"Virtahepo olohuoneessa" "Flodhäst i vardagsrummet".Me joilla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus saadaan historiaa elämällemme ja ymmärrystä ehkä. Minulle selvisi monta asiaa jotka on vuosien mittaan minua häirinnyt, miksi reagoin niin tai näin. Eihän menneisyyttään pääse pakoon aina se jossain vaiheessa eteen tulee, mutta jos osaa tehdä sovinnon sen kanssa niin on kevyempää jatkaa elämäänsä.Suomalainen kirjailija kirjoittanut. Kirjoittakaa jos olette lukeneet, kiitos. Kivat weekendit.
Suosittelen kirjaa........
Hbg
13674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
oli tuttua tarinaa minullekin.
Kirjailija Tommy Hellsten.
nimeltään " Ei koskaan ole myöhästä hankkia uus lapsuus", eller "Det är aldrig för sent att skaffa ett bättre barndom" Kirjailija myös suomalainen Ben ?????????
att få en lycklig barndom (Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.) Kirjailija Ben Furman.
Olipas sattuma että mainitsit kirjasta, koska itse ajattelin edellisessä vastauksessani mainita tästä samaisesta kirjasta. Olin jonkin aikaa meilinvaihdossakin Benin kanssa sen jälkeen kun luin kirjan.
Benillähän on oma ohjelmasarja Suomen TV:ssä, missä käsitellään erilaisia elämän ongelmia.
sinun näkökantaasi omaan lapsuutesi? Minulle tuli ne kirjat ajankohtaiseksi kun yksi lapsistamme rupes syyttään vanhempiaan huonosta olostaan. Se on nämä nykyajan sivistyneet lapset jotka ei halua kantaa vastuuta itsestään vaan aina täytyy joku toinen olla syyllinen että he voivat huonosti tavalla tai toisella. Ei minulle tullu mieleenkään nuorena syyttää vanhempiani jos minä voin huonosti. Nyt "vanhana ja viisaampana" näen yhteydet lapsuuteeni. Mutta en silti voi syyttää nyt edesmenneitä vanhempia mistään vaan saatan heitä paremmin ymmärtää. Sota-ajan jälkeisiä vanhempia kun olivat. Äitini vielä huutolaislikka ja isäni sodassa seitsentoist vuotiaasta. Eihän heillä ollut ymmärrystä antta muuta mitä he itse olivat saaneet! Ja kun ne kirjat luin niin vielä enempi käsitin vanhempieni käytöstä meitä kersoja kohtaan.
Tiedätkö onko Hellsten ja Burman kirjoittanut muita kirjoja tästä aiheesta?
Aloin lukea ihmissuhteita käsittelevää kirjallisuutta parikymmentä vuotta sitten erottuani miehestäni. Halusin ymmärtää miksi hänestä on tullut sellainen kuin hän oli.
Sitten siirryin omaan itseeni ja oman taustani vaikutuksiin miksi reagoin niinkuin teen tietyissä tilanteissa.
Tommy Hellsten on itse alkoholistiperheestä ja saattaa olla että hän on kirjoittanut muitakin kirjoja samasta aiheesta. Voit katsoa esim. internetiltä jonkun suuren kirjaston valikoimista. Syötät vaan hakusanaksi Tommy Hellsten jne. niin saat koko listan mitä hän on kirjoittanut.
Itselläni on kotona mm. Rita Christenesenin "Missbrukarnas barn" ja Staffan Myrbäckin "Den vingklippta familjen, berättelser om alkoholistfamiljen".
Itse olen kertonut lapselleni miksi olen tehnyt sellaisia ratkaisuja kuin olen tehnyt ja jostakin ratkaisusta (esim. avioerosta) on hän varmasti kärsinyt ja voinut huonosti. Olen pyytänyt häntä ottamaan puheeksi asiat jotka häntä häiritsevät, että voin auttaa häntä pääsemään eteenpäin.
Meillä ei kotona saanut koskaan puhua että voi huonosti. Kaikki pistettiin vaan jonnekin kannen alle piiloon.
Kyllä lukeminen ja asioitten ymmärtäminen on auttanut sen verran että ymmärrän ettei ollut minun vikani jos isä joi.
