Mikä harmittaa

-ei uskossa-

eniten uskovissa/uskonnottomissa??

Onko se tapa jolla asioita ilmaistaan,itse "vakaumus" tai "aate" tai "asenne"....Vai mikä??

Itseä eniten harmittaa monien uskovien halu tuputtaa uskontoaan. Ihan hyvä jokaisella saa olla uskonsa,aatteensa,vakaumuksensa tai what ever,mutta mä tosiaan luulen et ihmiset löytää itse uskonsa ja ne paikat josta sen samoin ajattelevien porukan löytää.

54

1360

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kollimaattori

      Kyllähän se on se tuputtaminen, kun omaa uskoaan tai uskonnottomuuttaan alkaa keskeytymättä saarnaamaan kuuntelematta mitään kehotuksia vetää välillä henkeä ja pysähtyä keskustelemaan asioista.

      Yksi surullinen esimerkki mielenterveytensä menettäneestä uskovaisesta riehuu tälläkin hetkellä näillä _kysymyksiä_ ja _keskustelua_ ateisteille ja ateismista -palstalla.

      • -ei uskossa-

        ylipursuava ja hyökkäävä tiedottaminen on ahdistavaa ja saa otsan kurttuun. Ei siinä mitää,tottahan asioista voi puhua ja kertoa,mutta juuri fanaattisuus asiassa kun asiassa,niin myös uskonasioissa saa tympääntymään.

        Tämä eräs linkittäjien suursankari näyttää paukuttaneen monia aloituksia samaa asiaa.. :/
        Pahasti luulen ettei se tyyppi ole edes uskossa vaan jossakin muussa sekavassa mielentilassa kenties??

    • Harmittaa

      Ateisteissa heidän töykeä ja henkilökohtaisuuksiin menevä keskustelu tapansa. Tämä näkyy mm seuraavanlaisten termien käyttönä "taikauskoinen tollo" ja "aivoton idiootti".
      Useat ateistit eivät myöskään osoita suurtakaan kunnioitusta toisten elämänkatsomusta kohtaan. Lähimmäisen elämänkatsomukseen viitataan termeillä "alkukantainen, sairas ja ahdasmielinen taikausko". Ainakaan minusta tälläinen kuulostaa arvostuksen puutteelta.
      Lisäksi ateistit ovat usein sitä mieltä, että he keskustelevat sellaisten ihmisten kanssa, että he voivat oikeutetusti tuntea ylemmyyden tunnetta. He ilmeisesti kokevat uskonnollisen ihmisen jotenkin vajaavaiseksi, jolle voi nauraa. Ehkä he myös pilkkaavat ja nauravat kehitysvammaisille ja muille joilta puuttuu jokin kyky?

      • -ei uskossa-

        mielestäni ihmiseen pitäisi suhtautua käytöksen mukaan,ei uskonnon tai muun itsestä poikkeavan asian mukaan...

        Mulla on monta erittäin hyvää kaveria jotka ovat uskossa,mutta ei sitä minun uskonnottomuutta tai heidän uskoaan koskaan vedetä mukaan. Tykätään olla kavereita,koska olemme muuten samalla aaltopituudella.. Eihän uskonnon tai uskonnottomuuden pitäisi olla mikään arvoasteikko tai kuilu eri tavoin ajattelevien välillä. Tärkeintä kaiketi on arvostaa toisiaan ja kunnioittaa toisiaan sellaisina kun ollaan?

        En mä ainakaan voi sanoa,että mun uskovat kaverit olisi mua tyhmempiä tai idiootteja siksi etten itse ole uskossa. Itse asiassa monessa asiassa kompensoimme toistemme puutteita ja ne eivät liity uskon asioihin mitenkään. :)

        Kait näissä näkemys eroissa voidaan mennä räikeesti ääripäästä toiseen. Mutta ei kait se kädenvääntö ja aivopesu kenenkään kannalta johda mihinkään?? Ihminen on mun mielestä hyvä tyyppi jos se on hyvä tyyppi olkoot uskossa tahi ei.

      • huomannut

        Ateisteilla tosiaan on usein aika ahdistavia kommentteja, liittyen juuri ihmisen heikkouteen, vähän sellaista Hitlermaista filosofiaa, eli jos ihminen on vammainen, alkoholisti, tyhmä, heikko, luuseri tai jotain sellaista niin sille pitää vain soittaa suuta ja osoittaa halveksuvaa käytöstä. Varsinkin jos se ihminen on vielä turvautunut Jumalaan kainalosauvana ja saanut sitä kautta apua. Kristinuskon mukaanhan sellaisia tulisi ennemminkin auttaa ja tukea.

        No tämä ei missään nimessä koske kaikki ateisteja, ja samalla tavalla kun täällä on häiriintyneitä uskovia, niin on myös häiriintyneitä ateisteja ja nämä täällä olevat eri aatteiden edustaja eivät varmaan anna kokonaiskuvaa kaikista samantyyppisiin asioihin uskovista.

        Toisaalta jos haluaisin saada ihmiselle huonon kuvan jostain aatteesta, esimerkiksi vaikka kristinuskosta, niin hyvä tapa olisi ottaa jokin kristinuskoon liittyvä nimimerkki ja sitten esiinyä kristittynä ja antaa sellaisia kommentteja jotka antavat huonon kuvan kristityistä, tai sama jos haluaisin huonoa kuvaa ateisteista.

        Mutta uskoisin että suurin osa ihmisiä ei yhden tai muutamankaan henkilön perusteella yleistä asioita koko aatteeseen, kaikissa aatteissa on omat sekopäänsä ja nekin pitäisi nähdä ihmisinä, kyseessä voi olla mielenterveydellinen ongelma ja se vaan vaatii sitten ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

      • totta tuo
        -ei uskossa- kirjoitti:

        mielestäni ihmiseen pitäisi suhtautua käytöksen mukaan,ei uskonnon tai muun itsestä poikkeavan asian mukaan...

        Mulla on monta erittäin hyvää kaveria jotka ovat uskossa,mutta ei sitä minun uskonnottomuutta tai heidän uskoaan koskaan vedetä mukaan. Tykätään olla kavereita,koska olemme muuten samalla aaltopituudella.. Eihän uskonnon tai uskonnottomuuden pitäisi olla mikään arvoasteikko tai kuilu eri tavoin ajattelevien välillä. Tärkeintä kaiketi on arvostaa toisiaan ja kunnioittaa toisiaan sellaisina kun ollaan?

        En mä ainakaan voi sanoa,että mun uskovat kaverit olisi mua tyhmempiä tai idiootteja siksi etten itse ole uskossa. Itse asiassa monessa asiassa kompensoimme toistemme puutteita ja ne eivät liity uskon asioihin mitenkään. :)

        Kait näissä näkemys eroissa voidaan mennä räikeesti ääripäästä toiseen. Mutta ei kait se kädenvääntö ja aivopesu kenenkään kannalta johda mihinkään?? Ihminen on mun mielestä hyvä tyyppi jos se on hyvä tyyppi olkoot uskossa tahi ei.

        suurin osa ateisteista on ihan hyvää ja asiallista porukkaa. En huomannut korostaa viestissäni että koko ryhmää ei pidä leimata muutaman kaikkein pahimman rääväsuun vuoksi. No hyvä, että tämäkin asia tuli nyt korjatuksi.

        Niin ja onhan niitä vähemmän hyviä tyypejä myös uskovissakin.

      • -ei uskossa-
        huomannut kirjoitti:

        Ateisteilla tosiaan on usein aika ahdistavia kommentteja, liittyen juuri ihmisen heikkouteen, vähän sellaista Hitlermaista filosofiaa, eli jos ihminen on vammainen, alkoholisti, tyhmä, heikko, luuseri tai jotain sellaista niin sille pitää vain soittaa suuta ja osoittaa halveksuvaa käytöstä. Varsinkin jos se ihminen on vielä turvautunut Jumalaan kainalosauvana ja saanut sitä kautta apua. Kristinuskon mukaanhan sellaisia tulisi ennemminkin auttaa ja tukea.

        No tämä ei missään nimessä koske kaikki ateisteja, ja samalla tavalla kun täällä on häiriintyneitä uskovia, niin on myös häiriintyneitä ateisteja ja nämä täällä olevat eri aatteiden edustaja eivät varmaan anna kokonaiskuvaa kaikista samantyyppisiin asioihin uskovista.

        Toisaalta jos haluaisin saada ihmiselle huonon kuvan jostain aatteesta, esimerkiksi vaikka kristinuskosta, niin hyvä tapa olisi ottaa jokin kristinuskoon liittyvä nimimerkki ja sitten esiinyä kristittynä ja antaa sellaisia kommentteja jotka antavat huonon kuvan kristityistä, tai sama jos haluaisin huonoa kuvaa ateisteista.

        Mutta uskoisin että suurin osa ihmisiä ei yhden tai muutamankaan henkilön perusteella yleistä asioita koko aatteeseen, kaikissa aatteissa on omat sekopäänsä ja nekin pitäisi nähdä ihmisinä, kyseessä voi olla mielenterveydellinen ongelma ja se vaan vaatii sitten ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

        Olet ihan oikeessa varmasti monesta asiasta,mutta myös tästä että ottamalla jonkin uskon nimissä oleva nimimerkki voidaan helposti luoda huonoa kuvaa ko.uskonnosta.

        Ja juu sama toimii myös ateisteilla. Mutta nimenomaan niin pitäisi aina muistaa,että kukin on yksilö. Ja kunkin yksilön tavoitteet ja ajatukset voivat olla hyvinkin erialaisia siitä huolimatta mihin uskoo tai ei usko.

        On putkinäköistä ajatella,että jonkin aatteen,vakaumuksen,uskonnon taakse kätkeytyisi vain Dolly-lampaan tyyliin identtisiä ihmisiä edes ajatuksineen.

        Jännä huomata,että minä ateistina olen kohdannut ihan samanlaista Hitlermaista filosofiaa,kun mitä kerrot uskovaisena kohdanneesi.Eli ilmeisesti tämä on aika yleistä puolin ja toisin ja perustuu juuri siihen että kaikissa aatteissa on omat "sekopäänsä".

        No vammaisia ja psyykkisesti sairaitakin ihmisiä hoitaneena voin ainakin itse todeta,että ei se naurata.Kyllä se pikemminkin harmittaa. Vaikka vammaiset eivät monestikkaan itse ole vammastaan niin pahoillaan kun me toiset kuvittelemme. He ovat aika onnellisia ja hyväksyvät itsensä sellaisenaan.

        Itselläkin on aika monia puutteita,niin fyysisessä puolessa kun henkisessäkin kapasiteetissa,mutta ittensä kanssa tarvii oppia olemaan sinut.Pelaamaan niillä korteilla jotka on käteensä saanut.Ei niistä puutteista ainakaan muita pidä lähteä syyttelemään..Syyllistäminen ei auta ketään.Eikä liion auta säälinkään keruu.

        Useinhan juuri elämän kriiseissä ihmiset löytävät uskonsa..

      • Dara

        Harhaoppinen, valheessa elävä, uskosta osaton, uskonpuutteesta kärsivä, kommari, stalinisti, natsistinen, moraaliton, rakastamaan kyvytön...

        Tässäpä muutama niistä termeistä, joilla muutamat uskovat tälläkin palstalla osoittavat kunnioituksensa ateisteja ja heidän elämäntapaansa kohtaan... Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ja jokainen voisi tietysti jättää vastaamattakin morkkauksiin samalla mitalla.

        Tässä palstalla valitettavan usein keskustelut kärjistyvät näin alhaiselle tasolle. Henkilökohtaisesti en ole suuresti eroa huomannut siinä, kumpi osapuoli sen aloittaa taikka siihen toista enemmän syyllistyy. Erinomaisen kykeneviä näytämme moiseen olevan kaikki, uskontoon tai sen puutteeseen katsomatta.

    • etsivä

      Tuli sellainen mielikuva kun luin kommenttiasi että sinulle tuputetaan joka tuutista uskontoa, kun kävelet kadulla niin joka kulman takaa hyppää hihhuli traktaatin kanssaa ja kun avaat television, radion tai netin niin uskontoa tulee joka tuutista ja kun soitat kavereillesi niin ne tuputtaa vain elämänkatsomustaan. Ei näin varmaan ole mutta vähän sellainen mielleyhtymä tuli. Ehkä Jumala todella sitkeästi kutsuu sinua.

      Itsellä ei ole ollut ongelmaa siinä että tuputettaisiin jotakin aatetta, tosin Helsingin keskustassa löytyy jos jonkinlaista ilosanomaa (kristityt, muslimit, hare Krishnat, ja kaikkia ihme kiinalaisia juttuja joista en tiiä sen ja enempää ja lisäksi on kaikenlaisia rahankerääjiä Unicef, punainen risti, Green Peacet sun muut) Itsellä tästä ei ole ongelaa koska ne on helppo kiertää tai jos löytyy sen verran sosiaalisia taitoja niin voi sanoa vaikka: "Kiitos, ei kiinnosta" Yleensä selviää kyllä sillä. Minusta Helsingin keskusta on kiva paikka juuri siinä että siellä on paljon erilaisia ihmisiä erilaista maista ja erilaista uskomuksista ja siinä varmaan kasvaisi ihmisenä aika paljon jos avoimesti ja kiinnostuneesti keskustelisi asioista.

      Mutta tosiaan hyvin harvoin minulle ketään tulee tuputtamaan mitään, ehkä olen niin ruma tai jotain. Itselläni on visioita siitä mitä tämä elämä on joihin en nyt tässä puutu ja tiedän kyllä sen tunteen joka saa ihmiset tuputtamaan, kyse on monissa tapauksissa varmaan siitä että jos kokee sydämessään jotkin asiat tärkeiksi tai jos kokenut jotakin mitä kaikki eivär ole kokeneet, niin se on vaikea pitää sisällä, eikä mun mielestä tarvitsekaan, mun mielestä Suomessa yleensäkin liikaa on sellainen asenne että omat mielipiteet varsinkin Jumalaan liittyen tulisi pitää sisällään, sitten sitä pitäisi työpaikan kahvitauolla jutella säästä, autonrenkaista tai jostain hyvin pinnallisesta.

