Eli meille on ilmottautunu kuopukselle kummeja jo niin paljon ettei millään voida niin paljon ottaa, on kuitenki inhottavaa laittaa ystäviä ja sukulaisia "arvojärjestykseen" kummeja valittaessa.. Mitenkä ihmeessä valitaan kummit kuitenkaan ketään loukkaamatta???
pitkä lista halukkaita..
hjälp!!
61377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuka ilmoittautuu kummiksi? Outoa touhua, aina olen kuullut toimittavan niin päin että pyydetään... aika röyhkeää ja vaikeuttaa tosiaan teidän asemaa.
Onhan se kiva että lapsellanne on kummeja noinkin paljon tulossa! Kiittäkää kaikia kohteliaasti ainakin! Itse varmaan valitsisin joukosta sellaisia henkilöitä, joilla ei vielä ole kummilapsia olenkaan tai joilla on vähiten kummilapsia ennestään.Ja sitten sellaisia, joiden kanssa ollaan yhteydessä eniten tai joiden kanssa voisin kuvitella olevani yhteydessä enemmän (asuvat lähempänä tms.) Kertoisin sitten syyksi ei valituiksi tulleille ainakin sen kummilapsien puutteen/vähyyden. Niin ja valintakriteerinä (vähän huumorilla) voisi olla kummien tiedot/taidot (yksi kummi ois "liikunta"kummi, yksi "kulttuuri"kummi jne.
Voisikohan edes se yksi olla se uskontokummi?
On ihana asia, kun teillä on paljon kummiehdokkaita lapselle. Varmasti ne sopivimmat löytyvät, asioilla kun on taipumus järjestyä. Kolmen lapsen äitinä voisin kuitenkin sanoa, että valitkaa kummeiksi teille tärkeitä ihmisiä. Heistä tulee varmasti tärkeitä myös lapsellenne Myös eri-ikäist kummit ovat rikkaus, vanhemmilla ihmisillä on paljon elämänkokemusta ja -viisautta sekä aikaa kummilapselle. Mielestäni kummin tulee antaa lapselle lämpöä ja rakkautta ja olla AIDOSTI KIINNOSTUNUT hänestä. Valitettavasti näin ei useinkaan ole, vaan kummius on pelkkä muodollisuus.
Itselläni on kaksi kummilasta toinen on 13v ja toinen kohta 1,5v. Minua harmittaa tämä 13v kummilapsi. Olin alussa ( ensimmäiset 5v) todella paljon mukana hänen elämässään. kesät asun kummilapsen perheen luona ja talvella kävin melkein joka viikonloppu. Joka ikisen synntymäpäivän olen muistanut ja joulut ja kaikki. Samon kummilapsen sisarruksia. (Tämä kummilapsi on siskoni poika). Koskaan en ole saanut koulukuvaa kummilapsesta, vaikka olen pyytänyt. en liiemmin kiitosta lahjoista. lastenhoitoavusta minua kyllä on kiitetty. Kummilapseni ei vastaa tekstiviesteihin. eikä pidä minuun mitään yhteyttä. Nyt olen päättänyt että en laita enää ainuttakaan pakettia, tai korttia. Kun minusta lahjoista pitää aina kiittää. Eikä se pelkästään ole sitä, vaan minua harmittaa tämä ykspuoleinen yhteydenpito. Soitan siskolleni ja kysyn kuulumisia, mutta koskaan minulle ei soiteta ja kysytä mitä meille kuuluu. Siis suurin syy on minun ja siskoni väleissä, mutta vaikuttaa todella paljon kummipoikaani! Harmi!
Minusta ensisijainen tehtävä on kuunnella omaa sydäntään - rakastanko minä tuota "kummia" niin, että en häntä hylkää :)
Kummius ei ole mikään yksipuolinen tapahtuma. Vanhemmat vaikuttavat siihen, millainen suhde muodostuu kummin ja kummilapsen välille - aivan yhtä voimakkaasti ellei voimakkaamminkin kuin mitä kummi voi tehdä.
Siis valitse ne henkilöt, joihin myös itse sitoudut lapsen vanhempana, myötä- ja vastoinkäymisissä.