Hei!
Olemme terveydenhoitajaopiskelijoita Hämeen ammattikorkeakoulusta. Teemme opinnäytetyötä aiheesta Keskenmeno miehen kokemana.
Keskenmenoa miesten näkökulmasta ja kokemana ei ole juurikaan aikaisemmin tutkittu ja siksi haluamme selvittää miesten kokemuksia ja heidän selviytymistään siitä. Pyrimme myös tuomaan esille, millaista tukea miehet ovat saaneet ja toivoivat saaneensa keskenmenon jälkeen terveydenhuollon ammattilaisilta.
Keskenmeno koetaan ja läpikäydään monin eri tavoin. Toivoisimme juuri sinun, keskenmenon kohdannut mies, kirjoittavan meille tarinasi elokuun loppuun mennessä. Käsittelemme ne luottamuksellisesti ja siten, ettei niistä ilmene kirjoittajan henkilöllisyyttä.
Kirjoittaisitko meille kokemuksestasi mahdollisimman laajasti, josta voisi ilmetä muun muassa seuraavia asioita:
- Kuvaa keskenmenosta selviytymistä, keskenmenon herättämiä tunteita, ajatuksia, kysymyksiä…
- Millaista tukea koit ja toivoit saavasi terveydenhuollon ammattilaisilta, keneen/keihin olit yhteydessä
- Miten terveydenhuollon ammattilaisten tulisi huomioida sinut paremmin keskenmenon jälkeen
- Keskenmenosta kulunut aika
- Parisuhteen kesto, miten keskenmeno vaikutti parisuhteeseen
- Keskenmenoon päättyneen raskauden kesto
- Ikäsi
Voit lähettää kokemuksesi suoraan meille sähköpostitse ja/tai jättämällä sen tälle keskustelupalstalle (käytämme tarinoita/keskusteluja opinnäytetyössämme). Opinnäytetyömme valmistuu keväällä 2008 ja se julkaistaan HAMK:n opinnäyetyösarjassa.
Ystävällisin terveisin,
Milla Järvinen milla.jarvinen(at)student.hamk.fi
Kati Lehtomäki kati.lehtomaki(at)student.hamk.fi
Olemme terveydenhoitajaopiskelijoita Hämeen ammattikorkeakoulusta. Teemme opinnäytetyötä aiheesta Keskenmeno miehen kokemana.
Keskenmenoa miesten näkökulmasta ja kokemana ei ole juurikaan aikaisemmin tutkittu ja siksi haluamme selvittää miesten kokemuksia ja heidän selviytymistään siitä. Pyrimme myös tuomaan esille, millaista tukea miehet ovat saaneet ja toivoivat saaneensa keskenmenon jälkeen terveydenhuollon ammattilaisilta.
Keskenmeno koetaan ja läpikäydään monin eri tavoin. Toivoisimme juuri sinun, keskenmenon kohdannut mies, kirjoittavan meille tarinasi elokuun loppuun mennessä. Käsittelemme ne luottamuksellisesti ja siten, ettei niistä ilmene kirjoittajan henkilöllisyyttä.
Kirjoittaisitko meille kokemuksestasi mahdollisimman laajasti, josta voisi ilmetä muun muassa seuraavia asioita:
- Kuvaa keskenmenosta selviytymistä, keskenmenon herättämiä tunteita, ajatuksia, kysymyksiä…
- Millaista tukea koit ja toivoit saavasi terveydenhuollon ammattilaisilta, keneen/keihin olit yhteydessä
- Miten terveydenhuollon ammattilaisten tulisi huomioida sinut paremmin keskenmenon jälkeen
- Keskenmenosta kulunut aika
- Parisuhteen kesto, miten keskenmeno vaikutti parisuhteeseen
- Keskenmenoon päättyneen raskauden kesto
- Ikäsi
Voit lähettää kokemuksesi suoraan meille sähköpostitse ja/tai jättämällä sen tälle keskustelupalstalle (käytämme tarinoita/keskusteluja opinnäytetyössämme). Opinnäytetyömme valmistuu keväällä 2008 ja se julkaistaan HAMK:n opinnäyetyösarjassa.
Ystävällisin terveisin,
Milla Järvinen milla.jarvinen(at)student.hamk.fi
Kati Lehtomäki kati.lehtomaki(at)student.hamk.fi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaimoni tuli kerran raskaana ollessaan iltamyöhällä töistä kotiin ja naapurustossa asuva alkoholisoitunut mies kävi hänen kimppuunsa ja vaimolleni tuli keskenmeno.
Olin hemmetin vihanen ja haudoin kostoa, kunnes yhtenä pakkasyönä keräsin muovikassillisen jäätyneitä koiran paskoja ja pudotin ne sitten jäisinä sen miehen ovessa olevasta postilaatikosta miehen asuntoon. Aamulla koiranpaskat olivat sulaneet ja jokainen sai mitä halusi.
Tämäntyyppinen aihe taitaa olla niitä joista miehet eivät helposti toisille puhu, ehkä puhuvat terapeutille tai lähimmälle kaverilleen.
Meillä tuli aikanaan keskenmeno, tuulimunaraskaus oli sen syynä. Se oli hyvin surullinen asia silloin, mutta vuosilla on taipumus parantaa haavat, - ja vielä enemmän ihanalla uudella lapsella.
Olimme silloin yrittäneet lasta jo pidemmän aikaa ja olimme hyvin onnellisia, ehkä jopa minä enemmän kun vaimoni oli raskaana. Hän n ei sitä ensin uskonutkaan, mutta itse lähelle tätä alaa kouluttautuneena arvasin sen kipeytyneistä rinnoista ja muista merkeistä.
Oli tosi ihanaa lähteä ostamaan viimein raskaustestiä ja kävinkin sen sitten hakemassa. Ja kaksi viivaahan siihen tuli!!! Olimme yhdessä hyvin onnellisia. Se oli pitkään meillä ja minulla muistona ja jonkinlaisena merkkinä tulevasta elämän ihmeestä.
Sitten aika kului, mutta kaikki ei ollut hyvin. oli pientä tiputtelua ja muita oireita. Kukaan ei tuntunut ottavan sitä oikein vakavasti.
Lopulta yhtenä yönä verta tuli niin paljon että sanoin että mennään nyt heti sairaalaan. Itkien menimme sinne, vastassa oli tyly nainen joka kohteli vaimoani hyvin kovakouraisesti ja se tuntui kuin olisi sattunut myös minua. Vaimoni joutui kaavintaan ja unelmamme oli kaavittu pois. Itkimme molemmat, minulla oli monta päivää tosi paha olla ja purskahdin helposti itkuun kun näin tai kuulin esimerkiksi vauvojen ääniä.
Vaimoni ei ollut hyvä ilmaisemaan tunteitaan lapsuudestaan johtuen ja se huoletti minua kun hän ei juuri puhunut siitä kenelläkään, tai puhui mutta vain raivotessaan, aivan kuten äitinsä hoiti omia ongelmiaan.
Suurin suru kesti noin puoli vuotta, mutta vähitellen elämä palasi takasin. Ehkä lopullisesti suru hellitti vasta kun ihana elämän lahja joka leikkii nyt tuossa lattialla syntyi! Kiitos siitä elämälle ja luojalle.