Lapsena joutui ottamaan suurta vastuuta asioista jotka eivät normaalisti lapselle kuulu. Piti kasvaa aikaihmiseksi jo lapsena.
Olen aivan samaa mieltä, että ne eväät mitkä reppuumme saimme eivät ole ehkä aina hyviä. Mutta itsellämme on vastuu vaihtaa hyvempiä tilalle, eikä rähmiä itsesäälissä. En usko, että kukaan tahallaan pahaa tuottaa lapsilleen. Pakko vain on sillä kauhalla ammentaa, joka on annettu, mutta vaihtaa parempaan heti kun kykenee.
Kemppiä kaikille
Niin se on. Vanhempamme on antanut meille elämän ja se on itse kustakin kii miten sen elämme. Ei kukaan muu voi olla vastuussa siitä miten elän elämääni. Olen huono ilmaisemaan itseäni suomenkielellä, mutta luulisin että ymmärrätte perustarkoituksen.
Hei Hgb, asutko Helsingborgissa? Jos niin asun aika lähellä. ei ole pakko vastata tähän, ellet halua. Puhut kuitenkin viisaita sanoja.
asun Helsingborgissa. Vuosien mittaan sitä viisaantuu olen ymmärtänyt. Mutta sitähän ei meidän omat lapset vielä tiedä."Voi jos olis lapsena tienny minkälaista on aikuisena elää?"Niinkuin aikaisemmin kirjoitin sain niistä kahdesta kirjasta lohdutusta omalle rahjaantuneelle sielulleni. Olen lukenut monia kirjoja siitä aiheesta mutta en suomalaisten kirjailijoitten. Mutta juuri että nämä kertoi suomalaisista ominaisuuksista kiehtoi minua hirvittävästi. Meni niinkuin historian tunnilla koulussa aikoinaan.Kolkutti sisimpääni.Pidetään yhteyttä jos haluat.
Olisi jännää tietää vaikka tuntisin Sinut Hgb.
Itse luen juuri kirjaa Om gud, Jonas gardellin. On ihan, hyvä ei kuin oikein hyvä.
Kevätterveisin Venla 48
Tuskin tunnen sinua. Minulla ei ole juuri minkäänlaista kanssakäymistä suomenkielisten kanssa täällä ikävä kyllä. Miten itselläsi? Kuinka viihdyt Skåånessa? Oletko jo asunut pitemmänkin ajan. Minä vuodesta -91 mutta asunut ruotsissa vuodesta -65. Ainahan me voidaan pitää yhteyttä tällä kanavalla. MVH.Hbg
Tunnen paljon suomalaisia täältä. Asunut olen yli 30 vuotta täällä ja asun L-nassa.Töitä olen tehnyt vaikka mitä, mutta nyt olen sairaseläkkeellä selkäni takia. Kyllä viihdyn täällä. Kyllä täällä on pieniä suomalaistapahtumia, jos kiinnostaa;esim kirkko on aika aktiivinen H-borgissa ja suomiseurakin toimii.
Kaikkea hyvää kesänaloitusta Sinulle
..on sen poikamme saanut 30 v. s lahjaksi...eikä hän siitä kovin paljon suuttunut, sillä hänellä ovat juuri ne vanhemmat jossa virtahepo olohuoneessa kirjassa kerrotaan. Kirjassa kerrotaan juuri sellaisista,l DI ja lääkärivaimo perheestä. Kenelläkään ei ole aikaa, vaan aika korvatataan rahalla...mee nyt sinne festareille tai mee vaikka etelään puhumattakaan AMS.terin retkistä...
Ottakaa opiksi, jos on persaukinen niin virtahepo muodostuu todella hyvänkin perheen tuhoksi.
Vrt. vaikka Espoolaisten nuorten tekemää palkkamurhaa.... joissa päätekija tuomittiin elinkautiseen vankeuteen josta ½ niin se on 6 vuotta ja uusia murhia ja tappoja tekemään jälleen taasen, kunhan on käynyt sen vankien korkeakoulun, kaikkine kikkoineen..elää lopun ikäänsä varmasti sairaus eläkkeellä!