Olen 31- vuotias mies. Akateemisen koulutuksen saanut, aina elämässä pärjännyt. (saanut työpaikan, minkä halunnut), nuorena useita suomenmestaruuksia yleisurheilussa saavuttanut. Mukavaksi, älykkääksi ja kiltiksi sanovat. Olen kuulemma vieläpä harvinaislaatuisen komea, tiedän sen itsekin.
Sitten olen myös alkoholisti.
Alkusanat olivat tilanne vuosi sitten. Nyt olen menettänyt vaimoni, työpaikkani, omaisuuteni, maineeni. Nukun halvassa vuokrakämpässä patjalla.
Toki tätä kaikkea edelsi suurkulutuksen vaihe.
Mutta aion nousta täältä, niellä ylpeyteni, rakentaa elämäni täysin uudelleen vaikka kuinka tuskaiselta se välillä tulee tuntumaankin. Käyn nyt AA- kerhossa pari kertaa viikossa, josta olen saanut toivoa, aina sieltä lähtiessä on kevyempi olo kun ymmärtää, ettei ole yksin. Toisaalta AA auttaa ymmärtämään kuinka vakavasta sairaudesta on kyse. Ja yksin harvoin pärjää.
Sitten olen myös alkoholisti.
Alkusanat olivat tilanne vuosi sitten. Nyt olen menettänyt vaimoni, työpaikkani, omaisuuteni, maineeni. Nukun halvassa vuokrakämpässä patjalla.
Toki tätä kaikkea edelsi suurkulutuksen vaihe.
Mutta aion nousta täältä, niellä ylpeyteni, rakentaa elämäni täysin uudelleen vaikka kuinka tuskaiselta se välillä tulee tuntumaankin. Käyn nyt AA- kerhossa pari kertaa viikossa, josta olen saanut toivoa, aina sieltä lähtiessä on kevyempi olo kun ymmärtää, ettei ole yksin. Toisaalta AA auttaa ymmärtämään kuinka vakavasta sairaudesta on kyse. Ja yksin harvoin pärjää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos viestistäsi.
Olen 42-vuotias nainen ja sekakäyttäjä. Olen viikon kaksi raittiina ja sitten vedän koomat ja pillereitäkin saatan ottaa niin paljon, etten edes muista määrää. Joka kerta menee muisti ja tulee mokailtua, joka tarkoittaa sitä, ettäsoittelen kaikki läheiseni läpi ja puhun ties mitä. Kaverit vievät rahani ja käyttävät muutenkin hyväkseen. Sitten kun jossain vaiheessa herään tajuamaan iskee armoton morkkis ja halu kuolla, vaikka tuleehan se kuolema tälläkin tavalla. olen monet kerrat lyönyt päätäni ja kaatuillut ja yleensä olen aina mustelmilla. Lisäksi ovat uni- ja paniikkihäiriöt.
Miten helvetissä tästä selviää ennen kuin tappaa itsensä?
Olen vielä kaunis nainen ja ongelmani on jatkunut nyt parisen vuotta. Olen onnistunut tuhoamaan kaikki ihmissuhteeni ja olen aivan yksin.
Olen käynyt terapiassa joskus n. vuoden, mutta en kyennyt olemaan siellä rehellinen ja se tilanne ahdisti muutenkin niin, että hikoilin joka käynnin jälkeen vesimärkänä ja tärisin kuin haavanlehti. Puhuminen on minulle vaikeaa.
Toivo, mitä se on?
Kiva kuulla että olet päässyt jaloillesi AA-n kautta. Minäkin tajusin vuosien ponnistelujen, dokailujen ja mokailujen kautta, että juominen oli oire monesta muusta asiasta ja minun on se lopetettava.
Niin kävi, ja alkuun olen päässyt AAlaisten ystävien tuella, kiitos siitä. Ei siellä ole pelkkiä hampaattomia ukkoja, itse olen pikkasen päälle 30 nainen ja elämän parhaassa iässä, en halua pilata sitä alkolla mistä tuli mulle pakopaikka niin iloissa kuin suruissa.
Siistii olla raitis, eikä ahdista yhtään kun on raittiita ystäviä:) tsemppiä sulle urheilija, hieno homma
RAITTIUS EI OLEKKAAN NÖSSÖJEN LAJI
Ei tietenkään. Kuka tahansa osaa kaataa viinaa kurkusta tai tykittää itteään muilla huumeilla, mutta harvapa pystyy olemaan tekemättä sellaista!
Täällä toinen alle 35-v., akateeminen, varsin sporttinen, silmäniloksi, älykkääksi ja mukavaksikin sanottu mies - jolla yllättäen on ollut vuosia jatkunut suurkuluttamisen ongelma. Se on häirinnyt jonkin verran kaikkea. Nyt meneillään irtiotto, tarkoituksena vähennys. Tsemppiä!
Olen 45 vuotias mies.Peruskoulutuksen saanut,mutta aina elämässä pärjännyt.En ole saanut
työpaikkaa mitä olen halunnut.Nuorena urheilin ja pelasin jalkapalloa kavereitten kanssa.Ei ole kukaan kehunut mukavaksi tai älykkääksi enkä ole kovin kilttikään. Olen kuulemma vielä erittäin harvinais laatuisen luotaan työntävän näköinen, ja sen tiedän itsekin.
Sitten olen myös alkoholisti.
Näin oli tilanne joku vuosi sitten. Nyt olen edelleen yksin,työpaikkakin meni,ja se vähä omaisuus on juotu kurkusta alas.Nukun edelleen vuokrakämpässä niinkuin ennenkin......
Ja silleen ,mutta mikä teistä elvistelijöistä
tekee sitten erilaisen kuin minä, sillä turha tänne on tulla esittelemään omia curriculum vitae
saavutuksiaan. Juoppoja ollaan herrat ja narrit
päämäärä on yhteinen,vaan katsotaan kumpi on raitis vielä vuoden päästä.....siinä ei kauneus auta.