Voi Mooses parkaa! : (

osaa hepreaa. Aikakirjat kirjoittaa uusiksi Kuningasten kirjan (vanhempi kirja) historiaa, siksi se vetoaa Mosekseen, mutta sanoo hepreaksi "sefer Moshe". Moseksen laki on Torah tai Torat Moshe, esim Mal. 4:4 tai antamasi psalmit. Mitään seferiä ei säilytetty arkissa.

rasismia vastaan kirjoitti:

osaa hepreaa. Aikakirjat kirjoittaa uusiksi Kuningasten kirjan (vanhempi kirja) historiaa, siksi se vetoaa Mosekseen, mutta sanoo hepreaksi "sefer Moshe". Moseksen laki on Torah tai Torat Moshe, esim Mal. 4:4 tai antamasi psalmit. Mitään seferiä ei säilytetty arkissa.

Lue lisää

Näyttää olevan tuostakin Vanhasta Testamentista tarpeeksi monta tulkintaa,ainakin suomenkielisessä Raamatussa.Rasimia vastaan !! uskotaan että osaat hebreaa,voisitko kertoa mitä sefer on suomeksi?

Pelkästään utelias kirjoitti:

Näyttää olevan tuostakin Vanhasta Testamentista tarpeeksi monta tulkintaa,ainakin suomenkielisessä Raamatussa.Rasimia vastaan !! uskotaan että osaat hebreaa,voisitko kertoa mitä sefer on suomeksi?

Lue lisää

tarkoittaa uudemmassa hepreassa kirjaa, mutta sana on ajalta jolloin ei kirjoja vielä ollut ja sen etymologiakin on jonkun verran epäselvä. Aluksi sanalla lienee tarkoitettu ylipäänsä jotain kirjoitettua "tuotosta".

Martin Buber on kyllä tuttu ennestään. Hän oli antisiionisti ja häpesi syvästi Israelin valtion syntejä eli sanoisimmeko jopa että aavistus kristillistä synnintuntoa oli hänessä...

; )

KTS kirjoitti:

Martin Buber on kyllä tuttu ennestään. Hän oli antisiionisti ja häpesi syvästi Israelin valtion syntejä eli sanoisimmeko jopa että aavistus kristillistä synnintuntoa oli hänessä...

; )

Lue lisää

juutalaisiin kohdistuneita vainoja 1938 Saksasta Palestiinan 1938 ja eli lopun ikäänsä Israelin kansalaisena, ehkä moinen käytös on antisionismia, en tiedä.
Huomautuksesi aavistuksesta kristillisestä synnintunnosta on alentava.

rasismia vastaan kirjoitti:

juutalaisiin kohdistuneita vainoja 1938 Saksasta Palestiinan 1938 ja eli lopun ikäänsä Israelin kansalaisena, ehkä moinen käytös on antisionismia, en tiedä.
Huomautuksesi aavistuksesta kristillisestä synnintunnosta on alentava.

Lue lisää

juutalaisiin kohdistuneita vainoja.


esim.
http://en.wikipedia.org/wiki/Heinrich_Himmler

http://www.666blacksun.com/Himmler.html


On myös mainittava, että Reinhard Heindrich omasi luultavasti juutalaissukujuuret.

http://www.historyplace.com/worldwar2/biographies/heydrich.htm

KTS kirjoitti:

Martin Buber on kyllä tuttu ennestään. Hän oli antisiionisti ja häpesi syvästi Israelin valtion syntejä eli sanoisimmeko jopa että aavistus kristillistä synnintuntoa oli hänessä...

; )

Lue lisää

"Jumala asuu siellä, mihin hänet päästetään sisään." Martin Buber

Kenet KTS on päästänyt asumaan sisälleen?! Murhatun Jumalan varjonko?

-korjauslakka- kirjoitti:

juutalaisiin kohdistuneita vainoja.


esim.
http://en.wikipedia.org/wiki/Heinrich_Himmler

http://www.666blacksun.com/Himmler.html


On myös mainittava, että Reinhard Heindrich omasi luultavasti juutalaissukujuuret.

http://www.historyplace.com/worldwar2/biographies/heydrich.htm

Lue lisää

paeta, kuten ei 'Kristuksen Tina-Sotilaittenkaan'.

rasismia vastaan kirjoitti:

juutalaisiin kohdistuneita vainoja 1938 Saksasta Palestiinan 1938 ja eli lopun ikäänsä Israelin kansalaisena, ehkä moinen käytös on antisionismia, en tiedä.
Huomautuksesi aavistuksesta kristillisestä synnintunnosta on alentava.

