luottamus lapseen kun lapsi luopuu VL:sta. Itestäni entisenä lestadiolaisen joskus tuntuu siltä.
Kärsiikö
vanhempien
8506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun kokemuksen mukaan ei kärsi
Kyllä kärsii ja ääritapauksissa jopa katoa kokonaan. Jotkin vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa kokonaan näiden "hylättyä Jumalan ja otettua saatanan". Karua ja käsittämätöntä, mutta en tiedä voiko tästä yksin vanhempia syyttä, vaikka he yksin vastuussa teoistaan ovatkin. Kyllä katseiden pitäisi kääntyä myös yhteisön suuntaan, joka toiminnallaan on tällaisen tehnyt mahdolliseksi. Mielestäni tämä on tragedia, jossa kaikki häviävät, eikä voittajia ole. Ja mitä kauemmin aika kuluu, sen vaikeampi on enää asioita korjata.
Joten miettikää vanhemmat tarkkaan, ennen kuin teette päätöksiänne...
vanhemmat eivät ole hylänneet seitsemän "epäuskoisen" vuoden aikana. Paremminkin päinvastoin, huolta kantaneet. Silti kunnioittaneet päätöstäni, eivätkä koskaan tuputa Lestadiolaista uskoa minulle. Tietävät hyvin että en ole hylännyt/kieltänyt Jumalaa vaan vain lest.uskon.
Saan varmaan olla asiasta ja vanhemmista hyvin kiitollinen.
Tiedän ja tunnen hyvän ystäväni jonka vanhemmat suoraan sanoen hylkäsi hänet heti ry:ltä lähdön jälkeen. Hän itse koittaa pitää yhteyttä kotiin, mutta sieltä päin ei olla häneen yhteydessä ollenkaan.
Vanhemmat voisivat todella vakavissaan miettiä tätä asiaa sydämessään.
Mitä raamattu sanoo vanhemmista jonka rakkaus omaan lapseen lakkaa?
Minusta kyllä tuntuu että isäni ei ole luottanut minuun koskaan, äidin luottamus tuskin on vähentyny. Isäni on kyllä sitä tyyppiä että varmasti olisi kärsinyt luottamus jos sitä olisi joskus ollut.
lapsensa. Turha on kuvitella, että olisi enää samanarvoinen muiden, uskovaisten sisarustensa kanssa.
jokaista lastaan. Varsinkin sitä luopumuksen lasta. Mutta luottamuksen jos jostain vilpillisestä syystä menettää , sitä on vaikea saada takaisin. Rehellisyys kaikessa kannattaa.
Miten voit sanoa noin? On tapauksia, joissa vanhemmat ovat hylänneet lapsensa tämän erottua vl:sta, mutta pitäen kuitenkin uskonsa Jumalaan. Eli luottamusta ei ole menetetty vilpillisten tekojen takia. Vaikka sinä et hylkäisi, älä silti julista, ettei kukaan vl hylkää. Tiedän aika monta tällaista tapausta itseni lisäksi. Voin sanoa, että kyllä välillä pistää mielen katkeraksi, vaikka katkeruus synti olisikin....
Ystäväni vanhemmat lakkasivat pitämästä yhteyttä ja sitä on kestänyt nyt 10 vuotta vl:sta eron jälkeen. Tosi rakkauttako?