OLEN "SAIRASTANUT"PANIIKKIHÄIRIÖTÄ,PELKÄÄN SOSIIALISIA TILANTEITA,AHDISTUNEISUUTTA JO VUOSIA ONGELMAANI HAIN APUA TÄMÄNVUODEN TAMMIKUUSSA.KYLLÄ OLOA HELPOTTI,ETTÄ SAIN MENTYÄ LÄÄKÄRILLE JA SAIN LÄÄKITYKSEN JA MUUTAMALLE MUULLE OLEN KERTONUT ONGELMASTANI, MUTTA NYT SE ONGELMA ON ETTÄ,TÄMÄ IÄNIKUINEN YKSINÄISYYS PAINAA PÄÄLLE TOSI RASKAASTI, TÄNÄÄNKIN OLEN ITKENYT JA OLLUT TOSI MASENTUNUT JA AJATELLUT MITÄ MUNKIN ELÄMÄLLÄ ON JÄRKEE EI KUKAAN JÄÄ SUREMAAN JOS KUOLIS POIS, JA TAAS, ETTÄ KUN LÖYTÄIS SEN "OMAN" JONKA KAINALOON KÄPERTYÄ SYKSYN PIMEINÄ ILTOINA MIELIALA ON HEITELLYT LAIDASTA LAITAAN.EN TIEDÄ OLI PAKKO VÄHÄN PURKAA ITSEÄNI.
YKSINÄINEN
KYLLÄSTYNYT VM.71/N/02
111029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun luin sun kirjotusta, niin tuntu että se olis suoraan mun ajatuksista! Oon kans ollu koko ikäni yksinäinen, tuntuu ettei kukaan välitä ihan oikeesti. Kyllähän mulla on niitä "kavereita" jotka ilmottaa itsestään aina sillon kun tarvii jotain apua. Muuten on hiljasta. Monta kertaa iltasin ajattelen että olis niin ihanaa vaan kuolla pois, ei tarvis kärsiä tätä yksinäisyyttä. Silti mulla on samalla ajatus että JOS joskus löytäis sen ihmisen, joka oikeesti välittää ja on kiinnostunu musta ja mun ajatuksista. Kaikkein pahimpia on juhla-päivät, kuten esim. juhannus. Tänä vuonna olin yksin kotona ja itkin.
"OLEN "SAIRASTANUT"PANIIKKIHÄIRIÖTÄ"
Miksi laitatte heittomerkkeihin "sairastanut" ? Tunnetteko ylemmyyttä toisten tuskista ja oletteko siksi hengetön ?
"PELKÄÄN SOSIIALISIA TILANTEITA,AHDISTUNEISUUTTA JO VUOSIA ONGELMAANI"
Bullshittiä. Te vihaatte ihmisiä ja siksi kukaan ei halua olla missään tekemisissä kanssanne.
"HAIN APUA TÄMÄNVUODEN TAMMIKUUSSA.KYLLÄ OLOA HELPOTTI,ETTÄ SAIN MENTYÄ LÄÄKÄRILLE JA SAIN LÄÄKITYKSEN"
Hyvä. Miksette nauti elämästänne vaan hyppäätte ongelmasta toiseen ? Miksi ajatte itsenne aina nurkkaan ?
"EN TIEDÄ OLI PAKKO VÄHÄN PURKAA ITSEÄNI."
Te teitte sen pilkkaamalla oikeasti sairaita.
Nuita merkkejäkö vihhaat, niitä meillä päin ope sano niitä lainausmerkeiks ja niin ne on laitettu tietokonneisiinkii. Ainaki miulla on sillä viisii, että yks nappula heittääp yhen merkin näinikkää ' ja toinen kaks " ku sitä nappasoo samalviisii. Ensimmäinen on heitetty ja toinen lainattu!
Miu konnees on taas sellane vika, et se ei tottele ensnappasul välilyöntii, mut käytän sitä silti.
Nii et lue sie joutessas niitä merkkilöitä, mie opettelen napsauttaa välit jälestäpäin ja siin sivus kokkeilen tämmöstä uusiosuomee,jos ei oo päätä eikä häntää. Joko tul hymmyy huulee?
Kaikille paniikkihäiriöisille ja yksinäisille laatuun ja kestoon katsomatta toivotan tsemppiä ja jaksamista. Olen sitä itsekin vuosia sitten potenut, ainoana toiveikkaana ajatuksena "kahden vuoden päästä asiat voivat olla toisin".
Nuole persettäs Schorching Bloodin homo.
Käyhän vastaamassa sinulle osoitettuun kysymykseen mulkku.
Schorching Bloodille oli tuo.
vaikka ahdistaa,kotoa ei kukaan tule hakemaan.Tapaa perhettäsi,ettet ihan yksin ole.Chättää.Keksi itsellesi tekemistä,lue vaikka niin paniikki ei iske.
Saako täältä ystäviä vai haukutaanko, arvostellaanko vain muita?
Onko ketään joka tosissaan hakee ystävää?
"Saako täältä ystäviä vai haukutaanko, arvostellaanko vain muita?"
Jos täällä ystävystyisi jonkun kanssa olisi se yhtä rentoa meininkiä kuin painia leijonan kanssa.
"Onko ketään joka tosissaan hakee ystävää?"
Jos haluat ystävän, ole hyvä ystävä.
Olen itse saanut muutamia paniikkihäiriö kohtauksia noin 15 vuotta sitten. Elämäni oli silloin todella hannkalaa ja yksinäistä, vaikka minulla oli mies ja pienet lapset. Ohjeeksi sain ymmärtäväiseltä lääkäriltä kertoa jollekkin huolistani ja elämästäni avoimesti. Onneksi minulla oli hyvä ystävä jolle purin asioitani ja suruani. Selvisin ilman lääkkeitä. Pikku hiljaa oireet hävisivät, kun opin ymmärtämään itseäni ja antamaan arvon omalle elämälleni. Nyt tyttärelläni on paniikkikohtauksia, voimakkaampia kuin itselläni. Hän tulee luokseni, kun tuntee oireiden saapuvan.Jutellaan, hieron hartioita ja yritän luoda turvallisen tunteen. Minä luulen, että paniikkihäiriöt ovat herkkien, tuntevien ja jonkilaista turvattomuutta kokevien ihmisten reagointia tässä kylmässä ja kovassa maailmassa. Hakeutukaa ymmärtävien ihmisten luo, puhukaa ja antakaa helliä itseänne. Se on parasta lääkettä.
Minä kanssa olen miettinyt että paniikkihäiriöt on tunteellisten, herkkien ja ehkä myös älykkäiden ihmisten sairaus. Sille on mielestäni ihan looginen selityskin, koska ihmisellä joka tuntee ja jolla on älyä ajatella asioita laajemmalti on myös taipumus masentua ajateltuaan sitä kaikkea pahaa josta on saanut siipeensä herkkyytensä vuoksi.
Itsekkin miettinyt että olisi ollut helpompaa syntyä maailmaan vähemmän sydämellä asioita ajattelevana, kylmempänä ja röyhkeämpänä persoonana. Välillä tuntuu että on liian harvassa ihmisiä, jotka osaavat arvostaa toisten hyväsydämisyyttä, ennemminkin sitä osataan käyttää hyväksi...