Niin eli halusin tulla tänne kirjoittamaan, jos on muita samassa tilanteessa olevia tai olleita, jotka haluaisivat kertoa kokemuksiaan ja mielipiteitään, mitään paasaamista en toki halua.:)
Eli olen 18 vuotias nuori nainen ja olemme poikaystäväni(23v) kanssa keskustelleet jo pidemmän aikaa, että jätettäisiin ehkäisy pois ja antaa pienokaisen tulla jos on tullakseen. Olemme olleet yhdessä pian 3 vuotta ja olemme asuneet yhdessä vähän vajaan vuoden. Aina en toki voi olla varma olemmeko muutaman vuoden kuluttua yhdessä, mutta eipä sitäkään auta ruveta pelkäämään. Jokatapauksessa lapsella isä olisi vaikka niin ikävästi kävisi että me eroaisimme, koska kumppanini on sanonut haluavansa olla osa lapsemme elämää vaikka mitä tapahtuisi ja hän on sanonut että ei ryhdy mitään yh-äitiä tekemään. Ja luotan häneen 100% ja tiedän että hän rakastaa minua yhtä paljon kuin minä häntä.
Olemme molemmat poikaystäväni kanssa erittäin lapsirakkaita, minäkin olen ollut muutaman kuukauden lukion ohella ja nyt kesälomalla lapsia hoitamassa ja en voisi ihanampaa asiaa tietääkään kuin lapset, vaikka niillä välillä onkin tintta-päivä, mutta niin on meillä kaikilla. Työpaikallani on neljä lasta ikähaarukka 1-10v:) tyttöjä ja poikia molempia löytyy ja kaikki yhtä ihania!:) Rakkaani lapsirakkauden huomaan siitä, että hän on jo yhteensä 13 lapsen setä/eno ja on niin ihana katsoa kuinka hän leikkii ja touhuaa niiden kanssa.(näiden ikähaarukka 1kk-13v).
Tunnemme molemmat olevamme valmiita lapsen tuomaan vastuuseen. Ja asiasta on keskusteltu jo pitkään, ei mikään muutaman viikon mielijohde. Olen myös keskustellut asiasta äitini kanssa, joka on luvannut olla apuna silloin kun tarvitsemme sitä. Haluamme saada lapset nuorena, koska minun vanhempani ja isovanhempani ovat ollee nuoria kun ovat lapsensa saaneet ja minusta on ollut ihanaa, kun äiti on ollut nuori ja isovanhemmat ovat jaksaneet aina olla minun ja veljeni kanssa ja leikkiä kanssamme.
Ainut asia mikä minua vaivaa, on koulutukseni, koska minulla ei ole sitten kun vasta lukio käytynä. Toki äitinikin sai opiskelut opiskeltua vauvan kanssa, koska mummoni oli apuna, ja äiti opiskeli vielä lisää kun olimme jo koulussa. Toimeentulo on ihan hyvin taattu, koska poikaystäväni on töissä ja palkka on ihan hyvä ja työpaikka on varma loppuelämäksi..
Ehkä tämä kirjoitus on hieman sekava, mutta toivoisin silti että samaan ryhtyneet kirjoittaisivat kokemuksiaan ja mielipiteitään.
Eli olen 18 vuotias nuori nainen ja olemme poikaystäväni(23v) kanssa keskustelleet jo pidemmän aikaa, että jätettäisiin ehkäisy pois ja antaa pienokaisen tulla jos on tullakseen. Olemme olleet yhdessä pian 3 vuotta ja olemme asuneet yhdessä vähän vajaan vuoden. Aina en toki voi olla varma olemmeko muutaman vuoden kuluttua yhdessä, mutta eipä sitäkään auta ruveta pelkäämään. Jokatapauksessa lapsella isä olisi vaikka niin ikävästi kävisi että me eroaisimme, koska kumppanini on sanonut haluavansa olla osa lapsemme elämää vaikka mitä tapahtuisi ja hän on sanonut että ei ryhdy mitään yh-äitiä tekemään. Ja luotan häneen 100% ja tiedän että hän rakastaa minua yhtä paljon kuin minä häntä.
Olemme molemmat poikaystäväni kanssa erittäin lapsirakkaita, minäkin olen ollut muutaman kuukauden lukion ohella ja nyt kesälomalla lapsia hoitamassa ja en voisi ihanampaa asiaa tietääkään kuin lapset, vaikka niillä välillä onkin tintta-päivä, mutta niin on meillä kaikilla. Työpaikallani on neljä lasta ikähaarukka 1-10v:) tyttöjä ja poikia molempia löytyy ja kaikki yhtä ihania!:) Rakkaani lapsirakkauden huomaan siitä, että hän on jo yhteensä 13 lapsen setä/eno ja on niin ihana katsoa kuinka hän leikkii ja touhuaa niiden kanssa.(näiden ikähaarukka 1kk-13v).
