Olen suurperheen vanhin lapsi 26.vuotias.
Nuorempia sisaruksia mulla on kahdeksan jotka kaikki ovat vielä alaikäisiä.
Asun vielä kotona, koska isämme menehtyi ollessani 20.vuotias enkä voinut jättää äitiäni yksin pikkusisarteni kanssa, sillä ei hän olisi mitenkään pärjännyt yksin.
Tuntuu, että äitini olettaa, että velvollisuuteni on jäädä pysyvästi asumaan hänen luokseen ja hoitamaan sisaruksia, mutta olen nyt vuoden verran suunnitellut mieskaverini kanssa yhteen muuttamista ja asiat ovatkin edistyneet jo niin paljon, että asunto on tiedossa ja vuokrasopimus tehty, muutto olisi loppukuusta.
Äitini ei ole innostunut asiasta ja jopa hiukan uhkailee ja painostaa mua, jos lähden, hän uhkaa etten saa nähdä sisaruksiani enää koskaan, jos nyt jätän heidät pulaan, enkä ole koskaan enää tervetullut kotiin.
En usko, että hän on tosissaan, mutta hänen sanansa silti satuttavat...
Tuntuu niin pahalta, kun olen päättänyt muuttaa, mutta en haluaisi aiheuttaa perheelleni vaikeuksia.
Miten saisin äitini ymmärtämään, että mun on aloitettava oma elämäni joskus ja että kuitenkin rakastan perhettäni ja koittaisin kaikin voimin auttaa heitä vaikken kotona asuisikaan?
Tämmösiä ongelmia meillä...
ongelmia kerrakseen
8
2149
Vastaukset
- sinulla ja sisaruksillasi
on noin iso ikäero? Melkein kymmenen vuotta seuraavaan lapseen ja kahdeksan alaikäistä sisarusta? Todella kummallista.
- Maikki Maitoviiksi
Niinhän sitä ikäeroa on, mutta äitini sai mut jo 16.vuotiaana (vahinkona).
Äitini ja isäni pitivät itseään liian nuorina tekemään lisää lapsia heti perään ja päättivät odottaa muutaman vuoden :))
- satu40
26-vuotiaan on jo korkea aika muuttaa omilleen.
Itseasiassa mielestäni jo 20-vuotiaan olisi pitänyt asua omassa asunnossaan.
Ymmärrän kuitenkin suruajan (jolloin useinkin perhe tiivistyy joksikin aikaa) mutta miksi äitisi ei sen jälkeen mielestäsi pärjännyt nuorempien sisarustesi kanssa? Onko jokin erityistarve joka tekee sen että hän tarvitsee tavallista enemmän tukea?
Jos sellainen on, etsisin teille esim. kunnan kautta apua. Ja jos sellaista ei ole niin sitten sinun ei auta kuin luottaa siihen, että äitisi selviää kyllä.
Minulla itselläni oli 6 lasta mieheni kuollessa. Ja koska itse sairastuin vakavasti vajaa vuosi sen jälkeen, olimme kaikki jonkin aikaa todella kovilla.
Siitä huolimatta, 2 vuotta isänsä kuoleman jälkeen esikoinen muutti omaan asuntoonsa täyttäessään itse 18 vuotta. Ja puoltatoista vuotta myöhemmin samoin teki sisarensa.
Nyt maailmalla on jo kolme ja neljäs muuttanee vuodenvaihteen jälkeen.
Haikeaahan se aina on kun pesä lähtee tyhjenemään.
Se on sitä niillekin vanhemmille, joita on kaksi.
Mutta toisaalta itse näen vanhemmuuden perustavoitteeksi kasvattaa lapsistaan tasapainoisia aikuisia, joilla on lujat juuret ja vahvat siivet. Eli se kun lapset lopulta nousevat niille siivilleen, on eräänlainen voitto.
Neuvosinkin sinua siis puhumaan äidillesi asiasta tuolta kannalta. Kiittämään häntä siitä, että on kasvattanut sinulle siivet, joiden varaan uskallat nousta. Ja muistuttamaan että vasta kun on lähtenyt voi palata - ja kohdata äitinsä aivan uudella tasolla, omana aikuisena ja äitinsä kanssa tasaveroisena itsenään.
Onnea lentoosi!
