Nyt tuntuu että elämästä puuttuu tunteidenpurkamispaikka. Kun kenellekään ei voi kertoa ja pää hajoaa ihan justiinsa. Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne itse, lueskellut olen ennenkin.
Tutustuin Häneen v2005, oltiin kavereita ja sittemmin ystäviä. Tiesin hänen seurustelevan koko ajan. Kuitenkin tänä kesänä, yhteisen harrastuksen parissa, hän illanvietossa kertoo tunteistaan. Lähestyy, lähentyy, kyläilee usein. Sitten suurin piirtein asuu mun luona. Sähköposti ja puhelin täyttyvät viesteistä.
Kuvittelin että hänellä on kotona lopun alku. Meillä oli huikean ihana kesä, rakastuimme niinkuin vain voi rakastua. Olemme reilusti yli kolmekymppisiä, joten edes nuoruuden huumaan tätä ei voi laittaa.
Ja eilen hän palasi kotiin.
Jätti tosin minulle sormuksensa; sanoi ettei voi elää ilman minua. Itku tuli erotessa, ja mua itkettää edelleen. Työkaverit kummastelee, kun eivät oo alunperinkään tienneet mulla edes olevan ketään.
Henkeä ahdistaa, vatsa myllertää koko ajan, itku on luomien takana odottamassa joka hetki.
Tuleeko hän mun luo? Jääkö hän suhteeseensa ja pitää sisällään kaiken? Hän asuu toisella paikkakunnalla, ja elämän peruspuitteet on ok (työ, koti, koira). Tänne tulo vaatisi paljon, eikä asiaa helpota se että mulla on lapsi.
Tuntuu naurettavalta jos koitan ajatella järjellä. Mähän olen jo aikuinen! Kyllä kai mun pitäis jo osata kontrolloida tällaisia myrskyjä.
Mutta kun jalat lähti alta.
Ja mä tiedän jo mitä mä haluan.
Tutustuin Häneen v2005, oltiin kavereita ja sittemmin ystäviä. Tiesin hänen seurustelevan koko ajan. Kuitenkin tänä kesänä, yhteisen harrastuksen parissa, hän illanvietossa kertoo tunteistaan. Lähestyy, lähentyy, kyläilee usein. Sitten suurin piirtein asuu mun luona. Sähköposti ja puhelin täyttyvät viesteistä.
Kuvittelin että hänellä on kotona lopun alku. Meillä oli huikean ihana kesä, rakastuimme niinkuin vain voi rakastua. Olemme reilusti yli kolmekymppisiä, joten edes nuoruuden huumaan tätä ei voi laittaa.
Ja eilen hän palasi kotiin.
Jätti tosin minulle sormuksensa; sanoi ettei voi elää ilman minua. Itku tuli erotessa, ja mua itkettää edelleen. Työkaverit kummastelee, kun eivät oo alunperinkään tienneet mulla edes olevan ketään.
Henkeä ahdistaa, vatsa myllertää koko ajan, itku on luomien takana odottamassa joka hetki.
Tuleeko hän mun luo? Jääkö hän suhteeseensa ja pitää sisällään kaiken? Hän asuu toisella paikkakunnalla, ja elämän peruspuitteet on ok (työ, koti, koira). Tänne tulo vaatisi paljon, eikä asiaa helpota se että mulla on lapsi.
Tuntuu naurettavalta jos koitan ajatella järjellä. Mähän olen jo aikuinen! Kyllä kai mun pitäis jo osata kontrolloida tällaisia myrskyjä.
Mutta kun jalat lähti alta.
Ja mä tiedän jo mitä mä haluan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinäkin löydät vielä uuden rakkauden, joka on sinulle ehkä sopivampi ja oikeampi. Elämä on avoin, ole sinäkin avoin.
kylmä totuus se että miksi se toinen lähti?
no ehkä siksi kun annoit, sille kaiken mitä se halus. Mitä jos et oliskaan antanut niin tilanne vois olla toinen. ;)
kesäkissa sille, pieni irtiotto arjesta ja suhteesta, joka varmasti sai kunnon tuuletuksen nyt ja siksi hän sinne palasikin. Nyt hän kuvittelee että hänen rakkaus on paremmalla tolalla ja asiat on puitu ja saatu ikään kuin piristysruiske. Mutta odottappa vaan, menee syksyyn tahi jopa talveen kun hän palaa sinulle jättämänsä sormuksen perään. Hän tietää itsekkin että tulee sinua vielä tarvitsemaan ja siksi petasi sinut odottamaan ja kaipaamaan.
Ei heillä kauaa tätä uutta onnea ja piristystä kestä, pian alkavat riidat kovempina kuin koskaan ja ensin hän laittaa varovaisen viestin, ihan niitä näitä, sitten hän kertoo ikävästään ja ehkä jos samassa vähän ahdingostaan ja odottaa sinulta empatiaa ja sympatiaa.
Hän vetoaa siihen että elämä on hänen kohdallaan niin sekaisin, vaikeaa ja hän ei osaa oikein selvitä. Ja sinä lankeat siihen, koska haluat että hänellä on kaikki hyvin, haluat olla se pelastava oljenkorsi, sinua ilahduttaa se että hän tuntee sinut medi-helinä vakavassa onnettomuudessa. Pikaisena kyytinä pois tuhosta.
Minä olen väärässä jos hän pysyy hiljaa ja ei tule sinua lähestymään sinua niin kuin keeroin. Mutta tällä hetkellä sinä tunnut klassiselta kesäkissalta. Olen pahoillani.
tehnyt sen lapsen? Onko hän siinä osallisena?
naimisissa olevaan sekopäähän. Sillä on samaa maata oleva tytär. Ukko on sitä reilusti vanhempi ja jokseenkin harmaapää. Rakastumisestani en ole varmaa enkä alussa tykännyt koko ihmisestä, joka puhuu suomeakin niin oudosti. Luulee olevansa joku kaksikielisyytensä ansiosta. Mä taas en tykkää ruotsista ollenkaan. Jokaisella omat ongelmansa.
kanssaan. Mutta Hän tulee lapsen kanssa hyvin toimeen ja lapsi on usein myös isänsä kanssa.
Puhuttiin puhelimessa juuri. Tämä on nyt jotain ihmeellistä, niin syvää ja kovaa rakkautta jota kumpikaan ei ole aiemmin tuntenut.
Huimaa.
Kiitos kommenteista.