Koiravanhus lähti taivaaseen

Rakas lähes 14v seropilabbisnarttumme nukutettiin tänään ikiuneen. Käsittämätöntä miten jo nyt voi olla niin ikävä ja koti niin hiljainen.

Oli jo kulumaa selässä ja takajalat heikot. Silti sitä koko ajan miettii tekikö oikean päätöksen vai olisiko vielä jaksanut... Ruoka maittoi vielä, välillä annoin särkylääkettä, mutta eihän se vaivoja paranna. Pahin pelko minulla oli, että joku päivä jalat ei enää kanna.

Kamalaa, väsynyt itkemään ja suremaan jo nyt.
4472
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Otan osaa. :'(
Minun mummani koira kuoli joskus aikoinaan, ja mulla oli hirveä ikävä sitäkin koiraa, vaikkei oma ollut.

Äänestä

itsellä kuoli juuri toissapäivänä ranskan buldoggi poika tuohon eteisen lattialle sai jonkin laisen kohtauksen eikä sydän kestänyt sitä.ihan oikein teit kun päästit koirasi kaarisillalle eipä enään jalat petä eikä ole kipuja vaikka ikävä on kova tässä sulle pieni värssy rakkaan pois menon johdosta


taas valo viiltää taivaan rantaa
se yön päivästä erottaa
on aika tullut pois antaa,jota niin paljon rakastaa
sen järjellämme ymmärrämme kun toinen lähtee toinen jää
vain pieni lapsi sisällämme ei tahdo sitä käsittää
niin monet kerrat tähän rantaan olemme tulleet ennenkin jättäneet kahdet jäljet santaan ,nyt vain yhdet kulkee takaisin.
siis hyvää matkaa ystäväin en enää puhu enempää vain tärkeimmän tiedät kaikki muu on yhden tekevää
hyvää matkaa ystäväin
kulje kanssa enkelin
hyvää matkaa rakkahin
sinua paljon rakastin

Äänestä

:(, kova paikka varmasti.

Äänestä
  • Minulta kuoli neli vuotias saku. Pari kuukautta sitten.. Vieläkään en pysty ajattelemaan sitä, että tulisi kaipuu ja haikeus luokse.. Koira oli minulle kaikki kaikessa, se kuunteli ja oli luonani, kun läheisilläni oli ongelmia eikä ne pystynyyt/suostunuut kuuntelemaan. Vaikka mitä olisi tapahtunut koira olisi ollut vierelläni niin paljon se minua rakasti. ja minä sitä..

    Ymmärrän kaipuusi hyvin, mutta koita kestää..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitä jää jäljelle... kirjoitti:

Rakas lähes 14v seropilabbisnarttumme nukutettiin tänään ikiuneen. Käsittämätöntä miten jo nyt voi olla niin ikävä ja koti niin hiljainen.

Oli jo kulumaa selässä ja takajalat heikot. Silti sitä koko ajan miettii tekikö oikean päätöksen vai olisiko vielä jaksanut... Ruoka maittoi vielä, välillä annoin särkylääkettä, mutta eihän se vaivoja paranna. Pahin pelko minulla oli, että joku päivä jalat ei enää kanna.

Kamalaa, väsynyt itkemään ja suremaan jo nyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu