Voiskos joku ystävällinen kertoa, jos on kokenut vastaavaa, että onko löytynyt "oikeaa syytä" vai onko tämä jotain stressiperäistä?
Oireena siis hidas rytmi ajoittain, ns. kohtauksina esimerkiksi levossa ollessa, autossa istuessa, telkkaria katsoessa ymym. "Kohtauksia" tulee myös kävellessä, puhuessa ym. normaalisti touhutessa jos ovat ns. päällä.
Eli rytmi on noin 45, silloin tuntuu rinnassa jumputus (kuin sydän nilkuttaisi), on hieman kehno olo, ehkä hieman heikkohappinenkin vaikkei henkeä ahdista ym. vastaavaa. Joskus huimaa vähän. Yskiminen, oikein syvä hengenveto tai nopeat liikkeet saattavat lopettaa hidaslyöntisyyden ja pulssi voi palata normaaliksi eli reiluun 80. Hidaslyöntisyyskohtaus voi kestää vartin, kauemminkin. Välillä palautuu normaaliksi ja sitten taas lähtee uudelleen jumputtamaan. Ärsyttävän tuntoista! Nyt olin useamman kuukauden ihan ilman näitä kohtauksia, kunnes taas vajaa viikko sitten alkoi tämä "jokapäiväinen riemu"...
Olen joskus vuosia sitten käynyt rytmihäiriötuntemuksien takia sydänultrassa, jossa ei vikaa löydetty, EKG oli normaali silloin. Keväällä puhuin tästä lääkärille (kandi), eikä se osannut kuin mutista ja pyöritellä silmiään. Ehkä oli sitä mieltä, että tämä on psyykkistä, ehkä onkin stressiperäistä, mutta jos jolla kulla on vastaavaa ollut stressistä niin miten sitä on hoidettu?
Että olenko hullu vai kannattaako tästä huolestua?
Oireena siis hidas rytmi ajoittain, ns. kohtauksina esimerkiksi levossa ollessa, autossa istuessa, telkkaria katsoessa ymym. "Kohtauksia" tulee myös kävellessä, puhuessa ym. normaalisti touhutessa jos ovat ns. päällä.
Eli rytmi on noin 45, silloin tuntuu rinnassa jumputus (kuin sydän nilkuttaisi), on hieman kehno olo, ehkä hieman heikkohappinenkin vaikkei henkeä ahdista ym. vastaavaa. Joskus huimaa vähän. Yskiminen, oikein syvä hengenveto tai nopeat liikkeet saattavat lopettaa hidaslyöntisyyden ja pulssi voi palata normaaliksi eli reiluun 80. Hidaslyöntisyyskohtaus voi kestää vartin, kauemminkin. Välillä palautuu normaaliksi ja sitten taas lähtee uudelleen jumputtamaan. Ärsyttävän tuntoista! Nyt olin useamman kuukauden ihan ilman näitä kohtauksia, kunnes taas vajaa viikko sitten alkoi tämä "jokapäiväinen riemu"...
Olen joskus vuosia sitten käynyt rytmihäiriötuntemuksien takia sydänultrassa, jossa ei vikaa löydetty, EKG oli normaali silloin. Keväällä puhuin tästä lääkärille (kandi), eikä se osannut kuin mutista ja pyöritellä silmiään. Ehkä oli sitä mieltä, että tämä on psyykkistä, ehkä onkin stressiperäistä, mutta jos jolla kulla on vastaavaa ollut stressistä niin miten sitä on hoidettu?
Että olenko hullu vai kannattaako tästä huolestua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hm... eikös stressissä sydän yleensä jumputa nopeampaan tahtiin eikä hitaamapaan.. Eiköhän tuo ole ihan sydänperäistä, jos kerta kävelessäkin laskee. Suosittelen kardiologille menoa.
Kiitos vastauksesta. Tarkoitin stressiperäisellä lähinnä jotain psykosomaattisen tapaista... Väsyneenä näitä on enemmän, samoin krapulassa (jota tosin harvoin sairastan).
Mutta pakko kai tän homman kans on jossain käydä, kun nyt on yhtäkyytiä jumputellut reilun puoli tuntia...
Kerrottakoon vielä taustatietoja, että olen kolmikymppinen, perheellinen opiskeleva nainen, päivärytmini on suht säännöllistä, eikä lapsetkaan enää valvota. Tällä hetkellä ei ole kyllä mitään huolia tai murheita, edes opiskelun suhteen.
Samoilla "taustatiedoilla" sama ongelma. Ollut jo vuoden päivät ja tutkimuksissa ollut, mitään ei löytynyt... Mielestäni (tai ainakin pakon edessä siihen johtopäätökseen tullut)että selästä johtuu, tiedän aina kun selkä kipeä tietystä kohtaa että kohta alkaa hidasrytmi-,nopearytmi-, tai muljahdusKAUSI. Kestää muutaman päivän. Jos vointisi muuten hyvä, niin ei asialle varmaan mitään kiireellistä tutkimusta järjestetä.Heikotus iskee minulla varsinkin hitaan rytminaikaan ja onhan se loogista.
Siis näitä tuntemuksia on ollut jo ihan lapsesta saakka, raskausaikana niitä tutkittiin kun tuli enemmän, mutta silloin ei sydänultrassa mitään poikkeavaa näkynyt.
Ja siis mulla ei ole mitään muljahduksia tai nopealyöntisyyskohtauksia, vaan nuita hidasteluja vaan. Tottakai jännittäessä tai sitten tietyntapaisessa paniikkikohtauksessa on ihan normia että sydän hakkaa kahtasataa, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä...
Mutta huomenna käyn tohtorilla, jospa se osaisi sanoa että olenko päästä vai pumpusta pipi vai muuten luulosairas...
Mulla on kokemusta hitaasta sykkeestä, joka oli ihan oikea vika. Huimausta ja väsymystä oireena. Välillä ei mitään oireita. Minulle laitettiin tahdistin ja nyt syke on normaali.
Hyvä, että meet lääkäriin.
Kävin tk-lääkärillä, ei kysellyt oireista oikeastaan mitään, varmisti vain, että sinuthan on kerran tutkittu ja nyt tämä ekg näyttää oikein kauniilta. Ei ottanut kantaa ollenkaan, vaikka koitin sille sitä sykettä selittää. Sitten se höpötti jotain beetasalpaajista, jotka kuulemma voisivat auttaa, mutta... Olen joskus kokeillut Propralia, mutta sain siitä astman oireet, joten en voi sitä käyttää, eikä ole lääkärinkään mielestä mielekästä niin.
Lopputuloksena tämä lausahdus, jonka saattelemana lähdin kotiin: "Noh, jos nyt tehdään niin, että lakkaat miettimästä tätä asiaa kun sinua on kerran joskus tutkittu. Taidat vain olla sellainen sydämellä eläjä." (olin juuri sille sanonut etten oikein yhdistä stressiinkään tätä, kun nyt on ollut elämä niin tasaista)
Voisitko sinä jolla oli laitettu tää tahdistin niin kertoa asiasta vähän enempi, vaikka spostilla ([email protected]), jos et tänne kehtaa laittaa. Kiinnostaisi tietää, että miten se vika todettiin ymym. miten se ilmeni sinulla.