Oletteko koskaan kuulleet, että sijoituskoiran jalostusoikeus jäisi kokonaan kasvattajalle?
Kyseessä on erittäin kallis ja kasvattajalle arvokas tuontinarttu, nuori aikuinen koira.
Onko tämä enää koiran sijoittamista, vai jonkinlainen yhteisomistajuus, jossa jalostusoikeus- ja omistusoikeus on vain toisella ja toisella on koiraan pysyvä hallintaoikeus? Näin voisin kuvitella...?
Tietysti sopimuksia on erilaisia, sen perinteisen lisäksi mutta, jos ajatellaan ns. kohtuullisuupykälää niin onko tällainen "sijoittaminen" sen rajoissa?
En tahdo millään muotoa arvostella tätä kasvattajaa, erinomaiset ja onnistuneet tuonnit ovat monessa rodussa elinehto kannan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Itsekin muutamia koiria tuoneena, voisi tuollainen sijoitus tulevaisuudessa kiinnostaa.
Asiallista keskustelua, kiitos! :=)
Kyseessä on erittäin kallis ja kasvattajalle arvokas tuontinarttu, nuori aikuinen koira.
Onko tämä enää koiran sijoittamista, vai jonkinlainen yhteisomistajuus, jossa jalostusoikeus- ja omistusoikeus on vain toisella ja toisella on koiraan pysyvä hallintaoikeus? Näin voisin kuvitella...?
Tietysti sopimuksia on erilaisia, sen perinteisen lisäksi mutta, jos ajatellaan ns. kohtuullisuupykälää niin onko tällainen "sijoittaminen" sen rajoissa?
En tahdo millään muotoa arvostella tätä kasvattajaa, erinomaiset ja onnistuneet tuonnit ovat monessa rodussa elinehto kannan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Itsekin muutamia koiria tuoneena, voisi tuollainen sijoitus tulevaisuudessa kiinnostaa.
Asiallista keskustelua, kiitos! :=)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä en ottaisi. Tai ainakaan tuollaisesta ei pitäisi maksaa mitään. Yleensä siis noista pitää maksaa vielä puolikas hintakin.
Minusta kaksi pentuetta on vielä ok, kun on tuontikoirasta kyse, mutta sen jälkeen pitäisi koira luovuttaa haltijalle.
Sijoitussopimuksessa luovuttajalle jalostusoikeuden käyttö on vain yhteen pentueeseen jonka jälkeen omistusoikeus siirtyy vastaanottajalle, kuitenkin viimeistään nartun ollessa 3-/ 4-vuotias vaikkei pentuja laisinkaan.
Jalostusoikeussopimus -kun omistustusoikeus on jo vastaanottajalla, on sitten tehtävä erikseen jokaisesta pentueesta.
SIJOITETAAN VUOSIKAS *rotu poistettu* NARTTU
Vuosikas musta typistetty tuontinarttu etsii yhteistyökykyistä ja aktiivista sijoituskotia mielellään pk-seudulta. Sijoituskodilta toivotaan osallistumista järjestämiimme näyttelytreeneihin, sekä aktiivista koiran treenaamista BH-kokeeseen sekä ZTP-testiin (treeniryhmä löytyy). Myös me voimme viedä koiraa näyttelyihin ulkomaille, mutta aktiivinen osallistuminen ainakin osaan reissuista koiran esittämisen kannalta olisi aina parempi.
Koiralla on jo näyttelymeriittejä (junior ja youth champion) ja se on terveystarkastettu lonkiltaan, kyynäriltään ja silmiltään terveeksi.
Tässä tilaisuus saada erinomainen koira sekä päästä seuraamaan kasvatustyötä läheltä! Koiran omistaja saa myös tulevaisuudessa hoitaa halutessaan nartun astutusreissut kasvattajan piikkiin ja matkustella (tähän asti astutuksemme Euroopassa/Venäjällä, mutta toki tiedä silloin missä mielenkiintoinen uros on ;-) ) mikäli itse niin haluaa.
HUOM! Vakuusmaksua ei peritä ollenkaan, mutta jalostusoikeudet jäävät kokonaan kasvattajalle syystä että kyseessä on kalliimpi ja arvokkaampi tuontinarttu kuin yleensä.
OTA YHTEYS VAIN JOS OLET TOSISSASI KIINNOSTUNUT ja et ole pelkästään ilmaisen koiran perässä, budjettisi kestää muutaman Viron tai muun ulkomaan reissun vuodessa (koiran kulut maksaa toki kasvattaja ja ihmisen kuluihinkin osallistutaan), aikasi riittää säännölliseen ja tavoitteelliseen treenaamiseen koiran kanssa ja sinulla on jo koirakokemusta ja olet myös treenannut entisiä/nykyisiä koiriasi / jotain näyttöä on.
Eihän tämä normaali sijoituskaan ole, mikä sitten?
Yhteisomistajuus? Osaomistus? Osaomistus jalostusoikeuden jäädessä luovuttajalle?