Tunnemme molemmat olevamme valmiita lapsen tuomaan vastuuseen. Ja asiasta on keskusteltu jo pitkään, ei mikään muutaman viikon mielijohde. Olen myös keskustellut asiasta äitini kanssa, joka on luvannut olla apuna silloin kun tarvitsemme sitä. Haluamme saada lapset nuorena, koska minun vanhempani ja isovanhempani ovat ollee nuoria kun ovat lapsensa saaneet ja minusta on ollut ihanaa, kun äiti on ollut nuori ja isovanhemmat ovat jaksaneet aina olla minun ja veljeni kanssa ja leikkiä kanssamme.
Ainut asia mikä minua vaivaa, on koulutukseni, koska minulla ei ole sitten kun vasta lukio käytynä. Toki äitinikin sai opiskelut opiskeltua vauvan kanssa, koska mummoni oli apuna, ja äiti opiskeli vielä lisää kun olimme jo koulussa. Toimeentulo on ihan hyvin taattu, koska poikaystäväni on töissä ja palkka on ihan hyvä ja työpaikka on varma loppuelämäksi..
Ehkä tämä kirjoitus on hieman sekava, mutta toivoisin silti että samaan ryhtyneet kirjoittaisivat kokemuksiaan ja mielipiteitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olette valmiita ja miettineet asian selväksi, niin mikäpä siinä sitten. Itsellä ei ole lapsia (vielä), mutta ystäväni sai lapsen lukion käytyään. Lapsen ollessa pieni hän opiskeli kuitenkin itselleen hyvän ammatin. Isä kävi päivät töissä ja hoiti illat lasta, äiti taas hoiti päivät lasta ja opiskeli illat.
Itse olen 20v ja minulla on vuoden ikäinen lapsi.
Mulla jäi lukio kesken (puol-1 vuosi jäljellä)..
meinaan sen käydä loppuun ja mennä ammattikorkeaan, kunhan mies tulee armeijasta (vakkari työ on valmiina armeijan jälkeen).
Eli mielestäni teillä olisi asiat jo ihan täydellisesti lapsen tulon suhteen..
Ilaopiskelut on vähän huono idea siinä mielessä, että jos mies käy päivätöissä niin te ette paljoa näkisi toisianne ja siitä parisuhde kärsii.
Eli kannattaa laittaa lapsi sitten päiväkotiin kun on valmis ja sinä opiskelet päivät ja mies käy töissä, illalla olette koko perhe yhdessä.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa! Yhteistä aikaa pitää olla.. Ja miksi ei odotella siihen asti, että lapsen saa päiväkotiin. Ei tässä mihinkään kiire valmiissa maailmassa :D
Kovasti onnea yritykseen ;)
Ja hyvää loppu kesää!
kirjoitin, aika samanlaisen uuden keskustelun, ennen kuin tämän kirjoituksesi... me mietittii aivan samalla tavalla, kuin sinäkin kirjoitit... tuli sellainen olo, että ihanaa, en ehkä olekaan ihan outo, kun haluan lapsen jo nyt:) olisi mukava vaihdella ajatuksia enemmänkin... lueppas ylempää "ajatuksia" otsikolla minun juttunu: samat asiat mielessä:)
kirjotin niin innoissani äsken, etten tajunnut kuinka paljon virheitä:=)
Mekin poikaystäväni kanssa ajattelimme ihan samanlailla kuin tekin, nyytti 8 kk päästä maailmaan ilmestyy :D
Onnea yritykselle :)
minusta olet oikein hyvän ikäinen, fiksun tuntuinen, ja teillä kaikki tuntuu olevan oikein hyvin. :)
Mieluummin suunniteltu lapsi, kuin vahinko :)
(Tosin vahinko lapsillakin toki hyvät vanhemmat jos lapsi pidetään) :)
Ja miehesikin on töissä..:)
mulla kans kamala vauvakuume. Olen koht 19w. ja ollaa mieheni kans ajateltu et ku mun pillerit loppuu lokakuun lopul ni annetaan loppua ja katotaan mitä tapahtuu.. =) itse oon lähihoitajaks just valmistunu joten en nyt iha samas tilantees oo mut =) kuhan vastailin