      Ymmärrän kyllä inhosi tuputtamiseen ja tiedän mistä puhut, olen nähnyt sitä itsekin, mutta oletko kokenut sitä todella niin paljon että se ihan häiritsee?

      • -ei uskossa-

        olen joutunut turhan usein uskovaisten pommittamaksi :/ Töissä jossa olin reilut kaksi vuotta oli ortodoksia,jehovaa ja mormoonia olipa yksi helluntailainenkin ja luterilaisia sitten tietty kanssa. Ja minä ainoa ateisti :/

        Kovasti käytiin keskustelua minusta,kun en kuulu kirkkoon enkä ole uskossakaan. Sitten alkoi näkyvä pommitus kun kiltisti kuuntelin jehovan todistaja työtoveriani. Hän alkoi kantaa lehtisiään ja kutsuja heidän tilaisuuksiinsa ja ahdistelemaan minua jopa työn ohessa.Milloin oli naulakossa muovikassi odottamassa ja sisällä asiaa jehovasta tai ulkoiluun hän hiipparoi muovikassi kädessään ja tyrkkäsi sen käteen kaikkien vanhempien edessä jolloin en tietenkään voinut läntäistä sitä hänelle takaisin. tai sitten hän kahvitauolla tunki juttusille alvariinsa..

        Kieltäytyipä muut kuin tämä luterilainen ja paikan pomo(mormooni) sekä minä tekemästä joulukortteja ja joulujuhlia. Oltiinhan sentään päiväkodissa töissä.Joulukirkkokin sitten meinasi jäädä käymättä,kun henkilökuntaa oli liian vähän lapsimäärään nähden,kun muissa uskonnoissa olevat kieltäytyivät lähtemästä koska joulukirkko ei kuulu heidän uskoonsa.

        Noh,sitten oli toisessa työpaikassa tulla taas työnteosta vaikeeta kun minulta udeltiin miksi menin maistraatissa naimisiin enkä kirkossa. Kerroin etten kuulu kirkkoon. Sitten sain ehdotuksen liittyä kirkkoon. No en katsonut aiheelliseksi liittyä kirkkoon naimisiinmenon vuoksi ja koska se olis mielestäni tekopyhää mennä kirkossa naimisiin kun en edes usko jumalaan.

        Kun selvisi etten ole uskossa ja en kuulu kirkkoonkaan (en ole koskaan kuulunut),niin käytös minua kohtaan muuttui pitkäksi aikaa ja kahvihuonessa puhuttiin katseita vältellen. Minua ei häirinnyt heidän uskonsa mutta heitä häiritsi minun uskon puute :/

        No nyttemmin on jo pitkään tullut uskonlehtisiä postilaatikkoon ja edes ei mainoksia tarra ei auta. Onneksi sentään ei ole muutamaan vuoteen käynyt kukaan oven takana tuomassa jumalan sanaa.

        Vastikään oli mummoni hautajaiset ja pappi siellä sitten jatkoilla istui samaan pöytään minun ja perheeni kanssa. Jostain syystä hän kyseli olemmeko rukoilleet ja kertoi kuinka mummolla on hyvä olla jumalan kanssa. Niin no kun vastasimme ettei me olla rukoiltu,mutta muistellaan kyllä muuten mummoa ilmestyi papin naamalle kumma ilme.

        Sitten ennen lähtöään hän laulatti virsiä,joita emme tietenkään edes osanneet laulaa ja värssykirjaakaan ei omalle kohdalle osunut. Pidin sitten suuni kiinni laulun ajan ja rukouksien ajan katselin lattiaan. Eipä pappi kätellytkään samalla tapaa meitä,kun kätteli muut. Nyökkäsi vaan ovelta lähteissään.

        Jostain syystä tunnun aina törmääväni uskoviin ihmisiin ja useimmiten niihin joille uskon asiat ovat pakkomielle...Ja usein kun avaan radion tai tv:n käydään siellä keskusteluja uskonnosta.

        Tämä ehkä sinusta on jumalan kutsu minulle,mutta minulle se on yhteensattumien summa ja huonoa tsäkää että olen monesti jonkun uskonnon edustajan kanssa nenäkkäin.

        Muotoilin ehkä aloitukseni turhan jäykästi tai yksmalkaan,mutta asian ydin oli tiedustella mikä eniten harmittaa uskovaisissa/uskonnottomissa ihmisissä. =D Joten pyydän anteeksi jos muotoilin tökerösti kirjoitukseni. Mulla on oma perusjunttimainen tapani ilmaista asioita suht koruttomasti joskin pikkasen olen opetellut miettimään ennen kun tiputan sammakon suustani..aina ei mene nappiin :)

      • -ei uskossa-
        -ei uskossa- kirjoitti:

        olen joutunut turhan usein uskovaisten pommittamaksi :/ Töissä jossa olin reilut kaksi vuotta oli ortodoksia,jehovaa ja mormoonia olipa yksi helluntailainenkin ja luterilaisia sitten tietty kanssa. Ja minä ainoa ateisti :/

        Kovasti käytiin keskustelua minusta,kun en kuulu kirkkoon enkä ole uskossakaan. Sitten alkoi näkyvä pommitus kun kiltisti kuuntelin jehovan todistaja työtoveriani. Hän alkoi kantaa lehtisiään ja kutsuja heidän tilaisuuksiinsa ja ahdistelemaan minua jopa työn ohessa.Milloin oli naulakossa muovikassi odottamassa ja sisällä asiaa jehovasta tai ulkoiluun hän hiipparoi muovikassi kädessään ja tyrkkäsi sen käteen kaikkien vanhempien edessä jolloin en tietenkään voinut läntäistä sitä hänelle takaisin. tai sitten hän kahvitauolla tunki juttusille alvariinsa..

        Kieltäytyipä muut kuin tämä luterilainen ja paikan pomo(mormooni) sekä minä tekemästä joulukortteja ja joulujuhlia. Oltiinhan sentään päiväkodissa töissä.Joulukirkkokin sitten meinasi jäädä käymättä,kun henkilökuntaa oli liian vähän lapsimäärään nähden,kun muissa uskonnoissa olevat kieltäytyivät lähtemästä koska joulukirkko ei kuulu heidän uskoonsa.

        Noh,sitten oli toisessa työpaikassa tulla taas työnteosta vaikeeta kun minulta udeltiin miksi menin maistraatissa naimisiin enkä kirkossa. Kerroin etten kuulu kirkkoon. Sitten sain ehdotuksen liittyä kirkkoon. No en katsonut aiheelliseksi liittyä kirkkoon naimisiinmenon vuoksi ja koska se olis mielestäni tekopyhää mennä kirkossa naimisiin kun en edes usko jumalaan.

        Kun selvisi etten ole uskossa ja en kuulu kirkkoonkaan (en ole koskaan kuulunut),niin käytös minua kohtaan muuttui pitkäksi aikaa ja kahvihuonessa puhuttiin katseita vältellen. Minua ei häirinnyt heidän uskonsa mutta heitä häiritsi minun uskon puute :/

        No nyttemmin on jo pitkään tullut uskonlehtisiä postilaatikkoon ja edes ei mainoksia tarra ei auta. Onneksi sentään ei ole muutamaan vuoteen käynyt kukaan oven takana tuomassa jumalan sanaa.

        Vastikään oli mummoni hautajaiset ja pappi siellä sitten jatkoilla istui samaan pöytään minun ja perheeni kanssa. Jostain syystä hän kyseli olemmeko rukoilleet ja kertoi kuinka mummolla on hyvä olla jumalan kanssa. Niin no kun vastasimme ettei me olla rukoiltu,mutta muistellaan kyllä muuten mummoa ilmestyi papin naamalle kumma ilme.

        Sitten ennen lähtöään hän laulatti virsiä,joita emme tietenkään edes osanneet laulaa ja värssykirjaakaan ei omalle kohdalle osunut. Pidin sitten suuni kiinni laulun ajan ja rukouksien ajan katselin lattiaan. Eipä pappi kätellytkään samalla tapaa meitä,kun kätteli muut. Nyökkäsi vaan ovelta lähteissään.

        Jostain syystä tunnun aina törmääväni uskoviin ihmisiin ja useimmiten niihin joille uskon asiat ovat pakkomielle...Ja usein kun avaan radion tai tv:n käydään siellä keskusteluja uskonnosta.

        Tämä ehkä sinusta on jumalan kutsu minulle,mutta minulle se on yhteensattumien summa ja huonoa tsäkää että olen monesti jonkun uskonnon edustajan kanssa nenäkkäin.

        Muotoilin ehkä aloitukseni turhan jäykästi tai yksmalkaan,mutta asian ydin oli tiedustella mikä eniten harmittaa uskovaisissa/uskonnottomissa ihmisissä. =D Joten pyydän anteeksi jos muotoilin tökerösti kirjoitukseni. Mulla on oma perusjunttimainen tapani ilmaista asioita suht koruttomasti joskin pikkasen olen opetellut miettimään ennen kun tiputan sammakon suustani..aina ei mene nappiin :)

        siis sikäli etten ole avoin markkinapuheille sen sijaan kyllä asialliselle keskutelulle :)

      • etsivä
        -ei uskossa- kirjoitti:

        olen joutunut turhan usein uskovaisten pommittamaksi :/ Töissä jossa olin reilut kaksi vuotta oli ortodoksia,jehovaa ja mormoonia olipa yksi helluntailainenkin ja luterilaisia sitten tietty kanssa. Ja minä ainoa ateisti :/

        Kovasti käytiin keskustelua minusta,kun en kuulu kirkkoon enkä ole uskossakaan. Sitten alkoi näkyvä pommitus kun kiltisti kuuntelin jehovan todistaja työtoveriani. Hän alkoi kantaa lehtisiään ja kutsuja heidän tilaisuuksiinsa ja ahdistelemaan minua jopa työn ohessa.Milloin oli naulakossa muovikassi odottamassa ja sisällä asiaa jehovasta tai ulkoiluun hän hiipparoi muovikassi kädessään ja tyrkkäsi sen käteen kaikkien vanhempien edessä jolloin en tietenkään voinut läntäistä sitä hänelle takaisin. tai sitten hän kahvitauolla tunki juttusille alvariinsa..

        Kieltäytyipä muut kuin tämä luterilainen ja paikan pomo(mormooni) sekä minä tekemästä joulukortteja ja joulujuhlia. Oltiinhan sentään päiväkodissa töissä.Joulukirkkokin sitten meinasi jäädä käymättä,kun henkilökuntaa oli liian vähän lapsimäärään nähden,kun muissa uskonnoissa olevat kieltäytyivät lähtemästä koska joulukirkko ei kuulu heidän uskoonsa.

        Noh,sitten oli toisessa työpaikassa tulla taas työnteosta vaikeeta kun minulta udeltiin miksi menin maistraatissa naimisiin enkä kirkossa. Kerroin etten kuulu kirkkoon. Sitten sain ehdotuksen liittyä kirkkoon. No en katsonut aiheelliseksi liittyä kirkkoon naimisiinmenon vuoksi ja koska se olis mielestäni tekopyhää mennä kirkossa naimisiin kun en edes usko jumalaan.

        Kun selvisi etten ole uskossa ja en kuulu kirkkoonkaan (en ole koskaan kuulunut),niin käytös minua kohtaan muuttui pitkäksi aikaa ja kahvihuonessa puhuttiin katseita vältellen. Minua ei häirinnyt heidän uskonsa mutta heitä häiritsi minun uskon puute :/

        No nyttemmin on jo pitkään tullut uskonlehtisiä postilaatikkoon ja edes ei mainoksia tarra ei auta. Onneksi sentään ei ole muutamaan vuoteen käynyt kukaan oven takana tuomassa jumalan sanaa.

        Vastikään oli mummoni hautajaiset ja pappi siellä sitten jatkoilla istui samaan pöytään minun ja perheeni kanssa. Jostain syystä hän kyseli olemmeko rukoilleet ja kertoi kuinka mummolla on hyvä olla jumalan kanssa. Niin no kun vastasimme ettei me olla rukoiltu,mutta muistellaan kyllä muuten mummoa ilmestyi papin naamalle kumma ilme.

        Sitten ennen lähtöään hän laulatti virsiä,joita emme tietenkään edes osanneet laulaa ja värssykirjaakaan ei omalle kohdalle osunut. Pidin sitten suuni kiinni laulun ajan ja rukouksien ajan katselin lattiaan. Eipä pappi kätellytkään samalla tapaa meitä,kun kätteli muut. Nyökkäsi vaan ovelta lähteissään.

        Jostain syystä tunnun aina törmääväni uskoviin ihmisiin ja useimmiten niihin joille uskon asiat ovat pakkomielle...Ja usein kun avaan radion tai tv:n käydään siellä keskusteluja uskonnosta.

        Tämä ehkä sinusta on jumalan kutsu minulle,mutta minulle se on yhteensattumien summa ja huonoa tsäkää että olen monesti jonkun uskonnon edustajan kanssa nenäkkäin.

        Muotoilin ehkä aloitukseni turhan jäykästi tai yksmalkaan,mutta asian ydin oli tiedustella mikä eniten harmittaa uskovaisissa/uskonnottomissa ihmisissä. =D Joten pyydän anteeksi jos muotoilin tökerösti kirjoitukseni. Mulla on oma perusjunttimainen tapani ilmaista asioita suht koruttomasti joskin pikkasen olen opetellut miettimään ennen kun tiputan sammakon suustani..aina ei mene nappiin :)

        Näköjään se mun mielikuva ei niin väärä ollutkaan :)
        Aika mielnkiintoista sinäänsä miten yhtä ihmistä voi piirittää noin monet ja vielä ihan eri uskontojen edustajat, no nyt kyllä ymmärrän paremmin sinua ja sitä että et pidä tuputtamisesta, itse taas en juurikaan ole samantyyppisiin tilanteisiin törmännyt. Joskus on käyny Jehovia oven takana ja olen mielelläni keskustellut koska itsellänikin on näkemyksiä joita haluan vastaavasti heille kertoa. Tosin jos he pimputtaa huonooon aikaa, niin se voi olla vähän ärsyttävää.

