Minua on pitkään kiinnostanut yksi juttu; miksi
moottoripyörät kiinnostavat joitakin niin paljon
että elämään ei enää muuta mahdukaan? Mitä
kiksejä motoristi saa moottoripyörällään
ajamisesta vaikka autokin on keksitty joka on
sentään huomattavasti turvallisempi ja lämpimämpi
ja halvempi tapa liikkua.
Eikö nämä kaikki kulkupelit (kuten autot,
moottoripyörät ym.) ole vain ja ainoastaan juuri
niitä kulkupelejä, eikä nyt sentään koko elämä?
Miten ihmisessä voi muodostua reaktio, jonka
johdosta ihmisestä syntyy moottoripyörä intoilija
ns. motoristi?
Miten tai millä tavoin itse sait innostuksesi
moottoripyöriin?
moottoripyörät kiinnostavat joitakin niin paljon
että elämään ei enää muuta mahdukaan? Mitä
kiksejä motoristi saa moottoripyörällään
ajamisesta vaikka autokin on keksitty joka on
sentään huomattavasti turvallisempi ja lämpimämpi
ja halvempi tapa liikkua.
Eikö nämä kaikki kulkupelit (kuten autot,
moottoripyörät ym.) ole vain ja ainoastaan juuri
niitä kulkupelejä, eikä nyt sentään koko elämä?
Miten ihmisessä voi muodostua reaktio, jonka
johdosta ihmisestä syntyy moottoripyörä intoilija
ns. motoristi?
Miten tai millä tavoin itse sait innostuksesi
moottoripyöriin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
puoleensa. Se on nimittäin se ihanan hillitön
FEEELIS ja VAPAUDEN tunne parempaa kokemusta saa
hakea kuvittele nyt iteki ku ajat
moottoripyörällä auringonlaskuun helvetti mikä
feelinki siin on sitä feelist ei voi kokee
autolla ajaessa
innostus lähti jostain 13v iästä kun sainekan
moottoripyörän (suzuki ts125)
sitten seuraava oli 14 vanhana dt jammu ja samaan
aikaan tuli myös 125 cr honda.
sitten niitä hondia oli 5-6 kpl cr125 ja cr250.
seuraavax mä sit sain kortin ja motoksi tuli rd
jammu....
sitten on seurannut pari enska cr250stä
pari 250 wr hussea,yksi 500 wr husse ja r1 yammu..
joten se tauti on istutettu pienenä ja syvään....
Hohhoijaaa.
Ei vois vähempää kiinnostaa sun pyöräs.
itseäsi kutsuva, kun nyt olet oppinut
osallistumaan keskusteluun, niin opettele vielä
sanomaan jotain totta ja todellista, mielellään
myös kiinnostavaa tai hyödyllistä. Ennen kaikkea
vältä turhaa hölinää, jota nyt päästelet. Kenen
muun kuin äitisi luulet kaipaavan tietoa siitä
mikä sinua ei kiinnosta ? Muille riittää hyvin
että et silloin kommentoi. -
En minä osaa selittää miksi tämä on niin hienoa
kun en ole koskaan ollut ilman. Joskus 60-luvun
lopulla alkoi vanhemmilla serkkupojilla olemaan
motukoita ja sain innostuksen. Siitä lähtien olen
elänyt toisenlaisessa maailmassa
kuin "tavalliset" ihmiset. Olipas tuuria ettei
suvussa ollut esimerkiksi vaikka homoja tai
eläimiinsekaantujia. Samanlainen kulttuurin
reunailmiö tämä moottoripyöräilykin on.
Kyllä elämään muuta mahtuu, paljonkin!
Tärkeämpiäkin asioita kuin MP.
Silti MP:lla on hieno ajella, tulin juuri kotiin.
Noin 120km, aurinko paistoi pilvettömältä
länsirannikon taivaalta. Pääasiassa mutkaisia
sivuteitä ja oli mahtavaa ...
Hyvää kevättä kaikille
Moottoripyörällä ja autolla ei ole mitään
tekemistä keskenään. Auto on kulkuväline siinä
missä moottoripyörällä ajaminen on ajankulua,
huvia, turhaa touhua, rahanhaaskausta,
vaarallista, typerää, elämäntapa, jne jne
loputtomiin jatkuvaa vastakkainasettelua.
