Lesbo-yksinhuoltaja

//KL

Itseni lisäksi tiedän kaksi, eli meitäkin siis alkaa jo olla olemassa. En tarkoita siis yksinhuoltajaa, joka on onnettoman heterosuhteen jälkeen "huomannut" olevansa lesbo, vaan lapset on hankittu naisen kanssa parisuhteessa.

Onko meikäläisten keskuudessa suhtautuminen samanlaista kuin heteroiden keskuudessa? Yksinhuoltajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa ja sylkykuppi?

Ei taida olla mitään mahdollisuutta löytää enään uutta rakkautta ja toimivaa parisuhdetta, vai mitä? Ainakin tuntuu siltä, että tutustuessa uuteen ihmiseen, kun pääsee siihen vaiheeseen kun kertoo olevansa äiti, vastapuoli liihottelee karkuun minkä siivistään pääsee - ilmeisesti ajatellen että olen heteronainen kokeilureissullani tai vähintään bi, jolla ukko ja kolme mukulaa kotona.

Oletteko/ olemmeko noin ennakkoluuloisia? Pitäisikö ensin ottaa puheeksi ex-naisystävä & elinikäinen lesbous ja vasta sitten kertoa lapsesta?

26

2778

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ihmisestä

      Minua ei ainakaan haittaisi kumppanin lapset. Toki suhtautuminen riippuu hyvin monista asioista, esim. henkilön iästä ja yleisestä suhtautumisesta lapsiin.

      Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että jos oikeasti pitää toisesta ei lasten pitäisi olla suhteen kehittymisen esteenä. Itse hieman päälle kahdenkymmenen eikä lapset ole tavoitteena ainakaan muutamaan vuoteen, mutta missään tapauksessa en jättäisi tutustumatta mielenkiintoiseen ihmiseen vaikka hänellä olisi lapsia. Välttämättä asiaa ei kannata heti ensimmäisenä pamauttaa julki mutta kohtuu varhaisessa vaiheessa kuitenkin.

      Ajattele asiaa positiivisesti, haluaisitko ylipäätään tapailla ihmistä joka ei hyväksyisi lapsiasi? Onnea ja tsemppiä etsintään :)

      • vielä...

        mistä puhut. Lapsi ei pitäisi olla este. Totta, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Tulet sen vielä huomaamaan. Se on vain niin, että aina tulee olemaan minun lapset ja sinun lapset, oli sitten kysessä mikä tahansa uusioperhe.


    • moneen junaan

      En voi itse saada lapsia ja olisi lottovoitto "saada" lapsia vaikka parisuhteen myötä. Etenkin jos lapset ovat pieniä ja pääsee rakentamaan suhdetta lapsiin lähes alusta asti.

    • ---

      mä olen just sellainen onnettoman heterosuhteen jälkeinen naissuhteessa elävä lapsellinen nainen, mua tuskin voi "teikäläisiksi" kuvailla.

      Mutta siis luulis, että varsinkin lapsista pitävästä naisesta se olisi vaan mukavaa, että sulla on lapsia? Sen lisäksi, että ei kai yksinhuoltaja enää nykyään mitään pohjasakkaa ole.Seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

    • tunnen kyllä

      Nopean laskutoimituksen jälkeen tunnen itseni lisäksi seitsemän itsensä yksinhuoltajaksi mieltävää sateenkaariäitiä.

      Joten onhan meitä.

      Pohjasakkaa emme ole, mutta marginaalin marginaalissa toki, vähäinen ryhmä.

      En osaa ottaa kantaa karkuun liihotteleviin kumppaniehdokkaisiin, kun en ole ketään eroni jälkeen yrittänyt pokatakaan. Mutta olen samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa - jos joku lähtee karkuun kun lapset mainitaan, yritä unohtaa koko tyyppi. Sellaisen kanssa ei tulevaisuutta rakenneta.

      Ainoa et ole, ja muista että arki voi toimia vallan siedettävästi myös ilman sitä kumppania. Houkuttelevampi olet jos et vaikuta siltä että olet kovasti haku päällä... näin minun mielestäni.