(Ja tulipa tekopyhän kuuloinen viesti! Seison kuitenkin sanojeni takana - joskin toivoen että lukijat osaavat siivota niistä liiat melodraamailut ;-) )- Maikki Maitoviiksi
Kiitos viestistäsi, se rohkaisi kummasti :)
Äitini on isäni kuoleman jälkeen ollut hyvin masentunut, tuntuu ettei hän meinaa päästä isän kuoleman ylitse. Äiti käy viikottain terapiassa, muuta apua emme ole viimeaikoina saaneet.
Isäni kuolema tuli täysin yllättäen (jäi auton alle).
Isäni meillä ennen yleensä kaikki asiat hoisi, hankki ruuan pöytään, maksoi laskut, teki remontit ym.
Isäni oli äitini ensimmäinen mies, äitini oli vasta 12.vuotias, kun he isäni kanssa rupesivat kulkemaan yhdessä (isäni 16.v), mut he saivat äidin juuri täytettyä 16.v.
Äitini ei siis koskaan ole joutunut yksin huolehtimaan asioista ja välillä tuntuu, että minä olen äiti ja hän yksi aikuistuva lapsistani jonka tukena olen joutunut opettelemaan pankkiasiat, kaupassa käynnit ym.
Hulluahan se on, että 26.vuotias asuu vielä kotona, mutta tilanne on ollut mikä on.
Nyt kuitenkin olen muuttamassa, mutta pelkään miten äitini ja nuorimpien sisarusteni käy.
- Biologi
Minusta on aika että äitisi kasvaa aikuiseksi. Lapsille ei missään nimessä saa sälyttää vanhempien vastuuta.
- alkuun vaan
"Äitini ei ole innostunut asiasta ja jopa hiukan uhkailee ja painostaa mua, jos lähden, hän uhkaa etten saa nähdä sisaruksiani enää koskaan, jos nyt jätän heidät pulaan..."
Ei hyvää päivää. Anna kun mietin, oliko sinun valintasi että hankitaan 9 lasta? Oliko?
No eipä tosiaan tainnut olla. SINÄ olet vastuussa OMASTA elämästäsi, ET vanhempiesi ratkaisuista. He ovat omansa tehneet ja niiden kanssa on selvittävä. Ei suinkaan sysättävä vastuuta ratkaisuistaan sinulle.
26-vuotiaan on tosiaan korkea aika muuttaa kotoa, itse muutin aikanaan 20-vuotiaana.
Tsemppiä omaan elämääsi! Ehkäpä omalla kohdallasi vähän vähemmän kuin 9 tulee riittämään... huh. - vanhin??
Eikö nyt näistä sinun nuoremmista sisaruksistasi vanhin voisi ottaa sinun paikkaasi, kun muutat pois? Tuskin seuraava lapsi niiiiiin nuori on, ettei jo voisi jotain vastuuta ottaa äidin auttamisessa? Ethän sinä todellakaan voi asua loppuikääsi äidin helmoissa, eikä äidillä ole mitään oikeutta edes olettaa niin. Näin se vain on, tiedät itsekin.
Oma äiti on oma äiti, tottakai, ja sitä haluaisi tehdä kaikkensa äidin auttamiseksi, mutta joku raja sentään. Keskustelkaa nyt asioista rauhassa ja vakavasti. - bbbwww
voi otan kyllä osaa
Tunsin yhden jolla oli todella iäkäs äiti ja oli viimeinen kotoa pois muuttava. äiti aina puhui että kuolee kun hän niin tekee.
Niinpä nuori soitti sisaruksilleen ja sanoi että äiti kuolee viikon kuluttua kun muutan pois, joten nyt on aika järjestää hautajaiset. Voitaisiinko mennä yhdessä katsomaan hautakirstujen hintoja?
äiti kuuli tästä ja heitti nuoren pihalle.
10 vuotta myohemmin äiti oli vielä hengissä.
Ehkä voisit olla yhtä torkeä. äitisi on tässä torkeä kun noin puhuu.
Soita sossuun ja sovi tapaaminen kun äitisi jää nyt pulaan ja ei voi hoitaa lapsiaan ja kysy voisivatko he saada sijaishoito paikkaa.
Mammasi aivan varmasti heittää sinut pellolle ja tuksin mitään sisaruksillesi tapahtuu.
Tilanteessasi on kyse vanhanaikaisesta kiristämisestä.
Sisaruksesi eivät ole tyhmiä. äitisi ei voi sitä järkätä että et heitä enään näe.
Tuo riita kuullostaa yhtä rumalta kuin avioero.
Valitettavasti sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä kaukana kiristäjästä. Kiristäjä aina vaatii jotain lisää, koskaan ei ole tyytyväinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614218Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653446Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541796Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251663Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971430Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132928Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235858en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115835Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18804