Nämä ovat omia mielipiteitäni, eikä niitä muiksi
ole tarkoitettukaan. Oma kaksipyöräisiin liittyvä
elämäntapani sai alkunsa 8 vuotiaana, jolloin
sain ekan metsämopon.
11 vuotiaana ajoin 100 kuutioista suzukia, ja
piikkinen tuli RD- jammun muodossa kuvaan
ollessani 13 vuotias.
Kevytmoottoripyöräkorttia ajaessani, vuonna 1981,
ajoin myös 350 kuutioisella yamahalla poliisia
pakoon. Ja 17 vuotta täytettyäni allani oli jo
tuutti (750cc).
Sitten tuli autovaihe, jenkkeineen pakuineen
kaikkineen. Välissä ajoin tuolla tuutillani,
mutta sitten tehtiin lapsia, hankittiin asuntoa
jos toista ja kolmattakin.
Nyt tänä keväänä ostin viimein "lopullisen
moottoripyörän", kuusipuolikkaan custom-yamahan.
Ostin uuden pyörän, jolla aion ajaa hautaan
saakka. Ikää minulla on nyt 36 vuotta, ja tauti
ei koskaan parane. Se on selkärangassa. Kun
minulta on kysytty, mikä on hyvin tahditonta
mielestäni, että jättäisinkö vaimoni jos pyörä
olisi vastakkaisessa vaakakupissa, en ole
hetkeäkään epäröinyt vastaukseni suhteen.
Toinen yhtä tahditon kysymys on vielä
esittämättä. Sen esittäjäksi on potentiaalia
vaimollani, joka jonakin päivänä saattaa laittaa
ehdoksi jomman kumman lähtemisen minun
elämästäni, joko hän tai pyörä. Sinä päivänä
totean valinneeni hyvin ajattelemattomasti,
valitessani sellaisen elämänkumppanin, joka voi
verrata itsään konevoimalla kulkevaan
kaksipyöräiseen. Syy on omani, ja kannan
seuraukset, ja annan muijan mennä.
Autovertauksesta vielä joku sana, vaikka viestini
venyykin:
Menin eilen tarkistamaan prätkän rengaspaineet
hultikselle. Painemittarilla oli iäkäs äijä,
täyttämässä kottikärrynrengasta. Ajoin viereensä,
odottamaan vuoroani. Äijä siinä katsoi kun
seipäännielleenä, hullu kiilto silmissä, ja
sanoi "on kromia - on kromia". Jatkoi sitten
että "mutta kyllä maksaa... maksaa auton hinnan".
Sitten hän alkoi ilmeisesti manaamaan päästään
pahoja ajatuksiaan, jotka sinne olivat hetkeksi
eksyneet, ja mumisi: "auto -auto -auto -auto-"
Minä ajattelin autoani; saisin todellakin
prätkäni hinnalla noin 7,5 kpl niitä vuoden 1988
900i- saabeja, jollaisella minä ajan silloin kun
kuljen jonnekin. Mutta mitä minä niillä tekisin.
Eläköön ymmärrys - ja ymmärtämättömyyskin!
olen täysin samaa mieltä man rayn kanssa.
itse olen ajanut 25 vuotta moottoripyörällä
tää nykyinen on 13 katupyörä enduroita ja grossi
mopoi on ollut muutama.
mua ei saa pelti laatikkoon istumaan kesäl kun
pakon edestä.se pyörällä ajo on sellaista vapauden
tunnetta ja ajatelkaa pyörä on ketterämpi kuin
auto se pysähtyy ja kiihtyy nopeammin ja jos
tulee paha paikka aina voi hypätä pois.mihin
hyppäät autosta.
nykyinen vaimonikin tykkää pyöräilystä vaikka
varoitin aikanaan et satoi tai paistoi aina
mennään pyörällä
niin muuten naista en ole satuttanut kuin kerran
tätä nykyistä hän meinaan kaatoi 2 vuotta aikaa
mun silloisen pyörän(cbr1000f)silloin jotain
ratkesi en ajatellut mitä tein mut jokaisel pimii
joskus.
ai ai sais vain ajaa läpi vuoden meille
motoristeille pyöräily on elämäntapa mitä
autoilijat ei ymmärrä kun motoristin pitää aina
ajatella et auto on hirvi se voi tehdä mitä vain
ja kääntyä eteen koska vain mut paino 2000kg siit
aivoja kilo tai alle kyl se pitäis meidän
motoristien ymmärtää
Lopullinen moottoripyörä - älä tapa meitä nauruun.
