"Äidille.
Äiti,rakastan ja vihaan sinua yhtä aikaa. Oma epänormaali suhtautumisesi ruokaan on aiheuttanut suuria haavoja minuun. Rippikoulu iästä lähtien olet huomautellut painostani jatkuvasti. Muistatko,kun olin ysi luokalla ja laihdutin? Katsoin itseäni kerran eteisen pelisitä ja itsekin ihannoin hoikistunutta olemusta. Silloin sanoit ainoan kerran,että nyt olet hyvän kokoinen,älä enää laihduta. Muistatko kun sanoit niin? Minä muistan sen aina. Se on ainoa kerto kun olet kertonut minulle,että kelpaan. Ainoa kerta kun olen kokenut,että et häpeäisi sitä,että tyttäresi oli/on ylipainoinen.
En ikinä ollut koulussa priimus,siten miten veljeni oli. En tuonut mitaleita tai hyviä numeroita,niin kuin veljeni. Siitäkin minua muistutit,vaikka samaan hengenvetoon totesit että minulla on muita lahjoja. Et vain ikinä ole kertonutt mitä ne muut lahjat ovat. En harrastukessani saanut eniten peliaikaa,en ollut maajoukkue leireillä,niin kuin veljeni omassa harrastuksessaan. Minulle tärkeämpää oli harrastuksestani saadut ystävät,sitä et kai koskaan ymmärtänyt. Et kai tiedä,mutta kieltäydyin alueleireille menosta,en halunnut kilpailla tai olisin halunnut,mutta pelkäsin että pettyisit kun en olisikaan pärjännyt maamme parhaimpia vastaan.
Äiti,kerrot joskus rakastavasi minua. Mutta oletko koskaan kehunut minua esim. kauniiksi? Muistan miten kerran sanoit,että näytän usein epäsiistiltä.
Tiedätkö äiti miten minua hävetti,kun toin nykyisen miesystäväni näytille ja ensimmäisenä iltana hänelle kerroit,kuinka olen aina ollut lihava ja että kuinka minulle ehdohtit 10 kilon laihduttamista sillä verukkeella,että maksaisit ulkomaan matkani keväällä. Tiedätkö kuinka se sattui. En ole ikinä tuntenut sellaista tunnetta ennen mitä sinä hetkenä koin,en pystynyt katsomaan edes miesystävääni hetkeen sen jälkeen.
Kerroit minulle hiljattain,kuinka paljon helpompaa minun olisi olla,jos olisin hoikempi. Sellainen mitä pikkutyttönä,kun oli vain luut ja nahka,niin kun sinä sanoit.
Iltaisin kun joskus itken,ajattelen,että kostan sinulle sairastumalla anoreksiaan. Kuvittelen,miten makaan sairaala sängyssä heikkona ja kysysin sinulta äiti,että kelpaanko sinulle nyt.
Äiti,kiitos näistä kaikista kasvattavista sanoista. Kiitos siitä,että en luota siihenkään,että miesystäväni jota syvästi rakastan,pysyisi vierelläni,koska olen näin lihava. Nyt vasta ymmärrän,miten paljon vahinkoa niin läheinen ja rakas ihminen saakaan aikaan -liekö tämä kuitenkin sitä äidin rakkautta.
Nim. 168cm ja 74kg"
Äiti,enkö koskaan riitä?
11
2087
Vastaukset
- toivon minä
Se on vaan tämä aika joka sairastuttaa kaikki, niin äidit kuin tyttäretkin.
Tuntuu että kaikkien olisi oltava samasta muotista, tuollaisia silikonilla täytettyjä muovi-nukkeja kuin esim. Helena Lindgren ja moni muu, joita pinnalliset ihmiset sitten ihannoivat.
Ihminen ei saa lihoa, ei vanheta, ei sairastua, ei rypistyä.
Äitisi on myös sairas mutta eri tavalla. Puhu hänelle ihan suoraan tunteistasi, jos hän vaikka havahtuisi ajattelemaan asioista realistisesti.
Niin ja et sinä minun mielestäni noilla mitoilla kovinkaan ylilihavalta kuullosta, sopivan pyöreä varmasti myös poikaystäväsi mielestä. Uskoa tulevaisuuteen sinulle! - koskaan --
riittänyt ja minä taas olin kuin anoretikokko ja priimus ja kaikessa melkein, mihin ryhdyin, lahjakas, kaunis ja nätti, sanoivat..