        Ei sun aloituksessa ollut vikaa,itsekin aloin miettiä vastaustani että oliko se tökerö ja sellainen että kunhan piti kertoa että olen eri mieltä. Mutta eihän me nyt loppujen lopuksi välttämättä niin erimieltä olla, nyt kun kerroit kokemuksiasi niin on jo paljon helpompi ymmärtää... Mutta koita selvitä siinä uskovien piirityksessä :)ja jaksamista työeläään.

      • -ei uskossa-
        etsivä kirjoitti:

        Näköjään se mun mielikuva ei niin väärä ollutkaan :)
        Aika mielnkiintoista sinäänsä miten yhtä ihmistä voi piirittää noin monet ja vielä ihan eri uskontojen edustajat, no nyt kyllä ymmärrän paremmin sinua ja sitä että et pidä tuputtamisesta, itse taas en juurikaan ole samantyyppisiin tilanteisiin törmännyt. Joskus on käyny Jehovia oven takana ja olen mielelläni keskustellut koska itsellänikin on näkemyksiä joita haluan vastaavasti heille kertoa. Tosin jos he pimputtaa huonooon aikaa, niin se voi olla vähän ärsyttävää.

        Ei sun aloituksessa ollut vikaa,itsekin aloin miettiä vastaustani että oliko se tökerö ja sellainen että kunhan piti kertoa että olen eri mieltä. Mutta eihän me nyt loppujen lopuksi välttämättä niin erimieltä olla, nyt kun kerroit kokemuksiasi niin on jo paljon helpompi ymmärtää... Mutta koita selvitä siinä uskovien piirityksessä :)ja jaksamista työeläään.

        kovasti =))) Juu kyllä se aika ahdistavalta alkoi tuntumaan kun tuntui ettei edellisestä "hyökkäyksestä" selvinnyt,kun jo uusi osui kohdalle.

        Juu kyllä minäkin kuuntelin tätä jehovantodistaja työtoveriani,ihan pelkästä hienotunteisuudestani ja osoituksena etten tyrmää häntä suoralta kädeltä. Vaan se taisikin sitten ymmärtää sen hiukka toisin :)

        Noh,ikävintä varmaan on aina joutua puolustelemaan ajatuksiaan ja perustelemaan miksi minä ajattelen näin. Eikä se kovin kivalta tunnu aina sanoa asiastaan innostuneelle,että kiitos mutta ei kuule nyt kiinnosta minua.=/

        Mutta joo,kieltäytyä voi toki kohteliaasti ja epäkohteliaasti ja niissä tyyleissä on vissi ero.

        Hyvää jatkoa sullekkin ja kiva että ymmärsit pointtini oikein :) En aina ole kovin hyvä ilmaisemaan ajatuksiani selkeesti.

      • puusilima_
        -ei uskossa- kirjoitti:

        olen joutunut turhan usein uskovaisten pommittamaksi :/ Töissä jossa olin reilut kaksi vuotta oli ortodoksia,jehovaa ja mormoonia olipa yksi helluntailainenkin ja luterilaisia sitten tietty kanssa. Ja minä ainoa ateisti :/

        Kovasti käytiin keskustelua minusta,kun en kuulu kirkkoon enkä ole uskossakaan. Sitten alkoi näkyvä pommitus kun kiltisti kuuntelin jehovan todistaja työtoveriani. Hän alkoi kantaa lehtisiään ja kutsuja heidän tilaisuuksiinsa ja ahdistelemaan minua jopa työn ohessa.Milloin oli naulakossa muovikassi odottamassa ja sisällä asiaa jehovasta tai ulkoiluun hän hiipparoi muovikassi kädessään ja tyrkkäsi sen käteen kaikkien vanhempien edessä jolloin en tietenkään voinut läntäistä sitä hänelle takaisin. tai sitten hän kahvitauolla tunki juttusille alvariinsa..

        Kieltäytyipä muut kuin tämä luterilainen ja paikan pomo(mormooni) sekä minä tekemästä joulukortteja ja joulujuhlia. Oltiinhan sentään päiväkodissa töissä.Joulukirkkokin sitten meinasi jäädä käymättä,kun henkilökuntaa oli liian vähän lapsimäärään nähden,kun muissa uskonnoissa olevat kieltäytyivät lähtemästä koska joulukirkko ei kuulu heidän uskoonsa.

        Noh,sitten oli toisessa työpaikassa tulla taas työnteosta vaikeeta kun minulta udeltiin miksi menin maistraatissa naimisiin enkä kirkossa. Kerroin etten kuulu kirkkoon. Sitten sain ehdotuksen liittyä kirkkoon. No en katsonut aiheelliseksi liittyä kirkkoon naimisiinmenon vuoksi ja koska se olis mielestäni tekopyhää mennä kirkossa naimisiin kun en edes usko jumalaan.

        Kun selvisi etten ole uskossa ja en kuulu kirkkoonkaan (en ole koskaan kuulunut),niin käytös minua kohtaan muuttui pitkäksi aikaa ja kahvihuonessa puhuttiin katseita vältellen. Minua ei häirinnyt heidän uskonsa mutta heitä häiritsi minun uskon puute :/

        No nyttemmin on jo pitkään tullut uskonlehtisiä postilaatikkoon ja edes ei mainoksia tarra ei auta. Onneksi sentään ei ole muutamaan vuoteen käynyt kukaan oven takana tuomassa jumalan sanaa.

        Vastikään oli mummoni hautajaiset ja pappi siellä sitten jatkoilla istui samaan pöytään minun ja perheeni kanssa. Jostain syystä hän kyseli olemmeko rukoilleet ja kertoi kuinka mummolla on hyvä olla jumalan kanssa. Niin no kun vastasimme ettei me olla rukoiltu,mutta muistellaan kyllä muuten mummoa ilmestyi papin naamalle kumma ilme.

        Sitten ennen lähtöään hän laulatti virsiä,joita emme tietenkään edes osanneet laulaa ja värssykirjaakaan ei omalle kohdalle osunut. Pidin sitten suuni kiinni laulun ajan ja rukouksien ajan katselin lattiaan. Eipä pappi kätellytkään samalla tapaa meitä,kun kätteli muut. Nyökkäsi vaan ovelta lähteissään.

        Jostain syystä tunnun aina törmääväni uskoviin ihmisiin ja useimmiten niihin joille uskon asiat ovat pakkomielle...Ja usein kun avaan radion tai tv:n käydään siellä keskusteluja uskonnosta.

        Tämä ehkä sinusta on jumalan kutsu minulle,mutta minulle se on yhteensattumien summa ja huonoa tsäkää että olen monesti jonkun uskonnon edustajan kanssa nenäkkäin.

        Muotoilin ehkä aloitukseni turhan jäykästi tai yksmalkaan,mutta asian ydin oli tiedustella mikä eniten harmittaa uskovaisissa/uskonnottomissa ihmisissä. =D Joten pyydän anteeksi jos muotoilin tökerösti kirjoitukseni. Mulla on oma perusjunttimainen tapani ilmaista asioita suht koruttomasti joskin pikkasen olen opetellut miettimään ennen kun tiputan sammakon suustani..aina ei mene nappiin :)

        tälleen..

        viitaten sanomaasi:

        "No nyttemmin on jo pitkään tullut uskonlehtisiä postilaatikkoon ja edes ei mainoksia tarra ei auta."

        pesäpallomaila ja muutama hujautus nilkoille on pitänyt turhat pakkopullan syöttäjät loitolla. ei ehkä paras ratkaisu mutta saavat syyttää itseään kun eivät totelleet viestiä: "EI uskonnollisia julkaisuja tms."

        joku voi pitää sekopäänä tai väkivaltaisena mutta tuo lehtisten tiputtelu ym. lähentelee kyllä jo jonkin sortin ahdistelua. kai ne saa siitä seksuaalista tyydytystä.

        tämä kommentti sitten vaan niille "pakkomielteen" omaaville tyypeille. kaikki muut on meille tervetulleita, paitsi jos pitää minua paskana jätkänä sen takia että puolustan omaa kotiani ahdistelijoilta!


        eli se pakkopulla on se mikä sanoo mulla päässä naks naks ja sitten katkee luuta ja hammasta.

      • -ei uskossa-
        puusilima_ kirjoitti:

        tälleen..

        viitaten sanomaasi:

        "No nyttemmin on jo pitkään tullut uskonlehtisiä postilaatikkoon ja edes ei mainoksia tarra ei auta."

        pesäpallomaila ja muutama hujautus nilkoille on pitänyt turhat pakkopullan syöttäjät loitolla. ei ehkä paras ratkaisu mutta saavat syyttää itseään kun eivät totelleet viestiä: "EI uskonnollisia julkaisuja tms."

        joku voi pitää sekopäänä tai väkivaltaisena mutta tuo lehtisten tiputtelu ym. lähentelee kyllä jo jonkin sortin ahdistelua. kai ne saa siitä seksuaalista tyydytystä.

        tämä kommentti sitten vaan niille "pakkomielteen" omaaville tyypeille. kaikki muut on meille tervetulleita, paitsi jos pitää minua paskana jätkänä sen takia että puolustan omaa kotiani ahdistelijoilta!


        eli se pakkopulla on se mikä sanoo mulla päässä naks naks ja sitten katkee luuta ja hammasta.

        olet antanut sitten oikeen konkreettisen opetuksen kotirauhanhäirinnästä..

        Meillä aikoinaan koira jahtasi jehovat pois ovelta.Nyt jo edesmennyt saksanpaimenkoiramme hyppäsi kovan rähinän kanssa rinnuksille(ilman siis mitään yllytystä) ja naiset (tässä tapauksessa kaksi) juoksivat pihasta helmat heiluen ihan vika suuntaankin ja auto jäi pihaan.


        Jossakin välissä he sitten olivat noutaneet autonsa pihastamme. Mutta ei sen jälkeen tulleet ovelle. Joskus penskana muistan isäni sanoneen uskontuojille ovella aina ettei meidän taloon mahdu muita jumalia kuin hän (eli isäni) ja se sai pahimmat tekemään jopa ilkivaltaa autollemme.

        Lehtiset tuppaa meilläkin menemään roskiin tai pystyuuniin,ei niitä meillä kukaan lue.Sikäli mainosten jako on kallistakin puuhaa kun monet ne hävittää edes lukematta..

      • Dara
        -ei uskossa- kirjoitti:

        siis sikäli etten ole avoin markkinapuheille sen sijaan kyllä asialliselle keskutelulle :)

        tuo tuputus johtuu juuri halukkuudestasi keskustella asiallisesti uskonasioista? Omat kokemukset kun hieman viittaisivat tähän suuntaan... Minä sain jehovista aikoinaan vuosien riesan, kun pariin otteeseen rupesin kunnolla keskustelemaan ja asiallisesti esitin omiakin (jumalattomia) näkemyksiäni. Minusta tuntuu, että he tulkitsivat kiinnostukseni uskonasioista keskusteluun avoimuudeksi käännytykselle. Sitä en kuitenkaan itse halunnut, vaan hain avointa näkemysten vaihtoa ja toisten näkemysten huomioonottamista.

        Heidän kanssaan keskustelu ei kuitenkaan oikein edennyt mitenkään, he eivät oikeastaan vastanneet kunnolla mihinkään, vaan kehäpäättely kukoisti joka kohdassa. Lopulta kysyin heiltä, että mikä tämän ovelta ovelle kiertämisen tarkoitus heillä oli. Ilmeisesti he eivät oikein tienneet sitä itsekään, koska vastasivat siihen vasta parin viikon ja muutaman lisärupattelun jälkeen. Jouduin kysymään samaa moneen otteeseen. Lopulta he sanoivat, että tarkoitus on varoittaa ihmisiä harmageddonista, eli tuomionpäivästä. Minä sitten kohteliaasti kiitin varoituksesta, totesin olevani varoitettu ja täysin tietoinen siitä, mitä minulle tulee tapahtuman jollen käänny ennen tuota viimeistä tuomiota uskoon. Luulin jo, että keskustelu jäisi siihen, hehän olivat kohdallani tehneet sen, minkä sanoivat olevan heidän tehtävänsä. Voi kuinka väärässä olinkaan...

        Ei se heille riittänyt. He tulivat vielä monen monituista kertaa, vaikka kysyin suoraan, että koska heidän tehtävänsä oli täytetty, niin eikö loppu ole minun päätäntävallassani. Ja he myönsivät että näin on. Silti he jatkoivat käännytystyötään. Minulle jäi se maku, ettei tuo tuomiopäivästä varoittaminen ollutkaan se todellinen syy, koska homma ei loppunut siihen varoittamiseen. Enkä ole lainkaan varma, että he olisivat ikinä päässeet siihen saakka, ellen minä olisi moneen kertaan sitä tivannut.

        Ne samat naiset kävivät ovellani vielä vuosia aina silloin tällöin, vaikka olin jo aikaa sitten lakannut keskustelemasta mitään heidän kanssaan. He tulivat vaikka kohteliaasti pyysin, etteivät tulisi enää. Lakkasivat tulemasta vasta kun minä luovuin kohteliaisuudesta ja sanoin aika rumasti.

        Siitä opin sen, etten enää milloinkaan aio ruveta juttusille millään tavalla yhdenkään ovelle tulevan jehovan kanssa. Nykyään sanon vaan, ettei kiinnosta ja vetäisen oven nenän edestä kiinni. Hoidan asialliset keskusteluni netissä mieluummin. Täällä käännytyksestä pääsee eroon huomattavasti näppärämmin ;)

      • -ei uskossa-
        Dara kirjoitti:

        tuo tuputus johtuu juuri halukkuudestasi keskustella asiallisesti uskonasioista? Omat kokemukset kun hieman viittaisivat tähän suuntaan... Minä sain jehovista aikoinaan vuosien riesan, kun pariin otteeseen rupesin kunnolla keskustelemaan ja asiallisesti esitin omiakin (jumalattomia) näkemyksiäni. Minusta tuntuu, että he tulkitsivat kiinnostukseni uskonasioista keskusteluun avoimuudeksi käännytykselle. Sitä en kuitenkaan itse halunnut, vaan hain avointa näkemysten vaihtoa ja toisten näkemysten huomioonottamista.

