Mitäköhän tein väärin kun vaimoni antoi ymmärtää psykiatrin neuvvoneen minua että, kannattaa elää tavallaan vaimon ehdoilla ja tehdä asioita mistä vaimoni pitää. Eli päästin vaimon lähtemään "tyttöjen kanssa mökille" kun hän halusi. Todellisuudessa hän lähti netissä tapaaman "auttajan" luokse joka sitten puhutti vaimon harrastamaan hänen kanssaan seksiä useaan otteeseen ja käytti muutenkin hyväksi. Nyt olen itsekkin sitten nappaillut sepramia 20 mg päivässä ja vaimo napsii 60 mg. Nyt sitten vaimo katuu tekojaan ja minä masennuin ja ahdistuin.Tenoxeja menee nukkumaan mennessä lähes joka ilta ja sitten kuin kuviossa on mukana kohta neljä täyttävä tytär niin ei paljon elämä hymyile tähän perheeseen.Masennus lääkkeitä on nyt kohta syöty puoli vuotta.Kaippa se arki tähänkin perheeseen tulee joskus mutta ei varmaan entisen laista.Kovasti yritin antaa läheisyyttä silloin vaimon masennuksen alussa ja kuunnella mikä vaimon mieltä painaa kenties painostin liikaa kun epäilin toista miestä.
Masennus ja parisuhde?
Masentunut mies
3587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni teidän olisi parasta hakea apua yhdessä, perheenä. Pienikin lapsi tajuaa, jos perheessä on kriisi. Molempien sairastaessa masennusta on vaikea saada riittävästi apua/tukea omalta puolisolta, onko teillä olemassa riittävän vahvaa sosiaalista verkostoa? Erityisesti painotan vielä teitä ohjautumaan psykiatrisen erikoissairaanhoidon piiriin, jossa löytyy osaamista ja tietoa teidän auttamiseksi, tilanteenne tukemiseksi ja selvittämiseksi. Kaikkea hyvää ja jaksamista elämään,synkimmästäkin päivästä voi löytää edes yhden pienen hyvän asian.
eli molempien vanhemmat ja läheiset tietävät tilanteesta. Olemme käyneet parisuhdeterapeutilla kolme kertaa. Kun kyselimme häneltä yksityisistä terapioista jäi sellainen maku että julkiselle puolelle ei kovin helposti päästä ja yksityinen maksaa sen 60 euroa kerta kelan hyvityksen kanssa. Jos käymme kummatkin yksityisellä puolella yhdessä tai erikseen puhutaan joka tapauksessa vähintään tuhannesta eurosta vuodessa eli ei oo köyhällä varaa ja tästä jää just sellanen maku että ollaan yksin ongelmien kanssa lukuun ottamatta maksullista terapiaa tai julkisen puolen lääkäreitä. Perheneuvolasta sanottiin että heillä on hyvin rajalliset mahdollisuudet järjestää terapiaa eli ei kai sitä sitten tarvita kun lapsi ei oireile tarpeeksi. Töissä olemme onneksi pystyneet käymään lukuun ottamatta vaimon pari kuukauden sairaslomaa.
Elän myös parisuhteessa jossa toinen, eli mieheni on vaikeasti masentunut ,myös hän tapasi netissä ihmisen jonka oli lopulta myös tavannut livenä.Itse en enäa¨tiedä miten jaksaisin,mutta tyttäreni takia minun on kai pakko,vaikka itselläkin painaa paniikin oireet päälle.Voiko tastä enää päästä ylöspäin?