Siis jos/kun aiotte tehdä itsarin, niin ajatelkaa nyt ihmeessä muitaki ku itteenne esim.sukulaisianne.Itsari on niin itsekäs teko ku olla ja voi, eikä sen isompaa tragediaa olekkaan ku et vanhemmat joutuu hautaan oman lapsensa.Siis ei niin voi vaan tehdä!!!Jos teistä tuntuu niin pahalta
että pitäis tappaa ittensä, niin miettikää vähän kuinka pahalta teidän tutuista ja sukulaisista sen jälkeen tuntuu.
ps.tälle mielipiteelle varmaan lähinnä nauretaan, mut se asia nyt on vaan niin.
Kaikille itsari kandidaateille!!!
11
1300
Vastaukset
- tttttt
Maailma ei mene niin että eletään vain muita varten. Joka tapauksessa voisin
harkita tuota jos itselläni olisi tuttavia ja suhteet sukulaisiin/vanhempaan.
Näin ei ole joten mitään hautajaisia ei tulisi. Haluasin vain tuhkaksi järven
pohjaan mutta kuka sen toteuttaisi?
Lopulta, jos elämässä on yksin muiden ihmisten vain potkiessa päähän se
hautaa tunteet. Voisin kuvitella, että jos omistaisin nyt jonkun lähimmäisin
niin paskaakaan välittäisin miltä hänestä kuolemani tuntuisi. Itsekästä ja
kylmää mutta sellainen maailma on. Muu on tekopyhyyttä.- ..sitten...
..nuolemaan sitä sähkökaapelia jos oon niin väärässä.
- tttttt
..sitten... kirjoitti:
..nuolemaan sitä sähkökaapelia jos oon niin väärässä.
Tais mennä herneet nenään kun toin erilaisen näkökulman esille :D
- __---__---____
Tuohan on ihan totta.
- kun aikaa kuluu
Kaikilla ei ole välit kunnossa vanhempiinsa / sukulaisiinsa tai sukulaiset / vanhemmat eivät välitä. Kuitenkin pitää muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua ja kauheakin elämä voi muuttua ihan siedettäväksi tai jopa hyväksi. Jos ei ole saanut rakkautta vanhemmilta, voi tavata jossakin hyvän kumppanin, joka rakastaa sitäkin enemmän. Ei tulevaisuus ole minkään lain mukaan samanlainen kuin menneisyys tai nykyhetki. Sitä paitsi omilla valinnoilla voi vaikuttaa elämänsä laatuun aika paljon. Jos koulussa on kamalaa ja kiusataan, kannattaa muistaa, että tulevassa työpaikassa voi olla täysin päinvastaisesti käyttäytyviä mukavia ihmisiä ja ilmapiiri mitä parhain. Pitää antaa elämälle mahdollisuus ja olla kärsivällinen. On vain yksi elämä ja yksi mahdollisuus, muuta ei tule, joten kannattaa edes kolmeenkymppiin odottaa ja katsoa mihin elämä vie. Jos valitsee kuoleman, ei ole mitään toivoa enää koskaan.
Kirjoituksesi tarkoitus oli saada nuoria ajattelemaan, etkä ihan väärässä olekaan. On syytä muistaa, että kehitysmaissa elää ihmisiä miljoona kertaa hirveämmissä oloissa. Joukkoraiskattuja naisia, joilta on katkottu kädet ja jalat, AIDS-orpoja, joilla ei ole mitään tulevaisuutta. Letkuissa ja laitteissa eläviä vaikeasti vammaisia ihmisiä (myös Suomen sairaaloissa paljon), jotka eivät voi itse edes räpäyttää silmäluomiaan. Aina löytyy pahempaa, kun vain katselee ympärilleen.- neiti.