        Heidän kanssaan keskustelu ei kuitenkaan oikein edennyt mitenkään, he eivät oikeastaan vastanneet kunnolla mihinkään, vaan kehäpäättely kukoisti joka kohdassa. Lopulta kysyin heiltä, että mikä tämän ovelta ovelle kiertämisen tarkoitus heillä oli. Ilmeisesti he eivät oikein tienneet sitä itsekään, koska vastasivat siihen vasta parin viikon ja muutaman lisärupattelun jälkeen. Jouduin kysymään samaa moneen otteeseen. Lopulta he sanoivat, että tarkoitus on varoittaa ihmisiä harmageddonista, eli tuomionpäivästä. Minä sitten kohteliaasti kiitin varoituksesta, totesin olevani varoitettu ja täysin tietoinen siitä, mitä minulle tulee tapahtuman jollen käänny ennen tuota viimeistä tuomiota uskoon. Luulin jo, että keskustelu jäisi siihen, hehän olivat kohdallani tehneet sen, minkä sanoivat olevan heidän tehtävänsä. Voi kuinka väärässä olinkaan...

        Ei se heille riittänyt. He tulivat vielä monen monituista kertaa, vaikka kysyin suoraan, että koska heidän tehtävänsä oli täytetty, niin eikö loppu ole minun päätäntävallassani. Ja he myönsivät että näin on. Silti he jatkoivat käännytystyötään. Minulle jäi se maku, ettei tuo tuomiopäivästä varoittaminen ollutkaan se todellinen syy, koska homma ei loppunut siihen varoittamiseen. Enkä ole lainkaan varma, että he olisivat ikinä päässeet siihen saakka, ellen minä olisi moneen kertaan sitä tivannut.

        Ne samat naiset kävivät ovellani vielä vuosia aina silloin tällöin, vaikka olin jo aikaa sitten lakannut keskustelemasta mitään heidän kanssaan. He tulivat vaikka kohteliaasti pyysin, etteivät tulisi enää. Lakkasivat tulemasta vasta kun minä luovuin kohteliaisuudesta ja sanoin aika rumasti.

        Siitä opin sen, etten enää milloinkaan aio ruveta juttusille millään tavalla yhdenkään ovelle tulevan jehovan kanssa. Nykyään sanon vaan, ettei kiinnosta ja vetäisen oven nenän edestä kiinni. Hoidan asialliset keskusteluni netissä mieluummin. Täällä käännytyksestä pääsee eroon huomattavasti näppärämmin ;)

        se minunkin kohdallani meni. Olin halukas kuulemaan heidän näkemystään asiasta ja kertomaan omaani,joten siinä varmaan todellakin kävi niin et halukkuus jutella tulkittiin halukkuudeksi tulla uskoon. :)

        Toisaalta se vahva ateisti minussa nauraa uskovaisille ja heidän uskomuksilleen,mutta sitten taas se utelias minä joka haluaa pohdiskella ,ottaa huomioon kolikon kääntöpuolenkin..eli antaa tilaa ajatukselle,että jos jumalia olisikin,mitä sitten.

        Jostain syystä en kuitenkaan ole tullut vakuuttuneeksi jumalan olemassa olosta useidenkaan keskustelujen jälkeenkään.
        Monet jutut mm. raamatusta on niin tulkinnanvaraisia ja ristiriitaisen tuntuisia,että skeptisyys on lähes ainoa tunne jonka se minussa herättää.

        Uskossa olevat ystäväni/kaverini ovatkin monesti mulle sanoneet,että on se kurjaa kun meidän ystävyys loppuu kuolemaan. He menevät taivaaseen ja minä jään pois kelkasta. Olenkin siihen monesti todennut,että onneksi me voidaan olla ystäviä niin kauan kun eletään täällä pallon pinnalla. Ja et itse olen valintani tehnyt..

        Ei sen enempää käännytystä ole tehneet. Ja monesti on jopa vaikeeta tajuta,että he ovat uskossa ja minä en koska meillä on ihan yhtä mustaa ja ronskia huumoria näiden uskovien ystävieni kanssa.

        Olenkin aatellut,että eihän meitä ateisteja ja uskovia erota perimmäisestä olemuksesta mikään muu kuin se et he ovat uskossa ja ajattelevat/uskovat pääsevänsä kuolemansa jälkeen taivaaseen,kun minä taas en usko siihen taivasteoriaan vaan uskon jääväni kuoppaan johon minut lasketaan tai tuhkaksi tuuleen jos minut polttohaudataan.

        Enkä minä sovita syntejäni/rikkeitäni jumalan kanssa rukoillessani vaan menemällä sen ihmisen luokse jota kohtaan olen tehnyt väärin pyytämään anteeksi ja jos hän sen anteeksi antaa, kykenen taas olemaan hyvillä mielin,että sain häneltä anteeksi ja asia tuli selvitettyä.Enkä kanna enää huonoa omaatuntoa häntä kohtaan tekemästäni tyhmyydestä.Joskin muistan sen kyllä aina jatkossakin omassa päässäni/muistissani. Että olinpa tyhmä jne. silloin.

        Niin,loppujen lopuksi miksi kukaan edes lähtee käännytttämään muita ihmisiä? Jokainen varmasti nykyisessä yhteiskunnassamme osaa kyllä mennä itse tietoa hakemaan mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja löytää kenties uskonsa aivan itse. Siis ilman kenenkään "markkinapuheita".Eikö vaan?

    • simpele

      Tuota uskonnon tyrkyttämistä en ole juurikaan kokenut, mutta jo pelkkä ajatus nostaa verenpainetta. Ehkä pahinta on se miten lapsille tyrkytetään uskontoa. Totta kai lapsi uskoo mitä äiti ja isä sanoo, he ovat aina oikeassa. Sitten onkin hauska elää sokeassa uskossa, ellei uskalla ajatella muitakin vaihtoehtoja itsenäisesti.

      • -ei uskossa-

        se on kyllä totta. Kouluissa ja päiväkodeissa ollaan tekemisissä luterilaisuuden kanssa. Joskin nykyjään on tilanne hieman muuttunut siihen suuntaan ettei uskonnonopetusta anneta automaattisesti kaikille.

        Päiväkodeissa joissa itsekin olen siis työkennellyt on vähennetty uskonnosta puhumista ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista. Ja mikäli vanhemmat eivät halua lapselleen uskonnollisia oppeja hän voi kieltää lapsensa osallistumisen tilaisuuksiin kuten joulujuhlat,joulukirkot,pääsiästapahtumat ja seurakunnan järjestämät muut tilaisuudet.Näin ollen lapsen/lapsien jotka eivät osallistu uskonnollisiin tapahtumiin on mahdollista jäädä yhden kahden aikuisen kanssa tekemään jotain muuta,vaikka leikkimään.

        Minusta tämä on ihan hyvä ja toimiva tapa.

        Jo 80-luvun alussa kun itse olin ekaluokkalainen oli mahdollisuus olla osallistumatta uskontotunneille. Vaihtoehtona oli oman uskonnon opin saaminen mikäli seurakunta halusi sitä järjestää tai uskonnottomien oli mahdollista olla ns. hyppytunnilla uskontotuntien ajan.

        Minä kävin uskontotunneilla,vaikka en ole koskaan kuulunut kirkkoon koko elämäni aikana. Vanhempani kyllä kysyivät minulta haluanko olla tunneilla vaiko enkö. Ja itse sain siis päättää.

      • puusilima_
        -ei uskossa- kirjoitti:

        se on kyllä totta. Kouluissa ja päiväkodeissa ollaan tekemisissä luterilaisuuden kanssa. Joskin nykyjään on tilanne hieman muuttunut siihen suuntaan ettei uskonnonopetusta anneta automaattisesti kaikille.

        Päiväkodeissa joissa itsekin olen siis työkennellyt on vähennetty uskonnosta puhumista ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista. Ja mikäli vanhemmat eivät halua lapselleen uskonnollisia oppeja hän voi kieltää lapsensa osallistumisen tilaisuuksiin kuten joulujuhlat,joulukirkot,pääsiästapahtumat ja seurakunnan järjestämät muut tilaisuudet.Näin ollen lapsen/lapsien jotka eivät osallistu uskonnollisiin tapahtumiin on mahdollista jäädä yhden kahden aikuisen kanssa tekemään jotain muuta,vaikka leikkimään.

        Minusta tämä on ihan hyvä ja toimiva tapa.

        Jo 80-luvun alussa kun itse olin ekaluokkalainen oli mahdollisuus olla osallistumatta uskontotunneille. Vaihtoehtona oli oman uskonnon opin saaminen mikäli seurakunta halusi sitä järjestää tai uskonnottomien oli mahdollista olla ns. hyppytunnilla uskontotuntien ajan.

        Minä kävin uskontotunneilla,vaikka en ole koskaan kuulunut kirkkoon koko elämäni aikana. Vanhempani kyllä kysyivät minulta haluanko olla tunneilla vaiko enkö. Ja itse sain siis päättää.

        "Jo 80-luvun alussa kun itse olin ekaluokkalainen oli mahdollisuus olla osallistumatta uskontotunneille. Vaihtoehtona oli oman uskonnon opin saaminen mikäli seurakunta halusi sitä järjestää tai uskonnottomien oli mahdollista olla ns. hyppytunnilla uskontotuntien ajan. "

        missä tuollainen on ollut mahdollista? minut ainakin PAKOTETTIIN tunneille ja vieläpä silleen että piti pitää 2 hyppytuntia ennen kuin tunnit alkoi.
        sitten alkoi 5-luokan jälkeen tulla järkeä päähän ja ajattelin että minähän en "hyppää" ja jätin aina menemättä.(eivät jättäneet luokalleen)

        " Vanhempani kyllä kysyivät minulta haluanko olla tunneilla vaiko enkö. Ja itse sain siis päättää."

        juuri näin aion menetellä kummankin lapseni kohdalla(ja tulevien). en pakota enkä kiellä mutta tappelen vastaan kynsin ja hampain jos koulut ym. yrittää vastustaa lapseni tahtoa tuossa asiassa.

        (loppu vain kiihkoilijoille!Jeshus ynnämuut)
        -seuraavaksi varmaan joku kiihko-uskis kauhistelee lapsieni "julmaa" kohtaloa tai jotain.. kauhistele rauhassa. ei se ole julmaa vaan he saavat elää VAPAANA ilman ORJUUTUSTA OMAN tahtonsa mukaan!

      • -ei uskossa-
        puusilima_ kirjoitti:

        "Jo 80-luvun alussa kun itse olin ekaluokkalainen oli mahdollisuus olla osallistumatta uskontotunneille. Vaihtoehtona oli oman uskonnon opin saaminen mikäli seurakunta halusi sitä järjestää tai uskonnottomien oli mahdollista olla ns. hyppytunnilla uskontotuntien ajan. "

        missä tuollainen on ollut mahdollista? minut ainakin PAKOTETTIIN tunneille ja vieläpä silleen että piti pitää 2 hyppytuntia ennen kuin tunnit alkoi.
        sitten alkoi 5-luokan jälkeen tulla järkeä päähän ja ajattelin että minähän en "hyppää" ja jätin aina menemättä.(eivät jättäneet luokalleen)

        " Vanhempani kyllä kysyivät minulta haluanko olla tunneilla vaiko enkö. Ja itse sain siis päättää."

        juuri näin aion menetellä kummankin lapseni kohdalla(ja tulevien). en pakota enkä kiellä mutta tappelen vastaan kynsin ja hampain jos koulut ym. yrittää vastustaa lapseni tahtoa tuossa asiassa.

        (loppu vain kiihkoilijoille!Jeshus ynnämuut)
        -seuraavaksi varmaan joku kiihko-uskis kauhistelee lapsieni "julmaa" kohtaloa tai jotain.. kauhistele rauhassa. ei se ole julmaa vaan he saavat elää VAPAANA ilman ORJUUTUSTA OMAN tahtonsa mukaan!

        oli ihmetyksen aihe silloin 80-luvulla monissa muissakin kouluissa,mutta Lahdessa erään suuren leipomon juurella sijaisevassa koulussa se oli tehty mahdolliseksi.

        Eräskin ortodoksi poika kävi omilla tunneillaan,siten että heidän seurakunnasta tuli mies pitämään hänelle ns. tunteja.En tiedä mistä siellä keskustelivat jne. mutta näin hän teki ainakin sen kolme vuotta jonka itse olin siinä koulussa.

        Minunkin olisi kuulema ollut mahdollista mennä vaikka kotiin siksi kahdeksi tunniksi jolloin uskontotunnit olivat käynnissä. Noh,en viitsinyt kävellä edestakaisin enkä istua yksin rappukäytävässä koulullakaan,joten menin tunneille.Ope vaan oli aika kiihkeä uskossaan...
        Ja se teki usein tunneista jopa pelottavia.

    • m-ilian

      Kaikki kerrat, mitä olen ollut uskovaisten kanssa nokatusten tekemisissä ja on tullut aiheeksi oma uskontonsa/uskomisensa, minua harmittaa kauheasti katsoa sitä ilmeen muuttumista melkein-normaalista ei-tasan-normaaliin:
      Katse lasittuu ja ilme muuttuu höntiksi. Äänensävykin muuttuu pehmeämmäksi..ihan kuin äo ois yhtäkkiä tipahtanut satasesta kahteen kymppiin. Sellainen ilme kuin PPP (Pirkka-Pekka Petelius) ottaa hyvässä sketsissä esittäessään vajaaälyistä pösilöä.
      Sitä näkee ja vaistoaa heti, kun se jokin nappi painuu pohjaan hetki ennen sitä julistuksen ja ylistyksen alkamista.
      Minua harmittaa se, että siellä jossain takana asuu pieni järjen pilke, mutta sille ei anneta tilaa.
      Minua harmittaa se uskomaton tietämättömyys, perehtymättömyys, yksinkertaisuus (josta voi päästä eroon) ja alistuminen.
      Se nöyryys, anteeksi pyytely kaikesta, toisen posken kääntäminen marttyyrimäisesti joka ikisessä tilanteessa (ja jos vastapuoli ei sitä heti hönää, se tuodan esille marttyyrimäisesti vingahtaen) ja ruikuttava ääni virsiä hoilatessa.
      Kokonaisuudesta paistaa yksin hirvittävä apatia, masennus, alakulo ja suru jne.
      Pitää pelätä, kunnioittaa täysin kyseenalaistamatta, uskoa kaikki, katua olemassaoloaan ja pyydellä anteksi koko ihmiskunnan puolesta.
      Ja ajatella. Joku oikeasti haluaa elää noin.
      Vaan en minä.
      Eikä sitä faktaa tunnu uskovainen nielevän sitten millään. Nokatusten tinkaaminen päättyy aina huonosti, uskovaisen kannalta. Se on aivan sama teenkö minä asian selväksi hyvällä vaiko pahalla, ystävällisesti tai vähemmän ystävällisesti, epäsuoraan tai naamalle paiskaten, niin aina saan sen marttyyrimäsien tuhahduksen päin naama ja parhaimmillaan tuijotuksen terveiset vietäväksi helvettiin. Asiasta ei keskustella muutoin kuin uskovaisen ehdoilla. Jos juttu karkaa väärään suuntaan, niin uskovainen liukenee paikalta tai päättää sen lauseeseen "me olemme vain vajavaisia ihmisiä, emme voi tietää".

