisestä joka Israelin kyläkunnasta ja vieraat lupauksen testamentista, kasvatuskristillisyydessä vaeltavasta joka elää vielä synnissä, ei sellainen ihminen ole vielä kuollut ylitsekäymisten ja syntein tähden,,, joissa te muinen vaelsitte, tämän maailman juoksun jälkeen ja sen pääruhtinaan, jolla tuulessa valta on, nimittäin sen hengen jälkeen, joka nyt epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa,2:3 Joidenseassa me myös kaikki muinein meidän lihamme himoissa vaelsimme ja teimme lihan ja toimen tahdon jälkeen, ja me olimme luonnostamme vihan lapset niinkuin muutkin.
Niin kyllä ihminen joka on saanut kristuksen sydämelleen asumaan tietää missä Jumalattomuudessa hän on vaeltanut ja kuinka Jumala on suuressa armossaan herättänyt, kurittanut ja antanut uskon varmuuden pojassaan Jeesuksessa kristuksessa ja herra kun asuu ja hallitsee ihmisessä, ei siellä enään ole perkele vaan se on pois ajettu, sillä kahta herraa ei voi palvella vaan Jeesuksen omat ovat hyljänneet entisen Jumalattoman elämän (kuolleet sille).
Täytyy mennä vielä nukkumaan kun aamulla on työpäivä ja arjen tehtävätkin tehtävä.
... jos- kristillisyys, sitten kun- kristillisyys.
Kerropa missä kohtaan sinun raamatussasi lukee evankeliumissa "täytyy" sana?
Laissa on "täytyy" sana ja se on sillä paikalla, että koko laki täytyy täyttää viimeistä piirtoa myöden, päästäkeen taivaaseen. Myös siis lain hengellinen puoli, eli rakkaudesta viholliseen pitää kuolla hänen puolestaan, siksi että hän pelastuisi.
Etkö sinä voi myöntää, että sinäkin olet syntinen? Liha ei uudestisynny, vaikka joskus niin uskotaan. Lihan fixaamisella ei kukaan pelastu koska koko laki on silloin täytettävä.
Mitään muuta pelastustietä ei ole, kun uskoa syntisenä itsensä autuaaksi Jeesuksen Kristuksen ansion tähden. Miksi se ei sitten kelpaa ja miksi se ei riitä.
Miksi Kristuksen täydellinen vanhurskaus, jonka syntinen saa YKSIN USKOLLA omistaa, miksi se niin usein hylätään, ja vaihdetaan ihmisoppeihin, mutta- ja jos- kristillisyyteen.
Autuus ei koskaa perustu ihmisen tunteisiin, vaan siihen että ihminen ottaa uskolla vastaan Jumalan lupaaman armon ja syntiensä anteeksiannon. Hurmahenkisyys perustuu tunteisiin ja niiden manipuloimiseen lihallisin keinoin.
moni unohtaisi torjuvan mielensä ja lukisi tämän huolella. "????" on kirjoittanut todella tärkeistä asioista jokaisen ihmisen pelastuksen kannalta.
Ansioton armo -lahja syntiselle ihmiselle - suuresta Jumalan rakkaudesta, tarittuna Hänen Poikansa ansiona. Uskolla vastaan otettavaksi.
Ihmisestä ei löydy mitään Jumalalle kelpaavaa, Hän on pyhä ja vanhurskas. Siksi tarvitsemme kokonaisen armon koko syntisyytemme tähden. Puetettuna tällä Jeesuksen vanhurskaudella, Jumala ei näe meissä yhtään mustaa pilkkua.
Kirjoitit: "Tottahan se on et kaikki on maksettu, täydellisesti, viimeistä piirtoa myöten mutta tieto siitä ei pelasta ihmistä vaan täytyy ensin tulla synnintunto, eli suureksi syntiseksi, sillä suurien syntisten tähden Jeesus tuli sovitustyönsä tekemään, no mistä synnintunto sitten tulee evankeliumista? et ole hyvässä turvassa kun kerran kaikki on maksettu?"
Minäkin kiinnitin tässä huomioni tuohon MUTTA sanaan. Se on hyvin tyypillinen ja paljon käytetty sana evankeliumin yhteydessä. Se vain ei kertakaikkiaan kuulua evankeliumiin.
"Tottahan se on, että kaikkio maksettu, täydellisesti, viimeistä piirtoa myöten, MUTTA..." Huomaatko, miten tämä viimeinen lyhyt mutta-sana kumoaa koko lauseen? Sillä siis tehdään tyhjäksi Jeesuken sovintotyö ja siksi se on vakava asia!!! Jeesuksen sovintotyö todella oli TÄYDELLINEN ja silloin siihen ei lisätä muttia.
Uskon, että tarkoituksesi, Nimetön, on hyvä. Sinä paitsi kirjoitat asiallisesti toisia parjaamatta. Rukoilen puolestasi, että sinäkin voisit ymmärtää oikean uskon vapauden ja ilon ja unohtaa moiset "mutat". Siunausta sinullekin.
hiukan. Puhuit synnintunnosta ja siitä, ettei ihminen ilman sitä voi ottaa armoa vastaan. Synnintunto ja katumus ovat myös armoa. Ei meistä itsestämme löydy niitä, meistä jotka olemme joka solultamme synnin turmelemat. Meistä löytyy vain salasita vihaa ja vastahakoisuutta Jumalaa kohtaan - kaikkea sellasita, mikä vetää meitä poispäin Jumalasta. Kukaan ei voi itsestään puristaa katumusta eikä synnintuntoa. Jumala ne ihmisessä vaikuttaa.
Synnintunto ei ole se, mikä meidät pelastaa, vaan Jeesus Kristus. Hän on valmistanut pelastksen kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Siksi synnintuntoa tarvitaan vain sen verran, että ihminen TARVITSEE Vapahtajaa. Kaikki jotka häntä tarvitsevat, myös saavat pelastuksen lahjan. Ja kikki jotka tarvitsevat, myös ovat syntisiä ja tuntevat syntinsä, koska eihän synnitön tarvitse Vapahtajaa.
Ymmärrätkö ystäväni, mistä puhun?
Ihminen joka ei vielä ole saanut kristuksen lunastusta omistaa omalle kohdalle, ei ymmärrä mikä Jumalan sanan merkitys ja tarkoitus on vaan ne on peitetty häneltä. Sillä Jumala sulkee ymmärryksen tai avaa sen ja siksi aina on ollut näin vaikka maailman viisaat ovat yrittäneet järjellään kurkistella mutta salattuna ne pysyy niinkauan kuin uusiluontokappale syntyy.
Lestadius saarnassaan tuo tätä puolta esille kuvaamalla vaikka kristitty huutaa epäuskoisen korvanjuuressa niin ei tämä ymmärrä koska Jumalan salaisuudet ei ole ihmisjärjellä selitettävissä ja ymmärrettävissä vaan suuria salaisuuksia ne ovat.
Auttaakseni kysymyksiisi niin sanat jos kristillisyys, voidaan ajtella opetuslapsiin jotka seurasivat näkyvää Jeesusta olivat kaikki vielä kadotuksen lapsia vaikka kulkivat mukana kuuntelemassa kun Jeesus opetti, sillä he eivät olleet vielä kääntyneet tiellänsä (Jeesuksen sanat ellette käänny ja tule niinkuin lapset ette tule sisälle taivaanvaltakuntaan), tämä oli heiltä kokematta vaikka kulkivat Jeesuksen mukana.
Todellisen kääntymisen takana on, sitten kun kristillisyys tulee omakohtaiseksi ja kääntyminen myös tapahtuu ja uusi luontokappale joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä.
Ja aivan kuin tapahtui opetuslapsissa kun näin oli tapahtunut heistä oli tullut Jumalan palvelijoita niin samoin tapahtuu ihmisissä kuin Jumalan hengen saavat ja saman tien ovat käyneet eli samalla tavalla kuin opetuslapset ja niin on perkeleen vallasta vapauteen päässyt ja uuden hengen saanut joka Jumalasta todistaa.
Mutta niinkuin aikaisemmin olen kirjoittanut, nämä on salattu ihmisiltä jotka eivät ole Jumalassa koska niitä ei voi ymmärtää ihminen omalla voimallaan ja siksi edelleen ovat Jumalan sanat voimassa, etsi ensin seurakunta ja hänen vanhurskauttaan niin sinulle kaikki nämä annetaan.
Moni vain uskoo riettaan saarnaamiseen, et sinähän olet jo kristitty vaikka ihminen ei tiedä koska niin korkean nimen on saanut ja jää makaamaan tienoheen vaikka pitäisi lähteä liikkeelle etsimään, sillä etsivä löytää ja oveen kolkuttavalle ovi avataan.
Käytän siksi mutta sanaa koska täydellisestä sovitustyöstä muistutetaan joka käänteessä joka on Jumalansanan toinen olemus ja se on aivan totta joka sana et jokaisen edestä on täydellinen sovitustyö tehty.
Jumalan tarkoittamassa pelastussuunnitelmassa on järjestys jossa Jumala sanassaan herättämänsä ihmisen riisuu tyhjäksi köyhäksi alastomaksi eli valmistaa ihmissydämen vastaanottamaan armon pojassaan Jeesuksessa kristuksessa.
Jumala kun riisuu ihmisen, se tapahtuu lainsaarnalla joka aikaansaa synnintunnon joka valaisee kuuliassa et hänestä tulee suurin syntinen mikä maa päällänsä kantaa ja niin on loppunut kaikki ihmisen tarjoamat vaihtoehdot tulla autuaaksi, tällaiselle särjetylle ihmiselle Jumala avaa henkensä kanssa evankeliumin et täydellinen sovitustyö on tehty, viimeistä piirtoa myöten.
Nyt tullaan käyttämääni sanaan, mutta, ihmiset jotka eivät ole antaneet Jumalan riisua itseään ja valaista heidät näkemään kelvottomuutensa Jumalan edessä jotta todella tarvitsisivat sovittajan eli Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen ovat ulkokullatuita eli kristityn ulkoinen olemus vaikkakaan eivät ole todellisia kristityitä ja ero on vain siinä että he eivät ole antaneet Jumalan valaista henkensä kanssa et he ovat suuria syntisiä, sillä suurissa syntisissä tapahtuu myös muutos, et nämä hylkäävät entisen syntisen elämän.