Viestisi on kyllä aivan totta, joka lause. Yritin itse vuosi sitten itsemurhaa, ottamalla yliannostuksen lääkkeitä... Epäonnistuin. Aloin miettimään uusia keinoja päästä elämästä, kunnes löysin rinnalle pojan, joka jaksoi auttaa huonoina aikoina. Poika antoi tarvitsemaani läheisyyttä, rakkautta. Ekan kerran elämässäni tunsin, että maailma ei aina olekkaan kurjuutta. Sitä ennen en voinut kuvitellakkaan, että IKINÄ elämäni siitä tulisi muuttumaan, mutta niin kävi. Älkää IKINÄ luovuttako. Uskokaa itseenne ja tulevaisuuteen, mikä vielä kääntyy jossain vaiheessa hyväksi. Onneksi itse sain tarvitsemani ihmisen "tarpeeksi ajoissa" ennen, kun en olisi enää kestänyt ja sortunut samaan uudestaan. Tiedän, että ajatus tuntuu siinä vaiheessa, kun on siinä tilanteessa, niin ylitsepääsemättömältä. Mutta ei ole muuta keinoa, kun yrittää! Jos ei halua lähteä, jolloin uutta tilaisuutta yrittämiselle ei enään koskaan tule. Voimia kaikille itsemurhaa hautoaville :/
- ITSEMURHA-91.._
Ne muut ihmiset siinä itsekkäitä ovat jos väkisin haluavat pitää elossa jonkun joka ei halua elää. JOkaisella on oikeus omaan mieleen ja kehoonsa. Minulla ei ole ystäviä, isäni ei tunne minua, äiti ei jaksa enää edes sormeensa nostaa ja sukulaisia on liikaa joten en edes tunne puoliakaan heistä. Minulla ei ole ympärilläni ketään ihmistä joka olisi riippuvainen minusta tai olisi tekemisissä kanssani päivittäin. Kuolemani tulisi olemaan vain "yksi niiden muiden joukossa, ei mitään erikoista"
Ne muut ihmiset eivät pidä sitä kärsivää kehoa yllä eivätkä ne koe sitä tuskaa. Tasan tarkkaan jumalauta päätös omasta elämästä on ihmisellä itse. Ei vanhemmilla, ei presidentillä, ei Osama Bin Ladenilla, ei ystävillä ja kavereilla, ei veljillä tai siskoilla, ei opettajilla tai kenelläkään muulla.
Vaikka vanhemmat ovat lapsensa luoneet he eivät voi sille mitään jos lapsi ei halua kuulua tähän maailmaan ja on päätöksestään täysin varma. Jumalaan en usko, erosin kirkosta pari viikkoa sitten. Mutta uskon kohtaloon. Jos ihminen kuolee niin se on tarkoitettu. Jos itsemurha yritys menee pieleen jopa useastikin niin se tarkoittaa ettei ole sinun aika lähteä. Minulle on käynyt niin, mutta tunnen että aikani koittaa pian silti. Ei ihan vielä, mutta vähän aikaa. Ajankohta on tärkeä. Sitä kuollaan vain kerran elämässä eikä niin kuin harry potterissa että herätään taas eloon kun ensin vähän kuollaan ja sitten palataan takaisin.