Ennen elokuun loppua olet jo pyöräkaupassa
katselemassa uutta. No, sillä kertaa vaihto jää ja
voi olla että selviät vielä keväästäkin, mutta ei
mene kahta vuotta tästä päivästä kun alla on jo
uusi pyörä, joko isompi customi tai joku ihan
toisen tyyppinen pärrä. Näin se menee meillä muilla
ja näin se menee sullakin. Ja kivaa on...
Tarkennetaan hiukan:
hankkimani pyörä on lopullinen siinä mielessä,
etten aio sitä hukata, koska tarvitsen
sellaisen(kin) pyörän jolla ajetaan. Tallissa
kummiteelee, ja odottaa moottoria ja muuta
rompetta, varsinaisen harrasteajoneuvoksi
luokiteltavan prätkän runko.
Jääköön nyt, sen maatalouskoneen maineesta
johtuen, enempää kommentoimatta mikä se on, tai
mikä siitä joskus saattaa tulla.
Nyt kuulostaa totuudenmukaisemmalta. Oma unelmani
olisi talli, jossa on viisi, kuusi erilaista pyörää
mielialan ja matkan mukaan. Siihen jonoon mahtuisi
kyllä yksi kustomikin, vaikka tuo nykyinen...
MP:ääni on kääntäen verrannollinen pyörän tehoon!
No joo, olen kokeillut ajamista. Itse asiassa
omistan sellaisen vanhan RD jammun, mutta ei ole
tullut ajeltua enää vuosiin silläkään kun paska
leikkas kiinni enkä viitsinyt vaivautua silloin
vaihtamaan laakereita. No joo, nyt olen ajellut 5
vuotta autolla enkä kyllä takuulla vaihtais
moottoripyörään mistään hinnasta. On se vain niin
paljon mukavampaa (miksiköhän?) hypätä omaan
autoonsa kuin alkaa sötköttään jotain mopoo
käymään.
Ei minulla ole teitä motoristeja mitään vastaan,
mutta ihmettelen silti että joillekin
moottoripyörä on todellakin koko se elämä. Kun
muistelen omia aikojani kun vielä päristelin
(kauhulla) niin ei kyllä ole koskaan tehnyt enää
mieli ostaa uutta pyörää. Aina oli kylmä
(varusteiden kansa tai ilman), aina pyörään sai
tehdä jotain remonttia, jätti about 5 kertaa
johonkin hevon kuuseen keskellä yötä, meinasin ja
jäinkin kerran auton alle, mutta selvisin onneksi
säikähdyksellä, vei löpöö ihan sairaasti, ym. ym.
listaa voitaisiin jatkaa loputtomiin. Sit häijy
vielä leikkas kiinni kun olin tekemässä
maakuntakiertuetta, ilmeisesti oli vettä päässyt
tuorevoiteluun ja koshhh.
Toisekseen en nyt tiedä oliko se niin kivaa
kuunnella kun kakstahti saha tärisee ja pitää
helvetin moista pauketta jalkojen välissä ja
kokoajan siinä sivussa kuuntelee että kuuluuko
koneesta särinöitä tai sirinöitä että uskaltaako
lähteä pidemmälle kuin kouluun. Ei todellakaan
ollut kivaa.
Niin että se mun moottoripyöräilyistäni. Ei enää
ikinä.
Harva edes viitsii kommentoida tuollasta, mutta
heitämpä ihan **ttuillessani...
On näköjään vanha paska piikki vienyt kaverilta
ajohalut... Yhtä hyvin tuossa voisit puhua vaikka
jostain teininoppakorollasta, joka jättää
tienpäälle vähintääkin 6 kertaa kesässä. Markalla
saa markan vehkeen... Myös moottoripyörissä...
Itse huollan oman pyörän joka talvi ja vain kerran
se on jättänyt tien päälle (tosin tunniksi vain,
kun sain sen fiksattua).
Ja usko pois ei ole paljoa sen rentouttavampaa
puuhastelua talvella, kuin rassata omaa pärrää
pimeinä talvi-iltoina ja odotella tulevaa kesää.