Jumalan työ tulee ihmisessä esille ja Luther yksinkertaisesti tuo nämä esille sanoilla, totinen katumus joka aikaan saa parannuksen. Taas tuon esille, mutta ihminen joka rohkiasti elää synnissä ei ole vielä isän kuritusta ottanut vastaan ja niin on hänelle aivan hyödytöntä saarnata et kaikki on maksettu, sillä niillä sanoilla varmistetaan ettei hän synnillisestä elämästään heräisikään ennen kuolemaa ja niin varmistetaan tämän ihmisen meno helvettiin ja sen kaikki ymmärtävät et rietas tekee tällä tavalla työtä omien palvelijoittensa kautta jotta ihmiset nukkuisivat syvää synninunta heräämättäkään täällä ajassa vaan vasta kuoleman jölkeen jolloin se on myöhäistä.
Jumalan siunausta sinulle näissä korkeissa ja kallissa asioissa.
Kaikille se ymmärrys ei vaan aukea.
Miten muuten selittyvät ne monet perinneopin harhat, joita täällä esitetään?
Aivan kuin sinä itse olisit tajunnut kaiken syntisyytesi! Varmaan et ole vieläkään.
Ei armoa pyytävältä saa armoa kieltää vaatimalla parempaa ja parempaa katumusta.
Raamattu sen jo todistaa et ne jotka kadotetaan eivät ymmärrä Jumalaa vaan sokeudessa vaeltaa.
Olen kuullut väittämän et Lutherin kuoltua oli noin 30 eri Lutherin oppia, jotka kaikki enempi tai vähempi uskoivat olevansa Luterilaisia.
Silti vain yksi oppi on pelastava oppi ja sen ihminen tulisi saada täällä armonajassa itselleen, sillä silloin raamattu aukeaa kun pyhä-henki valisee tunnossa ymmärtämään salaisuuksia.
Ja niin on ihminen uskossa, eli uskoo mitä herrojen herra on itse opettanut kun hän menee pois niin hän lähettää pyhän-hengen ja taas jollei hän mene pois, ei pyhä-henki tule, nämä vain tulevat todeksi ihmiselle ja henki todistaa Jumalan-hengen kanssa et ihminen on uskossa.
Uskoa ei ihminen voi ottaa niinkuin hyllyltä vaan Jumalan lahja se on (pelastavaa uskoa) ja tie saada pelastava usko itselle käy ahtaanportin kautta.
Kannattaa verrata miten ennen on johdatettu ihminen sisälle lammashuoneeseen, ja kuunnella Lestadiuksen saarnoja siinä rukouksessa et se joka sanan voi avata oikein ymmärtämään ja kuulemaan niin valaisisi ymmärryksen.
Pietarin eteen tuli herännyt ihminen joka etsi lammashuonetta, niin Pietari sanoi tälle sanat. TEE PARANNUS.
Ei Pietari kehoittanut olemaan hyvässä turvassa sillä kaikki on maksettu, vaan sanoi tee parannus ja näillä eri vastauksilla on ihmiseen eri vaikutus joista Lestadius neljän peltomaan vertauksessa kuvaa minkälaisessa tilassa ihminen on jos siemen on langennut tien oheen, tai kivikkoon, tai orjantappuroiden sekaan tai hyvään maahan ja vain hyvään maahan langennut siemen tekee satakertaisen sadon, mutta ne jotka kivikkoon ovat langenneet ovat niitä jotka kuulivat sanan mutta ei ollut märkyyttä (ilman katumusta ja elämän parannusta uskovat) ja rietas kun tuli ja otti uskon pois kun ei ole märkyyttä.
Älä yritä tehdä selkeästä ja yksinkertaisesta Kristuksen opista mitään muutamien harvojen hanskassa olevaa salatiedettä. Petät vain itseäsi väänteelemällä Kristuksen oppia sinne ja tänne ihmisoppien vetojuhdaksi.
5. Moos. 18:20 Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.'
5. Moos. 18:21 Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: 'Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?' niin huomaa:
5. Moos. 18:22 kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä."
Room. 10:8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Room. 10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Room. 10:11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
Jeesus itse on lammashuoneen ovi.
Joka ei ole Kristuksen vanhurskautta ottanut syntisenä lahjaksi vastaan uskolla, se ei ole lammashuoneessa.
Hän on hengellisesti akaikäinen. Elää lain, eli kasvattajaorjan alaisuudessa.
Heitä kutsutaan tuttipullokristityiksi, jotka eivät ole meidän hengellisesti aukusten kristittyjen tavoin vielä oppinyt syömään kovaa leipää, eikä ottamaan vastuuta muiden syntisten evankelioimisesta.
NELJÄS LUKU
Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra; vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti (Gal. 4:1 - 2)
Uuden iskun apostoli antaa lain vanhurskaudelle ja teoille ottamalla vielä kolmannen vertauksen ihmiselämästä. Se on sukua edelliselle vertaukselle kasvattajasta, siinä kun puhutaan samasta alaikäisestä; mutta myös vertaus testamentista tähtää alaikäiseen tai ainakin perilliseen
- niin tyhjentymätön apostoli on selittäessään Jumalan lupausta. Ensiksikin: alaikäinen perillinen ei eroa orjasta, hän ja orja ovat samanlaisia siinä, ettei hänelläkään ole mitään valtaa isänsä omaisuuteen.
Toiseksi: hän on kuitenkin kaiken herra, koska hän saa toivoa perintöä ja on isän asettama perillinen.
Kolmanneksi: hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
Ei ole yhtään eroa, seuraako apostoli tässä roomalaisia lakeja tai joitakuita muita. Sillä - niin kuin Hieronymus sanoo - roomalaiset lait rajoittavat perillisen laillisen ajan kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi.
Mutta me käytämme hyväksemme tätä esimerkkiä niin paljon kuin on tarpeellista.
Vedenpaisumuksessa ei ollut kuin kahdeksan autuaassa uskossa ollutta. Entäs Jeesuksen aikana, kaksituhattavuotta myöhemmin? Ja miksi on sanat, ellei lopunpäivät olisi lyhennetyt ei yksikään sielu tulisi autuaaksi?
Kun profeetta puhuu herra nimessä, ja kun se, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa ei ole herra puhunut. Ja tämä on aivan tosi sillä kristitty jossa herra asuu puhuu samaa oppia kuin Paavali, Luther, Lestadius, ja kaikki edesmenneet pyhät saarnaten ettei kuolleella uskolla tulla autuaaksi vaan herra täytyy saada sydämelleen asumaan ja tämä erotti Lestadiuksen muista kuolleenuskontunnustajista Lestadiuksen aikana jolta saamme lukea Lestadiuksen sanat, tuomiopäivänä sitten nähdään kenen usko oli Jumalasta ja kenen ei.
Kerron omasta uskostani ja omista kokemuksistani.
Minut Jumala joutui käyttämään aika kovassa koulussa, että ymmärsin evankeliumin sanoman. Olin melkein pari vuotta suuressa ahdistuksessa ja hädässä. Tärisin ihan fyysisesti sen taakan alla. Uskon, että silloin Jumala saarnasi minulle lakia. Niin ankarana, ettei jäänyt MITÄÄN omaa, ei yhtään mitään. Ei ollut uskoa ja vielä vähemmän katumusta. Myöhemmin olen ymmärtänyt ja ajatellut, että varmaan minulle osoitettiin syntisyyteni pohjattomuus ja se, ettei minussa todellakaan asu kuin salainen viha ja vastahakoisuus Jumalaa kohtaan. Taistelin vastaan, hangoittelin ja päristelin, enkä millään olisi myötänyt olevani NIIN syntinen, kova ja kylmä kun tunsin olevani. Lopulta kuitenkin myönnyin, että tällainen olen, enkä paremmaksi tule, ja jos ei Jeesus minua pelasta ja armahda, niin helvetti on edessäni.
Vaikka minusta tuntui, että uskoni väheni tuona aikana, niin todellisuudessa tajusin syvemmin ja perusteellisemmin sovintotyön täydellisyyden ja armahduksen laajuudeen. Vaikak minussa ei todellakaan asu muuta kuin vihaa, vastahakoisuutta, epäuskoa ja kaikkea sellaista, silti Jumala rakastaa minua ja Jeesus on kuollut edestäni ja vieläkin tahtoo minua kuljettaa. Saan olla varma pelastuksestani, vaikka olen kuin ryysyperkele (Lestadiusta lainatakseni)
Ihmisessä ei siis luonnostaan ole sellaista käsitettä kuin usko. Kun usko tulee ihmissydämeen, alkaa sota vanhaa ihamistä vastaan. Tämä vanha ihminen, jossa asuu orjuuden henki, ei sitten mitenkään haluaisi ottaa armoa ilmaiseksi vastaan. Se hagoittelee vastaan ja jos tulee eteen keino, millä voisi edes vähän maksaa Jumalalle takaisin, se tarrautuu siiten heti. Armon vastaanottaminen kun on paitsi ihanaa ja vapauttavaa, myös nöyryyttävää. Ei siitä mihinkän pääse. On todella kiellettävä itsensä ja siihen, ettei itsessä ole MITÄÄN hyvää, ei mitään, mitä tuoda vastalahjaksi Jeesukselle. Ei edes katumusta, ei uskoa, eikä rakkautta.
Otetaanpa käytännön esimerkki. (tämän olen kuullut Jukka Norvannon radioraamattukoulussa) Ajatellaan, että joku ystäväsi tulisi luoksesi ja antaisi sinulle oikein todella arvokkaan lahjan. Sanoisitko vain, "ai, kiitos, olitpa ystävällinen". Vai nousisiko mieleesi heti keinoja, millä maksaa lahja takaisin. Jos tällainen keino tulisi eteesi, eikö olisi houkuttelevaa tarttua siihen?
Samoin on uskonvanhurskauden kanssa. Ihminen on omanvanhurskauden takia taipuvainen tarraamaan kaikkeen, millä se voisi edes vähän miellyttää Jumalaa. Totuus on kuitenkin se, että me EMME PYSTY miellyttämään Jumalaa itsessämme. Emme, vaikka kuinka haluaisimme, koska pyristelymme ja pyrkimyksemme jäävät aina vajaiksi.
