oma lapsi mielessä

Niin eli halusin tulla tänne kirjoittamaan, jos on muita samassa tilanteessa olevia tai olleita, jotka haluaisivat kertoa kokemuksiaan ja mielipiteitään, mitään paasaamista en toki halua.:)

Eli olen 18 vuotias nuori nainen ja olemme poikaystäväni(23v) kanssa keskustelleet jo pidemmän aikaa, että jätettäisiin ehkäisy pois ja antaa pienokaisen tulla jos on tullakseen. Olemme olleet yhdessä pian 3 vuotta ja olemme asuneet yhdessä vähän vajaan vuoden. Aina en toki voi olla varma olemmeko muutaman vuoden kuluttua yhdessä, mutta eipä sitäkään auta ruveta pelkäämään. Jokatapauksessa lapsella isä olisi vaikka niin ikävästi kävisi että me eroaisimme, koska kumppanini on sanonut haluavansa olla osa lapsemme elämää vaikka mitä tapahtuisi ja hän on sanonut että ei ryhdy mitään yh-äitiä tekemään. Ja luotan häneen 100% ja tiedän että hän rakastaa minua yhtä paljon kuin minä häntä.

Olemme molemmat poikaystäväni kanssa erittäin lapsirakkaita, minäkin olen ollut muutaman kuukauden lukion ohella ja nyt kesälomalla lapsia hoitamassa ja en voisi ihanampaa asiaa tietääkään kuin lapset, vaikka niillä välillä onkin tintta-päivä, mutta niin on meillä kaikilla. Työpaikallani on neljä lasta ikähaarukka 1-10v:) tyttöjä ja poikia molempia löytyy ja kaikki yhtä ihania!:) Rakkaani lapsirakkauden huomaan siitä, että hän on jo yhteensä 13 lapsen setä/eno ja on niin ihana katsoa kuinka hän leikkii ja touhuaa niiden kanssa.(näiden ikähaarukka 1kk-13v).

Tunnemme molemmat olevamme valmiita lapsen tuomaan vastuuseen. Ja asiasta on keskusteltu jo pitkään, ei mikään muutaman viikon mielijohde. Olen myös keskustellut asiasta äitini kanssa, joka on luvannut olla apuna silloin kun tarvitsemme sitä. Haluamme saada lapset nuorena, koska minun vanhempani ja isovanhempani ovat ollee nuoria kun ovat lapsensa saaneet ja minusta on ollut ihanaa, kun äiti on ollut nuori ja isovanhemmat ovat jaksaneet aina olla minun ja veljeni kanssa ja leikkiä kanssamme.

Ainut asia mikä minua vaivaa, on koulutukseni, koska minulla ei ole sitten kun vasta lukio käytynä. Toki äitinikin sai opiskelut opiskeltua vauvan kanssa, koska mummoni oli apuna, ja äiti opiskeli vielä lisää kun olimme jo koulussa. Toimeentulo on ihan hyvin taattu, koska poikaystäväni on töissä ja palkka on ihan hyvä ja työpaikka on varma loppuelämäksi..

Ehkä tämä kirjoitus on hieman sekava, mutta toivoisin silti että samaan ryhtyneet kirjoittaisivat kokemuksiaan ja mielipiteitään.