Miksi keski-ikäiset äidit aina kauhistelevat ja morkkaavat nuoria (20-25 vuotiaita) äitejä?
70-80 luvulla oli tavallista tehdä lapset siinä iässä,ja silloin yli 30 vuotiaita ensisynnyttäjiä kummasteltiin. Nainen on hedelmällisimmillään 18-25 vuoden iässä,mitä outoa siinä on jos sitä käyttää hyväkseen?
Itse sain ensimmäisen lapseni 21 vuotiaana,eli "nuorena". Olen niin kyllästynyt kaupungilla ja marketeissa keski-ikäisten äitien ivallisiin katseisiin.Leikkipuistoissakin "vanhat äidit" hakeutuvat vain toistensa seuraan ja itse saan osakseni vain halveksuvia katseista ja kuiskuttelua. "Voi kun sä oot tollainen tyttö vielä","Miten sä edes viitsit/jaksat meikata ja nähdä vaivaa ulkonäkösi eteen? Kyllä sinäkin sitten tässä iässä huomaat että tollanen on ihan turhaa" - tuollaisia kommentteja saan jatkuvasti. Ehkä ne ovat tahattomia eikä niillä tarkoiteta loukata,mutta silti ne tuntuvat pahalta.
Nuorista äideistä on usein mielikuva että he vain bailaavat ja työntävät lapsensa isovanhempien kasvatettavaksi.Ehkä näinkin välillä tapahtuu,mutta niin voi käydä yhtälailla vanhemmallekin äidille.
Parikymppinen vanhempi ei ehkä väsy niin helposti kuin keski-ikäinen. Parikymppisenä kehokin palautuu kuin itsestään samoihin mittoihin synnytyksen jälkeen,joten mistään laihduttamisestakaan ei tarvitse ottaa stressiä (vaikka eihän tuollaisella asialla kuin painolla monellekaan ole mitään merkitystä).
Uskon että molemmissa ikäryhmissä on omat puolensa,eikä kumpikaan ole huonompi.
Ihmettelen vain että miten ennen niin luonnollinen asia on nykyään niin suuren ihmetyksen aihe?
70-80 luvulla oli tavallista tehdä lapset siinä iässä,ja silloin yli 30 vuotiaita ensisynnyttäjiä kummasteltiin. Nainen on hedelmällisimmillään 18-25 vuoden iässä,mitä outoa siinä on jos sitä käyttää hyväkseen?
Itse sain ensimmäisen lapseni 21 vuotiaana,eli "nuorena". Olen niin kyllästynyt kaupungilla ja marketeissa keski-ikäisten äitien ivallisiin katseisiin.Leikkipuistoissakin "vanhat äidit" hakeutuvat vain toistensa seuraan ja itse saan osakseni vain halveksuvia katseista ja kuiskuttelua. "Voi kun sä oot tollainen tyttö vielä","Miten sä edes viitsit/jaksat meikata ja nähdä vaivaa ulkonäkösi eteen? Kyllä sinäkin sitten tässä iässä huomaat että tollanen on ihan turhaa" - tuollaisia kommentteja saan jatkuvasti. Ehkä ne ovat tahattomia eikä niillä tarkoiteta loukata,mutta silti ne tuntuvat pahalta.
Nuorista äideistä on usein mielikuva että he vain bailaavat ja työntävät lapsensa isovanhempien kasvatettavaksi.Ehkä näinkin välillä tapahtuu,mutta niin voi käydä yhtälailla vanhemmallekin äidille.
Parikymppinen vanhempi ei ehkä väsy niin helposti kuin keski-ikäinen. Parikymppisenä kehokin palautuu kuin itsestään samoihin mittoihin synnytyksen jälkeen,joten mistään laihduttamisestakaan ei tarvitse ottaa stressiä (vaikka eihän tuollaisella asialla kuin painolla monellekaan ole mitään merkitystä).
Uskon että molemmissa ikäryhmissä on omat puolensa,eikä kumpikaan ole huonompi.
Ihmettelen vain että miten ennen niin luonnollinen asia on nykyään niin suuren ihmetyksen aihe?
Vastaukset 13
Vanhimmat
..mutta eipä välitetä siitä.
Mä oon j.m.a:n kans ihan samaa mieltä. Mä sain ekan lapseni 22-vuotiaana ja kaupassa ynnä muualla mua katsoo, varsinkin vanhat mummot, kieroon. Satun vielä olemaan vähän ns. lapsenkasvoinen joten näytän nuorelta. Ihmettelen monesti että kun nämä mummot ovat olleet nuoria niin lapsia on tehty "jo" 18-vuotiaanakin..nyt näin ei ilmeisesti saisi olla.
Mä oon kans samaa mieltä.
Miksi keski-ikäiset pitää kauhistella ja haukkua nuoria.
Vaikka äpäräksi, minua on ainakin haukuttu.