Siksi meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kun turvautua Jeesukseen Kristukseen syntisenä, juuri niin syntisenä kuin olemme. Suurina epäilijöinä ja suurina syntisinä. Kun ihminen sitten on saanut ottaa Jeesuksen sydämeensä ja uskoo, alkaa usko myös vaikuttamaan rakkauden tekoja. Se on kuitenkin ihan eri asia, eikä liity vanhurskauttamiseemme MILLÄÄN TAVALLA. Ainoa, mikä vanhurskauttaa, on Jeesus Kristus.
En todellakaa halua puhua näistä mitenkään ylhäätäpäin. Itse tunnen edelleen joka päivä tuon orjuuden hengen ja omanvanhurskauden vaikutukset. Joka päivä taistelen niiden kanssa ja opettelen sitä, että minun autuuteni on yksin siinä, mitä Jeesus on tehnyt. Kilvoittelen siinä, että katseei pysyisi aina Jeesuksessa Kristuksessa, eikä kääntyisi omaan sydämeen ja omaan itseen. Silloin on myös mahdollista, että Jeesus voi vaikuttaa minussa rakkauden tekojakin.
Halusin kertoa omia kokemuksia, jos siitä olisi jotain apua sinulle, Nimetön, tai jollekulle muulle. Siunausta edelleenkin.
Lukee eri sanoilla nämä paavalin kirjoittama Galatalaisille opetukseksi.
Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra
Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.
Kautta maailman sivua on raamtunsanaa muunneltu, on Lutherin kirjoituksia väännelty jotta epäuskoinen saisi sielulleen rauhan.
Mutta niinkuin esikoisten käytössä olevassa tekstissä ilmenee on kysymyksessä lapsi ja palvelija joilla ei ole eroitusta, ja tätä tuodaan monessa kohdassa esille myös niin et he ovat samasta siemenestä syntyneet, lapsi ja palvelija, Jumalan sanasta.
Sinun teoksessasi puhutaan orjasta ja holhoojasta ja ne kuvaavat jotain muuta jo luonnollisessakin elämässä sillä holhoojaksi lapselle voidaan nimittää henkilö joka ei ole sukua lapselle. (onkohan Lutherin kirjoittama) koska Lutherin jälkeen oli jo noin kolmekymmentä Lutherista tunnustavaa oppia jotka keskenään olivat erioppeja?
Jumalanlapsi on päässyt orjuudesta vapaaksi mutta joutuu vielä monessa syntiin ja häntä palvelijat kehoittavatkin pistämään synti pois sillä lammas ei ole kuormien kantaja.
Luen viesteistäsi, jokaisesta, tuota tuomiohenkeä.
Ikään kuin sinun pitäisi olla vartioimassa kuka on kelvollinen.
Etkö usko, että monilla tänne kirjoittavilla on asuvainen PH
Ihmisen tehtävä on julistaa evankeliumia ja kertoa, miten Herra on johdattanut häntä ja kehottaa parannukseen. Mutta EI olla tuomarina!!
Tosin uskon, ettet tee sitä ilkeyttäsi, vaan perinteen voimasta ja vaikutuksesta.
Olen täällä palstalla kertonut ennenkin mutta yritän lyhyesti tuoda uudelleen esille omaa tietäni jottavoisit vertailla.
Olen saanut esikoislestadiolaisuudessa kasvatuksen eli ahkerasti minua syntymän jälkeen kuljetettiin seuroihin. Kuitenkin noin viisitoistavuotiaana ihmettelin saarnoissa tuomionhenkeä ja tunsin ne helvetillä pelotteluksi ja ihmettelin tätä.
Sielunvihollinen voitti sydämeni minunhuomaamattani ja niin minusta tuli riettaan orja ja palvelin rietasta koko sydämelläni koska olin rakastunut synnilliseen elämään joka oli kaikki kaikessa eli elämäni rakkainta hekumoida itsessään.
Vuosia kuljin Jumalansanan kuulossa muodonvuoksi ja jos joku kysyi miten uskosi laita on kun olin taas ollut näkymättömissä (en ollut käynyt seuroissa), niin aika tyypillinen vastaukseni oli et kyllä minä tässä kristillisyyden helmassa roikun ja sen enempää ei asiasta keskusteltu.
Kuitenkin vuosia myöhemmin terveydentilaani tuli muutoksia ja tuli ajatuksia parantaa elämääni jotka kuitenkin hylkäsin synninrakkauden vuoksi.
Jugoslavian hajoamisen tapahtumat kun näytettiin televisiossa kuinka kaduilla makasi kuolleita ihmisraatoja vaikutti kuoleman pelon jos vaikka sota tulee tänne Suomeenkin (Jumala herättää ihmisen kuoleman pelolla tutkiskelemaan missä aiot viettää iankaisuudessa) ja joudun myös itse rintamalle.
Tämän seurauksesta rupesin ahkerammin käymään Jumalansanan kuulossa vaikka Esikoislestadiolaisten seurahuone oli 80 kilometrin päässä. Siellä eri henkilöt puhuivat sillä lahjalla mikä heillä oli mutta yksi saarnaaja (olen kuvannut häntä Naattan) ei antanut minulle omantunnonrauhaa vaan sain katsella kuin peilistä omaa tilaani ja kerrankin kovassa tunnemyrskyssä kun ajelin kotiani kohti ajattelin hylkäänkö koko kristillisyyden vai mitä minä teen sillä nämä Naattanin saarnat olivat niin raskasta kuultavaa ja ilmapiiri koko rukoushuoneella niin painostava joten tällaisia nousi mieleeni.
Tein sitten sellaisen päätöksen et menen kuuntelemaan Jumalansanaa vain itsenivuoksi ja ajatelkoon ihmiset sitten mitä hyvänsä, tämän jälkeen tämän Naattanin kautta usko loppui (kuollut usko) ja kotiani päästyäni kaikki valkeni ja sain palavia rukouksia lähettää taivaanisänpuoleen ettei hän tässä tilassa ottaisi minua pois sillä helvetti on edessä ja sen olen ansainnut.
Minä kamppailin monta kuukautta näissä tuskissa ja olen joskus jollekin kertonut siitä et aivan kuin pää olisi koska tahansa hajonnut yhtään enempää en olisi kestänyt, mutta ikikiitollinen olen taivaanisälle siitä kurituksesta sillä se aikaansai parannuksen ja parannus antoi lupauksen iankaikkisesta elämästä ja kiva on kuulla Lestadiusta kun henki vahvistaa uskoani et se on sama kuin Lestadiuksella.
Pyhityksen tie alkaa isänkurituksen jälkeen ja Jumala sanassaan ja henkensä kanssa on ohjannut sillä tiellä ja olen saanut saman hengen joka oli edesmenneillä pyhillä ja siitä monet todistavat tietämättään (saattaa joku sen olla huomannutkin), sillä monissa paikoissa olen joutunut ottamaan kantaa kristillisyyden asioissa ja tuomaan näkemykseni esille niin läsnäolijoista joku aina muisti, hei, noin on Paavalikin sanonut, hei, noin on Lutherkin sanonut, hei noin on Raattamaakin sanonut, hei, Johannes Kastaja on noin sanonut, ja sitten on kirjasta luettu edesmenneen pyhän sanomiset jotka ovat aivan samat kuin hetki sitten olin sanonut,mutta sanomiset ovat kuulijoissa tuonut sellaisia ilmeitä etteivät he ole tykänneet, mutta näissäkin asioissa on herrojen herra tullut sanankuulossa avuksi muistuttaen sillä ette te ole jotka puhuvat vaan minun isäni henki joka on teissä ja niin olen itsekin huomannut tämän samankaltaisuuden ja Paavalin tavoin, minussakin taitaa olla herran henki.
Mahdotonta vuodatusta!
Ei kuollut kysy, saanko syntini anteeksi.
Siksi "nimetön" tuomitsee turhaan muita.
Jokainen, joka etsii Jumalaa ja syntiensä sovitusta, on oikealla tavalla herännyt.
Laestadius muuten oli allianssikristitty, hänelle uskonveljiä olivat metodistit, monet kollegat kirkossa, jopa babtistit.
Mitä luotan Raamatun sanaan 100%:sesti.
Se ei valehtele.
Mitä tarkoitat kysykselläsi "kumpi valehtelee"?
Se on helvetillinen perinne.
Sillä aikaa, kun kritityt keskittyvät paiskomaan muita uskovaisia helvettiin, vie rietas vanhurskauttamisopin ja käskee uskomaan saarnoja väärästä ehtoollisrukouksesta.
Siitä on tullut hyve, että kielletään kristittyjä menemästä ehtoolliselle! On aikoihin eletty!!
Älä viitsi nimetön!
Se teksti, joka Lutherin mielestä on oikein, on sinun mielestäsi väärin!! Hiukan järjetöntä!
Eihän Raamattua siinä muuteta, jos se alkukielestä käännetään oikein.
Et totuutta löydä vertailemalla käännöksiä keskenään! Sinun on luettava alkukielinen teksti ja sanottava sitten, mikä on oikein.
Laestadiolaista Raamattua ei ole olemassakaan.
Otin kantaa järkioppiin, jota nimimerkki "nimetön" sepustelee.
Jos alkukielessä on sana orja, se ei hänelle kelpaa, vaan pitää olla Litzeliuksen käyttämä palvelija. Paavali kuitenkin puhuu orjasta.
Miksi apostolin oma sana ei kelpaa?
Kaikenlaiset venkoilut holhoojan sukulaisuudella tms. ovat pelkkää järkeilyä, on nimittäin luettava vain se, mitä Paavali sanoo ja jätettävä omat spekulaatiot sivuun.
Esikoisuuden tiukkikset ovat syvällä tällaisessa järkiuskossa.
--------
Täällä oli viikko sitten iso porukka kinaamassa siitä, ´pitääkö käskyissä olla sana aviorikos vai huorin. Minusta suut pitäisi pitää supussa, jos kerran heprealaisessa alkutekstissä on sana aviorikos.
Eihän se näille järkiuskovaisille tietenkään kelpaa. He ovat raamattuakin viisaampia.
