heissan.nyt olis menossa kp 38/28,odottelen pillerien lopettamisen jälkeen kolmansia menkkoja,eli oon siis puolitoista viikkoa myöhässä.viime viikon oli vatsa ihan hirveän arka ja vihloi,olen huomannut että vessassa saa juosta ja hajuaisti on parantunut paljon tämän viikon olen huomannut että rinnat on arat ja hieman kovan tuntuiset MUTTA olen myös tehny kaksi negatiivista testiäkin..maanantaina soittelin tk:n päivystykseen ja sanoivat että odotella(saan harmaita hiuksia epävarmuudesta) maanantaihin ja tulla sitten ettei kannata tehdä mitään kotitestejä kun on kalliita..voi kertokaa mulle jotain viisaita lohdun sanoja kun en uskalla toivoa vielä yhtään mitään jos joudun jo kolmannen kerran pettymään..siis että tulee kolmannen kerran miinus..ajattelin kuitenkin huomenna käydä testeissä että saisin varmuuden tähän asiaan ja voisin keskittyä tärkeimpään...
joko saa toivoa?
mammahalukas
4523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pidän peukkuja sulle pystyssä. Itsellä on yksi km takana ja yritystä päällä. Suosittelen että koitat unohtaa asian aktiivisesti muuta ajattelemista keksimällä kunnes menet verikokeeseen. Stressaaminen ei auta asiaasi, eikä se muutu miksikään ajattelemalla. Tiedän, että on vaikeampaa sanoa kuin tehdä näin, mutta silti pyydän, että edes yrität. Pidä vaikka itsesi hemmotteluviikonloppu ja tee kaikkea kivaa, ylellistä, haussunhauskaa...Jos ja kun asia ajatteluttaa, niin varaudu kakkiin vaihtoehtoihin. Jos pettymys tulee, se riipaisee vähemmän kun olet siihen jo varautunut ja jos taas toiveesi toteutuu, iloon suuri joka tapauksessa. Pidän peukut ja varpaat ristissä puolestasi. Kerro sit kuinka kävi!
parin tunnin päästä saan tietää tulokset...epäilivät vaan tk:ssa että en ole raskaana koska olen jo kaksi negaa saanut,no jos ei nyt tärppää niin sitten joudun sille kuurille että menkat alkais...huhhuh oli paljon tietoa tälle päivälle
nooh palaan tänne muutaman tunnin kuluttua
Elä stressaa, tai yritä ainakin olla rennosti. Asioiden vatvominen ei auta sinua. Toivoa voi, mutta koita keksiä muuta ajateltavaa. Jos ei tärppää, nyt niin myöhemmin sit ja lääkärit hoitavat sinut kuntoon. Kerro tosiaan vielä miten kävi. Edelleen pidän peukkuja sinulle!
kirjoittelin jo uuden jutun tänne ja sieltä voit lukea miten kävin..mieli on maassa meillä miehen kanssa molemmilla ja kysymyksiä on paljon päässäni..toisaalta se ilkeä pikkurealisti minussa alkaa nostaa päätään..nooh kai tämä tästä..harmittaa niin vietävästi kun olen elämäni aikana joutunut niin monta taistelua ja pettymystä kohtaamaan että tulee joskus vain ajateltua etteikö jo olisi välillä minun vuoroni saada ilman ongelmia joskus jotain pientä iloa?