Lue lisää

Tarkoitin lähinnä kollektiivista itsekritiikkiä enkä mitään henkilökohtaista katumusta. Täällä on hyvää tietoa Buberista. Ihan hyvä tyyppi. Annan kympin:

http://www.netn.fi/194/netn_194_kirja5.html

"Buberin vaikutus on kuitenkin ollut melkoinen, sillä hän oli vuosikymmenien ajan erittäin aktiivinen toimija erilaisissa juutalaisissa liikkeissä ja eri julkaisujen toimittajana. Hän oli muun muassa Ihud-liikkeen perustajia. Liikkeen tarkoituksena oli edistää juutalaisten ja arabien rauhanomaista rinnakkaiseloa. Hän oli myös Israelin tieteiden ja taiteiden akatemian ensimmäinen presidentti ja vuonna 1959 Dag Hammarskjöld suositti Buberille Nobelin rauhanpalkintoa"

KTS kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä kollektiivista itsekritiikkiä enkä mitään henkilökohtaista katumusta. Täällä on hyvää tietoa Buberista. Ihan hyvä tyyppi. Annan kympin:

http://www.netn.fi/194/netn_194_kirja5.html

"Buberin vaikutus on kuitenkin ollut melkoinen, sillä hän oli vuosikymmenien ajan erittäin aktiivinen toimija erilaisissa juutalaisissa liikkeissä ja eri julkaisujen toimittajana. Hän oli muun muassa Ihud-liikkeen perustajia. Liikkeen tarkoituksena oli edistää juutalaisten ja arabien rauhanomaista rinnakkaiseloa. Hän oli myös Israelin tieteiden ja taiteiden akatemian ensimmäinen presidentti ja vuonna 1959 Dag Hammarskjöld suositti Buberille Nobelin rauhanpalkintoa"

Lue lisää

Martin Buber kirjoitti muutamaa vuotta ennen kuolemaansa näin:

“Vain sisäinen vallankumous voi parantaa kansamme vihan murhaavasta taudista, joka on raunioittamassa meidät täysin. Vain sellaisen jälkeen maamme vanhat ja nuoret voivat myöntää kuinka suuri on vastuumme niistä arabipakolaisista, joiden kaupunkeihin ja kyliin olemme asettautuneet. …Heidän peltojaan me nyt viljelemme, heidän istuttamien puiden hedelmiä me keräämme. Ryöstämiimme kaupunkeihin ja kyliin me pystytämme koulumme, hyväntekeväisyyslaitoksemme, rukoushuoneemme ja toitotamme jatkuvasti kuinka juuri me olemme “kirjan kansa” ja “kaikkien kansojen valo”.

KTS kirjoitti:

Martin Buber kirjoitti muutamaa vuotta ennen kuolemaansa näin:

“Vain sisäinen vallankumous voi parantaa kansamme vihan murhaavasta taudista, joka on raunioittamassa meidät täysin. Vain sellaisen jälkeen maamme vanhat ja nuoret voivat myöntää kuinka suuri on vastuumme niistä arabipakolaisista, joiden kaupunkeihin ja kyliin olemme asettautuneet. …Heidän peltojaan me nyt viljelemme, heidän istuttamien puiden hedelmiä me keräämme. Ryöstämiimme kaupunkeihin ja kyliin me pystytämme koulumme, hyväntekeväisyyslaitoksemme, rukoushuoneemme ja toitotamme jatkuvasti kuinka juuri me olemme “kirjan kansa” ja “kaikkien kansojen valo”.

Lue lisää

kestäisi päivänvaloa lainkaan.

KTS kirjoitti:

Martin Buber kirjoitti muutamaa vuotta ennen kuolemaansa näin:

“Vain sisäinen vallankumous voi parantaa kansamme vihan murhaavasta taudista, joka on raunioittamassa meidät täysin. Vain sellaisen jälkeen maamme vanhat ja nuoret voivat myöntää kuinka suuri on vastuumme niistä arabipakolaisista, joiden kaupunkeihin ja kyliin olemme asettautuneet. …Heidän peltojaan me nyt viljelemme, heidän istuttamien puiden hedelmiä me keräämme. Ryöstämiimme kaupunkeihin ja kyliin me pystytämme koulumme, hyväntekeväisyyslaitoksemme, rukoushuoneemme ja toitotamme jatkuvasti kuinka juuri me olemme “kirjan kansa” ja “kaikkien kansojen valo”.