Eli fakta on molemminpuolinen, itsemurhan tekijä on itsekäs ja ne jotka ajattelevat hänen olleen itsekäs ovat myös itsekkäitä. Jos itsemruhaa yrittävä onnistuu tehtävässään, on se niin tarkoitettu. Se on pakko hyväksyä oli syy mikä tahansa. Ja mikään pakkohoito mielisairaalassa ei auta VÄLTTÄMÄTTÄ (en siis tarkoita että siitä ei olisi apua, vaan siitä voi olla jos epäonni/onni iskee)nimimerkillä kokemusta on. 7kk pakkohoito pahentaa vain asioita kun taistelet oman mielipiteesi puolesta ja protestoit loppuun saakka. Kunnes kehitin loistavan suunnitelman:
"kyllä lääkäri, asiat ovat nyt näin. Haluan vihdoinkin parantua. Antakaa minulle lääkettä. Hyväksyn että olen hullu, antakaa minulle anteeksi että haukuin sinua (saatanan) sosiaalityöntekijä huoraksi ja minä annan anteeksi että teit vain työtäsi (vitun lutka horo perse saatanan sossunämmä pilasit vaan mun elämän)Ai kun täällä osastolla on kivaa..saa uusia (hörhöjä) ystäviä, (anoreetikkoja ja alkoholisteja)ai kun tämä lääke auttaa (kun laitan sen heti taskuun ennen kuin nielen)olen niin onnellinen taas (joskus lääkkeet vain pahentavat asiaa) ei kävisi mieleenkään yrittää uutta itsemurhaa, voikun te olette täällä osastolla niin mukavia!! ai että ! lauletaan yhdessä..elämä on ihanaa!!! olemme aivopestyjä nuoria!!! Yhdessäolo on kivaa! Sosiaalityöntekijät ovat aina ihania, Jumala on olemassa ja hän auttaa minua!! hiuksia ei kannata värjätä mustiksi koska se voi merkitä saatana palvontaa! nämä rutiinit ja terveelliset ruoat edistävät nuorten kehitystä ja parantumista kotikuntoon!"
Näyttelin täydellisesti loppuun saakka. Vaatetus piti olal huolellista ja pääkallot sun muut 2mustan magian" merkit piti jättää pois. Sormukset siistejä ja paljon iloisen värisiä vaatteita. Eläydyin rooliini ja olin näytelmässä jonka nimi oli "Osasto 42, Nuoriso psykiatrian osasto, mielisairaalan elämää" Se oli loistavaa! KOko näyttely oli parasta hoidossa ja osoitti että minusta on vielä näyttelijäksi.
Samana päivänä kun pääsin pois. Poltin kaikki paperit ja kortit takapihalla. Reseptit revitty ja sossunämmiin ei yhteyttä ei enää koskaan. Poliklinikalla sama näyttely ja pääsin pois avohoidosta. Toisaalta oikea ongelmani oli helpsoti ratkaistavissa. Lääkäri myönsi että minun kohdallani ei olisi tarvittu niin pitkää pakkohoitoa tai ei hoitoa ollenkaan. Yksi paperi riitti. Jonka hän krijoitti ja pääsin eroon ongelmastani joka aiheutti minulle itsemurhamielen alunperin. Jos ihmiset kerrankin kuuntelisivat itse nuorta eikä itseään ja lakia niin monilta turhilta vakavilta tapahtumilta säästyttäisiin.
En antanu heille anteeksi vaikka he pyysivät anteeksi. Sosiaalityöntekijä jopa erosi tehtävästään, tosin nykyään hän on palannut tehtäviinsä toiselle paikkakunnalle joka sopii minulle. Sitä ämmää en halua nähdä en koskaan.
Heti kun ihmiset osoittivat olevansa väärässä sain rauhan ja saatoin jatkaa elämääni hetken kunnes huomasin mielisairaalan varjon kävelevän vierelläni.
Olen hullu ja se lukee otsassani. Olen olut mielisairaalassa. EN ole normaali enää. Minua ei kuunneltu. Papereissani lukee "vakavasti sairastunut". Silloiset ystäväni jättivät minut. Hulluus on tarttuvaa. Opettajat välttelivät minua.
"Vaarallinen rikollinen varmaan! Yritti tappaa itsensä! Herranjestas äkkiä linnaan, noin suurta rikosta ei ole kukaan tehnyt minun opettajaurallani!! "
"katsokaa tuolla se mielisairas menee. Se oli ennen niin älykäs ja sai aina kymmpejä kokeista, nyt se vaan kyhjöttää. Heitetään sitä kivillä jos siihen tulsi järkee!!"