      • se mikään

        Niin siis eihän se mikään ongelma ole jos niitä lapsia on jo ennestään siunaantunut.
        Itse olen juuri siinä iässä, että lapsensaanti olisi ajankohtaista/kiinnostavaa, joten olisi kiva, että uusi kumppani (mahdollisesti jo olemassa olevista lapsista huolimatta) haluaisi saada lapsia.
        Eli ei ne olemassa olevat lapset vaan se "että nämä on saatu eikä muita tule".


    • Kicks

      Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että nainen kertoo että hänellä on lapsia ei ole niinkään pelottava, mutta jos entisessä suhteessa naisella on tosissaan ollut lapsia niin minulle ainakin tulee mieleen että "jaahas, eli eksä pyörii siis kuvioissa vieläkin" se että eksäsi olisi mies olisi tietysti vieläkin kauheampaa=)

      Mutta jos minä ihastun/rakastun naiseen niin eivät minua lapset pelästytä, vaikka olenkin hirrrmu tarkka kun suhteeseen liittyy lapset. Olen niin kiintyvää tyyppiä.

      • *pocks*

        Olen kyllä varovaisempi heittäytymisessäni suhteeseen johon kuuluu lapsia.Menetin ystäväni jolla oli lapsi ja samalla myös tämä lapsi katosi elämästäni.
        Siinä täytyy ottaa kaikin puolin huomioon myös lapset kun suhdetta lähdetään rakentamaan.Ei voi "lähteä lätkimään" suhteesta kumpikaan noin vain kun asiat ei rullaakkaan niinkuin toivoisi.
        Lapset on ihania ja kiintyvät myös kovasti äidin kumppaniin,joten en lähtisi "leikkimään kotia" jos en olisi vakavissani.


    • kirjoittaa

      jostain asiasta kysymyksen, niin kuin tässä, "Yksinhuoltajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa ja sylkykuppi? " on se heidän mielipiteensä jonka mukana he maailmaa katselevat. Minun mielestä he eivät sitä ole.
      Meikäläiset ei ole sen multirakastajampia kuin ketkään muutkaan. Tarkoittaa, meikäläisissäkin on ihmiisiä jotka viihtyy lapsellisesa ympäristössä ja niitä joille se on melko sama onko vai ei ja niitä jotka haluavat että olisi lapsia, ja tämä lisäksi on varmaan jokunen muukin mielipide.
      Rakkaus ei ole tilaajalahja, se ei tule kun sen katsoo soveliaaksi nyt saapua.
      Kun te hyvät ihmiset ymmärrätte sen että MIHIN rakkauden on hyvä tulla, vastaa se moneen kysymykseen paremmin kuin kysymys MILLOIN.
      Muistakaa että yksinkertaiset asiat ovat yksinkertaisia. Rakkaus ei ole vaikeaa, ei kituuttavaa, ei hukassa, ei löytämätön, ei ketku, ei vetku, ei hankala, ei kiusaava, ei ronkeli jne. juju on juurkin siinä, kaikessa yksinkertaisuudessaan, mihin, ei milloin.

    • Zetoriina

      vaan olen selviytyjä ja siitä saa olla pirun monta äitiä kateellinen että yhden ihmisen palkalla tulen toimeen 2 lapsen kanssa.
      En ole koskaan koeknut tällaista yksinhuoltajasyndroomaa..miksi?
      Kulje ylpeänä lapsestasi ja kerro kaikille kuinka onnekas olet kuin olet´.
      Ihmisen iloisuus on se joka huomataan..viis siitä mitä toiset susta ajattelee.

    • LaikaQ

      myös meitä, joita lapset eivät ole haitanneet suhteissa, eivätkä ole olleet syy suhteen loppumiseen. Minusta ihminen on aina kokonaisuus ja siihen kuuluu eletty elämä siinä missä nykyinenkin. Jos on lapsia, niin sekin.

      Toiseen ihmiseen tutustuminen vaatii yleensäkin annoksen ennakkoluulottomuutta, joten sitä toivoisin tässäkin. Aina tarvitaan säätöä ja molemminpuolista pientä sopeutumista ja kun kuviossa on lapsia, niin jälkimmäistä sitäkin enemmän. Kummankin tulisi nähdä tilanne toistensa kannalta ja ottaa se huomioon.