Lue lisää

Jo vuonna 1920 Buber oli nuoren siionistisen liikkeen johtohahmona kiivaasti vastustamassa juutalaisen identiteetin nostamista minkään muun kansakunnan yläpuolelle.

Hän piti alusta lähtien välttämättömänä yhteistyötä palestiinalaisten ja ympärillä elävien arabikansojen kanssa. Hän halusi rakentaa Palestiinaan pieniä kyläyhteisöjä, jotka olisivat esimerkkejä, ensimmäisen maailmansodan runtelemalle maailmalle, eri kansakuntien välisestä yhteistyöstä. Juutalaisten piti hänen mukaansa elää naapuriensa kanssa oikeudenmukaisesti. Juutalaisten piti edesauttaa myös arabikansojen keskinäistä yhteistyötä, eikä vietellä heitä vihollisikseen, joiden kanssa olisi myöhemmin mahdotonta tehdä sovintoa.

Kansallisuushysterian varaan rakennettu valtio ”tulee Molokiksi, joka syö kansalaistensa parhaimman nuorison.” Hänen varoituksensa osoittautui traagisen profeetalliseksi.

Sionistinen kongressi siivosi julkilausumistaan pois Buberin ehdotukset yhteistyöstä arabien kanssa, vaikka ne oli komiteatasolla jo hyväksytty.

Hän yritti epätoivoisesti muistuttaa juutalaisia siitä, että Jumala, joka vapautti juutalaiset Egyptin orjuudesta, on sama Jumala, joka johdatti filistealaiset Kaftorista ja syyrialaiset Kiiristä, mutta turhaan. Jumalan lupauksilla ryyditetty kansalliskiihko voitti oikeudenmukaisuuden.

Buber keskittyi 20-luvulla kannattamaan pientä Brit Shalomin (= rauhan liitto) ryhmää, joka yritti kaikin tavoin saada juutalaisia rakentamaan sopua ja yhteistyötä arabien kanssa. Buber ei halunnut kohottaa sionismia kansalliseksi egoismiksi. Hän yritti saada juutalaisia edes mielessään vaihtamaan roolia palestiinalaisten kanssa:

”Miltä teistä tuntuisi jos te olisitte tämän maan asukkaita ja joutuisitte ottamaan vastaan arabit maanpaosta omaan naapuristoonne? Vasta sen tajuamisen jälkeen herkistymme välttämään epäoikeudenmukaisuuksia heitä kohtaan. Jotta pääsisimme tavoitteeseemme, meidän keinomme täytyy olla yhtä oikeudenmukaiset kuin päämäärämme.”

Vielä ensimmäisen sodan aattona, jolloin Buber oli jo muuttanut Jerusalemiin, hän neuvotteli arabien kanssa ja yritti luoda yhteistyötä juutalaisten ja arabien välillä. Hänen mielestään liian monet hänen maamiehistään olivat omaksuneet Hitlerin tavan turvautua voimaan, eikä Henkeen.

Sodan puhjettua hänen talonsa jäi arabien valloittamalle puolelle Jerusalemia. Se jäi ainoaksi hyvin varjelluksi taloksi koko miehityksen aikana. Arabit kunnioittivat Buberia ja kutsuivat häntä ”vanhaksi pyhimykseksi.” He jopa auttoivat Buberin 20 000 kirjan kirjaston salakuljettamisessa Jerusalemin juutalaisten valloittamalle puolelle.

Sodan jälkeen Buber ennusti, että tulevaisuudessa juutalaiset joutuisivat uhraamaan parhaat voimansa sotateollisuudelle, koska eivät ajoissa keskittyneet yhteistyön rakentamiseen.

Buberilla oli siionistinen visio, mutta hän ei suostunut siihen, että se alittaisi moraaliset minimivaatimukset, ja sulkisi ulkopuolelleen koko muun maailman. Ehkä juuri siksi hänet leimattiin omiensa joukossa usein petturiksi.

YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld tunnisti Buberissa hengenheimolaisen. Hänen mielestään Buber olisi ansainnut kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Sen sijaan Hammarskjöld päätyi (kesällä -59) ehdottamaan hänelle Nobelin rauhanpalkintoa, ponnisteluistaan kansojen ja uskontojen välisen vuorovaikutuksen edistämiseksi.

1962 Buber joutui julkiseen ristiriitaan Israelin pääministeri Ben Gurionin kanssa ,koska vastusti Adolf Eichmannin teloitusta. Buber ei olisi voinut keksiä tehokkaampaa tapaa joutua epäsuosioon. Hänen mielestään mikään ihmisen keksimä rangaistus ei olisi voinut tehdä oikeutta Eichmannin tekemille rikoksille. Silti sydän pakotti hänet olemaan uskollinen käsitykselle, että käsky ”älä tapa”, koskee yhtälailla valtioita, kuin yksilöä. Elämän kunnioituksesta ei saanut luopua pahimmankaan vihollisen edessä.

Buberin tapa haastaa epäjumalaksi korotettu juutalaisten kansallisuuskiihko ja hänen yrityksensä rakentaa sopua arabien kanssa, ei ollut kovin tervetullut virallisissa piireissä. Monet arabitkaan eivät siitä pitäneet.

Vaikka Buber ei ollut kristitty, hän oli tässä suhteessa kristillisempi kuin useimmat kristityt.
Hän näki Jumalan liian suurena ja sovinnollisena kelvatakseen keinotekoisia valtarajoja ylläpitäville ihmisille. He yrittivät käyttää Jumalaa rajojensa perusteluna ja puolustajana, sensijaan että olisivat pyytäneet Häntä auttamaan eroittavien rajojen ylittämisessä.


http://www.ystavyydenmajatalo.fi/danielin_tekstit/rtf/uhrien_luvattu_maa.rtf

KTS kirjoitti:

Martin Buber kirjoitti muutamaa vuotta ennen kuolemaansa näin:

“Vain sisäinen vallankumous voi parantaa kansamme vihan murhaavasta taudista, joka on raunioittamassa meidät täysin. Vain sellaisen jälkeen maamme vanhat ja nuoret voivat myöntää kuinka suuri on vastuumme niistä arabipakolaisista, joiden kaupunkeihin ja kyliin olemme asettautuneet. …Heidän peltojaan me nyt viljelemme, heidän istuttamien puiden hedelmiä me keräämme. Ryöstämiimme kaupunkeihin ja kyliin me pystytämme koulumme, hyväntekeväisyyslaitoksemme, rukoushuoneemme ja toitotamme jatkuvasti kuinka juuri me olemme “kirjan kansa” ja “kaikkien kansojen valo”.

Lue lisää

ajattelet) jää pääteltäväksi viestivalintojesi leijuvasta yleisestä tunnelmasta. Ilmankos et omin sanoin rohkene omia ajatuksiasi ilmaista, vaan sinun on mentävä toisten selän taakse. Sellaisille on olemassa napakoita, ja hauskojakin, nimityksiä, kuten vellih...

KTS kirjoitti:

Jo vuonna 1920 Buber oli nuoren siionistisen liikkeen johtohahmona kiivaasti vastustamassa juutalaisen identiteetin nostamista minkään muun kansakunnan yläpuolelle.

Hän piti alusta lähtien välttämättömänä yhteistyötä palestiinalaisten ja ympärillä elävien arabikansojen kanssa. Hän halusi rakentaa Palestiinaan pieniä kyläyhteisöjä, jotka olisivat esimerkkejä, ensimmäisen maailmansodan runtelemalle maailmalle, eri kansakuntien välisestä yhteistyöstä. Juutalaisten piti hänen mukaansa elää naapuriensa kanssa oikeudenmukaisesti. Juutalaisten piti edesauttaa myös arabikansojen keskinäistä yhteistyötä, eikä vietellä heitä vihollisikseen, joiden kanssa olisi myöhemmin mahdotonta tehdä sovintoa.

Kansallisuushysterian varaan rakennettu valtio ”tulee Molokiksi, joka syö kansalaistensa parhaimman nuorison.” Hänen varoituksensa osoittautui traagisen profeetalliseksi.

Sionistinen kongressi siivosi julkilausumistaan pois Buberin ehdotukset yhteistyöstä arabien kanssa, vaikka ne oli komiteatasolla jo hyväksytty.