Raamattu ei tunne kuin yhden tavan jolla synti saadaan pois. Se on usko Kristukseen.
Mutta ellei Pyhä Henki ole avannut ovea armoon ja autuuteen Jeesuksen Kristuksen ansion tähden, silloin ihminen jää lain-, eli tekojen vanhurskauden alle. Jumala kuitenkin vanhurskauttaa YKSIN Uskon kautta ei tekojen kautta, ettei yksikään pääse kerskaamaan.
Legalismiin eli lainvanhurskauteen avautuu tie sitä kautta, kun ei ymmärretä Jumalan ankaraa vanhurskautta, joka on täytettävä täydellisesti. Vastoin Jumalan selvää sanaa julistetaan lakia sillä tavalla että se on täytettävissä, jos ei kokonaan, niin ainakin osittain omien toimenpiteiden avulla. Tämä on harhaa, laissa on nimittäin kohta, joka tekee laista mahdottoman täyttää, - edes sittain.
Tällaista oppia on vaikka kuinka paljon liikkeellä. Silloin "Yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, USAKOLLA omistettu" vanhurskaus on hämärän peitossa. Käsitys synnistä on silloin väärä. Synti on geenivirhe, joka perityy Aadamista viimeiseen syntyneeseen ihmiseen asti.
Gal. 2:17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
Gal. 2:18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
Gal. 2:19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Gal. 2:21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Gal. 3:2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää:
lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Gal. 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
Olipa seikkareräisesti kerrottu ja hyvin kiteytettynä ydinasiat. Kiitos Jeesus lunastuksesta. Kiitos ja ylistys sinulle Pyhä Kolmiyhteinen Jumala isä Poika ja Pyhä Henki.
Jeesuksen nimessä. Aamen!
Gal. 4:1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
Gal. 4:2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
Gal. 4:3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
Gal. 4:5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Gal. 4:6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
Gal. 4:7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
Gal. 4:8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
Gal. 4:9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
Mitähän nämä alkeisvoimat mahtaisivat olla?
Uskon että ne ovat ihmisen primitiivisiä vaistoja, tunteita joihin aletaan luottamaan ja uskomaan enemmän kuin Jumalan sanaan. Näitä sisäisiä voimia ja puutteita tietyn tyyppiset johtopaikoille kohoavat vallanhaluiset johtajat manipuloivat myös älylkkäästi, useimmiten saadakseen valtaa toisten ihmisten ylitse.
Yksi rakastuu valtaan, toinen rahaan ja kolmas kunniaan. Yhdelle pako todellisuudesta tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, koska se on liian pelottava kohdata. Yksi sairastuu erilaisiin riippuvuuksiin (holismi), koska se tuntuu ainoalta konstilta saada edes vähän rakkautta ja toisten huomiota, jota hän ei ole koskaan saanut lapsuudessaan riittävästi.
Ihmispelko on yksi alkeisvoima, jota käytetään ihmisen ulkopuolelta härskisti vallan välineenä.
Ihmisellä on luontaisesti voimakas tarve tulla hyväksytyksi joukkoon. Tästä johtuen ihminen pelkää vaistomaisesti tulemista hylätyksi, syystä taikka toisesta. Myös Jumalan hylkäämäksi tulemisen pelko on samaa juurta.
Sitten ihmisessä on sisäisesti rakentuneena monenlaisia pelkoja ja vastaavasti intohimoja.
On sairas neuroottinen häpeän tunne, ja sairas syyllisyys, josta ei oikein tiedä mistä se on peräisin. Ylpeys on häpeän käänteisfunktio.
On vaikeata tulla sellaiseksi joksi Jumala minut loi, omaksi itseksi, oikeutettuine tunteineen ja tarpeineen.
On lukematon määrä erilaisia sisäisiä alkeisvoimia, Jumalan luomia oikeaan käyttöön, mutta jotka ovat lankeemuksen geenivirheen takia sittemmin sairastuneet syntiinlankeemuksen seurauksena.
Perisynnin seurauksena ihmisellä on voimakas halu ja tarve tulla Jumalan kaltaiseksi. Mutta ei mitään halua tulla armahdettuna syntisenä Jumalan lapseksi. Ja siitä seuraa sanoin kuvaamaton määrä monenlaisten alkeivoimien temmellystä, niin sisäisessä maailmassamme kun sen ulkopuolellakin, niin suhteessa Jumalaan kuin myös suhteissa toisiin ihmisiin.
Eipä tähän muuta voi sana :)
Nimetön. Oli oikein valaisevaa ja mielenkintoista lukea kokemuksesi.
Mieleeni heräsi muutama kysymys, jonka haluaisin sinulta kysyä. Kirjoitit parannuksestasi ja elämänmuutoksestasim ja sanoit parannuksesi tuoneen lupauksen iankaikkisesta elämästä. Mitä oikeastaan sinun mielestäsi on parannus? Itse ajattelen parannuksen olevan sitä, että ihminen kääntyy Jumalan puoleen armoa pyytäen - luopuen omista yrityksistä ansaita armoa.
Sanoit, että pyhityksen tie alkaa isänkurituksen jälkeen. Alkaako se mielesstäsi suoraan isänkurituksen jälkeen? Oletko koskaan saanut kokea Jumalan täydellistä rakkautta ja Jeesusken i hanaa, vapauttavaa läsnäoloa ja rauhaa? Itse ajattelen, uskon ja olen kokenut, että pyhitystie seuraa uskosta Jeesukseen Kristukseen. Se ei edes välttämättä ole ihmisen tietoista toimintaan, vaan tapahtuu ikäänkuin autommaattisestim koska sen vaikuttaa Jeesus ihmisessä - ei ihminen itse.
Hyvin kirjoitettu!
Tuli mieleeni muutama sana virrestä joka alkaa sanoilla, "Joutukaa sielut, on aikamme kallis...", sanat "... kaikille armosta autuuden sois."
Mihin ihmeessä me voimme luottaa, ellemme luota Kristuksen sanaan????
Ap. t. 10:42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
Ap. t. 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
Ap. t. 10:44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
Ap. t. 10:45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
Ap. t. 10:46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
Ap. t. 10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"
Ap. t. 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
Ap. t. 11:1 Ja apostolit ja veljet ympäri Juudeaa kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan.
Sillä perästäpäin olen saanut toimilleni vahvistuksen et Herra Jeesus on näin kuljettanut.
Mielenkiintoisia kokemuksia on kun olen joutunut nuhtelemaan, esimerkiksi toisella paikkakunnalla isojenseurojenaikaan lauantai-illalla kyläpaikassa mihin kaikki on kutsuttu, niin on ollut sellaisia tuntemuksia et minut heitetään kohta ulos sanomisieni seurauksesta, joita itse olen olen ihmetellyt kun asia on mielestäni ollut aivan yksinkertainen kristillisyyden neuvojen mukainen, no, tämä on ahdistanut kuitenkin et olen ihmetellyt miksi näin?
Seuraavana päivänä omallapaikkakunnalla kun luetaan Lestadiuksen saarna, Lestadius onkin vahvistanut uskoani kun tuo esille et aina kristityitä on haukuttu mokomiksi pirttipapeiksi kun kiertävät ympäri maakuntaa haukkumassa kunniallisia ihmisiä jotka ei saa siitä omantunnonrauhaa?
Omallapaikkakunnallla kun kävin ahkerasti aluksi kanssapuheissa niin sanapalvelijoilla tuli joidenkin käyntikertojen jälkeen vitsiksi et annetaanko minun puhua laisinkaan, niin näissäkin asioissa seuraavanpyhän Lestadiuksen saarnaa kuunnellessani Lestadius tuli avuksi vahvistamaan sanomisiani, ja eräässäkin kerralla toi esille et aina kun kristillisyys tulee esille ihmisten keskuudessa niin se saa aikaan ihmetystä ja kummastusta?
Nämä asiat ovat lähinnä kun herra vaikuttaa ihmisessä niin hän rupeaa tekemään vanhurskautta. eli niinkuin Jeesus opettaa sanoilla, ette te, ole joka puhuu vaan minun isäni henki joka on teissä ja toisessa paikassa raamattu todistaa et Jeesus on tullut lihaksi.
Mutta pyhityksen tie joka alkaa isänkurituksen jälkeen niin Jumala kirkastaa sanassa henkensä kanssa ja saarnatun sanan kautta toimimaan myös asioissa jotka pitää korjata? Tästä on ihmeellisiä kokemuksia kun uudensyntymänjälkeen arkana istuin sanankuuloon ja minua vaivasi et pitääkö minun korjata eräs asia niin samaan hengenvetoon sanoi sanapalvelija, et tee parannus? Johon häpsähdin et tarkoittiko se todella asiassani ja niin seurat jatkuivat ja asiani vaivasi ja mieleeni nousi jälleen kysymys et miten on tämän asian laita niin sananpalvelija sanoi taas tee parannus?
Niin tein sitten ratkaisun et olen kuuliainen tälle kehoitukselle ja rukoilin voimaa Jumalalta et jos se on sinun tahtosi niin anna voimaa hoitaa myös asia. Heti arkipäivänä kävin tomittamassa asiani ja virret soi mielessäni ja asioita kirkastui mielessäni kotimatkalla et minä olin toiminut oikein ja ymmärtämättömyyttäni olin tuonut samassa yhteydessä uskon tunnustuksen ja synnintunnustuksen.
Vastaavia tapauksia on useita kun epäuskoisessa tilassa tuli toisen omaa herkästi otettua velaksi ja siinä olin useinkin huono ja hidas maksaja, josta eräänkin velan maksamiseen kului 21 vuotta ennenkuin se tuli hoidettua.
Mielenmuutos on tapahtunut näissäkin asioissa ja minusta on tullut tunnollinen asioitani hoitamaan et muunmuassa laskun maksan yleensä heti kun sen käteeni saan eli monasti paljon ennen eräpäivää.
Epäuskoisessa tilassa elelin myös työttömänä vaikka kovasti töitä hain et työvoimatoimistossa olin heidän sanomisien mukaan todella aktiivinen, töitä ei kuitenkaan tahtonut ilmaantua, mutta uudensyntymän jälkeen tuli tässäkin asiassa muutos ja pääsin yhteen työpaikkaan (määräaikaiseen) ja tämä työ kun oli lähellä päättymistä minulle tuli puhelinsoitto jossa tuntematon mies kauppasi toista yritystään kun oli kuullut minulla olevan myös sellainen ammatti.