Toisekseen mikä helvetti se autokin oikein on ?
Hikinen peltiloota, jossa on 4 TV ruutua.
Ruuduissa pyörii joku maisemavideo ??? Ja penkki
hiostaa ja hiertää persettä!
Prätkällä ajaessa olet keskellä maisemaa, et
missään "elokuvissa".
Ja se vapauden tunne!!!
Eikä tarvitse kasvattaa mahahaavaa jonottamalla
aamu- ja iltaruuhkissa muiden hikisten
peltilootien kanssa, kun hieman käyttää pyörän
pienuutta hyväksi... ;-) Matka joutuu ja **tutus
vähenee!
Koska juttusi on kuin suoraan omasta elämästäni.
Paska pyörä, kylmä ja märkä, ei ***kele ikinä
enää sanoin n. 18 vuotta sitten ihan ääneen. Se
olikin totta kevääseen -98 saakka.
Ihanaa, viimeinkin oli varaa kunnon pyörään,
jonka olen tosin jo vaihtanut toisentyyppiseen
(custom > sporttiseen matkapyörään)
Tää on jotain niin mahtavaa, kivoja kavereita
unohtamatta, että täytyy olla toinen jalka
haudassa ennen kuin moponi toistamiseen hävitän
ja harrastuksesta luovun.
Ja usko pois ei ole paljoa sen rentouttavampaa
puuhastelua talvella, kuin rassata omaa pärrää
pimeinä talvi-iltoina ja odotella tulevaa kesää.
En kommentoi kuin kahta kohtaa. No tuokin on ihan
maku juttuja (rassaaminen), jos tykkää rassata
sormet paskassa ja haavoilla jotain motskarin
raatoa niin siitä vaan. Itse en kyseisestä
hommasta tykkää - kaipa olen vain sitten
sellainen tyhmä kaupunkilaisjuppi, mutta ei se
siitä huolimatta sovi minulle. Toisekseen, työt
vievät jo muutenkin ajan moiselta.
Toisekseen mikä helvetti se autokin oikein on ?
Hikinen peltiloota, jossa on 4 TV ruutua.
Ruuduissa pyörii joku maisemavideo ???
Niin, no onneksi minun bemarissani on rättikatto,
että sen voi hilata kuumina kesäpäivinä taakse.
Talvella voikin siirtyä sitten passattiin.
Sanoisinko, että mikään ei ole sen ihanampaan,
kuin hypätä omaan bemuunsa ja kiidättää pitkin
kaupungin katuja ja seikkailla sinne tänne.
Silloin tällöin voi töötätä hyvän näköisille
kimuleille =) ja joskus voi lähteä vaikka
kiertelemään Suomea muuten vain. Eli toisinsanoin
voin tehdä kaiken saman kuin sinä
moottoripyörälläsi ja silti saan samat fiilikset
kuin sinä, että onko tuolla tavalla nyt niin
väljä miten liikkuu kunhan itse tykkää.
Auto vastaan prätkä voisi verrata masturbointiin ja
kiihkeään rakasteluun.
Kulkuvälineenä auto ( ne muut) on kuin masturbointi.
Ajaa kyllä saman asian, siististi, milloin vain ja
nopeastikin. Täysin tunteetonta. Laiskottelua.
Prätkä taas on kuin kiihkeä rakastelu, jossa ei pääse
liian helpolla. Pistät itsesi kokonaan likoon. Paljon
tunteita mukana. Vauhdikkaita tilanteita jne. Kun on
ollut tauko, niin mikään ei pidättele...
;-) bikers do it better
Kyl mää sen ymmärrän et joku rakastaa nätei
flikoi mutta peltii ja rautaa.
oli mullakin 20 vuotta aikaa rd mut pyörät ovat
vähän kehittyneet siitä miksei autotkin.
mutta jos sulla auto levii kuka pysähtyy?harva
mut jos jollain vielä sattuu sellainen ihme et
pyörä levii siit ei aja yksikään motoristi
pysähtymättä ohi.
tarkoitan sillä ihmeellä uudempia pyöriä joku
vanhempi voi viel vahingossa jättää tielle eli
tarkoitan tällä sitä että motoristit ovat yhtä
perhettä ja välittävät toisistaan että kukaan ei
jää tielle toisin kuin autoilijat
johon ei yksi vastaus riitä eikä ykksi totuus
kata. Kiitokset sekä kysyjälle että etenkin
kaikille asiallisille vastaajille. On mukava
nähdä hyvä, aito ja värikäs keskustelu, joka
antanee niin kysyjälle kuin lukijallekin sekä
monipuolisen vastauksen että kosolti miettimisen
aihetta.