      Netissä taas eniten ärsyttää se tapa nakella kysymyksiä, aloittaa keskusteluja yms, ja jättää ne sitten siihen kun aihe alkaa käymään uskvalle ns. kuumaksi.
      Pitäisi kyetä vastaamaan ja -perustelemaan-, mutta eih, se taito tuntuu puuttuvan jokaiselta.
      Eikä sitä ymmärretä sitten millään, että minulle ei riitä vastaukseksi "tuntemattomat ovat herran tiet" tai muuta huttua. Tuohon perustuu itseasiassa koko ateismini/antiteismini; on uskomattoman loukkaavaakin, ettei kaikkivaltias anna minun kyseenalaistaa, käyttää luomaansa päätä ja olla tyytymätön vajaisiin vastauksiin. Tämän kun ilmaisee uskovaiselle, keskustelu käy vähiin, ellei lopu jo siinä vaiheessa.

      Fundamentalisti-uskovaiselle tämän usko on yhtä kuin hänen identiteettinsä. Se on totta ja kamalaa. Kun tuon uskoa kyseenalaistaa, kyseenalaistaa siis koko ihmisen identiteetin ja ymmärtäähän sen toisaalta miten siinä tulee käymään. Itsensä uudelleen rakentaminen ei ole ihan pieni juttu..ja jos jokin uhkaa tuota usko-identiteettiä, se joko poistetaan näköpiiristä tai "painetaan hiljaiseksi" mitä pöljimmillä tavoilla.

      Tästä voisi jatka vaikka kuinka kauan...mutta tuossa ne päällisimmät ajatukset.
      Nyt tarvii lähteä kävelylle unohtamaan uskovaiset tätäkin päivää pilaamasta :)

      • -ei uskossa-

        Monesti juuri näin käy kun on nokatusten uskovaisen kanssa ja mitä syvemmin uskovainen sen kiivampi on julistus.

        Minuakin muuten harmitta se,ettei jumalista kysyttäessä osata antaa vastauksia. Koska kysymykset vailla vastauksia ovat varmasti yksi suurimmista syistä alkaa epäillä koko uskontoa.

        Toisaalta en minäkää osaa antaa kaikkeen loogista tai hyväksyttävää vastausta. Eniten aina ihmetyttää kuitenkin se,että miten ihminen voi uskoa johonkin mitä ei ole itse nähnyt tai ollut todistamassa??

        Kukaan meistä ei voi sanoa raatun tapahtumia 100% varmuudella todeksi,koska ei olla oltu paikanpäällä niitä juttuja näkemässä. Mistä se uskomaton uskomisen halu tulee??

        Jos mulle joku sanoisi et hei,sun tililles kävin justiinsa laittamas miljoona euroa rahaa,niin kyllä mun pitäisi se nähdä eikä suinpäin uskoa siihen mitä tämä toinen sanoo.

        Toisaalta taas jos olisin sokea enkä siis voisi tositetta tilistäni nähdä minun olisi pakko uskoa pankkivirkailijaa...mutta ehkäpä viellä varmistukseksi tuhlaisin vähän jotta huomaisin onko siellä oikeasti niin isoille ostoksille katetta ;)

        Ehkä se on silleen ettei meistä toiset vaan kykene uskomaan ilman selkeitä todisteita ja toiset uskaltavat heittäytyä uskonsa varaan vaatimatta enempää todisteita???? Mutta eikö se ole uhkarohkeaa luottaa sokeesti johonkin??

        Niin,varmasti nyt moni uskova ajattelee että eihän hän usko sokeasti kun hänellä on riittävästi todisteita ja kokemuksia jumalan olemassa olosta..Ehkä siis kyse onkin vain todisteiden määrästä ja laadusta???

        No tästä riittäisi monia eri versioita ja spekuloida voi mielin määrin,on tämä usko ja uskonnottomuus sellainen asia jossa ei näytä pohjaa eikä kattoa tulevan vastaan. Ts. ajatus on vapaa ja ajatuksen voimalla voimme joko vapauttaa itsemme tai kahlita ja asettaa rajoja haluamaamme sietokykyyn asti...

      • m-ilian
        -ei uskossa- kirjoitti:

        Monesti juuri näin käy kun on nokatusten uskovaisen kanssa ja mitä syvemmin uskovainen sen kiivampi on julistus.

        Minuakin muuten harmitta se,ettei jumalista kysyttäessä osata antaa vastauksia. Koska kysymykset vailla vastauksia ovat varmasti yksi suurimmista syistä alkaa epäillä koko uskontoa.

        Toisaalta en minäkää osaa antaa kaikkeen loogista tai hyväksyttävää vastausta. Eniten aina ihmetyttää kuitenkin se,että miten ihminen voi uskoa johonkin mitä ei ole itse nähnyt tai ollut todistamassa??

        Kukaan meistä ei voi sanoa raatun tapahtumia 100% varmuudella todeksi,koska ei olla oltu paikanpäällä niitä juttuja näkemässä. Mistä se uskomaton uskomisen halu tulee??

        Jos mulle joku sanoisi et hei,sun tililles kävin justiinsa laittamas miljoona euroa rahaa,niin kyllä mun pitäisi se nähdä eikä suinpäin uskoa siihen mitä tämä toinen sanoo.

        Toisaalta taas jos olisin sokea enkä siis voisi tositetta tilistäni nähdä minun olisi pakko uskoa pankkivirkailijaa...mutta ehkäpä viellä varmistukseksi tuhlaisin vähän jotta huomaisin onko siellä oikeasti niin isoille ostoksille katetta ;)

        Ehkä se on silleen ettei meistä toiset vaan kykene uskomaan ilman selkeitä todisteita ja toiset uskaltavat heittäytyä uskonsa varaan vaatimatta enempää todisteita???? Mutta eikö se ole uhkarohkeaa luottaa sokeesti johonkin??

        Niin,varmasti nyt moni uskova ajattelee että eihän hän usko sokeasti kun hänellä on riittävästi todisteita ja kokemuksia jumalan olemassa olosta..Ehkä siis kyse onkin vain todisteiden määrästä ja laadusta???

        No tästä riittäisi monia eri versioita ja spekuloida voi mielin määrin,on tämä usko ja uskonnottomuus sellainen asia jossa ei näytä pohjaa eikä kattoa tulevan vastaan. Ts. ajatus on vapaa ja ajatuksen voimalla voimme joko vapauttaa itsemme tai kahlita ja asettaa rajoja haluamaamme sietokykyyn asti...

        Korjaan hiukan aiempaa sanomaani ensin;

        Uskovaisen -vastaus eli selitys- kaikelle on loppu viimeksi se, että hän (me) on vain vajavainen ihminen eikä voi näin siis jumalan tapaan kaikkea tietää. Alistuu siis tietämättömyyteen, olemaan vastauksitta jne.
        Ja he siinä olotilassaan sitten viihtyy.
        Kaikki vaan ei, mutta se ei mene perille vaikka miten päin sitä selostaisi.

        >>>Toisaalta en minäkää osaa antaa kaikkeen loogista tai hyväksyttävää vastausta.>Eniten aina ihmetyttää kuitenkin se,että miten ihminen voi uskoa johonkin mitä ei ole itse nähnyt tai ollut todistamassa?? > ja toiset uskaltavat heittäytyä uskonsa varaan vaatimatta enempää todisteita????> Mutta eikö se ole uhkarohkeaa luottaa sokeesti johonkin?? lapsen uskokaan ei auta.
        MUTTA koska raamatussa niin sanotaan ja muihin osiin sitä satua uskoo, niin pakkohan se on uskoa väkipakolla käärmeenkin puheet.

        >>>Ehkä siis kyse onkin vain todisteiden määrästä ja laadusta???

      • -ei uskossa-
        m-ilian kirjoitti:

        Korjaan hiukan aiempaa sanomaani ensin;

        Uskovaisen -vastaus eli selitys- kaikelle on loppu viimeksi se, että hän (me) on vain vajavainen ihminen eikä voi näin siis jumalan tapaan kaikkea tietää. Alistuu siis tietämättömyyteen, olemaan vastauksitta jne.
        Ja he siinä olotilassaan sitten viihtyy.
        Kaikki vaan ei, mutta se ei mene perille vaikka miten päin sitä selostaisi.

        >>>Toisaalta en minäkää osaa antaa kaikkeen loogista tai hyväksyttävää vastausta.>Eniten aina ihmetyttää kuitenkin se,että miten ihminen voi uskoa johonkin mitä ei ole itse nähnyt tai ollut todistamassa?? > ja toiset uskaltavat heittäytyä uskonsa varaan vaatimatta enempää todisteita????> Mutta eikö se ole uhkarohkeaa luottaa sokeesti johonkin?? lapsen uskokaan ei auta.
        MUTTA koska raamatussa niin sanotaan ja muihin osiin sitä satua uskoo, niin pakkohan se on uskoa väkipakolla käärmeenkin puheet.

        >>>Ehkä siis kyse onkin vain todisteiden määrästä ja laadusta???

        perustelit ja vastasit noihin kysymyksiin.
        Ja juu en todellakaan usko puhuviin käärmeisiin..

        Joku suggestiohan siinä varmasti takana täytyy olla. Tuntuu vaan todella hirvittävältä ajatella,että mun pitäisi alkaa nojata ajatukseen herran armosta ja luottaa siihen että se hebbu antaa mulle mun syntini anteeksi.

        Tulee sellanen fiilis heti kuin etten olisi kellekkään muulle vastuussa teoistani kuin jumalalle. Eihän se niin voi mennä. Enhän mä edes ole nähny koko kaveria!!

        En tiiä muuta kun et aika heppoisin perustein pitäisi alkaa uskoa ja luottaa johokin muuhun kun itteensä.Ei,ei veikkaset ei. Kyllä se taitaa vaan olla niin etten kertakaikkiaan kykene näkemään asiaa uskovien silmin.
        Kysymyksiä uskoville:
        En nyt haluu halveerata uskovia joten anteeksi jos nyt loukkaan,mutta jotekin uskosta jumalaan tulee tunne että sama vaikka uskosi nalle puhiin...jotekin yhtä epäloogisen tuntuinen ajatus tuo jumalan olemassa olo..

        Mitäs sitten ateisteille tapahtuu kuoleman jälkeen,jos nyt oletetaan et se jumala vaikka olisikin olemassa?? Tyrkkääkö se meidät tikapuilta alas ja käskee takasin matomotelliin?? Vai mikä on uskovien käsitys asiasta??

        Tai mitä uskovien mukaan tapahtuu kuolleille eläimille?? Jos jumala ottaa meidät kaikki luokseen vaikka emme oliskaan olleet uskossa,mitä siihen uskominen silloin hyödyttää jos lopputulos on sama??

        Ollaanko me ateistit eriarvoisia ihmisiä uskovien kanssa??

      • m-ilian
        -ei uskossa- kirjoitti:

        perustelit ja vastasit noihin kysymyksiin.
        Ja juu en todellakaan usko puhuviin käärmeisiin..

        Joku suggestiohan siinä varmasti takana täytyy olla. Tuntuu vaan todella hirvittävältä ajatella,että mun pitäisi alkaa nojata ajatukseen herran armosta ja luottaa siihen että se hebbu antaa mulle mun syntini anteeksi.

        Tulee sellanen fiilis heti kuin etten olisi kellekkään muulle vastuussa teoistani kuin jumalalle. Eihän se niin voi mennä. Enhän mä edes ole nähny koko kaveria!!

        En tiiä muuta kun et aika heppoisin perustein pitäisi alkaa uskoa ja luottaa johokin muuhun kun itteensä.Ei,ei veikkaset ei. Kyllä se taitaa vaan olla niin etten kertakaikkiaan kykene näkemään asiaa uskovien silmin.
        Kysymyksiä uskoville:
        En nyt haluu halveerata uskovia joten anteeksi jos nyt loukkaan,mutta jotekin uskosta jumalaan tulee tunne että sama vaikka uskosi nalle puhiin...jotekin yhtä epäloogisen tuntuinen ajatus tuo jumalan olemassa olo..

        Mitäs sitten ateisteille tapahtuu kuoleman jälkeen,jos nyt oletetaan et se jumala vaikka olisikin olemassa?? Tyrkkääkö se meidät tikapuilta alas ja käskee takasin matomotelliin?? Vai mikä on uskovien käsitys asiasta??

        Tai mitä uskovien mukaan tapahtuu kuolleille eläimille?? Jos jumala ottaa meidät kaikki luokseen vaikka emme oliskaan olleet uskossa,mitä siihen uskominen silloin hyödyttää jos lopputulos on sama??

        Ollaanko me ateistit eriarvoisia ihmisiä uskovien kanssa??

        >>>Tulee sellanen fiilis heti kuin etten olisi kellekkään muulle vastuussa teoistani kuin jumalalle. Eihän se niin voi mennä. Enhän mä edes ole nähny koko kaveria!! >Kysymyksiä uskoville: >..mutta jotekin uskosta jumalaan tulee tunne että sama vaikka uskosi nalle puhiin..>Mitäs sitten ateisteille tapahtuu kuoleman jälkeen,jos nyt oletetaan et se jumala vaikka olisikin olemassa??>Tai mitä uskovien mukaan tapahtuu kuolleille eläimille??>Jos jumala ottaa meidät kaikki luokseen vaikka emme oliskaan olleet uskossa,mitä siihen uskominen silloin hyödyttää jos lopputulos on sama?? >Ollaanko me ateistit eriarvoisia ihmisiä uskovien kanssa??

