Olen suurperheen vanhin lapsi 26.vuotias.
Nuorempia sisaruksia mulla on kahdeksan jotka kaikki ovat vielä alaikäisiä.
Asun vielä kotona, koska isämme menehtyi ollessani 20.vuotias enkä voinut jättää äitiäni yksin pikkusisarteni kanssa, sillä ei hän olisi mitenkään pärjännyt yksin.
Tuntuu, että äitini olettaa, että velvollisuuteni on jäädä pysyvästi asumaan hänen luokseen ja hoitamaan sisaruksia, mutta olen nyt vuoden verran suunnitellut mieskaverini kanssa yhteen muuttamista ja asiat ovatkin edistyneet jo niin paljon, että asunto on tiedossa ja vuokrasopimus tehty, muutto olisi loppukuusta.
Äitini ei ole innostunut asiasta ja jopa hiukan uhkailee ja painostaa mua, jos lähden, hän uhkaa etten saa nähdä sisaruksiani enää koskaan, jos nyt jätän heidät pulaan, enkä ole koskaan enää tervetullut kotiin.
En usko, että hän on tosissaan, mutta hänen sanansa silti satuttavat...
Tuntuu niin pahalta, kun olen päättänyt muuttaa, mutta en haluaisi aiheuttaa perheelleni vaikeuksia.
Miten saisin äitini ymmärtämään, että mun on aloitettava oma elämäni joskus ja että kuitenkin rakastan perhettäni ja koittaisin kaikin voimin auttaa heitä vaikken kotona asuisikaan?
Tämmösiä ongelmia meillä...
ongelmia kerrakseen
8
2158
Vastaukset
- sinulla ja sisaruksillasi
on noin iso ikäero? Melkein kymmenen vuotta seuraavaan lapseen ja kahdeksan alaikäistä sisarusta? Todella kummallista.
- Maikki Maitoviiksi
Niinhän sitä ikäeroa on, mutta äitini sai mut jo 16.vuotiaana (vahinkona).
Äitini ja isäni pitivät itseään liian nuorina tekemään lisää lapsia heti perään ja päättivät odottaa muutaman vuoden :))
- satu40
26-vuotiaan on jo korkea aika muuttaa omilleen.
Itseasiassa mielestäni jo 20-vuotiaan olisi pitänyt asua omassa asunnossaan.
Ymmärrän kuitenkin suruajan (jolloin useinkin perhe tiivistyy joksikin aikaa) mutta miksi äitisi ei sen jälkeen mielestäsi pärjännyt nuorempien sisarustesi kanssa? Onko jokin erityistarve joka tekee sen että hän tarvitsee tavallista enemmän tukea?
Jos sellainen on, etsisin teille esim. kunnan kautta apua. Ja jos sellaista ei ole niin sitten sinun ei auta kuin luottaa siihen, että äitisi selviää kyllä.
Minulla itselläni oli 6 lasta mieheni kuollessa. Ja koska itse sairastuin vakavasti vajaa vuosi sen jälkeen, olimme kaikki jonkin aikaa todella kovilla.
Siitä huolimatta, 2 vuotta isänsä kuoleman jälkeen esikoinen muutti omaan asuntoonsa täyttäessään itse 18 vuotta. Ja puoltatoista vuotta myöhemmin samoin teki sisarensa.
Nyt maailmalla on jo kolme ja neljäs muuttanee vuodenvaihteen jälkeen.
Haikeaahan se aina on kun pesä lähtee tyhjenemään.
Se on sitä niillekin vanhemmille, joita on kaksi.
Mutta toisaalta itse näen vanhemmuuden perustavoitteeksi kasvattaa lapsistaan tasapainoisia aikuisia, joilla on lujat juuret ja vahvat siivet. Eli se kun lapset lopulta nousevat niille siivilleen, on eräänlainen voitto.
Neuvosinkin sinua siis puhumaan äidillesi asiasta tuolta kannalta. Kiittämään häntä siitä, että on kasvattanut sinulle siivet, joiden varaan uskallat nousta. Ja muistuttamaan että vasta kun on lähtenyt voi palata - ja kohdata äitinsä aivan uudella tasolla, omana aikuisena ja äitinsä kanssa tasaveroisena itsenään.
Onnea lentoosi!
(Ja tulipa tekopyhän kuuloinen viesti! Seison kuitenkin sanojeni takana - joskin toivoen että lukijat osaavat siivota niistä liiat melodraamailut ;-) )- Maikki Maitoviiksi
Kiitos viestistäsi, se rohkaisi kummasti :)
Äitini on isäni kuoleman jälkeen ollut hyvin masentunut, tuntuu ettei hän meinaa päästä isän kuoleman ylitse. Äiti käy viikottain terapiassa, muuta apua emme ole viimeaikoina saaneet.
Isäni kuolema tuli täysin yllättäen (jäi auton alle).
Isäni meillä ennen yleensä kaikki asiat hoisi, hankki ruuan pöytään, maksoi laskut, teki remontit ym.