Hän yritti epätoivoisesti muistuttaa juutalaisia siitä, että Jumala, joka vapautti juutalaiset Egyptin orjuudesta, on sama Jumala, joka johdatti filistealaiset Kaftorista ja syyrialaiset Kiiristä, mutta turhaan. Jumalan lupauksilla ryyditetty kansalliskiihko voitti oikeudenmukaisuuden.

Buber keskittyi 20-luvulla kannattamaan pientä Brit Shalomin (= rauhan liitto) ryhmää, joka yritti kaikin tavoin saada juutalaisia rakentamaan sopua ja yhteistyötä arabien kanssa. Buber ei halunnut kohottaa sionismia kansalliseksi egoismiksi. Hän yritti saada juutalaisia edes mielessään vaihtamaan roolia palestiinalaisten kanssa:

”Miltä teistä tuntuisi jos te olisitte tämän maan asukkaita ja joutuisitte ottamaan vastaan arabit maanpaosta omaan naapuristoonne? Vasta sen tajuamisen jälkeen herkistymme välttämään epäoikeudenmukaisuuksia heitä kohtaan. Jotta pääsisimme tavoitteeseemme, meidän keinomme täytyy olla yhtä oikeudenmukaiset kuin päämäärämme.”

Vielä ensimmäisen sodan aattona, jolloin Buber oli jo muuttanut Jerusalemiin, hän neuvotteli arabien kanssa ja yritti luoda yhteistyötä juutalaisten ja arabien välillä. Hänen mielestään liian monet hänen maamiehistään olivat omaksuneet Hitlerin tavan turvautua voimaan, eikä Henkeen.

Sodan puhjettua hänen talonsa jäi arabien valloittamalle puolelle Jerusalemia. Se jäi ainoaksi hyvin varjelluksi taloksi koko miehityksen aikana. Arabit kunnioittivat Buberia ja kutsuivat häntä ”vanhaksi pyhimykseksi.” He jopa auttoivat Buberin 20 000 kirjan kirjaston salakuljettamisessa Jerusalemin juutalaisten valloittamalle puolelle.

Sodan jälkeen Buber ennusti, että tulevaisuudessa juutalaiset joutuisivat uhraamaan parhaat voimansa sotateollisuudelle, koska eivät ajoissa keskittyneet yhteistyön rakentamiseen.

Buberilla oli siionistinen visio, mutta hän ei suostunut siihen, että se alittaisi moraaliset minimivaatimukset, ja sulkisi ulkopuolelleen koko muun maailman. Ehkä juuri siksi hänet leimattiin omiensa joukossa usein petturiksi.

YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld tunnisti Buberissa hengenheimolaisen. Hänen mielestään Buber olisi ansainnut kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Sen sijaan Hammarskjöld päätyi (kesällä -59) ehdottamaan hänelle Nobelin rauhanpalkintoa, ponnisteluistaan kansojen ja uskontojen välisen vuorovaikutuksen edistämiseksi.

1962 Buber joutui julkiseen ristiriitaan Israelin pääministeri Ben Gurionin kanssa ,koska vastusti Adolf Eichmannin teloitusta. Buber ei olisi voinut keksiä tehokkaampaa tapaa joutua epäsuosioon. Hänen mielestään mikään ihmisen keksimä rangaistus ei olisi voinut tehdä oikeutta Eichmannin tekemille rikoksille. Silti sydän pakotti hänet olemaan uskollinen käsitykselle, että käsky ”älä tapa”, koskee yhtälailla valtioita, kuin yksilöä. Elämän kunnioituksesta ei saanut luopua pahimmankaan vihollisen edessä.

Buberin tapa haastaa epäjumalaksi korotettu juutalaisten kansallisuuskiihko ja hänen yrityksensä rakentaa sopua arabien kanssa, ei ollut kovin tervetullut virallisissa piireissä. Monet arabitkaan eivät siitä pitäneet.

Vaikka Buber ei ollut kristitty, hän oli tässä suhteessa kristillisempi kuin useimmat kristityt.
Hän näki Jumalan liian suurena ja sovinnollisena kelvatakseen keinotekoisia valtarajoja ylläpitäville ihmisille. He yrittivät käyttää Jumalaa rajojensa perusteluna ja puolustajana, sensijaan että olisivat pyytäneet Häntä auttamaan eroittavien rajojen ylittämisessä.


http://www.ystavyydenmajatalo.fi/danielin_tekstit/rtf/uhrien_luvattu_maa.rtf

Lue lisää

no ei mennyt ihan nappiin puuperillakaa

:○þ