Onko vastaanottajaa kohtaan kohtuutonta, että omistaa koiran, mutta ei sen jalostusoikeutta muistaen, että on saanut erittäin rahallisetikin arvokkaan tuonnin ilmaiseksi?
Kertokaa omista, erikoisistakin, sopimuksistanne..hyvässä hengessä tietty, kiitos!
Mitä järkeä on vaatia, että sijoituskodissa treenataan ja panostetaan koiraan, kun ei se kelpaa kokeisiin eikä näyttelyyn suomessa? Ihan omituista. Rodunkin voin arvata, koska ZTP on vain joillakin roduilla, mutta ei täällä ihan niin paljon maalimiehiä ole, että ne huvikseen treenaisi koikeisiin kelpaamatonta koiraa.
Tuota minäkin mietin...
Tosin tuli mieleen,että oiskos tuossa jotain ajatusta,että jalostustarkastusta varten?
Eikös niihin kumminkin pääse myös typätyt,ainakin joillakin roduilla,vai miten nykyään?
Vähän outoa tosin...
ymmärtäisin että jalostusoikeus jää kasvattajalle siltä pohjalta että kasvattaja päättää mille nartulle annetaan. On sitten eri asia astutus- ym palkkiot ja miten ne sovitaan.
Kyllä normikäytäntö taitaapi kuitenkin olla urostenkin sijoittamisessa (jalostusoikeuden jättämisessä),että koiralle pannaan takaraja ja määritetään tietty määrä astumisia sijoittajalle.
Kohtuutonta se myös on,jos koira ei koskaan siirry lopullisesti vastaanottajan nimiin tai päätäntövalta koirasta.
Ellei siis ole osaomistusjutuista,tai vastaavasta kyse,missä on eri systeemit ;)
Tuttava perheeseen hankittiin rotukoira sijoitus-sopimuksella, kuitenkin niin, että pennun hankkijalle määrättiin hinta, eli puolet pennun hinnasta. Kasvattaja oli myös ehdottanut aivan omaa keskinäistä sopimusta koiran sijoitus-ehdoista. Tähän pennun hakijat olivat suostuneet. Mitään aikarajaa ei ole koiran käytöstä jalostustarkoitukseen. Muistini mukaan tälle urokselle oli sovittu kuitenkin 3 astutus käyttökertaa kasvattajan valitsemille nartuille. Mikäli koira nyt sitten saavuttaa valio-arvon ja kolme astutusta on jossain vaiheessa vuosien varrella onnistuneesti hoideltu, niin tämän jälkeenhän jäädäänkin seuraamaan tuloksia ja laatua, mitä tämä poika on pystynyt tuottamaan.
Eli yhteenvetona: tämäntyyppisissä sijoitussuhteissa pennun aikanaan itselleen hankkineet, saavat tyytyä hoitohenkilökunnan osaan. Koira ei ole oma, tai ehkäpä sitten vanhuuden kynnyksellä, kun lääkärissä käynnit lisääntyvät ja sitä myötä koirasta aiheutuneet kustannukset.
Niinpä...
Tää on vähän tätä,kun periaatteessa jokainen voi tehdä/ehdottaa mitä tahansa,jos vastapuoli suostuu.
Se sitten on eri asia,jos meneekin sukset ristiin,mitä sitten tapahtuu.Siinä sitten tuleekin tärkeäksi,kuinka tarkoin on toimittu esim.kennelliiton papereitten pohjalta ym.
Myöskin kuvioihin tulee mukaan mikä on kohtuullista.
Mutta viimekädessä,jokaisen kannattaa tarkoin miettiä,jos koiran hankkii muulla lailla,kuin omaksi.Eli ottaa tarkoin selvää esim.joltain ulkopuoliselta (harrastaja,kennelliitto),mihin on ryhtymässä,ja mitkä on kohtuulliset ehdot...
Nuo eri "kauppamuodot" on parhaimmillaan erittäin hienoa ja antoisaa kummallekin osapuolelle.Pahimmillaan,jotain ihan muuta...
sekaisin siinä vaiheessa, kun sitä pentua ollaan noutamassa. Kesvattaja esittelee hienon itse laatimansa sopimuksen, joka tuntuu myös sijoitusperheen mielestä oikein sopivalta, vaikkei siitä nyt siinä huumaantuneessa tilassa oikein mitään kuultukaan saati sitten ymmärretty. Kaikki onkin hyvin siihen saakka, kun esim: naapurin naisihminen sattuukin kysäisemään sivusuunsa jotakin sopimuksista ja sitoutumisista.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä miten se käytännössä tarkoittaa, jos otan uroksen kasvattajalta jalostusoikeudella? ja maksan koiran hinnasta esim. puolet. Käsittääkseni kennelliitolla ei ole valmiita sopimuskaavakkeita asiasta kuin esim. nartuilla on sijoitus-sopimus.