Isäni oli äitini ensimmäinen mies, äitini oli vasta 12.vuotias, kun he isäni kanssa rupesivat kulkemaan yhdessä (isäni 16.v), mut he saivat äidin juuri täytettyä 16.v.
Äitini ei siis koskaan ole joutunut yksin huolehtimaan asioista ja välillä tuntuu, että minä olen äiti ja hän yksi aikuistuva lapsistani jonka tukena olen joutunut opettelemaan pankkiasiat, kaupassa käynnit ym.
Hulluahan se on, että 26.vuotias asuu vielä kotona, mutta tilanne on ollut mikä on.
Nyt kuitenkin olen muuttamassa, mutta pelkään miten äitini ja nuorimpien sisarusteni käy.
- Biologi
Minusta on aika että äitisi kasvaa aikuiseksi. Lapsille ei missään nimessä saa sälyttää vanhempien vastuuta.
- alkuun vaan
"Äitini ei ole innostunut asiasta ja jopa hiukan uhkailee ja painostaa mua, jos lähden, hän uhkaa etten saa nähdä sisaruksiani enää koskaan, jos nyt jätän heidät pulaan..."
Ei hyvää päivää. Anna kun mietin, oliko sinun valintasi että hankitaan 9 lasta? Oliko?
No eipä tosiaan tainnut olla. SINÄ olet vastuussa OMASTA elämästäsi, ET vanhempiesi ratkaisuista. He ovat omansa tehneet ja niiden kanssa on selvittävä. Ei suinkaan sysättävä vastuuta ratkaisuistaan sinulle.
26-vuotiaan on tosiaan korkea aika muuttaa kotoa, itse muutin aikanaan 20-vuotiaana.
Tsemppiä omaan elämääsi! Ehkäpä omalla kohdallasi vähän vähemmän kuin 9 tulee riittämään... huh. - vanhin??
Eikö nyt näistä sinun nuoremmista sisaruksistasi vanhin voisi ottaa sinun paikkaasi, kun muutat pois? Tuskin seuraava lapsi niiiiiin nuori on, ettei jo voisi jotain vastuuta ottaa äidin auttamisessa? Ethän sinä todellakaan voi asua loppuikääsi äidin helmoissa, eikä äidillä ole mitään oikeutta edes olettaa niin. Näin se vain on, tiedät itsekin.
Oma äiti on oma äiti, tottakai, ja sitä haluaisi tehdä kaikkensa äidin auttamiseksi, mutta joku raja sentään. Keskustelkaa nyt asioista rauhassa ja vakavasti. - bbbwww
voi otan kyllä osaa
Tunsin yhden jolla oli todella iäkäs äiti ja oli viimeinen kotoa pois muuttava. äiti aina puhui että kuolee kun hän niin tekee.
Niinpä nuori soitti sisaruksilleen ja sanoi että äiti kuolee viikon kuluttua kun muutan pois, joten nyt on aika järjestää hautajaiset. Voitaisiinko mennä yhdessä katsomaan hautakirstujen hintoja?
äiti kuuli tästä ja heitti nuoren pihalle.
10 vuotta myohemmin äiti oli vielä hengissä.
Ehkä voisit olla yhtä torkeä. äitisi on tässä torkeä kun noin puhuu.
Soita sossuun ja sovi tapaaminen kun äitisi jää nyt pulaan ja ei voi hoitaa lapsiaan ja kysy voisivatko he saada sijaishoito paikkaa.
Mammasi aivan varmasti heittää sinut pellolle ja tuksin mitään sisaruksillesi tapahtuu.
Tilanteessasi on kyse vanhanaikaisesta kiristämisestä.
Sisaruksesi eivät ole tyhmiä. äitisi ei voi sitä järkätä että et heitä enään näe.
Tuo riita kuullostaa yhtä rumalta kuin avioero.
Valitettavasti sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä kaukana kiristäjästä. Kiristäjä aina vaatii jotain lisää, koskaan ei ole tyytyväinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee632172Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."61826Miten kestätte tyhmiä?
Miten usein turhaudutte tai suututte ihmisiin, joilla on matala älykkyys? Minulla tätä tapahtuu useita kertoja viikossa2381334En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin71970Lahkojen uudestikasteille ei pitä mennä
Sananl. 22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.88960Miksi naisen pitäisi maksaa 50/50
Vuokrasta miehelle? Eikö se ole miehelle lahja, ja aarre, jos nainen suostuu muuttamaan kanssasi asumaan?196944Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontajana?
Susanna Laine vetää Farmi Suomi -realityä. Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille juontohommista? Suosikkijuontaja teki21905Onko se liikaa pyydetty
Voisitko sinä mies kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä? Minä en jaksa tätä enää. On niin ikävä sinua. Minä niin haluaisin39750- 19746
Jos joku kertoisi ihastuneensa sinuun
mutta sinua ei voisi vähempää kiinnostaa, niin vastaisitko silti ystävällisesti?93719