Uudelleenlämmitelty

Ontuva Pegasos
Pegasos ontuu, sen silmät ovat valtameri, kyyneleet kuin muisto aamukasteesta. Rakkauden jälkeen jää tyhjyys, muistot ovat ovia menneeseen, jotka joudun sulkemaan, jotta sydämeni ei sulaisi tuskani poltteessa.

Tulit elämääni hiljaa, lähtösi kuulivat naapuritkin. Jätit taaksesi minut, kädessäni laatikollinen valokuvia, huulillani kysymys; tässäkö kaikki?

Kun verisesti loukkaantunut sydämeni jälleen kestää auringonvalon, tunnen uuden aamun virtaavan suoniini. Rakkaus jätti jälkensä ja todellisen rakkauden jälki on aina kaunis.

Ehkä löydän lisää kauneutta poluilta, joita en ole vielä kulkenut. Tiedän kuitenkin, kokemuksesta, maailma on kauniimpi rakkauden harson lävitse.