      Mutta olen kokenut sen omakohtaisesti, että yksinhuoltaja saattaa myös suhtautua epäluuloisesti sinkkulepakkoon, jolla ei itsellään ole lapsia. Ei luota siihen, että toinen on tosissaan sanoessaan, että lapset ovat ok. Epäluulosta syntyy yhtälailla kökkö tunnelma, joka sitten vaikuttaa kuvioon ei-niin-kovin-rakentavasti.

      Pidän itse kovasti lapsista, vaikkei minulla niitä itselläni ole, eikä minua ole tämä lapsiasia koskaan estänyt tutustumasta naisiin. Lapset tykkäävät minusta yhtä paljon ja jotenkin suhteeni heihin on luonteva.

      Sitä mieltä kyllä olen, että jokaista tuttavuutta ei pitäisi lapsille esitellä. Se voi hämmentää heitä kovastikin. Lapset kiintyvät nopeasti ja ero heistä ja heille voi olla todella sydäntäsärkevä, lähes enemmän kuin aikuisten välillä. Koettu on. Ei kai sillä mikään kiire ole? Sen rakkaan ja lapset voi esitellä sitten, kun alkaa tuntua, että tästä voi todellakin oikeasti jotain tulla.

    • taikatalvi-03

      Minä olen aina ihmetellyt tätä kun puhutaan että muka kaikki juoksee karkuun ja kukaan ei halua yh:ta ja ollaan muka jotain pohjasakkaa. Ollessani yh ei kukaan koskaan vihjannut että olisin jotenkin huonompi kuin naimisissa olevat.

      Ehkä se johtui myös siitä miten itse asiaan suhtauduin. Kai sitä ihminen kuulee ja näkee sitä mitä haluaa. Jos suhde ei jonkun kanssa onnistunut, en laittanut sitä yksinhuoltajuuden syyksi, vaan että suhde ei toiminut, emme sopineet yhteen.

      Moni varmaan ihan ilman ääneensanomistakin vetäisi tällaisen negatiivisen johtopäätöksen jos välttämättä haluaisi asian niin nähdä. Itse asiassa se voisi myös olla hyvä panssari minkä alle piiloutua. Että ei itsessä kumppanina ole mitään vikaa, vaan se johtuu siitä kun olen yh ja minulla on tämä lapsi.

      Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, minä kuulun näihin, jotka ovat "huomanneet" olevansa lesboja. Ja ajatella, silti löysin rakkauden ja olen saanut arvostusta, vaikka minulla ei ole edes sitä etua että olisin voinut heti kättelyssä esittää edukseni "elinikäisen lesbouden". Jännä juttu. Olisiko sitten ihan ihmisestä kiinni.

      • //KL

        "Ei sussa mitään vikaa ole, mutta kun sulla on lapsi" - kun kysyin, et mikä vikana.

        "Lapsen kanssa on niin vaikea elää, kun siitä on niin paljon vaivaa ja vastuuta" - Selitys, miksi meistä ei voi tulla mitään.

        "Ahaa, no ollaan sit vaan kavereita" - Tutustuessani uuteen ihmiseen ja kerrottuani olevani yh.

        Eli onko kaikki nuo kommentit vain valheita, todellinen vika onkin sitten minussa, ei yksinhuoltajuudessa.

        Toivottavasti silti minäkin löydän vielä rakkauden, joka sietää lapsenikin :)


      • peiliin
        //KL kirjoitti:

        "Ei sussa mitään vikaa ole, mutta kun sulla on lapsi" - kun kysyin, et mikä vikana.

        "Lapsen kanssa on niin vaikea elää, kun siitä on niin paljon vaivaa ja vastuuta" - Selitys, miksi meistä ei voi tulla mitään.

        "Ahaa, no ollaan sit vaan kavereita" - Tutustuessani uuteen ihmiseen ja kerrottuani olevani yh.

        Eli onko kaikki nuo kommentit vain valheita, todellinen vika onkin sitten minussa, ei yksinhuoltajuudessa.

        Toivottavasti silti minäkin löydän vielä rakkauden, joka sietää lapsenikin :)

        selitykset kuulostavat juuri siltä, kyllä, valitettavasti vika on vain sinussa.


