Hyvästi!

loistava tekstinpätkä! mistä lie, onko omaa tuotantoa vai lainattu jostain?

tää päätyy oman päiväkirjani kansilehteen, oli niin helppo samaistua.

tuo tuossa kirjoitti:

loistava tekstinpätkä! mistä lie, onko omaa tuotantoa vai lainattu jostain?

tää päätyy oman päiväkirjani kansilehteen, oli niin helppo samaistua.

Yks kulkukoirahan tuota laulaa.

Vielä kulkee Musta leski täällä joukossamme
rakkauden armosta toivoa vois
ett' pimeys jättäis prinsessamme
ja tulis se oikea jonka verestä myrkky valuis pois
ja Mustan lesken kanssa joku onnen löytää vois

vois kirjoitti:

Yks kulkukoirahan tuota laulaa.

Vielä kulkee Musta leski täällä joukossamme
rakkauden armosta toivoa vois
ett' pimeys jättäis prinsessamme
ja tulis se oikea jonka verestä myrkky valuis pois
ja Mustan lesken kanssa joku onnen löytää vois

...itse olen muurit ympärilleni rakentanut, mutta hän sai purettua niistä osan. Valitettavasti tuntuu siltä että kiviset seinät rakentuvat ympärilleni uudestaan, ja tällä kertaa ne ovat kovemmat ja korkeammat kuin ennen.

Voi jos elämä olisi niin helppoa että voisi kaiken unohtaa ja jättää kevyesti taakseen. Toisilta se onnistuu, minulta vie aikaa, mutta onnistun siinä kyllä. En vain pysty enää ystävyyteen koska tunnen itseni tyhmäksi ja petetyksi, sitä kai tavallaan olenkin, tosin en petetty rakkaudessa vaan siinä, mitä meidän välillä oli, monimutkaista,joo, tiedän, mitä se sitten olikin ystävyyden ja jonkun muun määrittelemättömän välissä.

Kuitenkin hän vain jotenkin oli jotain niin paljon enemmän, luulin nähneeni hänen ulkokuorensa sisällä jotain, jota eivät muut huomaa. Että välillämme olisi ollut jotain ainutlaatuista ja rehellistä, avautumista asioista joita ei kerro kuin sille johon luottaa 100%.

Mutta ihminen on erehtyväinen, kaikkea hyvää kuitenkin toivon hälle, mutta en koskaan enää tule päästämään lähelleni, se vain sattuisi liikaa.

ap. kirjoitti:

...itse olen muurit ympärilleni rakentanut, mutta hän sai purettua niistä osan. Valitettavasti tuntuu siltä että kiviset seinät rakentuvat ympärilleni uudestaan, ja tällä kertaa ne ovat kovemmat ja korkeammat kuin ennen.

Voi jos elämä olisi niin helppoa että voisi kaiken unohtaa ja jättää kevyesti taakseen. Toisilta se onnistuu, minulta vie aikaa, mutta onnistun siinä kyllä. En vain pysty enää ystävyyteen koska tunnen itseni tyhmäksi ja petetyksi, sitä kai tavallaan olenkin, tosin en petetty rakkaudessa vaan siinä, mitä meidän välillä oli, monimutkaista,joo, tiedän, mitä se sitten olikin ystävyyden ja jonkun muun määrittelemättömän välissä.

Kuitenkin hän vain jotenkin oli jotain niin paljon enemmän, luulin nähneeni hänen ulkokuorensa sisällä jotain, jota eivät muut huomaa. Että välillämme olisi ollut jotain ainutlaatuista ja rehellistä, avautumista asioista joita ei kerro kuin sille johon luottaa 100%.

Mutta ihminen on erehtyväinen, kaikkea hyvää kuitenkin toivon hälle, mutta en koskaan enää tule päästämään lähelleni, se vain sattuisi liikaa.

Suurin ongelma useimmissa suhteissa on se, että niissä on mukana liian monia ihmisiä. Romanttisen suhteen tulisi olla kahden ihmisen kumppanuus, jossa he jakavat toisilleen sen, mitä he ovat, jakaen keskenään sydämensä, mielensä, ruumiinsa ja sielunsa.

ap. kirjoitti:

...itse olen muurit ympärilleni rakentanut, mutta hän sai purettua niistä osan. Valitettavasti tuntuu siltä että kiviset seinät rakentuvat ympärilleni uudestaan, ja tällä kertaa ne ovat kovemmat ja korkeammat kuin ennen.

Voi jos elämä olisi niin helppoa että voisi kaiken unohtaa ja jättää kevyesti taakseen. Toisilta se onnistuu, minulta vie aikaa, mutta onnistun siinä kyllä. En vain pysty enää ystävyyteen koska tunnen itseni tyhmäksi ja petetyksi, sitä kai tavallaan olenkin, tosin en petetty rakkaudessa vaan siinä, mitä meidän välillä oli, monimutkaista,joo, tiedän, mitä se sitten olikin ystävyyden ja jonkun muun määrittelemättömän välissä.

Kuitenkin hän vain jotenkin oli jotain niin paljon enemmän, luulin nähneeni hänen ulkokuorensa sisällä jotain, jota eivät muut huomaa. Että välillämme olisi ollut jotain ainutlaatuista ja rehellistä, avautumista asioista joita ei kerro kuin sille johon luottaa 100%.

Mutta ihminen on erehtyväinen, kaikkea hyvää kuitenkin toivon hälle, mutta en koskaan enää tule päästämään lähelleni, se vain sattuisi liikaa.

jännä piirre sinussa oli se ku yhdessä lähdettiin jonnekki ..et koskaan huomioinu mua enää olit ihan toinen ihminen. kahden kesken olit kuin sama sielu..

minäkin sentään joskus erehtyä.

saan kai kirjoitti:

minäkin sentään joskus erehtyä.

kyllä siinäkään niin väärässä ollu. Kyllä se sellanen oli, tai on varmaan vieläkin, mutta ei siis mun.