Työttömäksi jäätyäni otin yhteyttä tähän mieheen ja kävimme keskustelua asiasta, minulla oli vain se ongelma ettei itselläni ollut rahha rahoittaa moista hanketta eikä realiomaisuutta jotta olisi voinut mennä pankkiin keskustelemaan asiasta.
Myyjänä toiminut mies lupautui tulemaan takamaan jos vaan saisin jostain toisen takaajan, mutta itse olin arka ketään oikein pyytämäänkään ja niin lopulta asiat järjestyivät niin et sain koko kauppasumman osamaksulla ja yhteiskunta avusti vielä puolenvuoden starttirahalla.
Niin valkeni sitten päivä kun menin niinkuin muurahaisia vatsanpohja täynnä uuteentyöpaikkaani ja kassassa oli edellisviikon rahat jotka laitoin muovikassiin ja jätin 500markkaa pohjakassaksi jonka laitoin sitten illalla myös muovikassiin ja vein myyjälle.
Kauppasumma tuli maksettua kaksikuukautta etuajassa samoin kaikki velvoitteeni sain hoidettua ajoissa joita oli monenlaisia muunmuassa liikkeenvuokrasopimuksen muuttamisen nimilleni vaati hiukan vajaaan 15000 markan takuurahan keräämisen.
Raamatussa on luvattu etsi ensin seurakunta ja hänen vanhurskauttaan niin sinulle kaikki annetaan, voin vahvistaa et se pitää kirjaimellisesti paikkansa, mutta koettelumuksia toki on näinä kuutenavuotena kun olen yrittäjänä toiminut, milloin rietas yrittää elatuksen murheella kiusata, milloin nostaa kunniankukkuloille et minähän etevä olen ja menestynytkin niin hyvin, mutta olen vain toiminut niin että minä olen vain työmies palvelemassa asiakkaitani sen ajan kuin täällä vielä olen ja sillä lahjalla kuin minulle on annettu toisen ihmisen tarpeisiin.
Kyselet, olenko kokenut Jumalan täydellistä rakkautta ja Jeesuksen ihanaa läsnäoloa ja rauhaa? Niin voimakkaita hyvänolontuntemuksia olen toki tuntenut joissakin yhteyksissä, mutta olen kuitenkin enempi ollut kiitollinen sanasta jossa minua on vahvistettu ja sanasta olen löytänyt sen et minullakin on sama henki kuin kaikilla valituilla lapsilla.
Kun mainitsen et parannus tuo lupauksen iankaikkisesta elämästä niin tarkoitan sillä et koettelumusten matka alkaa katumuksesta ja uskosta kristukseen (matka alkaa, eli ei ole vielä päättynyt) ja niin monenlaisessa koettelemusten helteessä kristitty joutuu matkaa tekemään, aivan samoin kuin on edesmenneitäkin koeteltu siksi on sanat, samat vaiheet teillä on, ja koettelemukset siksi että usko kalleimmaksi löydettäisiin ja matka päättyy ajallisessa kuolemassa ja se usko mikä ihmisellä silloin on se hänellä on iankaikkisesti.
Lestadius myös saarnoissaan varoittaa et Jumala sallii myös joidenkin kohdalle et he palajavat takaisin syntielämään ja tulevat pahemmiksi kuin olivat ennen, sillä rietas tuo muut perkeleet asumaan tällaiseen ihmiseen ja siksi elämäntietä kuvataan et se on kapea ja kaita tie joka elämään vie.
Kertoisitko nyt muutamalla sanalle meille sen, kuinka sinä tulet autuaaksi?
Tuntemuksiahan voi olla ihmisellä vaikka millaisia. Ja kun oikein paljon höpöttää, tuo itseään esiin katkeamattomana pulputuksena niin kuuntelijat voivat lopulta väsyä. Ei siinä sen kummempaa tarvita.
Joka tapauksessa Jumala on ihan itse järjestänyt syntisille pelastuksen. Pelastetuille HÄN lahjoittaa uuden Hengen elämän. Ja tuo elämä on Jeesuksessa Kristuksessa. Muut joutavat pulputukset pitäisi naulita ristille ja ottaa Jumalan ilmaiseksi tarjoama armo kiitollisena vastaan.
Tai sitten annoit riettaan tunnossasi höpistä pulputuksilla vaikka siitä kuvaan kirjoituksessa kuinka syntinen saa uuden hengen-elämän, josta myös mainitset tuossa pitkää piimää tekstissäsi.
Katsos rietas touhuaa ihmisen tunnossa milloin korottaen ihmistä ja ihminen kun uskoo siihen niin se tulee esille et ihminen tuo julki sitä mitä rietas hänessä vaikuttaa eli tekee mitä rietas käskee, ne ovat tuttuja kokemuksia.
Milloin se rupeaa yllyttämään, kuinka tuo on ton näköinen, kuinka tuo nyt noin kirjoittaa, onks toi nyt vähän... ja riettaan palvelija huutaa sitten niitä maailmalle ja aikaan saa riitaa ja eripuraa. eikä itse ymmärrä olevansa pahanpalveluksessa. Jeesus opettaa ettei se pahenna ihmistä mikä menee sisälle vaan se mikä tulee ulos, se ihmisen pahentaa.
Jumalan siunausta sinulle.
Viestiesi pituudesta ja niiden sisällöstä päättelin että on mahdollista sekin että sinä väsytät kuulijasi. :-)
Siksi me juuri uskomme Kristukseen, ja vain häneen, koska rietas on paljon viisaampi kun meistä yksikään, ja touhuaa tunnossamme kuten sanoit. Touhuaa muuten paljon muussakin.
Eikä pyrkimys vanhurskauttaa itse itsensä omien tekojen avulla, ole suinkaan kiusauksistamme vähäisin.
Esimerkisi esikoislestadiolaisuuden se on syössyt vaikeisiin ristiriitoihin, kun niin moni on hylännyt Jumalan tarjoaman ilmaisen lahjavanhurskauden ja vaihtanut sen asusteisiin elämäntapoihin ja itsepyhitykseen perustuvaan vanhurskauteen.
Kol. 2:20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
Kol. 2:21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
Kol. 2:22 - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
Kol. 2:23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Kol. 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Kol. 3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Minäkin haluaisin kuulla lyhyesti ja ytimekkästi - vaikkapa yhdellä lausella kerrottuna - MITEN tulet autuaaksi, ja MIKSI pelastut.
En haluaisi loukata, mutta kirjoituksesi kuulostavat pelottavasti siltä, että yrität ansaita armoa omalla elämänparannuksellasi ja haet sille tukea joka paikasta - saarnoista, muista kristityistä jne. Kirjoitat koko ajan itsestäsi ja siitä, mitä teet ja miten elät. Kristillinen uskon pitäisi perustua kokonaan sille, mitä Jeesus on tehnyt. Se erottaakin kristinuskon uskonnoista. Uskonnoissa kaikki riippuu ihmisestä ja siitä, mitä hän tekee, mutta USKOSSA on kyse turvallisesta luottamuksesta Jumalan armoon. Se keskittyy koko ajan siihen, mitä Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Jokaisessa ihmisessä on luontainen uskonnollisuus perisynnin seurauksena ja juuri se ajaa ihmisen etsimään uskontoa. Usko Jeesukseen ei kuitenkaan ole uskonnon harjoittamista.
Mitä mieltä olet tästä?
Olen samaa mieltä kuin Uskis.
Nimetön tienaa autuuttaan, se paistaa läpi.
Katsos elämänparannus on mahdotonta ihmisen itse suorittaa vaikka farisealainen kristillisyys siihen pyrkii ja uskoo,
Tässä tulee se ero: farisealaisilla ei ole katumusta vaan he omalla parannuksella yrittävät kelvata Jumalalle sillä Jumala vaatii elämänparannuksen, taasen ihminen joka on saanut katumuksen armon, ei halua elää enään Jumalan vastaisesti ja tutkii ja kuuntelee sanankuulossa mikä on Jumalan tahto ja haluaa olla kuuliainen Jumalan tahdolle eli on myös sanan tekijä.
Jumala puhuu syntisen välikappaleen kautta, siksi ihmisen on hyvä ahkeroida sanan kuuntelemiseen hakeutua ja kysymyksessä kun uskotaan, ei uskota ihmiseen vaan Jumalaan sillä oikein toimittu Jumalanpalvelus on niinkuin on kirjoitettu Jumala palvelee kuulijaa.
Mitä hyödyttää ihmistä uskoa golgatan sovitustyöhön jos hän ei usko Jumalaan kun Jumala tuomitsee hänet sanassa ja henkensä kanssa ja vaatii todellisen elämän parannuksen.
Ei Jeesus seiso isäänsä vastaan ja tue synnissä eläviä että kyllä minä teidän puolesta Jumalan hoidan olkaa vaan hyvässä turvassa.
Voi toki tuntua siltä kun vertaan Lestadiukseen ja edesmenneisiin vanhurskaisiin et haen tukea sieltä ja totta on et he tukevatkin koska heillä oli samat kokemukset ja koettelemukset kuin minulla ja tämän ajan armoitetuilla, siksi on myös meille saarnattu että meillä tulee olla samankaltainen kristillisyys kuin oli apostolinen kristillisyys. Samat vaiheet meillä on ja sama tie kuljettava kunnes ajallinen kuolema tulee ja päästää herran lepoon. Mutta armoitetut eivät kulje yksin vaan heillä on matkaseurana Herra Jeesus.
Kirjoitit: "Mitä hyödyttää ihmistä uskoa golgatan sovitustyöhön jos hän ei usko Jumalaan kun Jumala tuomitsee hänet sanassa ja henkensä kanssa ja vaatii todellisen elämän parannuksen."