Silloin kun odotin lastani. Sain huhtikuus tytön.
Mä luulen ne on kattelisi, kun itse ei ole hankkinut silloin lasta.
Mä oon ainakin onnellinen, kun minulla on tyttö.
Enkä ajattele sitä joka on minua haukkunut, mutta enkä sille anteeksi siitä.
Oma on mokansa, kun kerran haukkuu. Kyllä lasten pitää tehdä nuorenna, kuin vanhana.
Nuoren on helppo synnyttää.
Kukapa ei haluaisi olla hyvän näköinen, ja jaksava äiti? Nuoret äidit jaksavat usein yövalvomiset paremmin ja muutama huonosti nukuttu yö ei näy edes heidän kasvoillaan niinkuin vanhemman jolle tulee helposti turpeat silmät valvomisesta. Olen saanut esikoisen 20v ja kuopuksen 30v ja kyllä sitä nuorena paremmin jaksaa, siitä ei pääse mihinkään ja vartalo palutuu raskauden jälkeen kuin itsestään. Nyt vanhempana ei löysä lähde vyötäröltä edes kovalla treenillä.
kirjoittanut :) Itsellä ihan sama tilanne eli esikoisen sain 20v ja nuorimman 29,täytin 30 aika pian, ja täytyy sanoa että "vanhempana" ei vauvan tarvinnut paljon yöllä kitistä ja olin seuraavan päivän aivan jumalattoman väsynyt ja vartalon palautumisessa olen myös täysin samaa mieltä :D
Nyt kun muistelee niin esikoisen jälkeen sitä oli muka niin kauhuissaan että "hui kun jäi paljon kiloja!" (tämä johtui siitä ettei farkut mahtuneet jalkaan heti synnytyksen jälkeen xD tämän kai voi laskea nuoren tyhmyydeksi) nyt olisin TODELLA tyytyväinen jos painaisi vain sen verran...
Senkin muistan esikoisen kohdalla että eräs tuttava kauhisteli "lapsen tekevän lapsen" mikä minusta oli todella ikävä kommentti ja nostatti halun näyttää että pärjään siinä missä vanhemmatkin äidit.
No minulle ei ole kyllä sattunut tollasia judansseja(muistaakseni..?!?), vaikka nuorena olen muksuni saanut, ja vieläpä yksinhuoltajana.. Varmasti selän takana jotain puhuttu, mutta jokaisesta puhutaan selän takana jotain. En ole kokenut mitään ikäviä katseita tai tytöttelyjä. Varmaan se on omasta asenteestakin kiinni. Mutta miksi siitä pitäisi loukkautua jos joku toteaa että olet nuori? Sehän on ihana asia että on nuori, kaikki on vielä edessäpäin!
Mutta on se silleenkin että muutamat nuoret äidit ovat sössineet hommansa niin pahasti että aletaan yleistää. Sössiminen taitaa juontaa aika paljon siitä että menojalka vipattaa. Nythän oli se juttu kin missä parikymppinen muija oli festareilla vaunut pulloillaan viinaa.. Että näin. Ehkäpä näistä jutuista se YLEISTYS lähtee. Aika ikävää normaaleja ja kunnollisia nuoria äitejä kohtaan, kun ennakkoasenteita on jo valmiiksi, vai onko?!?
Mutta tosiaan, en ole kohdannut mitään syrjintää tai yleistystä itseäni kohtaa. Johtuuko omastakin asenteesta vai onko minulla avaan hyvä tuuri? Vai onko osa "morkkaamisesta" ehkä kuvitteluakin tai herkkänahkaisuutta?
kahdeksantoistavuotiaana ja toisen yhdeksäntoistavuotiaana jne.
En muista että ikää olisi mitenkään erityisesti ihmetelty tai päivitelty.
Enemmän päivittelyjä on kuulunut nyt nuorimpien lasten syntyessä. Kuopuksen syntyessä olin 41 ja yhtä vielä haikailisin...
;-)
Minä synnytin ensi kerran 37-vuotiaana eli ihan kehäraakkina. Toisen lapseni sain (kuten sinä) päälle nelikymppisenä, ja sairaalassakin kysyttiin, että onko hän jokin keinoalkuinen raskaus! Silloin se kyllä huvitti aika lailla, ei välttämättä myöhemmin, koska kysymys oli hyvin asenteellinen (vaikka ehkäkin menettelyyn kuuluva?). Itse ajattelen, etten olisi voinut tulla äidiksi yhtään aikaisemmin, en olisi ollut siihen valmis. Mutta kyllä tällaisena vanhanakin äitinä törmää kaikenlaisiin ennakkoluuloihin ja tuijotteluihin. Eräänä talvena, kun poika oli vielä aika pieni, talvi oli kylmä ja minulla päällä siperialaisen torimummon vaatetus, niin eräs ohikulkija puhutteli lasta minun ohitseni: oletkos lähtenyt mummun kanssa kävelylle. Menipä kyselijä hiljaiseksi, kun sanoin olevani pojan äiti! Toisen kerran olimme kolmistaan (pojan sisko oli mukana) tavaratalossa joulun alla, kun siellä oli joulupukki jakelemassa karkkia asiakkaille.