      • //KL
        peiliin kirjoitti:

        selitykset kuulostavat juuri siltä, kyllä, valitettavasti vika on vain sinussa.

        Ei auta peiliin katsominen, taidan sit olla vaan erittäin hankala ja pas*a luonne.


    • suhde mitä

      enempi siihen liittyy mukanapyöriviä exiä, lapsia tai lemmikkejä. Kokemusta kaikista.

      • nainenhan ei

        olisi saanut elää ennen kuin tapasi sinut. Useimmilla meistä on kuitenkin takana edes jonkinlaista elämää toisilla eksiä, lapsia ja lemmikkejä ja toisilla taas ei, mutta elämää kuitenkin. Jos toisen eletty elämä joka vaikuttaa tähänkin päivään on rasite niin se on vaan henkilököhtainen voi voi sinulle.


      • samanlaiset lähtökohdat?
        nainenhan ei kirjoitti:

        olisi saanut elää ennen kuin tapasi sinut. Useimmilla meistä on kuitenkin takana edes jonkinlaista elämää toisilla eksiä, lapsia ja lemmikkejä ja toisilla taas ei, mutta elämää kuitenkin. Jos toisen eletty elämä joka vaikuttaa tähänkin päivään on rasite niin se on vaan henkilököhtainen voi voi sinulle.

        Jos valinnanvaraa, niin mielellään suhteellisen samanlaiset lähtökohdat. Esim. just jos itsellä ei exät ym. pörrää elämässä, niin kiusallista jos toisella ne pörrää. Tulee liikaa kränää muuten jos toinen elää "parisuhteessa", ja toinen "moni-hässäkkä-suhteessa".


      • LaikaQ
        samanlaiset lähtökohdat? kirjoitti:

        Jos valinnanvaraa, niin mielellään suhteellisen samanlaiset lähtökohdat. Esim. just jos itsellä ei exät ym. pörrää elämässä, niin kiusallista jos toisella ne pörrää. Tulee liikaa kränää muuten jos toinen elää "parisuhteessa", ja toinen "moni-hässäkkä-suhteessa".

        eihän se, että ihmisellä on lapsia, ole suoraan verrattavissa "moni-hässäköintiin". Tuntuu suorastaan epäreilulta, että lapsien ja eksien välille vedetään yhtäläisyysmerkki hankaluusasteikolla.

        Sillä, että jonkun elämässä pyörii käsittelemättömät ja keskeneräiset suhteentyngät, ollako-vai-eikö-olla-tilanteet, ja sillä että joku elää lapsensa / lastensa kanssa, ei todellakaan ole mitään tekemistä keskenään.

        Monesti yksinhuoltajan pitää olla fiksu ja aikuinen kahden ihmisen edestä, joten se voi tietysti haitata, jos toinen on henkisesti vielä biletys- ja deittailuasteella. Joten sanoisin, että HENKISET lähtökohdat tulee olla kohdallaan, ennen muuta.


      • Kullakin on
        nainenhan ei kirjoitti:

        olisi saanut elää ennen kuin tapasi sinut. Useimmilla meistä on kuitenkin takana edes jonkinlaista elämää toisilla eksiä, lapsia ja lemmikkejä ja toisilla taas ei, mutta elämää kuitenkin. Jos toisen eletty elämä joka vaikuttaa tähänkin päivään on rasite niin se on vaan henkilököhtainen voi voi sinulle.

        "Jos toisen eletty elämä joka vaikuttaa tähänkin päivään on rasite niin se on vaan henkilököhtainen voi voi sinulle."

        elämänsä ja menneisyytensä...Alkoholistin kanssa elämän jakaminen olisi ollut rasite.


      • yh-äiti
        LaikaQ kirjoitti:

        eihän se, että ihmisellä on lapsia, ole suoraan verrattavissa "moni-hässäköintiin". Tuntuu suorastaan epäreilulta, että lapsien ja eksien välille vedetään yhtäläisyysmerkki hankaluusasteikolla.

        Sillä, että jonkun elämässä pyörii käsittelemättömät ja keskeneräiset suhteentyngät, ollako-vai-eikö-olla-tilanteet, ja sillä että joku elää lapsensa / lastensa kanssa, ei todellakaan ole mitään tekemistä keskenään.