      • -ei uskossa-
        m-ilian kirjoitti:

        >>>Tulee sellanen fiilis heti kuin etten olisi kellekkään muulle vastuussa teoistani kuin jumalalle. Eihän se niin voi mennä. Enhän mä edes ole nähny koko kaveria!! >Kysymyksiä uskoville: >..mutta jotekin uskosta jumalaan tulee tunne että sama vaikka uskosi nalle puhiin..>Mitäs sitten ateisteille tapahtuu kuoleman jälkeen,jos nyt oletetaan et se jumala vaikka olisikin olemassa??>Tai mitä uskovien mukaan tapahtuu kuolleille eläimille??>Jos jumala ottaa meidät kaikki luokseen vaikka emme oliskaan olleet uskossa,mitä siihen uskominen silloin hyödyttää jos lopputulos on sama?? >Ollaanko me ateistit eriarvoisia ihmisiä uskovien kanssa??

        m-ilian mä repesin kertakaikkiaan =)))

        Anteeksi kovasti kaikki uskossa olevat,mutta tää oli hyvä!!!!

        Sä kyllä osaat repästä m-ilian ;)Varmasti tuo teksti kyllä loukkaa nyt monia,mutta itsekin aika rankkana mm. mustanhuumorin ja puujalkavitsien kertojana ja naurattamana kieltämättä tykkään nauraa sarkasmille :)ja jopa totisimmalle todellekkin päin naamaa..

        En oikeestaan osaa lisätä sun kommenttiin mitään oli se niin hanat aukaiseva lukuelämys,että huh huh vaan..Niin no veit sanat päästäni eikun suustani eikun näppikseltäni. Ite en olsi osannu tuolleen vastatakkaan,mutta näen kyllä asian samalla tavalla. Vaikkakin tiedonjanoisena etsin ja kyselen uskonnosta ja uskovilta yhtä jos toistakin..ja jopa aikuisten oikeesti yritän ymmärtää mikä pointti uskovilla on uskossaan.

        Kuitenkin näyttää kovasti sille etten tule hullua hurskaammaksi,paitsi sen toki olen nyt oppinut tajuamaan että totuus on sellainen kun sen kukin haluaa nähdä.

      • m-ilian
        -ei uskossa- kirjoitti:

        m-ilian mä repesin kertakaikkiaan =)))

        Anteeksi kovasti kaikki uskossa olevat,mutta tää oli hyvä!!!!

        Sä kyllä osaat repästä m-ilian ;)Varmasti tuo teksti kyllä loukkaa nyt monia,mutta itsekin aika rankkana mm. mustanhuumorin ja puujalkavitsien kertojana ja naurattamana kieltämättä tykkään nauraa sarkasmille :)ja jopa totisimmalle todellekkin päin naamaa..

        En oikeestaan osaa lisätä sun kommenttiin mitään oli se niin hanat aukaiseva lukuelämys,että huh huh vaan..Niin no veit sanat päästäni eikun suustani eikun näppikseltäni. Ite en olsi osannu tuolleen vastatakkaan,mutta näen kyllä asian samalla tavalla. Vaikkakin tiedonjanoisena etsin ja kyselen uskonnosta ja uskovilta yhtä jos toistakin..ja jopa aikuisten oikeesti yritän ymmärtää mikä pointti uskovilla on uskossaan.

        Kuitenkin näyttää kovasti sille etten tule hullua hurskaammaksi,paitsi sen toki olen nyt oppinut tajuamaan että totuus on sellainen kun sen kukin haluaa nähdä.

        Hyvä kun ilahutti tolleen :)

        Mie oon kai niin väsynyt jo noiden uskovaisten kans väittelyyn. Niiden tavat ja yleisimmät selitykset ja vakiofraasit tuntee jo liiankin hyvin. Ei sieltä leiristä ainakaan mitään uutta enää putkahtele. Entistä hullumpia vaan, jos jotakin.

        >>>Vaikkakin tiedonjanoisena etsin ja kyselen uskonnosta ja uskovilta yhtä jos toistakin..ja jopa aikuisten oikeesti yritän ymmärtää mikä pointti uskovilla on uskossaan.

      • hiihhuli

        Ei näköjään paljoa vaikuta vaikka nykyään joka paikasta tuputetaan suvaitsevaisuudesta ja kaikkien ihmisten hyväksymisestä sun muusta. Ei se oikein vaan näytä menevän perille.

        Itse uskon Jumalaan ja en kyllä omasta mielestäni ole sellainen olio jonka kuvailet, yleensäkään en hirveästi tuputa uskontoani jos joku ei ole kiinnostunut keskustelemaan.

        Kiinnostaisi tietää mitä koet kun kirjoitat tuollaista, koetko itesi jotenkin erinomaikseksi, tuleeko siitä hyvä mieli mollata ihmisiä? Uskovatkin ovat siis ihmisiä, heillä on vain erilainen mielipide moniin asioihin kuin sulla.

        Suosittelisin muuten että tutustuisit erilaisiin kristillissiin suuntauksiin, sitä sitä toisen posken kääntelyä ja vääränlaista nöyristelyä kieltämättä löytyy Suomesta, mutta ei kaikki ole sellaisia ja sellainen synkkyys ei kuulu todelliseen kristillisyyteen, ikävä kyllä sitä on liikaa Suomessa, jossain Afrikassa vaikka seurakuntaelämä on aivan toisenlaista ja toki myös Suomesta löytyy iloista kristillisyyttä, en viitsi mainostaa mitään, mutta jos haluaa ottaa asioista selvää niin löydät kyllä muunlaisiakin kristittyjä joista puhuit.

        Nettikäyttäytymisestä sen verran että useimmat tasapainoiset kristityt eivät täällä viitti jankkailla asioista vaan aika moni kristitty täällä ei kyllä anna todellista kuvaa kristityistä ja toisaalta samanlaista nettikäyttäytymistä josta mainitsit löytyy muistakin ihmisryhmistä kuin kristityistä.

      • Milian*
        hiihhuli kirjoitti:

        Ei näköjään paljoa vaikuta vaikka nykyään joka paikasta tuputetaan suvaitsevaisuudesta ja kaikkien ihmisten hyväksymisestä sun muusta. Ei se oikein vaan näytä menevän perille.

        Itse uskon Jumalaan ja en kyllä omasta mielestäni ole sellainen olio jonka kuvailet, yleensäkään en hirveästi tuputa uskontoani jos joku ei ole kiinnostunut keskustelemaan.

        Kiinnostaisi tietää mitä koet kun kirjoitat tuollaista, koetko itesi jotenkin erinomaikseksi, tuleeko siitä hyvä mieli mollata ihmisiä? Uskovatkin ovat siis ihmisiä, heillä on vain erilainen mielipide moniin asioihin kuin sulla.

        Suosittelisin muuten että tutustuisit erilaisiin kristillissiin suuntauksiin, sitä sitä toisen posken kääntelyä ja vääränlaista nöyristelyä kieltämättä löytyy Suomesta, mutta ei kaikki ole sellaisia ja sellainen synkkyys ei kuulu todelliseen kristillisyyteen, ikävä kyllä sitä on liikaa Suomessa, jossain Afrikassa vaikka seurakuntaelämä on aivan toisenlaista ja toki myös Suomesta löytyy iloista kristillisyyttä, en viitsi mainostaa mitään, mutta jos haluaa ottaa asioista selvää niin löydät kyllä muunlaisiakin kristittyjä joista puhuit.

        Nettikäyttäytymisestä sen verran että useimmat tasapainoiset kristityt eivät täällä viitti jankkailla asioista vaan aika moni kristitty täällä ei kyllä anna todellista kuvaa kristityistä ja toisaalta samanlaista nettikäyttäytymistä josta mainitsit löytyy muistakin ihmisryhmistä kuin kristityistä.

        Rasistinen? Ikävää, jos haluat ottaa minun kokemukseni uskovaisista rasistisena, se on vain totuus.

        >>>Ei näköjään paljoa vaikuta vaikka nykyään joka paikasta tuputetaan suvaitsevaisuudesta ja kaikkien ihmisten hyväksymisestä sun muusta. Ei se oikein vaan näytä menevän perille.>>Itse uskon Jumalaan ja en kyllä omasta mielestäni ole sellainen olio jonka kuvailet, yleensäkään en hirveästi tuputa uskontoani jos joku ei ole kiinnostunut keskustelemaan.> Kiinnostaisi tietää mitä koet kun kirjoitat tuollaista, koetko itesi jotenkin erinomaikseksi, tuleeko siitä hyvä mieli mollata ihmisiä? >Uskovatkin ovat siis ihmisiä, heillä on vain erilainen mielipide moniin asioihin kuin sulla. >Suosittelisin muuten että tutustuisit erilaisiin kristillissiin suuntauksiin..>..sitä toisen posken kääntelyä ja vääränlaista nöyristelyä kieltämättä löytyy Suomesta..>..ja sellainen synkkyys ei kuulu todelliseen kristillisyyteen..>>mutta jos haluaa ottaa asioista selvää niin löydät kyllä muunlaisiakin kristittyjä joista puhuit. >Nettikäyttäytymisestä sen verran että useimmat tasapainoiset kristityt eivät täällä viitti jankkailla asioista vaan aika moni kristitty täällä ei kyllä anna todellista kuvaa kristityistä..>..ja toisaalta samanlaista nettikäyttäytymistä josta mainitsit löytyy muistakin ihmisryhmistä kuin kristityistä.

      • hiihhuli
        Milian* kirjoitti:

        Rasistinen? Ikävää, jos haluat ottaa minun kokemukseni uskovaisista rasistisena, se on vain totuus.

        >>>Ei näköjään paljoa vaikuta vaikka nykyään joka paikasta tuputetaan suvaitsevaisuudesta ja kaikkien ihmisten hyväksymisestä sun muusta. Ei se oikein vaan näytä menevän perille.>>Itse uskon Jumalaan ja en kyllä omasta mielestäni ole sellainen olio jonka kuvailet, yleensäkään en hirveästi tuputa uskontoani jos joku ei ole kiinnostunut keskustelemaan.> Kiinnostaisi tietää mitä koet kun kirjoitat tuollaista, koetko itesi jotenkin erinomaikseksi, tuleeko siitä hyvä mieli mollata ihmisiä? >Uskovatkin ovat siis ihmisiä, heillä on vain erilainen mielipide moniin asioihin kuin sulla. >Suosittelisin muuten että tutustuisit erilaisiin kristillissiin suuntauksiin..>..sitä toisen posken kääntelyä ja vääränlaista nöyristelyä kieltämättä löytyy Suomesta..>..ja sellainen synkkyys ei kuulu todelliseen kristillisyyteen..>>mutta jos haluaa ottaa asioista selvää niin löydät kyllä muunlaisiakin kristittyjä joista puhuit. >Nettikäyttäytymisestä sen verran että useimmat tasapainoiset kristityt eivät täällä viitti jankkailla asioista vaan aika moni kristitty täällä ei kyllä anna todellista kuvaa kristityistä..>..ja toisaalta samanlaista nettikäyttäytymistä josta mainitsit löytyy muistakin ihmisryhmistä kuin kristityistä.

        Hyvä on voitit, kai mä sitten olen sellainen mitä ajattelet minun olevan, muuta käsitystä tuskin saan sinulle vakuutettua koska olet jo mielessäsi päättänyt mikä olen koska olen uskova, mutta kai me molemmat tähän maapalloon mahdutaan. :)

        Kiva kun olet rehellinen varmaan tosi elämässäkin kun näet että joku on idiootti sanot sen sille suoraan ettei jää mitään epäselväksi

      • Milian*
        hiihhuli kirjoitti:

        Hyvä on voitit, kai mä sitten olen sellainen mitä ajattelet minun olevan, muuta käsitystä tuskin saan sinulle vakuutettua koska olet jo mielessäsi päättänyt mikä olen koska olen uskova, mutta kai me molemmat tähän maapalloon mahdutaan. :)

        Kiva kun olet rehellinen varmaan tosi elämässäkin kun näet että joku on idiootti sanot sen sille suoraan ettei jää mitään epäselväksi

        >>>..kai me molemmat tähän maapalloon mahdutaan. :)>> Kiva kun olet rehellinen varmaan tosi elämässäkin kun näet että joku on idiootti sanot sen sille suoraan ettei jää mitään epäselväksi

      • pph.

        Ensinnäkin viestisi antaa sen kuvan että olet aika paljon uskovaisten kanssa tekemisissä, netissä ja oikeassakin elämässä?! Jos uskovaiset oikeasti saavat sinussa aikaan tuollaista vihaa ja katkeruutta, niin minkä ihmeen takia hakeudut paikkoihin, joissa vuoren varmasti tapaat uskovaisia?

        Onko se sitten niin vaikea hyväksyä sellaista asiaa että uskovainen uskoo, vaikkei tiedä kaikkeen vastausta?

        Minä en tiedä paljoakaan raamatusta vielä, mutta minä koen jotain sanoinkuvaamatonta, se riittää minulle. Jos se on sinusta niin tyhmää kuin kuvailit, et sinäkään ole se kuuluisa viisas ihminen, josta tällä palstalla on puhuttu. Ehkä et ole vielä edes aikuinen?!

        Yhtälailla voi ajatella ateistista, joka uskoo ikuisesti olevaan energiaan...

      • pph.
        m-ilian kirjoitti:

        >>>Tulee sellanen fiilis heti kuin etten olisi kellekkään muulle vastuussa teoistani kuin jumalalle. Eihän se niin voi mennä. Enhän mä edes ole nähny koko kaveria!! >Kysymyksiä uskoville: >..mutta jotekin uskosta jumalaan tulee tunne että sama vaikka uskosi nalle puhiin..>Mitäs sitten ateisteille tapahtuu kuoleman jälkeen,jos nyt oletetaan et se jumala vaikka olisikin olemassa??>Tai mitä uskovien mukaan tapahtuu kuolleille eläimille??>Jos jumala ottaa meidät kaikki luokseen vaikka emme oliskaan olleet uskossa,mitä siihen uskominen silloin hyödyttää jos lopputulos on sama?? >Ollaanko me ateistit eriarvoisia ihmisiä uskovien kanssa??