Lapset ottivat, ja kysyin josko minäkin voisin saada. Joulupukki siihen, että kyllähän mummonkin pitää saada suu makeaksi!
En mielestäni ole mitenkään erityisesti mummoikäisen näköinen, minua luullaan jopa nuoremmaksi kuin mitä olen. Pukeudun aivan tavallisesti ja mieluummin 'nuorekkaasti' kuin muuten, mutta noita mummotteluja kuulee aina silloin tällöin.
Mutta kummastelen myös sitä, mitä pahaa siinä on vaikka äiti bailaisikin? Miten se on lapselta pois, että äiti on ulkona lapsen nukkuessa eikä istu vain siellä olohuoneen sohvalla? Ainoa, mihin minunkin bailaukseni vaikuttaa, on omien yöunien lyhyyteen. Jos tulee kotiin klo 5 ja lapsi herää klo 6, niin kyllähän siinä pikkasen väsyttää.. mutta sitten voi ottaa päikkärit ;D
tuo on totta kyllä, ei sitä edes kauheen usein viitti bailaamaan lähteä, kun tietää, ettei sitä voi nukkua kuten ennen.. onneks on kuitenkin iskätkin!
Noin minäkin jaksoin sinun iässäsi, mutta ehkä 25 ikävuoden jälkeen tapahtui joku notkahdus. Muistan kuinka saatoin mennä aamukahdeksalta tenttiin joskus ensimmäisinä opiskeluvuosina, vaikka ensin oltiin rällätty aamuyön tunneille. Juuri tuota seikkaa vasten olen miettinyt tätä jaksamistani lapsenkin kanssa, että olisinkohan jaksanut yöhillumisten lisäksi myös lapsenhoidon paremmin vaikkapa 5 v sitten. No, turha jossitella. Joka tapauksessa, hyvä nuoret äidit!
Täällä yksi keski-ikäinen, joka ei kauhistele eikä morkkaa. Minusta on hienoa, että nuoret uskaltavat ottaa vanhemmuuden vastuun. Nuorena jaksaa paremmin sekä fyysisesti että henkisesti ja lapsillekin on varmaasti parempi, että vanhemmat muistavat vielä oman lapsuutensa. Nuorempana osaa suhtautua huumorilla moniin asioihin, jotka vanhempana suututtavat, esim. siisteyden suhteen.
Ennemminkin säälin näitä iltatähtiä, jotka voivat joutua hautaamaan vanhuuden vaivoihin kuolleet vanhempansa jo parikymppisenä. Tietenkin on perhekohtaista miten läheiset välit porukalla on, mutta minusta on rikkautta omistaa vanhemmat vielä pitkälle aikuisuuteen.
Serkkuni sai lapsen 39 vuotiaana ja hän on kertonut kuinka kurjalta on tuntunut NUORTEN kiukkuiset katseet ja kauhistelut.
Hän on ihan yhtä hyvä äiti kuin 20-vuotiaskin ja onhan siinä omat hyvätkin puolensa että sai lapsen vanhempana.
Enemmän minä olen kanssa nähnyt vanhempiin äiteihin kohdistuvaa kauhistelua. Usein kuulee että 'lapset kuuluu tehdä nuorena' tai jotain muuta vastaavaa, mikä ei välttämättä ole totuus kaikkien elämässä.
En hyväksyä morkkaamista ketään äitejä kohtaan. Nuori tai vanha, mutta inhoan sitä että äitiys koitetaan lokeroida johonkin tiettyyn aikaan.
Nuorien äitien pitäisi muistaa, että nämä vanhemmat äidit ovat myös usein arvosteltuja. Usein nuorempien äitien toimesta. Parannettavaa olisi siis molemmin puolin!
25-vuotiaana kolmen lapsen äiti. kyllä sitä kummasteltiin ja tuntemattomat kauhistelivat olinko heidän äiti, monet luulivat hoitotädiksi puistossa.
Mitä muista kannattaa välittää olen ainakin lapsistani tosi ylpeä.
Kyllähän olen koulun vanhempainillassa mieheni kanssa aina se nuorin, mutta mitä siitä. Hauska "järkyttää" lisää, kun kuulevat, että perheessämme on vielä muitakin lapsia ;).
Ainahan löytyy niitä joiden mielestä muiden pitää tehdä samat ratkaisut, kun he itse. Elämäntilanteet on vaan niin erillaisia, että se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Miksi sitä pitäisi arvostella?
Enkä tosiaan oo varma, etten itse tekisi lapsia vielä vanhemmallaiällä. Eli en arostele heitäkään. Mistä sen tietää milloin vauvakuume iskee...