"Kuulitteko, siskoni lapsi on sairas! Vakavasti mieleltään häiriintynt. Juorutaan lisä koko suvulle! Esteri ja Mirjami mukaan juoruamaan siskomme mielisairaasta lapsesta!!"
"en voi sietää että veljeni on mielisairas. En ikinä uskonut että minulle, näin sivistyneelle ihmiselle kävisi näin. Olenko minäkin hullu? Miksi ystäväni välttelevät minua? JOhtuuko se sairaasta veljestäni? En voi enää puhua veljelleni"
"Keneltäköhän lapseni on hulluusgeenin perinyt? Miksi minulle, kunnioitetulle yksinhuoltaja äidille käy näin? Miksi minua rankaistaan saastaisella lapsella? Onko tämä kaikki minun syytäni. Mihin kaikki rakkaus on kadonnut?"
Hullunleima on se leima joka lukee otsassasi verenpunaisella. Vaikka sitä ei näe, siinä se on ja pysyy. Et ole koskaan normaali tai terve. Hullu hautaan saakka.
Miksi kukaan ei enää puhu minulle? Miksi kahden vuoden jälkeen asiat eivät ole entisellään? Miksi haluan edelleenkin tappaa itseni? Syy on sosiaalityöntekijät, koulu ja se että olen rekisteröitynyt hullujen järjestöön ja kaikki on sairaalahoidon syytä. En kuulu enää tavallisiin ihmisiin. Olen hylkiö.
Vaikka minut laitettiin turhaan sairaalaan ja ongelmani olisi ollut hoidettavissa avohoidossa ja ilman lääkkeitä, olen silti hullu ja saastainen. Jos olisin säästynyt siltä sairaalan tuomalta tuskalta ja läheisen kuolemalta niin voisin elää normaalia elämää. MInun takiani kuollut läheinen makaa haudassa turhaan! KAIKKI ON ERINOMAISEN SOSIAALITOIMEN, KOULUN JA SAIRAALAN SYYTÄ! Syy on heidän vaikka voissa paistaisit. Minä en tätä maata palvele en sodassa enkä rauhassa. Tämä maa ei ole apuni arvoinen, en mene armeijaan enkä varsinkaan hanki itselleni kunnollista ammattia. Miksi minun pitäisi olla mieliksi ja elää huvikseni vaikka kärsin täällä.
Ehkä vallankäyttäjilä on ilo laittaa nuoria turhaan sairaalaan kärsimään ja pitää näitä nuoria elossa huvin vuoksi. Oivaa viihdykettä, itsemurhaa yrittävä nuori.
Muutama päivä ja hetki, muutama ikuisuus ja on aikani jättää tämä maailma ja jäädä ansaittuun ikuiseen lepoon. Ja jumalauta olen ansainnut kuolemani ja leponi vaikka ei ole edes 17 ikävuotta täynnä. Kaiken tämän jälkeen minulla ei ole tarkoitusta.
SE ONGELMA TÄSSÄ MAAILMASSA ON ETTÄ KUKAAN EI KUUNTELE VAIKKA KUINKA KOVAAN HUUTAISIT!! OLET NUORI TAI VANHA, KUKAAN EI KUUNTELE! KUN VIIMEIN SAAT PUHEENVUORON ON TUOMIO JO LUETTU.
FAKTA ON FAKTAA VAIKKA PERSEESEEN TYÖNTÄISIT!
Within Temtptationin Forgiven-biisi sopii erinomaisesti viime hetkien tunnelmiin. Ihana kerrassaan loistava.
Couldn't save you from the start
Love you so it hurts my soul
Can you forgive me for trying again?
Your silence makes me hold my breath
All the time has passed you by
kertosäe:
For so long, I've tried to shield you from the world
You couldn't face the freedom on your own
Here I am
Left in silence
kertosäe2:
You gave up the fight
You left me behind
All that stands forgiven
You'll always be mine
I know deep inside
All that stands forgiven
Watched the clouds drifting away
Still the sun can't warm my face
I know it was destined to go wrong
You were looking for the great escape
To chase your demons away
kertosäe
kertosäe2
I've been so lost since you've gone
Why not me before you?
Why did fate deceive me?
Everything turned out so wrong
Why did you leave me in silence?
kertosäe2- ,,,,,
On itsekästä ajatella että kaikilla on ihminen jonka vuoksi elää. Kaikilla ei
myöskään ole samanlainen suhde vanhempiinsa kuin "itsellä" joten ajatellaan
sitäkin.
- diapolos
Pitäis niiden tajuta ett jos jostakin eläminen on niin paskaa ettei jaksa harrastaa enää, niin pitäisi vanhempien koettaa ymmärtää. Joillakin siis on noin, tulevasuus ja alusta asti kohti syrjäytyneisyyttä ja pienellä rrahalla merkityksettömänä elämistä. Jos itestä tuntuu pahalta, niin miksi pitäis vanhempien tunteita miettiä itsemurhan jälkeen, kunhan vain kirjoittaa itsemurha viestiin ettei ylpeys kestä avun hankkimista ja että elämä tuntuu liian pahalta jatkettavaksi. Siinä tekee vaan itselleen hallaa jos väkisin polkee paikallaan.
Sit taas joku 16w "poikaystävä jätti, tapan itteni" on vain typerä, ei itsekäs.- diapolos
Paskinkin elämä tuntuu hyvältä kun osaa valita näkökulman tai jos omaa mielikuvitusta. Tuollainen syrjäytyneen elämäkin loppujen lopuksi on ihan jees. Ryyppää vaan ja kuluttaa yhteiskunnan rahoja. Tai jos ei juoda halua, niin käyttää sen viidenkympin viinarahan vaikka matkusteluun, halpalennolla Saksaan ja seikkailua. Siinä nopeasti elämän halu nousee. Muttapa elämän turhuus ja merkityksettömyys kyllä tekee sitä ettei tuommoista seikkailumieltäkään aina riitä.
- Wakame
Jos ajattelee aina muita, ajautuu itse alemmas. En usko, että sitä voi ymmärtää sellainen, joka ei ole kokenut koskaan mitään niin vaikeaa elämäntilannetta. Olen kyllä itsekäs, mutta en ole tekemässä itsemurhaa, vaikka olen joskus ehkä saattanut sitä miettiäkin.
Mitä hyötyä sitä on elää vain ihmisenä muiden elämässä. Ei niillekään ole iloa silloin mistään.
Jokunen hetki sitten jäsen eräästä aikamoisesti fanittamastani yhtyeestä erosi ja olen todella surullinen. Monet olivat sitä mieltä, ettei hän olisi saanut lähteä bändistä, mutta ajattelen nyt itse, että millaiseksi se elämä olisi mennyt olla bändissä mukana vain siksi, että muut eivät halunneet sinun lähtevän. Jos asiat ovat niin elämässä, ettei voi jaksaa, ei kykene..
Selviytyminen voi joskus olla melkoisen kaukainen käsite, mahdoton. Siksi minä olen sitä mieltä, että ihmisten tulisi ajatella juuri itseään, omasta elämästähän siinä on kyse. Kuitenkin minäkin olen jättänyt monesti aikomatta noita juttuja, muiden takia. Mutta nyt elämässäni ovat asiat hyvin ja tiedän, ettei pimeys ole koskaan lopullinen. Minua pidetään angstina tyyppinä ja monet säälivät ja kummastelevat vaiherikasta elämääni, jossa on kyllä sattunut kaikenlaista. Mutta tässä sitä ollaan. En kannusta ketään tekemään itsemurhaa, vaan etsimään apua. Sitä ei kaikille kuitenkaan tässä maailmassa riitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2624341Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653538Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591861Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251734Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991457Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133989Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18896Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235869en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115862