        "Sepässe. Uskovainen toimittelee syntejään ihan rauhassa...oli se sitten kaljan juontia tai lasten raiskaamista. Lopuksi täytyy vain muistaa -rehellisesti- ja "puhtain sydämin" pyytää jumalalta armoa ja anteeksi, ja tottakai ne saa. Omassa päässä kehitelty ikioma jumala toimii juuri niinkuin itse kehittäjänsä haluaa.
        On ihan tAAjuttoman uskomatonta, ettei uskovaiset tajua tätä "jumalansa paikkaa"..

        Uskonnoton ottaa rehellisesti kaiken vastuun toimistaan itse. Se, että yrityskauppa menee vituilleen, ei olekaan näkymättömien henkien vihaisuutta, vaan kaupan tyrijän omaa tyhmyyttä josta pitää ottaa oppia. "

        Pakko sanoa, että tuo on sinun pienessä päässäsi kehitelty perätön teoria. En voi ymmärtää mistä tuollainen ajatusmalli sinullekin tulee, joka uskovaisten kanssa haluaa olla paljonkin tekemisissä. Välillä jopa tuntuu, ettet tule toimeen ilman uskovaisia...

      • Milian*
        pph. kirjoitti:

        Ensinnäkin viestisi antaa sen kuvan että olet aika paljon uskovaisten kanssa tekemisissä, netissä ja oikeassakin elämässä?! Jos uskovaiset oikeasti saavat sinussa aikaan tuollaista vihaa ja katkeruutta, niin minkä ihmeen takia hakeudut paikkoihin, joissa vuoren varmasti tapaat uskovaisia?

        Onko se sitten niin vaikea hyväksyä sellaista asiaa että uskovainen uskoo, vaikkei tiedä kaikkeen vastausta?

        Minä en tiedä paljoakaan raamatusta vielä, mutta minä koen jotain sanoinkuvaamatonta, se riittää minulle. Jos se on sinusta niin tyhmää kuin kuvailit, et sinäkään ole se kuuluisa viisas ihminen, josta tällä palstalla on puhuttu. Ehkä et ole vielä edes aikuinen?!

        Yhtälailla voi ajatella ateistista, joka uskoo ikuisesti olevaan energiaan...

        >>>Jos uskovaiset oikeasti saavat sinussa aikaan tuollaista vihaa ja katkeruutta>niin minkä ihmeen takia hakeudut paikkoihin, joissa vuoren varmasti tapaat uskovaisia?>Onko se sitten niin vaikea hyväksyä sellaista asiaa että uskovainen uskoo, vaikkei tiedä kaikkeen vastausta? >Minä en tiedä paljoakaan raamatusta vielä, mutta minä koen jotain sanoinkuvaamatonta, se riittää minulle.

      • Milian*
        pph. kirjoitti:

        "Sepässe. Uskovainen toimittelee syntejään ihan rauhassa...oli se sitten kaljan juontia tai lasten raiskaamista. Lopuksi täytyy vain muistaa -rehellisesti- ja "puhtain sydämin" pyytää jumalalta armoa ja anteeksi, ja tottakai ne saa. Omassa päässä kehitelty ikioma jumala toimii juuri niinkuin itse kehittäjänsä haluaa.
        On ihan tAAjuttoman uskomatonta, ettei uskovaiset tajua tätä "jumalansa paikkaa"..

        Uskonnoton ottaa rehellisesti kaiken vastuun toimistaan itse. Se, että yrityskauppa menee vituilleen, ei olekaan näkymättömien henkien vihaisuutta, vaan kaupan tyrijän omaa tyhmyyttä josta pitää ottaa oppia. "

        Pakko sanoa, että tuo on sinun pienessä päässäsi kehitelty perätön teoria. En voi ymmärtää mistä tuollainen ajatusmalli sinullekin tulee, joka uskovaisten kanssa haluaa olla paljonkin tekemisissä. Välillä jopa tuntuu, ettet tule toimeen ilman uskovaisia...

        Voit myös lopettaa typerän kommentointisi. Mutta et ymmärtäne lopettaa.

        >>>Pakko sanoa, että tuo on sinun pienessä päässäsi kehitelty perätön teoria.>En voi ymmärtää mistä tuollainen ajatusmalli sinullekin tulee,>Välillä jopa tuntuu, ettet tule toimeen ilman uskovaisia...

      • hukkaan menee
        Milian* kirjoitti:

        Voit myös lopettaa typerän kommentointisi. Mutta et ymmärtäne lopettaa.

        >>>Pakko sanoa, että tuo on sinun pienessä päässäsi kehitelty perätön teoria.>En voi ymmärtää mistä tuollainen ajatusmalli sinullekin tulee,>Välillä jopa tuntuu, ettet tule toimeen ilman uskovaisia...

        pässinPäähihhulissa luova, metaforia käyttävä proosa.
        Sehän on pph!
        Ei sytytä missään kohdin ellei sanojana ole paikallinen lahkojeesus.

    • panteisti

      Sekularismin vastustaminen, niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Omat lapset aivopestään pakolla vanhempiensa uskontoon, eikä heille anneta vapautta valita katsomustaan itse. Suuremmassa mittakaavassa tämä johtaa pahimmillaan fundamentalistiseen teokratiaan, jossa ihmisiä pakotetaan järjettömyyksiin ja kiduttaminen on sallittu moraalisin perustein (esim. burkhat, aviorikoksesta kivittäminen, naisen pitäminen miehen omaisuutena) ja lievemmässäkin muodossa tämä johtaa epäterveisiin ilmiöihin kuten yritysten pakollinen kirkollisvero, uskonnon opetus kouluissa tai yhteisöstä syrjäyttäminen "väärän" vakaumuksen vuoksi.

      Uskokoon jokainen juuri niinkuin tahtoo, kunhan ei vahingossakaan vedä muita mukaan. Omista uskomuksistaan saa tietenkin kertoa, mutta niiden hyväksyminen tai hylkääminen on kuulijan oma asia - myös silloin, kun kyseessä on oma lapsi.

      • -ei uskossa-

        nimenomaan uskokoon jokainen juuri niinkuin tahtoo, kunhan ei vahingossakaan vedä muita mukaan.

        Minun mielestäni yksilön oikeuksiin kuuluu mm. valita uskonsa tai olla siitä vapaa,niin aikuisena kuin lapsenakin.

        Siksi itse tykkään,että uskonasioista alettasiin puhumaan lapselle vasta kun hänen kapasiteettinsa riittää asioita käsittelemään..Kotona mulle ei koskaan puhuttu jumalista tms. enkä aio koskaan sitä itsekkään tehdä mikäli minulle lapsia syntyy jonakin päivänä.

        Kynnyskysymys lienee milloin lapsi sitten on valmis tekemään itsenäisiä päätöksiä uskonsa suhteen?Noh,näkisin asian siten että lapsihan kyselee asioista kuin asioista ja on toki hyvä vastata asioihin niin hyvin kun kykenee,mutta koittaen olla puoltamatta erityisesti mitään aatteita.Jättämällä ikään kuin ilmatilaa ja kysymyksiä joihin lapsi voi isompana hakea itse vastauksia.

        Pakostihan vanhempien uskonnollisuus tai uskonnottomuus jossain määrin lapselle selviää kaiken aikaa siinä perheessä eläessään ja kasvaessaan.Siltä tuskin välttyy,mutta ehkäpä juju onkin sitten siinä,että ei erityisesti painota uskonasioiden merkitystä kasvatuksessaan..mene ja tiedä.

        Kertokaas näkökulmia kellä lapsia on,miten te uskonasioita lapsillennen markkinoitte ja puhutteko niistä lainkaan? Ja vastaavasti ateistit miten teillä vastaillaan lapsen kysymyksiin jumalasta?

      • panteisti
        -ei uskossa- kirjoitti:

        nimenomaan uskokoon jokainen juuri niinkuin tahtoo, kunhan ei vahingossakaan vedä muita mukaan.

        Minun mielestäni yksilön oikeuksiin kuuluu mm. valita uskonsa tai olla siitä vapaa,niin aikuisena kuin lapsenakin.

        Siksi itse tykkään,että uskonasioista alettasiin puhumaan lapselle vasta kun hänen kapasiteettinsa riittää asioita käsittelemään..Kotona mulle ei koskaan puhuttu jumalista tms. enkä aio koskaan sitä itsekkään tehdä mikäli minulle lapsia syntyy jonakin päivänä.

        Kynnyskysymys lienee milloin lapsi sitten on valmis tekemään itsenäisiä päätöksiä uskonsa suhteen?Noh,näkisin asian siten että lapsihan kyselee asioista kuin asioista ja on toki hyvä vastata asioihin niin hyvin kun kykenee,mutta koittaen olla puoltamatta erityisesti mitään aatteita.Jättämällä ikään kuin ilmatilaa ja kysymyksiä joihin lapsi voi isompana hakea itse vastauksia.

        Pakostihan vanhempien uskonnollisuus tai uskonnottomuus jossain määrin lapselle selviää kaiken aikaa siinä perheessä eläessään ja kasvaessaan.Siltä tuskin välttyy,mutta ehkäpä juju onkin sitten siinä,että ei erityisesti painota uskonasioiden merkitystä kasvatuksessaan..mene ja tiedä.

        Kertokaas näkökulmia kellä lapsia on,miten te uskonasioita lapsillennen markkinoitte ja puhutteko niistä lainkaan? Ja vastaavasti ateistit miten teillä vastaillaan lapsen kysymyksiin jumalasta?

        Olen hyvin tarkoituksellisesti välttänyt jumalten aktiivista ottamista puheenaiheeksi. Luonnollisesti melkein kuusivuotias kuitenkin näkee ja kuulee ympärillään jumalista, ja kyselee niistä. Olen pyrkinyt kertomaan mahdollisimman neutraalisti, että ihmisillä on erilaisia uskomuksia - ja vaikka moni tästä vetää herneet nenään oman jumaluutensa puolesta, olen tasapuolisuuden vuoksi ottanut puheeksi sellaiset kansansadut ja uskomukset, joihin uskominen nykymaailmassa on äärimmäisen marginaalista (kuten joidenkin lasten joulupukki-usko).

        Sääntöön on kuitenkin poikkeus. Olen vastannut hyvin suoraan lapsen kysymyksiin "miksi toi setä karjuu?" ja "miks toi hyppii noiden papereiden päällä, onkse tullut hulluksi?" että kyllä vaan, Saarikalle todellakin vaikuttaa hullulta ja että vaikka se on aika huvittavaa, se on samalla myös surullista varsinkin kun se ei itse ymmärrä olevansa sairas.

        En tykkää tuputtaa mitään omia näkemyksiäni (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta; bioroskat laitetaan bioroskikseen ja sillä sipuli) ja olenkin ihan aidon innoissani tsempannut ipanaa hänen omissa kiinnostuksen kohteissaan. Kun lintujen elämä oli pop, autoin häntä ottamaan itse selvää lintulajeista, vein kuuntelemaan asian harrastajan juttuja lintujen pesinnästä, hankin kirjoja joissa kerrotaan linnuista ja niin edelleen. Täsmälleen samaa periaatetta tulen soveltamaan katsomuksellisiin kysymyksiin kun niiden aika tulee - ja koko ajan muistuttaen kriittisen ajattelun säilyttämisen tärkeydestä: "älä usko mitään lukemaasi suoraan, ota selvää riittävän monesta lähteestä, kyseenalaista aivan kaikki omia ajatuksiasi myöten".

        t: itse fundamentalistisen kristillisen kasvatuksen saanut

      • pph.

        Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse.
        He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia.(näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan) Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille.
        Ja jos joku nyt väittää, että minä olen kyllä kysynyt lapseltani, että haluaako hän osallistua uskonnon tunnille ja hän itse päätti, että ei halua, niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista...

      • -ei uskossa-
        pph. kirjoitti:

        Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse.
        He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia.(näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan) Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille.
        Ja jos joku nyt väittää, että minä olen kyllä kysynyt lapseltani, että haluaako hän osallistua uskonnon tunnille ja hän itse päätti, että ei halua, niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista...

        lasten kanssa tulee juuri helposti johdatelleensa lasta haluamaansa suuntaan.

        Lapsi ei kykene itsenäisiin päätöksiin kovinkaan varhain etenkään uskon asioissa joista hänellä ei voi olla hajuakaan,mikäli ei niistä jostain kuule.

        Uskon asiat eivät ole sisäsyntyisiä,joten niistä on kuultava ympäristössä eläviltä ihmisiltä.

        Silläpä mä ajattelin et oisko kuitenkin hyvä vastailla kysyvälle lapselle mahdollisimman rehellisesti ja niin hyvin kun asiasta tietää.Kuitenkaan painottamatta uskonnon tai sen puutteen merkitystä?

        Omilla asenteillaan ja käytöksellään vanhemmat antavat lapselleen käsityksiä ja toimintamalleja.
        Sekä tietoisesti,että tiedostamatta.

        On miltei mahdottomuus pitää uskontoja ja niiden sisältämiä käsityksiä lapselta piilossa,niinpä niistä voi kertoa kysyvälle,mutta ei ehkä siten miten itse olen kotonani jumalasta kuullut.

        Ateismi näkyi hyvin selkeesti etenkin isäni käytöksessä ja asenteessa uskontoja kohtaan. Joskus jopa ajattelin hänen olevan aivan oikeessa,mutta aikuistuessani aloin miettimään eri vaihtoehtoja ja sillä tiellä olen vielläkin :)vaikka itsekin olen edelleenkin skeptinen jumalan olemassa olon suhteen..en kuitenkaan torju toisenlaista ajattelumallia..

      • ertert
        pph. kirjoitti:

        Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse.
        He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia.(näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan) Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille.
        Ja jos joku nyt väittää, että minä olen kyllä kysynyt lapseltani, että haluaako hän osallistua uskonnon tunnille ja hän itse päätti, että ei halua, niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista...

        "Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan"

        Kuvittelet vaan.

        "Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista..."

        Paska vertaus. Jos ei joudu osallistumaan uskonnontunnille, niin se korvataan jollain muulla aineella eli tässä tapauksessa lapsi ei saa tuota aikaa vapaaksi.