        Monesti yksinhuoltajan pitää olla fiksu ja aikuinen kahden ihmisen edestä, joten se voi tietysti haitata, jos toinen on henkisesti vielä biletys- ja deittailuasteella. Joten sanoisin, että HENKISET lähtökohdat tulee olla kohdallaan, ennen muuta.

        Tuntui hyvältä lukea kirjoituksesi. Olen samaa mieltä kanssasi, henkiset lähtökohdat kun kohtaa on paljon helpompaa ja silloin ei toisen eletty elämäkään haittaa niin paljoa.


      • itsellesi!
        Kullakin on kirjoitti:

        "Jos toisen eletty elämä joka vaikuttaa tähänkin päivään on rasite niin se on vaan henkilököhtainen voi voi sinulle."

        elämänsä ja menneisyytensä...Alkoholistin kanssa elämän jakaminen olisi ollut rasite.

        Lapsia ja alkoholismia ei voi verrata! Alkoholismi on sairaus, lapsi ei.


      • kaikki olivat
        itsellesi! kirjoitti:

        Lapsia ja alkoholismia ei voi verrata! Alkoholismi on sairaus, lapsi ei.

        samassa paketissa. Menneisyys oli muodostuneen alkoholismin muodossa taakka, ei lapsi tai exä.


    • Winnie_the_pooh

      Minusta emme ole homoseksuaalisten mielestä pohja sakkaa, vain yhteiskunnan. Muistan kun olin itse yksinhuolta, se oli aina jotenkin nihkeetä yhteiskunnan puolelta. Ääripää on kyllä sekin että sitten sitä säällitellään.. voi sinua onnetonta "jättikö se sinut ja varmaan toisen mukaan lähti ym.."

      Mitä tulee siihen, että karkuun lepattelevat naiset. Osa varmaan lepattaakin ja varmaan osa syynä se, että ehkä siinä tulee se tunne että on sitten oltava se toinen vanhempi lapselle jos meinaa ja suhde on vakavampaakin vakavampaa...Ei se että pelkäis lasta, mutta se vastuu pelottaa. Omalta kohdaltani voin sanoa että niitäkinlöytyy jotka ei välitä siitä onko sinulla lapsi vai ei! Tai siis välittää siinä mittakaavassa että tahtovat olla osa perhettä, olla osa lapsen elämää. Meitä on jokaiseen junaan... osa ei vaan liiku samalla junalla

      • taikatalvi-03

        "Meitä on jokaiseen junaan... osa ei vaan liiku samalla junalla"

        Niin ja jotkut jää asemalle.

        Näin on, että ei kaikki juokse todellakaan karkuun. Siihen pitää varautua, että helppoa se lapsen/lasten ja uuden puolison elämien yhteensovittaminen ei tule olemaan, mutta mahdollista. Minun avopuolisoni ei edes varsinaisesti pidä lapsista ja me onnistuimme silti. Nyt olemme perhe ja avopuoliso on kiintynyt lapseeni ja toisinpäin. Paljon tahtoa ja ymmärrystä, kompromisseja ja venymistä se kyllä vaati.

        Kaikki yh:t, häntä pystyyn ja tsemppiä! Naarasleijona-asennetta peliin ja olkaa ylpeitä itsestänne, olette upeita ja vahvoja naisia! Kun siihen uskotte niin se näkyy päällekin päin ja se jos mikä vetää puoleensa. :)


    • lapsilla tai ilman

      ihminen se ratkaisee.

      Mulle on vains attunut aina niin että kiinnostuksen kohteilla ei ole ollut lapsia. Kun oeln hieman maininnut mahdollisesta perheen perustamisesta niin ei ole sytyttänyt toista osapuolta.

      Totuuden nimissä täytyy myöntää että maininta lapsesta, hetkellisesti mietityttää juuri onko kyseessä vain hetkellinen kokemus, mutta sehän selviää vain elämällä.

      Kumma juttu miten itsekin huomaa olevansa ennakkoluuloinen.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4303
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3506
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      155
      1829
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1714
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1447
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      957
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      865
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      864
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      855
    Aihe