Totta! Kun lakia saarnataan oikein, Jumala todella tuomitsee meidät. On ihana asia, että hän tuomitsee meidät jo täällä maan päällä, koska silloin ei tuomio enää kohtaa viimeisellä tuomiolla. Jumalan Sana tuomitsee meidät helvetin omiksi ihan yksiselitteisesti. Sitä asiaa et voi muuttaa omalla elämänparannuksellasi, et koskaan! Ihminen ON helvetin oma, ellei hän taivu tunnustamaan sitä ja uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Hän on ainoa mahdollisuus pyhittyä. Oma elämänparannus ei hyödytä yhtään mitään! Se kyllä kuuluu jo kristityksi tuleen elämään, mutta ei liity vanhurskauttamiseen millään tavalla.
Kiitos keskustelusta, Nimetön. Koen, että tätä on hyödytöntä jatkaa, koska se muuten menee helposti väittelyksi josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. En voi pakottaa ketään uskomaan, voin vain kertoa miten itse uskon.
Jumala puhuu sanassaan.
Miksi et usko, kun sinulle täällä monikin "välikappale" on kirjoittanut elävää ja autuaaksitekevää Jumalan sanaa.
Jumala vaatii todellakin, hän vaatii nimittäin että laki on täytettävä täydellisesti. Oletko sinä tayttäny lain täydellisesti? Vastaan itse; et.
Entä sitten?
Ainoaksi mahdollisuudeksi jääkin, ei Jumalan vaatimukset, vaan USKO Jumalan lupauksiin.
Onpa tragikoominen kysymys, "mitä hyödyttää uskoa Golgatan sovitustyöhön".
Huonompaa kysymystä uskoa tunnustava ei enää voisi esittääkään. Golgatan sovitustyössä kun on ainoa mahdollisuus päästä iankaikkiseen elämään.
Muuta tietä ei ole. Jeesus Kristus on tie totuus ja elämä.
Jo väinenkin hapatus pilaa koko taikinan. Näin sekin tuli hyvin ilmi tuon esittämäsi kysymyksen muodossa.
piti tulla hiukan jatkamaan :-) Kirjoitit, että farisealainen usko eroaa elävästä uskosta siinä, että farisealaisilta puuttuu katumus.
Katumus ei meitä pelasta, eikä tee meistä yhtään parempia Jumalan edessä. Ei, vaikka itkisimme verikyyneliä. Katumuksen tarkoitus on saada meidät kääntymään Jeesuksen puoleen ja uskomaan Häneen. KOSKA YKSIN HÄN PELASTAA. Mitään muuta mahdollisuutta pyhittyä ei ole. Amen. Siunausta...
Tämä on Jumalan sanaa.
Piti vielä korjata hieman edellä sanomaani, ettei tulisi vääriä käsityksiä. Kirjoitin nimittäin tuon tragikoomisen lauseen jälkeen "totta" Nimettömälle.
Sanoin niin siksi, koska minusta vaikuttaa siltä, että jotkut lukevat uskonkin teoksi. Elämänparannuksen lisäksi täytyy myös uskoa ja katua.
Eikö ole kuitenkin niin, ettei meitä pelasta edes uskomme, vaan Jeesus Kristus, joka uskon antaa? Eihän usko meitä hyödytä, jos ajattelemme sitä jonain lahjuksena ja hyvänä tekona jonka voimme Jumalalle tuoda. Itse olen kokenut, ettei minusta itsestäni löydy edes uskoa - se, että kuitenkin uskon, on Jumalan suurta armoa.
Ssakohan tästä nyt enää mitään tolkkua :) Siunausta sinulle.
Et taida oikein tietää, mitä oma parannus on!
Itse asiassa se parannus, mitä muilta täällä tivaat, on omaa parannusta.
Tuntuu siltä, että sinulle ei usko riitä!
Olet tehnyt evankeliumista uuden lain, jota sitten vaadit täyttämään, sitä sun tätä, ennen kuin saa uskoa.
Usko ei kuitenkaan ole muuta kuin heittäytymistä Jumalan armon varaan, sellaisena kuin on!
Välikappale:
Nyt on ihminen laitettu välikappaleeksi.
Ei saa uskoa ilman toista ihmistä!
Vaikka Luther opetti vallan toisin. Isä-meidän rukouksessakin pyydetään: "Anna meille anteeksi jne."
Räikein valhe on siinä, ettei muka saisi uskoa esimerkiksi kirkossa, kun pappi julistaa synninpäästön.
Sitten on satoja kristittyjä, jotka valittavat, etteivät jaksa uskoa, kun olen "tällainen huono ja huonosti onnistunut". Mikä ihme se on, kun saarnat keskittyvät syntien ja synnittömän elämän valikointiin. Koko ajan pitäisi olla tarkkaamassa, ettei mene synnin puolelle. Jos menee, pitää äkkiä juosta korjaamaan, ettei kuolema vaan ehdi väliin.
Selvää katolista oppia.
Sitten valehdellaan,että ehtoollisrukouksessa on jotain vikaa. Herää nyt jo, sinäkin "nimetön".
Aika osuva nimimerkki muuten, kun virressa sanotaan "Kun kristityn on nimi mulla". Nimikristitty on nimetön!
Oli kyllä todella hyvin kiteytetty kristinuskon ydinsanoma. Kiitos Jumalalle tästä sanasta.
- YKSIN armosta
- YKSIN uskosta
- YKSIN Kristuksen tähden
Mitään ei tähän saa lisätä, eikä mitään ottaa pois. Jos vanhurskauttamisoppi ei ole ihmiselle kirkastunut, niin siitä seuraa paljon kipua ja kyyneliä. Siitä seuraa paljon sairasta häpeää, syyllisyyttä ja hylätyksi tulemisen pelkoa.
Aina saa mittailla sitä riittävätko omat teot nyt varmasti siihen mittaan, että Kristus voisi mahdollisesti armahtaa. Tuo omanvanhurskauden ajama tekojenvanhurskauden oppi on kamala oppi
heikoille autuutta kaipaaville syntisille.
Silloin kun Kristuksen oppi saarnataan puhtaana, silloin teot seuraavat vasta vanhurskauttamista.
Vanhurskautettuna Jumala lapsena ja Jumalan perillisenä, lapsi häärää Isukin hommissa mielellään ja vailla pelkoja. HÄN LUOTTAA 100%:sesti JUMALAN LUPAUKSEEN. Eikä sitä epäile!
Miksi pitäisi epäillä? Luuleeko joku tosissaan niin, että Jumala valehtelisi, vai miksi hän kehtaa epäillä Jumalan sanaa?
Luulen että hän ei epäile Jumalaa valehtelijaksi, vaan hän on laiminlyönyt hengellisen ravinnon nauttimisen.
Hän on ehkä valvomattomuuden tähden lainannut korvansa sellaisille äänille, jotka kuiskuttelevat korvaan, että sinä saat uskoa -sitten kun...
Hän ei lue eikä tutki päivittäin Jumalan ravitsevaa ja eläväksi tekevää puhdasta sanaa, ja siksi hän on laihtunut hengellisesti pelkäksi luukasaksi, ja tekee kuolemaa.
Siksi niiden veljien ja sisarien jotka valvovat USKOSSA Kristukseen, tulisi rukoilla uskossa heikkojen puolesta paljon, että hekin jaksaisivat syödä ja kuolleiden luiden päälle alkaisi kasvanaan lihaa.
Sanalla ja Hengellä ravittu ihminen palvelee Herraa iloiten. Hän ei pelkää, sillä Jumala on rakkaus, eikä rakkaudessa ole pelkoa. Jos me pysymme sisällä Jumalan sanassa ja sen lupauksissa, silloin saamme olla rakastavan Jumalan sydämellä, Jeesuksen Kristuksen kautta.
Jumala siunatkoon ja uskossa vahvistakoon itse kutakin.
Usko tarkoittaa nimenomaan heittäytymistä Jumalan armon varaan, sellaisena kun on.
Arvaas tykkääkö vihollinen tästä vapauttavasta evankelimin sanasta? Ei todellakaan tykkää.
Hän ei soisi kenenkään uskovan Jumalan armoon joka ilmi tuli uskottavaksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan lupausten uskomisen kautta me vapaiksi tulemme, perkeleen kuoleman ja helvetin vallasta.
Älköön kukaan pyytäkö, tai odottako viholliselsta lupaa uskomiseen.
Matt. 11:12 Mutta hamasta Johannes Kastajan päivistä, niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen itsellensä.
1. Kor. 16:13 Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät.
1. Kor. 16:14 Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa.
Oma kokemukseni on, että itse ainakin joudun epäilemään lähes päivittäin. Uskoni ei ole niin vahva, että voin sanoa luottavani Jumalan rakkauteen aina ja 100 prosenttisesti. Siksi ajattelen, että minun on uskottava juuri tällaisena, suurena epäilijänä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Mitä ajattelet tästä? Itse olen ajatellut, että tämä johtuu siitä, että minussa yhä asuu liha, jota vastaan joudun sotimaan ja joka vastustaa evankelimia. Oma kokemukseni on, että ei todellakaan ole aina helppoa uskoa epäilemättä - ei ole kiusausten ja perkeleen valheiden takia aina helppoa levätä armon vuoteella niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Mutta eikö Raamatusa ole sanottu, että tie on kaita ja portti on ahdas?
En kirjoittanut tätä mitenkään vastakkainasetteluna sinun tekstisi kanssa. Otin asian esille vain hiukan eri näkökulmasta.
Varmasti tulee jokaiselle uskovalle, uskon niin, hetkiä jolloin kuiskuttelija saa hetkeksi kääntämään katseen oman sydämen mustiin seiniin.
Lainaus: "Siksi ajattelen, että minun on uskottava juuri tällaisena, suurena epäilijänä."
Olipa hauskasti sanottu! Kiteytettynä tämä olisi kai jotenkin tähän tapaan; "uskon epäilyistäni huolimatta".
Ja totta vieköön, minun on sanottava, että sinä tulit tunnustaneesi uskosi, siitä huolimatta että vihollinen kiusaa sinua epäilyjen lanssa. Nimenomaan sinun uskosi on sinut pelastava.
Ellei kiusauksia olisi, se pikemminkin panisi ajattelemaan vakavammin, että miksi.
