Pysyäkkö hiljaa vai tunnustaakko kavereille tai ystäville...
Itse kerroin bi kokemuksestani, ekasta sellaisesta 2 ystävälle. Toinen hiljeni eikä ole sen jälkeen kuulunut, toinen vaan kauhistui... Ja heitä olin pitänyt ystävänäni yli 10 v. Toisinaan harmittaa, toisinaan taas mietin että jos eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen, niin en sellaisia ystäviä tarvitsekkaan. Paha mieli silti.
Itse kerroin bi kokemuksestani, ekasta sellaisesta 2 ystävälle. Toinen hiljeni eikä ole sen jälkeen kuulunut, toinen vaan kauhistui... Ja heitä olin pitänyt ystävänäni yli 10 v. Toisinaan harmittaa, toisinaan taas mietin että jos eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen, niin en sellaisia ystäviä tarvitsekkaan. Paha mieli silti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki ystäväni/tuttavani eivät tiedä, että olen bi. Vuosien varrella olen kuitenkin aika monille ihmisille kertonut suuntautumuksestani. Ja viime aikoina etenkin yhä avoimemmasti.
Joitakin tyyppejä on kaikonnut sen takia, mutta suurin osa ei ole muuttanut suhtautumistaan minuun, pikemminkin "arvostaneet" minua paljon enemmän sen jälkeen.
Nyt kun mietin niitä luotani kaikonneita ihmisiä, en oikeastaan edes kaipaa heitä, sillä minulla on nyt palaset kohdillaan ja ympärillä paljon sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät ja välittävät minusta juuri sellaisena kun olen. Paljon ihania ystäviä, jotka edelleenkin tykkäävät minusta. Se oikeastaan vain vaatii yhden tai kaksi, jotka hyväksyy asian,, sillä se rohkaisee avaamaan sydäntään uudemman kerran. Siitä se lähtee, ja kohta huomaa sen olevan ihan normaali asia, mitä ei olisi tullut hävetä alkuunkaan.
Helppoa ei ole kenellekään ollut kertoa, mutta nyt on ihanan vapauttava olo, kun ei tarvitse pakata sisintään täyteen -aivan turhaan.
Kuitenkinhan meidän tulisi elää täällä siten, että olisimme onnellisia.
Mikäli saisin haluamani naisen, olisin valmis kuuluttamaan sen vaikka koko maailmalle välittämättä siitä, mitä muut ajattelisivat. Olisinhan maailman onnellisin ihminen saadessani olla juuri hänen kanssaan, sillä sitähän minä haluan,, olla onnellinen. :-)
Rohkeutta siis! Elämä on.
Kiitos teille kommenteistanne! Tuntui hyvältä ja taas on positiivisempi mieli!
Ehkä tosiaan sulattelevat tietoa tovin ja jos ei silti "sula", niin ei kai se oikeaa ystävyyttä ole jos ei hyväksytä sellaisena kuin on. Varmasti löytyy ihmisiä ja läheisistäkin sellaisia jotka ei hylkää. Ihan heti ei tee mieli mennä kertomaan, ettei tule liian monta menetystä yhtä aikaa jos niitä tulee lisää...
Itsekkin ajattelin että olen ylpeä siitä että uskallan tehdä mitä haluan, enkä uskonut että parhaat ystävät voivat ajatellakkin ihan toisin. Mutta näköjään kaikki ei ole yhtä suvaitsevaisia.
Meidän ei tulisi ajatella, että hetero=normaali ja bi=outolintu. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa, ja kukaan ei voi koskaan mennä kenellekään sanomaan "ettet voi tuntea noin".
Ei siis pidä ystäviltään/läheisiltään mennä anteeksi pyytelemään, jos on bi tai homo -tai hetero. Hitto vie jokainen on yhtä lailla arvokas ihmisenä,, ja hittoon ne, joiden pääkoppa ei sulata ei-heteroita.
Kiitos, tuo oli hyvin sanottu!
:-)
ihmeellisiä noi hommat mun mielestä vielä tänä päivänä?? en voi ymmärtää! en tiä onko mun perhe ja lähipiiri sit niin hullua vai mitä?? :) mut mä oon kertonu ihan tosi avoimesti kaikille mun suuntautumisesta ja silloisesta tytöstä ketä tapailin,en oo kertaakaan saanu mitään negatiivistä palautetta..ehkä sun ystävät hetken sulattelee tietoo,ja palaavat asiaan. tietävätkö he edes näistä asioista mitään? laitappa niille sähköpostiin joku valistuts kirje :) eiköhän ne siitä toivu..tsemppiä ja voimia sulle!
vaikka kuinka muut yrittää leimata milloin lesboksi, heteroksi ja sitten taas bisseksi, kaikki vaan hymistelee ja kohtelee kauniisti, outoa porukkaa, töissäkin olisivat (miespuoliset) tuoneet innokkaasti naisten kuvia seinille jos olisin halunnut, just just, kiitos, mutta ei kiitos. Puhumattakaan miten hauskoja juttuja kavereiden kanssa lentää, ei kai nämä asiat niin vakavia ole...