Koskaan en saanut kuulla äidiltäni rohkaisun tai kannustuksen sanaa, vaan sanamttomia vaatimuksia oli pienestä pitäen läsnä, että mikään ei koskaan riitä - ja minähän yritin kaikkeni, ihan kaikkeni - ihmettelin vaan pahaa oloani murrosiässäni ja sitä, miksi en tunne itseäni ja katoan itseltäni.
Loppu historiaa.
Ehkä kohta mennyttä historiaa.
Katalat ovat nuo äidit, jotka riistävät omanarvontunteen tyttäriltään, heidät kieltäen, heidän herkän olemuksensa rusentaen oman katkeruutensa viitan alle.- anorektikko*
korjasi heti
- """Kohtalons...
Minä sairastuin anoreksiaan vastaavanlaisten kokemusten vuoksi. Asuin silloin eri paikkakunnalla kuin vanhempani, mutta näimme kuitenkin noin 1 x kuukaudessa. Äitini ei kertaakaan sanonut, että älä nyt enää laihduta. Saatikka, että olisi ottanut asian puheeksi. Painoin silloin 45 kg, pituutta on 166 cm. Ehkä alitajuisesti halusin hävitä kokonaan.
Murrosiässä äitini sanoi minulle, että hän kustantaa minulle kauneusleikkauksen. Oli soittanutkin Turkuun, mutta ehkä sieltä oli laitettu luu kurkkuun, koska se jankutus loppui sen yhteydenoton jälkeen. Se jätti minuun lopuksi iäksi arvet jotka eivät ole parantuneet. Itsetunto on aika huono. Ehkä tämän vuoksi sairastuin anoreksiaan.
Tänä päivänä äitini on vain pahempi ja salakavalampi toimissaan. Haukkuu minua hulluksi, vainoharhaiseksi sukulaisille. En ole enää missään tekemisissä sukulaisiini, koska häpeän itseäni ja äitiäni. Pelkään, että sukulaiset uskovat mitä äitini minusta kertoo. Olen ollut terapiassa ja äitini on ollut sinnekin yhteydessä ja siitä syystä terapeutti onkin sanonut minulle, että äidilläni on kaksisuutainen mielialahäiriö. Äitini odottaa, toivoo, että joutuisin "hullujen huoneelle". Pelkään, että minusta tulee oikeasti hullu, kun siitä saan kuulla kiertoteitä pitkin. Yritän olla kuin en välittäisi. Yritän ajatella, että äitini on mieleltään sairas ja että se kuuluu sairauteen, mutta silti se sattuu onhan hän kuitenkin minun äitini. En tiedä kauanko jaksan, mutta periksikään en tahdo antaa. En halua sitä riemua äidilleni. Olen niin pohjattoman väsynyt tähän tilanteeseen. Tuntuu, etten pääse eroon tästä muuten kuin kuolemalla tai että äitini kuolee.- skdjflsd
Kuulostaa tyypilliseltä "suominainen-psykopaatilta"...äitisi siis.
- dfgjdfgjf
Minäkään en ole koskaan riitänyt kenellekkään.. Olen aina äitini, mummuni ja isäni mielestä huono.
Äiti ja mummu ovat yli 30v haukkuneet ulkonäköäni, olen lihava ja tukka on aina huonolaatuinen, huononnäköinen ja leikattu ihan päin peetä. Tämä sama asia käydään läpi melkein joka kerta kun tapaamme. Tukea haetaan vielä muistakin ihmisistä jos niitä sattuu paikalla olemaan, että varmasti ymmärrän kuinka kauhealta näytän. Tämä tarttui myös ex-mieheeni ja hänkin alkoi arvostella ulkonäköäni jatkuvasti. Isäni sen sijaan arvosteli koulunkäyntiäni ja sitä etten ollut päässyt hyviin kouluihin. Tai näin luulin, mutta tuli häneltäkin ulkonäön arvostelua kun tapasin nykyisen mieheni. Isä oli sanonut hänelle että oletko tosissasi tuon näköisen kanssa.