Tosi on minustakin että auto on moneen käyttöön
parempi kulkupeli ja työkalu ja motukalla ajetaan
lähinnä huvin vuoksi. Suhtautumalla
realistisesti ja sopivasti myös huumorilla sekä
ajamalla asialliseti sitä hupia kyllä riittääkin
vaikka välillä tulee sekä kuvannollisesti että
kirjaimellisesti sekä vettä että lunta. Muilla
tavoilla hupi yleensä loppuu lyhyeen.
Yksi selitys sille sharmille: ajoatapa, asento ja
kulkupelin käytös, nopeus ja voima ovat kuin
hyvällä ratsulla. Motukkaakin on opittava
ymmärtämään ja hallitsemaan ja kun näin on, se
tottelee tarkoin pienintäkin vihjettä.
...perseessä kiinni, noin kuvaannollisesti, eli
mahtoi olla vaikea synnytys.. :) pyörän
mallista ei tarkkaa muistikuvaa, mutta useita
ollut ja vaihtunut, kaikentyylisiä ja aina yhtä
upeita..
museopyöristä enduroihin, customista kyykkyihin,
mopoista tonnisatasiin, kesähelteistä
talvipakkasiin ja jäärataajoihin. toivoisin vain
pitempiä ajokausia, halvempaa polttoainetta,
vapaita nopeuksia motskareille, ilmaisia
vakuutuksia ja että suurempi osa autoilijoista
ajaisi edes joskus omalla prätkällä. ruuhkat
vähenisi. sillä useimmin autolla ajetaan
työmatkatkin yksin tai kaksin.
t. kawabata
Lainaus lehtiartikkelista vuosien takaa:
"Jokaisella on ikään, rotuun, sukupuoleen ja
sosiaaliluokkaan katsomatta peruuttamaton oikeus
olla motoristi. Ja totisesti: motoristi on
motoristin veli, sillä he tuntevat samaa
jokakeväistä tuskaa, joka yhdistää. Mikä on se
kavala virus, joka näihin poloisiin keväällä
iskee? Oireet ainakin ovat vakavat: suomalaiselle
luonteelle vieras veljellinen tuttavallisuus,
outo tapa moikata maantiellä sekä pakottava vimma
parveilla keväisin. Ja miksi sama tauti ei vaivaa
autoilijoita? Autoilijat eivät juurikaan
parveile, eivät heilauta kättä vastaantulijalle
eivätkä varsinkaan ole ystävällisiä toisilleen.
[...]
Tyypillistä motoristia ei siis ole, koska kaikkia
kaksipyöräisen jalkojensa väliin ahtaneita riivaa
tasa-arvoisesti sama tauti. 'Moottoripyörällä ei
ajeta vain siksi, että päästään yhdestä paikasta
toiseen paikkaan. Sen voi tehdä autollakin, mutta
me ei ajeta autolla, koska siinä on seinät.'"
Tere!
Moottoripyöräily on tänäpäivänä NIMENOMAAN
harrastus. Itse aloitin kolmikymppisenä, vaikka
en ollut koskaan edes ajellut 2-pyöräisellä. Piti
vain kokeilla. Ajaminen on todella kivaa,
rentouttavaa, haastavaa jaennenkaikkea
sosiaalista toimintaa. Vauhdin hurma on se mikä
varmaan selittää(minun kohdalla
moottorikelkkailulla oli vaikutusta) ja tietysti
myös se, että saa "käskettää" pyörää.
Moottoripyörää ajamalla kokee maailman eri
tavalla: siinä aistit esim. Pohjanmaalla ajaessa
sivuteitä AIV-rehusta lehmän paskaan!!! Itse
aikoinaan ihmettelin, mikä moottoripyöräilyssä
viehättää. Kannattaa siis hankkia tietoja eikä
muodostaa heti kokonaiskuvaa pelkkien mielikuvien
tai esim. lehtijuttujen perusteella.
terveisin "motoristi-lehtori"