Tuli mieleeni tuossa sellainenkin ajatus, kun tässä uskosta nyt puhutaan, että aina me joka tapauksessa johonkin uskomme. Valitettavasti välillä uskomme vihollisen ääntä, katseemme kääntyy hetkeksi pois Kristuksesta. Kaita tie tarkoittaakin juuri sitä, että pysyisimme ankkroituina yksin Kristuksessa. Kristus on TIE.
Siksi me uskovat etsimmekin aina Kristuksen kavsvoja. Niissä me uudestisyntyneet näemme taivaallisen Isämme lepytetyt kasvot.
Herran siunauksessakin me toivotamme toinen toisillemme sitä siunausta, että Jumala kääntäisi laupiaasti kasvonsa meidän puoleemme.
Rietas tekee paljon työtä ihmisen kautta, epäuskoinen tekee mielellään mitä rietas käskee mutta uskossa olevakin tulee huijatuksi vaikka yrittää valvoa.
Uskon voimia sinulle ja Jumalan siunausta jotta voisit olla valona kanssaihmisille sillä hengellisiä kalamiehiä Jumalan omat ovat ja tekevät työtä sillä lahjalla jonka Jumala on antanut jotta väki taivaanvaltakunnassa lisääntyisi.
Siksi on tärkeää myös tuoda päivänvaloon oma tie armahdukseen sillä siinä tuodaan perkeleen työt ihmisten eteen ja Jumalalle kunnia siitä suuresta armosta jonka syntinen on saanut kun on perkeleen valtakunnasta nostettu Jumalan valtakuntaan.
Niissä on vissi ero, jokainen jolla on elävä usko puhuu ja opettaa samanlailla kuin Luther ja Lestadius, mutta kuollutusko ei tunne et he olivat uskossa ja opettivat oikeasta uskosta, ihmeellistä mutta totta.
Olitko viimepyhänä seuroissa 5.6. kun Lestadius saarnassaan toi esille kun kristityt (elävässä uskossa) riisuvat kuolleenuskon epäuskoisen päältä jotta epäuskoinen saisi elävän uskon?
Ymmärtääkseni kaikkialla Suomessa luetaan sama Lestadiuksen saarna kunakin pyhänä (esikoislest.) .
Huomaan monista kirjoituksistasi, että olet uudestisyntynyt kristitty ja uskon sydämellesi saatuasi olet uskon voimasta alkanut "tehdä hyviä töitä". Uskon hedelmäsi tulevat siten näkyviin, joten olet tuore oksa, joka kantaa hedelmää.
Mutta kuten huomaat, täällä on turha käydä keskustelua. Täällä vain käännetään joka sana nurin mitä sanot. Sinua ei tahdotakaan ymmärtää. Itse he kirjoittavat itsensä tärkeyksineen "pussiin" eivätkä sitä huomaa. Ilmeisesti heillä ei ole uudestisyntyneen ihmisen kokemuksia siitä miten elämä muuttuu ja tulee halu elää Jumalan sanan mukaan, ei vaadittuna vaan aivan vapaasta tahdosta. Eivät he ymmärrä, että et sillä mitään pyri ansaitsemaan, vaan he kääntävät asian päälaelleen, koska eivät itse omaa sellaista mieltä, että haluaisivat alistaa elämänsä ja ruumiinsa Jumalalle otolliseksi ja makeaksi hajuksi.
Jää edelleen uskomaan itsesi armosta autuaaksi. Iloitkaamme uskostamme Jeesukseen Kristukseen meidän Vapahtajaamme. Meillä on todella suuri syy kiittää Jumalaa valitsemisen armosta ja toivoa sitä kaikille muillekin.
Ihmettelen uskosi voimaa, kun jaksat rauhallisesti täällä selittää uskosi perusteita muutamille, jotka pilkkaavat ja ivaavat sinua.
Perin kummallinen ajatus?
Jokaisella uudestisyntyneellä on Pyhä Henki kotiopettajana.
Niin se aina on ollut et kristityitä on pidetty väärinä ja villihenkinä. Jeesus kun opetti kaksituhattavuotta sitten niin niinsanotut uskovaiset haukkuivat hänet pääperkeleeksi ja tämän vihan saavat kokea kaikki Jeesuksen seuraajat Jumalan lapset, vaikka heidän tarkoitus vain on et jospa joku epäuskon vanki heräisi ja näkisi mihin onnettomuuteen on matkalla jotta todellinen kääntyminen tapahtuisi.
Jumalan runsasta siunausta sinulle ja varjelusta sillä matka ei ole enään pitkä kun usko muuttuu näkemiseksi.
lainaus edellisestä: "... Heillä ei ole uudestisyntymisen kokemuksia".
Kenellä heillä?
Ihminenhän voi todistaa ainoastaan omasta uskostaan, jos nimittäin sellainen on.
Uudestisyntyneet on Kristus synnyttänyt Jumalan sanan uskomisen ja Pyhän Kasteen kautta uuteen elämään, Hengen elämään.
Uudestisyntyneet ovat Hengen uudessa tilassa, palvellen ja rakastaen Kristusta lähimmäisissään. Eivät he ole kirjaimen vanhassa tilassa, eli lain vaatimusten alla, vankeina.
Omavanhurskaus tekee lailliseksi muita kohtaan.
Uudestisyntyneet ovat vapaita iloisia Jumalan lapsia Heillä on yhteys Jeesuksen kautta isään. He rukoilevat paljon koska se on puhetta jumalan lkanssa, ja he ylistävät Jumalaa joka on heille antanut kokonaan uuden elämän.
Kysynkin mikä uudestisyntyneen merkki se sellainen on, jos alkaa kiittelemään joitakin ihmisiä ja toisia moittimaan, todistelemaan itselleen ja toisille että näillä ei ole uudestisyntymisen kokemuksia.
En viitsi enempää jatkaa, sillä olen elänyt vuosikymmeniä itsekin tuomnkaltaisessa tilassa, "tietäväisenä".
Jumalan armosta olen saanut ottaa Kristuksen sovitustyön uskolla vastaan, uskonut todeksi syntien anteeksiantamisen, enkä osaani vaihtaisi mihinkään enää.
On se niin ihanaa elää Jumalan rakastamana lapsena. Poika on vapaaksi tehnyt, totinen vapaus on koittanut. Kiitos Jeesuksen!
Siinä "nimettömän" kirjoituksessa on se vika, että Luther ja Laestadius eivät opettaneet samalla tavalla.
Ei siitä mitään tule, että nimetön vastoin Raamattua tuomitsee toisten uskon kuolleeksi uskoksi. Entäpä jos oma uskosi on kuollutta?
Jumalan siunausta sinulle.
Uskovan osa on vaino ja halveksunta. Ole iloinen siitä, että Jumala on osoittanut sinulle Poikansa Kristuksen. Joka Häneen turvaa se pelastuu.
Antaa "tietävien" seurata omia profeettojaan kirveen terää pitkin kulkien.
Kun Raamatusa kuvataan viimeistä tuomiota, siellä kerrotaan Jeesuksen sanovan oikealla puolella oleville: "Minun oli nälkä, ja te ruokitte minua. Minun oli jano ja te juotitte minua. Olin koditon ja te otitte minut luoksenne..." (näin vapaasti lainattuna. Silloin oikealla puolella olevat kysyivät: "Herra, koska me olemme näitä tehneet?" He eivät tunteneet hedelmiään, eivätkä laskeneet niitä. Miksi? Koska he turvautuivat Jeesukseen ja silloin Hän vaikutti heissä myös kaikki hyvät työt. Itse nämä ihmiset eivät edes huomanneet sitä. Jos on kovinkin tietoinen omista hedelmistään ja perustaa autuutensa niihin, niin ollaan kyllä vaarallisilla vesillä!!! Sitten vielä tuomitaan kaikki muut helvettiin...
Minäkin arvostan Nimettömän rauhallista tyyliä, mutta ei hän kyllä samalla tavoin opeta kuin Luther ja Lestadius. Jos on oikeasti lukenut Lutheria, en voi käsittää miten voi väittää hänen opettaneen samoin. Eikä kyllä opettanut Lestadiuskaan.
Toki ottamalla Raamatusta lauseen sieltä, toisen täältä, voi kehitellä melkein millaisia oppeja tahansa. Mutta Raamatun tutkimisessa onkin tärkeää, että huomioidaan koko kokonaisuus.
Viime sunnuntain Lestadiuksen saarnassa Lestadius valaisee tätä asiaa hyvin seikkaperäisesti kannattaa lukea jos sinulla ei ollut mahdollisuus kuulla.
Paljon Lestadius käsittelee saarnoissaan elävän uskon ja kuolleenuskon eroa ja käyttää kuolleenuskon uskovista sanaa ARMONVARKAITA, joka on aivan totta sillä ei varastetulla armolla tulla autuaaksi, sillä Jumalan armolupaukset eivät kuulu kääntymättömille, katumattomille seuroissa käyville vaan täytyy saada kokea todellinen katumus ja parannus (tätä Luther aikanaan painotti). Siksi tieto Golgatalla tehdystä sovitustyöstä ei auta ellei usko ole muuttunut eläväksi.
Jeesus tuli sovitustyönsä tekemään vain suuriensyntisten tähden...sellainen joka rohkeasti vielä elää synnissä ei tiedä suuresta syntisyydestään mitään kun kehtaa niin rohkiasti pilkata Kunnian Kuningasta sillä kaikissa ihmisissä Jumala tahtoo näyttää aivan todeksi ihmisen Jumalattomuuden mutta moni sotii näitä pyhän-hengen vaikutuksia vastaan ja saarnaa kuin rietas et uskotaan vaan...niin et synninrakastajana perisi taivaanvaltakunnan, mutta pyhä-raamattu ei sitä vahvista.
Jumalan-sana on ilmoitettu monipuolisesti raamatussa ja sana ei riitele itsensä kanssa vaan vahvistaa itseään vaikkakin luonnollinen ihminen joka ei ole vielä armoitettu ei sitä ymmärrä, vaan luulee raamatun olevan ristiriitaisen kirjan ja omii sieltä vain sen mikä itselleen tuntuu sopivalta.