      • panteisti
        pph. kirjoitti:

        Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse.
        He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia.(näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan) Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille.
        Ja jos joku nyt väittää, että minä olen kyllä kysynyt lapseltani, että haluaako hän osallistua uskonnon tunnille ja hän itse päätti, että ei halua, niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista...

        Minuakin ärsyttää ateistiset/uskovaiset/poliittisesti aktiiviset/muuten vaan tärähtäneet vanhemmat, jotka eivät anna lapselleen oikeutta valita ihan itse omatoimisesti katsomustaan ja näkemyksiään, vaan tuputtavat omiaan. Jos pentu ei todellakaan saa itse punnita kaikkia mahdollisia näkökulmia, hän ei tiedä miksi hän uskoo niinkuin uskoo.

        Jos on ateisti vain siksi että niin on opetettu ja sitten kielletty kyseenalaistamasta, sellainen ateismi on aivan yhteismitallista joka ikisen uskonnon ja jopa kaikkein väkivaltaisimman poliittisen aatteen kanssa.

      • panteisti
        ertert kirjoitti:

        "Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan"

        Kuvittelet vaan.

        "Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista..."

        Paska vertaus. Jos ei joudu osallistumaan uskonnontunnille, niin se korvataan jollain muulla aineella eli tässä tapauksessa lapsi ei saa tuota aikaa vapaaksi.

        >> "Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja. > "He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja. > "Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

      • pph.
        -ei uskossa- kirjoitti:

        lasten kanssa tulee juuri helposti johdatelleensa lasta haluamaansa suuntaan.

        Lapsi ei kykene itsenäisiin päätöksiin kovinkaan varhain etenkään uskon asioissa joista hänellä ei voi olla hajuakaan,mikäli ei niistä jostain kuule.

        Uskon asiat eivät ole sisäsyntyisiä,joten niistä on kuultava ympäristössä eläviltä ihmisiltä.

        Silläpä mä ajattelin et oisko kuitenkin hyvä vastailla kysyvälle lapselle mahdollisimman rehellisesti ja niin hyvin kun asiasta tietää.Kuitenkaan painottamatta uskonnon tai sen puutteen merkitystä?

        Omilla asenteillaan ja käytöksellään vanhemmat antavat lapselleen käsityksiä ja toimintamalleja.
        Sekä tietoisesti,että tiedostamatta.

        On miltei mahdottomuus pitää uskontoja ja niiden sisältämiä käsityksiä lapselta piilossa,niinpä niistä voi kertoa kysyvälle,mutta ei ehkä siten miten itse olen kotonani jumalasta kuullut.

        Ateismi näkyi hyvin selkeesti etenkin isäni käytöksessä ja asenteessa uskontoja kohtaan. Joskus jopa ajattelin hänen olevan aivan oikeessa,mutta aikuistuessani aloin miettimään eri vaihtoehtoja ja sillä tiellä olen vielläkin :)vaikka itsekin olen edelleenkin skeptinen jumalan olemassa olon suhteen..en kuitenkaan torju toisenlaista ajattelumallia..

        "Silläpä mä ajattelin et oisko kuitenkin hyvä vastailla kysyvälle lapselle mahdollisimman rehellisesti ja niin hyvin kun asiasta tietää.Kuitenkaan painottamatta uskonnon tai sen puutteen merkitystä?"

        Ehkä, mutta käytännössä uskonnon painottaminen tai painottamatta jättäminen ei taida onnistua...
        Jos lapseni kysyy minulta, että onko Jeesus olemassa, niin rehellisesti en voi vastata, että minä en tiedä, se sinun pitää selvittää itse...

        Luulen, ettei ihminen kykene vastaamaan kuin juuri niin kuin itse uskoo...ehkä oikea vastaus kummallekin osapuolelle sitten olisi, että minä uskon, että on, mutta kaikki eivät usko ja ateisti sitten vastaisi että minä en usko, että on, mutta toiset uskovat että on... tai jotain sinnepäin...

        Nämä kuitenkin ratkaistaan jokaisen kotona itse, vaikka vastaus erilailla uskovia ihmisiä sapettaisikin. Kasvaahan ne lapset kuitenki joskus aikuiseksi ja tekevät omat päätöksensä.

        Minä en kasvanut uskonnollisessa kodissa, meillä ei koskaan puhuttu uskonasioista. Silti tulin uskoon n.4-vuotta sitten nykyisen vaimoni vanhempien ansiosta. Kiitos Herralle siitä!

        Ainut syvällinen kysymys jonka muistan äidilleni tehneeni on, että mihin avaruus loppuu. Olin alle kouluikäinen silloin ja se asia on jotenkin vain jäänyt mieleeni.

      • pph.
        ertert kirjoitti:

        "Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan"

        Kuvittelet vaan.

        "Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista..."

        Paska vertaus. Jos ei joudu osallistumaan uskonnontunnille, niin se korvataan jollain muulla aineella eli tässä tapauksessa lapsi ei saa tuota aikaa vapaaksi.

        Näin ajattelevia.

        Muistaakseni esim. jainan kanssa kävin asiasta keskustelun reilu vuosi sitten...anteeksi jos muistan väärin.

      • pph.
        panteisti kirjoitti:

        Minuakin ärsyttää ateistiset/uskovaiset/poliittisesti aktiiviset/muuten vaan tärähtäneet vanhemmat, jotka eivät anna lapselleen oikeutta valita ihan itse omatoimisesti katsomustaan ja näkemyksiään, vaan tuputtavat omiaan. Jos pentu ei todellakaan saa itse punnita kaikkia mahdollisia näkökulmia, hän ei tiedä miksi hän uskoo niinkuin uskoo.

        Jos on ateisti vain siksi että niin on opetettu ja sitten kielletty kyseenalaistamasta, sellainen ateismi on aivan yhteismitallista joka ikisen uskonnon ja jopa kaikkein väkivaltaisimman poliittisen aatteen kanssa.

        Hyvä kuulla.

      • Kari Grandi
        pph. kirjoitti:

        Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse.
        He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia.(näitä kasvaneita lapsia taitaa tämäkin palsta olla pullolaan) Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille.
        Ja jos joku nyt väittää, että minä olen kyllä kysynyt lapseltani, että haluaako hän osallistua uskonnon tunnille ja hän itse päätti, että ei halua, niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista...

        >>että haluaako hän osallistua uskonnon tunnille ja hän itse päätti, että ei halua, niin vastaan hänelle jo, että kysypäs samaa matematiikan tunnista...>>

        http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/mita.html

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Elämänkatsomustieto

      • -ei uskossa-
        pph. kirjoitti:

        "Silläpä mä ajattelin et oisko kuitenkin hyvä vastailla kysyvälle lapselle mahdollisimman rehellisesti ja niin hyvin kun asiasta tietää.Kuitenkaan painottamatta uskonnon tai sen puutteen merkitystä?"

        Ehkä, mutta käytännössä uskonnon painottaminen tai painottamatta jättäminen ei taida onnistua...
        Jos lapseni kysyy minulta, että onko Jeesus olemassa, niin rehellisesti en voi vastata, että minä en tiedä, se sinun pitää selvittää itse...

        Luulen, ettei ihminen kykene vastaamaan kuin juuri niin kuin itse uskoo...ehkä oikea vastaus kummallekin osapuolelle sitten olisi, että minä uskon, että on, mutta kaikki eivät usko ja ateisti sitten vastaisi että minä en usko, että on, mutta toiset uskovat että on... tai jotain sinnepäin...

        Nämä kuitenkin ratkaistaan jokaisen kotona itse, vaikka vastaus erilailla uskovia ihmisiä sapettaisikin. Kasvaahan ne lapset kuitenki joskus aikuiseksi ja tekevät omat päätöksensä.

        Minä en kasvanut uskonnollisessa kodissa, meillä ei koskaan puhuttu uskonasioista. Silti tulin uskoon n.4-vuotta sitten nykyisen vaimoni vanhempien ansiosta. Kiitos Herralle siitä!

        Ainut syvällinen kysymys jonka muistan äidilleni tehneeni on, että mihin avaruus loppuu. Olin alle kouluikäinen silloin ja se asia on jotenkin vain jäänyt mieleeni.

        ihan oikeessa tuosta miten lapselle kannattaa asiasta kertoa. Niihän se menee. Jokaisen on melkeempä mahdotonta kierrellä ja kaarrella kun kysytään jumalasta ja sen olemassa olosta. Siihen joko uskoo tai ei usko ja sen pohjalta kerrotaan näkemyksiä lapsillekkin.

        Itsellä ei ole lapsia viellä ainakaan,joten ihan siksikin kyselin miten te vanhemmat asian näette.
        Ihan hyviä vastauksia joissa jokainen luontaisesti kertoo asioista oman näkemyskensä pohjalta. =)Ei siihen taida tosiaan muutakaan vippaskonstia olla. =D

        Joskus päiväkodissa lapset multa kysyneet jumalasta ja täytyy tunnustaa,että aika kiperä on ollut kysymys ateistille. Mutta olen siihen vastannut,että jumalan olemassa olosta on erilaisia käsityksiä ja mielipiteitä. Minä en tiedä enkä voi olla asiasta varma onko jumalaa olemassa.

        Lapset yleensä siinä kohtaa tarjoaa vastaukseksi sitä minkä ovat ehkä kotonaan kuulleet johon olen todennut,että ihan mahdollistahan se on nähdä asia niinkin.Eli en ole ollut puolesta enkä vastaan. =9 En tiedä olenko toiminut oikein ja kenen mittapuulla sitä mitataan..mutta monet uskovat työtoverini ovat vastailleet lapsille sen jumalkäsityksen pohjalta mikä heillä on...molempi parempi ?? Näin itse näkisin asian.

      • ertert
        panteisti kirjoitti:

        >> "Minuakin ärsyttää ateistiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen vapautta valita katsomustaan itse."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja. > "He aivopesevät lapsensa vihaamaan uskovaisia."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja. > "Eivätkä anna lastensa esim. leikkiä uskovaisen perheen lapsien kanssa, tai anna lastensa osallistua uskonnon tunneille."

        En ole koskaan tavannut sellaisia ateisteja.

        "Minäpä olen."

        Minä halusinkin vain tuoda ilmi, että sellaiset tapaukset tuskin ovat kovin yleisiä.

        "mutta niitä kyllä (onneksi!) jotka laittavat lapsensa elämänkatsomustiedon tunneille uskonnon sijasta."

        Tämä ei vielä tarkoita sitä, että lapsi ei halutessaan saisi valita uskontoa.

    • jaina

      Pohjaton arroganssi, joka perustuu käsitykseen omasta paremmuudesta tms. Fundiskrisselit ovat myös antaneet itselleen luvan käyttäytyä huonosti toisuskoisia ja uskonnottomia kohtaan.

      Lisäksi tietenkin kielletyt kommunikaatioaiheet, joihin ei ateisti aina edes tajua kompastuvansa. Näitä on todella paljon ja krisuleiden itsesensuuri ulottuu uskomattoman laajalle.

    • DarkNinjaHiiri

      Ennen kun luen koko viestiketjua loppuun niin totean että annat ateistista todella pehmon kuvan. Ei ole mitään syytä nöyristellä taikauskon edessä. Parempi olisi porautua uskiksen päähän ja täyttää se faktalla siitä kuinka rationaalisuus on tappanut jumalat toisella vuosituhannella!

      Vaikka et olekkaan uskossa niin älä pyytele anteeksi ja matele kaikkien ateistien puolesta. Häpeäsisit senkin piilokrisitty!

      Terveisin antikristillinen.

      ps. Seuraavaksi luen (väkisin) koraanin. On jo hankittu ;)

      • -ei uskossa-

        No joo,ehkä pikkasen matelen,silleen saa ainakin tietoa aika hyvin :)

        Piilokristitty,hmmm..en nyt sanoisi ihan niinkään. Ehkäpä vaan annan mahdollisuuden vastapelurillekkin ihmisenä joskin uskovaisena olla vaan ihminen,ei sen enempää...

        Toisaalta näen uskon samalla tavalla kuin että joku uskoo vaikkapa poliitikon sanaan..monet siihenkin uskoo,vaan ompa hyvää tsäkää jos uskominen kannatti ;)

        Toisaalta ihmisillä on halu uskoa aina ennen vaalejakin ehdokkaansa sanaan,vaan sekin on puuhtaasti vapaasta tahdosta kiinni...ja manipuloitsijan taidosta kiinni myöskin...
        On halu uskoa,että joku tekee arjestamme parempaa ja pitää puheensa...

        Uskoa voi niin moneen asiaan,on vaan aina kiinnostavaa ottaa selville miksi joku johonkin uskoo ja parhaiten tiedon saa ken malttaa kuunnella :)

        Ja juu ateisteja on varmaan myöskin ääripäästä toiseen pehmoja,keski kovia ja tosi kovia...mulle riittää tieto siitä etten usko jumaliin enkä näe niille edes tarvetta. Se jo tekee ihmisestä ateistin käsittääkseni. Ei niinkään se kerro uskosta tai ateismista kuinka kovasti osaa toista kiusata..se ei vahvista kuin ihmisen luonteen laatua ja käytöstä,ei sillä mun mielestä ole mitään tekemistä itse aatteen kanssa..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa

      Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h
      Maailman menoa
      55
      3513

    2. Kuka paiskasi vauvan betoniin Oulussa?

      Nimi esiin.....
      Oulu
      39
      3218

    3. Jos vedetään mutkat suoraksi?

      Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar
      Sinkut
      106
      2771

    4. Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan

      Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv
      Maailman menoa
      43
      2520

    5. Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia

      Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.
      Maailman menoa
      54
      1963

    6. Anteeksipyyntöni

      Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska
      Järki ja tunteet
      15
      1609

    7. Miten must tuntuu

      et sä ajattelet mua just nyt
      Ikävä
      32
      1493

    8. Sydämeni valtiaalle

      En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden
      Ikävä
      106
      1307

    9. Kun et vain tajua että

      sua lähestytään feikkiprofiililla :D Hanki aivot :D m-n
      Ikävä
      180
      1241

    10. Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p
      Maailman menoa
      20
      1208
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt