anti-uusperheelliset

tavoitella tavallaan samaa omalla aloituksellani, mutta se(kin) hyytyi yhden(?) tai useamman miehensä jättämän katkenneen erotetun valitusketjuksi.

Kyllähän sitä on paljon, paljon muillakin lailla alkunsa saaneita perheitä kuin niin että toinen puolisoista hylkää entisen vaimonsa tai miehensä ja menee suoraan uuteen suhteeseen?

voi vastata, että osa "kriitikoista" käy läpi omaa pahaa oloaan ja eroaan haukkumalla kaikkea mahdollista, mikä muistuttaa omakohtaisista kokemuksista, eikä ole kiinnostunut siitä, onko toisilla ollut tilanne mitenkään sama, kunhan saa haukkua ja yleistää.

Luulempa että kukaan täyspäinen ei hyväksy eikä ymmärrä ihmistä, joka hylkää lapsensa. Mutta on muistettava, että osa ihmisistä joutuu siihen tilanteeseen, koska heille kostetaan eroa ja manipuloidaan lapsia. Sitten on jokin osa, joiden nahjukset exät ovat todella hyvistä yrityksistä huolimatta hylänneet lapsensa ja siis eronneet heistäkin, eivät vain miehestään/vaimostaan. Niitä tuskin kukaan voi olla kritisoimatta.

PEttämistähän ei hyväksy kukaan. Mutta kuten täällä on nähty, mikään ei ole ihan niinkään mustavalkoista tuon pettämisen suhteen, jollekin pettäminen on jo sitä, että ex ottaa uuden, vaikka ero olisikin selvä, jos se esim. tapahtuu melko pian eron jälkeen. Siinä päästään jälleen kysymykseen, kumman totuus on totta, toinen existä ei ole päässyt yli tunteistaan, toinen on voinut tehdä erotyöskentelyä jo pitkään liiton aikanakin ja on eron jälkeen tunnetilaltaan oikeasti valmis löytämään uutta. Ja toiset ottavat uusia selvitäkseen erosta -ne jutut tuskin kestävät pitkään.

Siveydensipuleita täällä jossain keskustelussa peräänkuulutettiin. Olisi kiva tietää, kuka ihminen on sitä mielestään. Ja olisi kiva tietää, tarkoitetaanko avioliittolupauksilla sitä, että pysytään yhdessä no matter what, eli luvattiinko papille esim. minä saan määrätä elämästäsi ja tehdä siitä helvettiä ja minä saan pettää ja minä saan mitä minä haluan sinun kustannuksellasi, mutta sinun on silti pidettävä lupauksesi: rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi ei kerskaa ei muistele kärsimäänsä pahaa. Kaiken se kestää, kaikessa toivoo... Rakkaus ei koskaan katoa. Ei nyrkistä, ei juopottelusta, ei jatkuvasta pahasta olosta, ei välinpitämättömyydestä, ei toisen tarpeiden huomiotta jättämisestä, ei nalkutuksesta, ei piinasta, ei lannistamisesta ja arvottomaksi tekemisestä. JEo, niinhän se avioliittolupaus meni. Toinen toistenne Onnelliseksi tekemisessä kilpailkaa.

Itselläni ei ainakaan ole mitään erityistä uusperheitä, tai vanhoja perheitä tai mitään perheitä vastaan. Mutta sen myönnän, että joskus saattaa tulla ruma sana mieleen, kun näilläkin palstoilla lukee joidenkin (huomaa siis: ei kaikkien) uusperheellisten valituksia erityisesti uusperheeseen kuuluvista lapsista.

Jos aikuiset, exät, nyxät, ex-appivanhemmat ja nyx-appivanhemmat ja ketä niitä muita vielä onkaan, eivät tule toimeen, niin sehän on vain elämää. Mutta silloin, kun uusperheelliset valittavat, etteivät tule toimeen uuden siippansa lasten kanssa, tulee harmistus. Valitetaan, ettei uus-puoliso huomaa riittävästi, kun lapset ovat läsnä tms. Tai parhaimmat toteavat, etteivät pidä näistä uus-lapsistaan, eivätkä aio yrittääkään pitää. Odottavat vain, että uusperhelapset häipyisivät elämään omaa aikuiselämäänsä. Silloin olen aina huuli pyöreänä ihmetyksen kummastuksesta. Kuinka montaa nyksää on huijattu avo-/avioliittoon asti kertomatta, että tulevalla puolisolla on lapsia. Ja jos niin ei ole päässyt käymään, vaan lasten olemassaolo on ollut tiedossa, niin silloin ihmettelen, miksi ne ovatkin uusioäiskälle tai -iskälle niin vaikea pala. Kun me kumminkin ollaan aikuisia ja ne lapset vaan ovat siinä välissä.

Eli lyhyemmin sanottuna, joskus tulee mieleen, että vastuunkanto omista tekemisistä on saatava minimoitua ja jos ei muu auta, niin siitä on syytettävä siipan nelivuotiasta, joka vie vanhempansa ajan. Tervettäkö?

Siis vastauksena, ei tosiaan ole mitään uusperhekategoriaa, joka tuntuisi pahalta. On vain niitä yksilöitä, joiden mielestäni ei pitäisi olla osallisia minkäänlaisissa perheissä. Harmillista tosin, etten kirjoittele palstalle juuri koskaan, joten siinä mielessä en ehkä ole oikea henkilö vastaamaan. ;-)