Se on kallis asia et vielä tuomionpasuunat soivat ihmisten korvissa täällä ajassa, eikä sitä kannata tukahduttaa vaan antaa Jumalan tuomita täällä itsensä jotta Tuomiopäivänä saa kiittävien seurassa astua taivaanvaltakuntaan. Tämä on yksi suuri salaisuus tämän taivaanalla jota ei voi ymmärtää kuin ne jotka sen ovat kokeneet sillä heiltä Jumala ei ole salattu.
ei asetu toisen yläpuolelle. Hän ei arvostele toisen uskoa, vaan rakastaa lähimmäistään ja kertoo sen synnin vaaroista, jonka rakastajaksi toista luulee. Ei se ketään rakenna, jos sanotaan:"Sinä olet synnin rakastaja". Minun täytyy kyllä myöntää, että minussa on synnin rakkautta paljonkin. Joudun kilvoittelemaan sen eteen, ettei se hallitsisi minua.
Minäkin olen saanut kuulla muutamilta kristityiltä pitkiäkin saarnoja esim. television vaarallisuudesta. Oli nimittäin jotenkin syntynyt käsitystä, että perheessämme olisi televisio.
Mielestäni se on aivan oikein, että näin toimivatkin. Aivan rakastava henki niissä puheissa oli.
No kuitenkaan perheessämme ei ole koskaan ollut televisiota, eikä meillä ole ollut aikomustakaan sitä hankkia ta edes katsella muuallakaan.
Kuitenkin koin sen välittämisenä ja rakkautena.
Niinpä!
Kristus itse on tie taivaaseen, hän on totuus ja elämä. Jumala on rakkaus, Kristus on Jumalan Poika. Niin on Jumala maailmaa rakastanut ... Joh 3:16
Ikävää että ihmiset ovat niin synnin tähden sairaita, että pirää vielä uskoa tunnustavanakin elää lain lain vaatimusten alla vankina. Pitää kulkea fakiirin lailla kirveen terän päällä.
Jotkut muinoin kuohitsivat itsensä, jotkut tekivät nasiiri lupauksen. Nykyisinkin osa juutalaisista kulkee sellainen pieni lakki päässä, eikä sunnuntaina parane painaa hissin nappia, ettei sutuus mene sen sileän tien.
Munkit ajelivat päälakensa paljaiksi pukivat mustat kaavut päälleen ja eristäytyivät muista ihmisistä ja kristityistä harjoittamaan
"hartautta".
Sama henki elää tänäänkin, aivan tässä keskellämme, ja ikävä kyllä voi hyvin. Sen hengen seuraajat sen sijaan eivät voi hyvin, sitä ei ole vaikea havaita.
Rutina on kova aina siellä missä Kristuksessa vapaat kokoontuvat. Valitetaan Jeesukselle että kun tämä rontti ottaa vastaan syntisiä ja vielä syökin heidän kanssaan, pitää hauskaa.
Ajattele SYNTISTEN kanssa!!!
Kristus keskittyi palastamaan meitä syntisiä.
Kristus lähetti omansa viemään tätä pelastuksen sanomaa kaikkeen maailmaan.
Omavanhurskaus opettaa tuijottamaan omaan napaan. Se opettaa kaivamaan maata kynsillään jotta löytyisi aarnihauta lihasta. Tärkein omavanhurskauden opetus tähtää siihen että saa pelastetun horjumaan uskossa, ja saa hänet keskittymään Kristuksen lahjoittaman vanhurskauden riistämiseen pois niiltä joille kristus on sen lahjaksi antanut, - uskon kautta.
Sinultahan tässä pelastavaa uskoa kysytään, et sinä pelastu Lestadiuksen uskolla.
Eikä Lestadius itseensä uskonut hänkään, vaan Kristukseen.
Jos tänäänkin muuta pelastusta julistetaan kuin Kristusta, niin sen saa kyllä jättää ihan omaan arvoonsa.
Lestadiusta kuunnellaan nykyisin paljon sillä tavalla, että päätarkoitukseksi muodostuu pelastavan Kristus-uskon sijasta oppia kuurnitsemaan, analysoimaan ja mitätöimään toisten uskoa Kristukseen.
Aivan siis metsässä koko homma!
Uskokaa jo, että jos lähtökohta Jumalan sanan tutkimiselle on tällainen, mitä edellä kuvasin, niin silloin olette todella ymmärtäneet koko evankeliumin sanoman väärin, ja myös Lestadiuksen opetukset olette ymmärtäneet väärin.
Siinäpä se on vihollisen (omavanhurskaus) kavaluus on, että henkilökohtaisen uskon kilvoituksen asemesta uhri alkaa "kilvoitella" toisten sormella osoittelussa ja heidän uskonsa mitätöimisessä.
Kun on tarpeeksi sokeaksi mennyt hengellisesti, niin ei sitä vikaa enää havaitse itsessään. "Net ovat nuo muut, kun eivät usko".
Tällainen henkilö havaitsee kyllä uskon puutoksen, syyllisyyden pelon ja häeän itsessään.
Havaitsee senkin että jo maanataina tuntuu mahdottomalta uskoa, vaikka sunnuntaina kaikki synnit julistettiin juhlallisesti Jumalan puolesta anteeksi, iankaikkisella unhoituksella, Jeesuksen nimessä ja veressä.
Oman vanhurskauden vangiksi joutunutta ei kiinnosta mistä se johtuu, ettei hän jaksa uskoa. Hän rupustaa vain sitä kun on niin huono ja kelvoton ihminen, ja näivettyy siihen, tuntwematta Jeesusta joka armahtaisi hänet Jumalan lapseksi, juuri sellaisena kun hän on.
Siitä huolimatta intoa kyllä riittää tuomita, mitätöidä ja halveksia toisten uskoa. Eivät he huomaa sitä, keneltä usko puuttuu silloin.
Surullista on, että omanvanhurskauden vankeja on paljon keskuudessamme, niitä jotka eivät trunne tilaansa oikein. He suuttuvat, jos heille julistetaan Jumalan armoa, syntien anteeksiantamusta ja vapautta Jeesuksessa Kristuksessa.
Miksi vaihdat sitä nimimerkkiäsi???
Ei auta LLL:n saarna sunnuntaina, jos ei ymmärrä Jumalan sanaa.
Armo kuuluu KAIKILLE katuville.
Sinä "nimetön" et ole oiketutettu sitä estämään!
Toivon, että ymmärryksesi avautuu.
Et sinä voi ihmisenä määrätä toisten katumusta.
Jokainen, joka avuksensa huutaa Herran nimeä,se pelastuu.
Siinä ei tarvita sinua kätilöksi ja mittamieheksi tutkimassa katumuksen syvyyttä.
Muista: Se mitta, jolla täällä mittaat muille uskoville, sillä mitalla sinullekin kerran mitataan - ellei parannusta tule!
Alempana ei voinut vastata, kun hierarkiasta olis tullu liian syvä.
Kilvoittelu on sitä, kun vihollinen tuo jonkun ilkeän tai pahan ajatuksen, niin pyrkii sen hylkäämään jo mielessään ja palauttaa mieleen, mitä on kokenut silloin, kun sai ekan kerran uskoa.
Kyllä se paha ajatus on minulla joskus toiseen kristittyynkin kohdistuva epäilevä ajatus, mutta monta muutakin...
Oikeassa olet "Kiitolliin..."
Tiedä ja uskon vilpittömyytesi. Oleellinen kysys jäi kuitenkin hieman avoimeksi vielä. Nimittäin ne sota-aeet joilla ruman tulisia nuolia vastaan voi taistella, joten katsotaan ne nyt vielä Raamatusta.
Kohta 1.
Ef. 6:14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
Jos muistat vielä niin totuus on Jeesus Kristus.
Seisokaan siis kupeet totuuteen vyötettyinä Jeesuksella Kristuksella. Eli liukekaa ja tutkikaa Jumalan sanaa opetelkaa myös aivan ulkoa Jumalan sanaa, niin että on aina valmis vastaamaan vihollisen kiusauksiin - Jumalan sanalla.
Olkoo pukuna vanhurslaus. Tässä on aivan oleellinen merkitys sillä että vanhurskauutamisoppi on päivän selvä. Siis uskosta armosta ja Kristuksen tähden on syntinen vanhurskas. Muita mahdollisuuksia ei ole, jos on niin ne on riisuttava pois.
Kohta 2.
Ef. 6:15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
Eli pelkäämättä julista sanomaa Kristuksesta joka kärsi kuoli ja kuolleista nousi ylös, valitematta seuraa jossa puhut. Ja nimenomaan tulee julistaa sitä rauhaa, jonka Kristus teki Jumalan kanssa, ja jonka ihminen saa kun ottaa uskolla vastaan Kristuksen suorittaman lunastustyön omalle kohdalleen.
Muutoin ei tule sitä rauhaa jonka Jumala antaa.
Kohta 3.
Ef. 6:18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;
Eli toimiva rukouselämä päivittäin rukouksia Hengessä. Ja korostaa kaikken pyhien puolesta. Kaikkien jotka Kristus on vanhurskauttanut.
"Kiitolliin" kirj. oikein.
Kilvoittelu perustuu uskoon. Se ei ole tillien ja minttujen mittaamista, vaan pakenemisa uskolla Vapahtajan turviin.
"Sinä Herra, olet kaikki tekonikin tehnyt".
Siinä ei boordien poispaneminen ja uusi tapetointi auta yhtään mitään.
Olisko mahdollista, että meidän tulee antaa anteeksi toisillemme mutta Jumalan Valtakunnan oikeutta ei edes kristinuskon kirkoilla ole vaikka rakentava tuomiokirkkoja.
Voi hyvin olla näin .
Luin tuon kertomuksesi, se on viehättävä ja varsin totuuden mukainen . Vaikka minä olin lapsuuden kristitty , sai Jeesus minut kuitenkin koukkuun . Vähän jälkeen rippikoulun .
En jostain syystä saanut vastattua suoraan viestiisi (kone ilmoitti, että viestin hierarkia on liian syvä tai jotain sinnepäin... mitä lienee tarkoittaneekin :))
Joka tapauksessa, kiitos kirjoituksitasi! Ne rohkaisivat.
Kiitos Herralle Jeesukselle!!! Amen.
Kiitos Jeesus!
Hierarkia tulee aika usein vastaan. Vastausviestin sisentäminen ei enää onnistu.
(siis kohti viestiketjun oikeata laitaa)