On minua arvosteltu myös elämäni valinnoista, jokaikisestä. Menin naimisiin väärään aikaan, tein lapsia joita en olisi tarvinnut, yritin myöhemmin hankkia ammattia josta olisin pitänyt paljon, minun suunnitelmani sen suhteen teilattiin hulluudeksi...erosin olin siis hullu, tapasin nykyisen miehen, joka heti teilattiin. Ei siksi että minä häneen rakastuin vaan siksi että kukaan ei voisi tosissaan olla kanssani.... Mietin monesti että olenko tosiaan näin huono ihminen, enkö kelpaa?? Terapian olen käynyt läpi, mutta silti joskus nämä haavat kirvelevät mielessä. En usko että ne koskaan katoavat ja arvotan itseäni monesti vielä niiden kautta. - Eräs toinen pullukka
Ymmärrän että on vaikea hyväksyä itseään jos oma äiti ei ole koskaan hyväksynyt. Mutta koita kuitenkin ymmärtää että jos olet itse tyytyväinen ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, niin muulla ei ole väliä. Pääasia että on terve. Nykyaikana tuijotetaan liikaa numeroihin ja annetaan niiden hallita. Tietenkin jos ylipaino on niin suurta että siitä on haittaa terveydelle, niin kannattaa tietenkin laihduttaa, mutta noilla lukemilla et vaikuta lihavalta ollenkaan. On vain totuttu siihen että pitää olla laiha tai vähintään hoikka että olisi kaunis. Vielä muutama sata vuotta sitten ihanne oli että on tukeva tai lihava. En tiedä tämänhetkistä painoani koska en ole käynyt vaa'alla vuosiin koska koen sen niin ahdistavana. Tunnen itseni kuitenkin terveeksi ja koitan syödä terveellisesti niin muulla ole väliä (siis sillä mitä lukemaa vaaka näyttäisi). Minulla on luonnostaan muutenkin suuret luut ja paljon lihaksia jotka eivät tietenkään lähde oli kuinka laiha tahansa. Lihakset voivat tietenkin surkastua ja kutistua jos niitä ei käytä eikä saa tarpeeksi proteiinia mutta sitä en taas halua.
- teea.
Eipä sulla mittojesi puolesta mitään hirveää ylipainoa pitäisi olla...itse olen 167 ja n. 69 kiloa, eikä kukaan hauku minua "läskiksi".
- 168/107
*itsepä kiloni kannan*
Ja ihan hyvän elämän olen elänyt, vaikka kannettavaa on enemmän kuin monilla muilla. - Äiti itsekkin
Minä olen kanssasi samankokoinen. Välillä painanut 65 kiloa, välillä 80. Mutta aina olen äitini mielestä ollut lihava ja enkö ymmärrä miten vaarallista se on ja miksen voisi olla niinkuin siskoni. Minulla on kaksi siskoa, jotka ovat anorektisen laihoja. Kaikki ollaan jo lähemmäs 30-vuotiaita ja sama touhu jatkuu. Olen ainoa perheestämme, jolla on koskaan edes ollut ylipainoa. Ja siitä olen sitten saanut kuulla. Viis välittämättä kaikesta muusta, missä minä olen onnistunut, mutta muu perhe ei. Muilla sisaruksilla ei mitään koulutusta, ikää se liki 30 ja elämässä tärkeintä edelleen baareilu; minä olen korkeasti koulutettu kahden lapsen äiti, mutta minä olen se huonoin, koska minähän olen läski...
Nyt odotan lasta ja painoni on taas noussut niin enkös saa raskaanakin kuulla siitä, että miten vaarallista minun ylipainoni ja miten kamalalta näytän jne.
No ainakin olen oppinut, että omat lapseni kasvatan siihen, että jokainen on täydellinen omana itsenään. Ja kunhan on hyvä olla. Ja tiedän, että ylipaino on vaarallista, mutta minunkin kohdallani kyse ei aina ole ollut edes ylipainosta (168/65) vaan siitä, että en täytä nykyajan kauneusihanteita. - VTF momma!
kuka TEILE ytöille riittää, ketä kelpaa äidiksi,millainen ??? Riittääkö teille teidän huonot, hullut, arvostelevat vanhempanne jotka vain pilaavat elämänne.. Ei voi valita vanhempiaan..lapsiparka... voivoi.. Sama pätee vanhempiin, kaikesta valittavaa ja kitisevää teinityttöä ei valitettavasti voi vaihtaa elämänmyönteiseen ja reippaaseen yksilöön joka osaa sanoa KIITOS ja tehdä KÄSKEMÄTTÄ asioita.. Missä vika.. ÄIDISSÄ tietysti, kenessä muussa??? Onko mahdollista ollenkaan että JOKU muukin olisi vaikuttanut itsetuntoonne kuin vitun huono/elämänne pilaava/hullu äitinne joka harrastuksenne rahoittaa ja teitä kiittämättömiä sinne raahaa saadakseen osakseen KERRANKIN sanan kiitos!!! Koska se on tullut kerrottua tälle omalle äidille????????????????????????????? EI KOSKAAN, VEIKKAANPA..
ONKO MITÄÄN ASIAA MIKÄ EI OLE ÄITINNE SYYTÄ?????????
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614283Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653487Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541817Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251707Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981443Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133950Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235863en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115852Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18849